Saako vai pitääkö kristytyn olla itsekäs?

maailma ei tätä ymmärrä. Viisi viisasta neitsyttä sanoivat tyhmille, jotka pyysivät öljyään, että ei riitä heille ja kehottivat menemään myyjän luokse. Se ei ollut itsekkyyttä vaan pyhyyttä, koska olivat saaneet Herralta hyvää ja pyhää. Älköön kukaan olko niinkuin Eesau, joka myi esikoisuutensa hernerokkalautasesta ruokaa vaikka olikin nälissään, sillä Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista eikä pelkkiä sanoja vaan Jumalan voimaa ja sen vaikuttamaa iloa, rauhaa ja vanhurskautta. Pahuuden henkivallat pyrkivät tahraamaan Jumalan lapset ja kaikin keinoin saamaan heidät pois Jumalan armosta ja totuudesta toisten ihmisten kautta, sillä kun eivät tunne Herraa ja Jumalaa, niin tekevät tottelemattomuuden tekoja ja levittävät hapatustaan, vaikka esiintyisivätkin vanhurskauden palvelijoina hyväksyen laittomuutta ja ollen väärällä tavalla suvaitsevaisia. Rakastaa tulee lähimmäisiä ja inhota lihan mielen tahraamaa vaatettakin ja kaikenlaista laittomuutta ja hapatusta eli nimikristillisyyttä, joka ei tunne Jumalaa. Jumalan rakkaus vetää ihmisiä parannukseen ja armo kasvattaa Jumalan tahtoa tekeviä hylkäämään maailmallisuutta ja niitä himoja, jotka maan turmelevat itsekkyydellään ja rakkaudettomuudellaan ja välinpitämättömyydellään. Älkää olko Jumala-suhteessanne penseitä vaan palavia, rakastaen Herraa Jeesusta ja lähimmäisiä niinkuin Jumalan tahto on Jeesuksen opetuslapsille ja seuraajille. Isä ja Poika ja Jumalan enkelit iloitsevat yhdestä joka tekee parannuksen eli tahtoo oikeaan mielenlaatuun Jumalan edessä. Jumala vihaa maailman rakkautta ja kaikenlaista laittomuutta ja tahtonsa vääristelyä ja valheen rakastamista ja tekemistä. Ilo Herrassa Jeesuksessa on opetuslastensa väkevyys Pyhässä Hengessä, kiitoksessa ja palvelemisessa ja palvonnassa Isää Jumalaa ja Herraa Jeesusta kohtaan.

"Kristiilisen elämäkatsomuksen omaavana minua iljettää ihmisten, läheistenkin, Jumalaviha, kiroilu, röyhkeys ym."

Uskovaisilla voi tietenkin esiintyä jumalavihaa, koska ainakaan kristinuskon Jumala ei ole mikään kiltti olento, vaan on ainakin Raamatun mukaan halunnut tapattaa kaikkia vähäisiä ihmisiä omien etujensa ajamiseksi eikä halua olla kiva niille luomakuntansa jäsenille, jotka syystä tai toisesta eivät usko häneen.

Mitäs tykkäät kilteistä uskonnottomista? Hehän eivät voi vihata mitään jumalaakaan.

"Läheisissä ystävissäni on niitä, jotka hyväksyvät, lähes ihannoivat esim. homoutta, kun se on omasta mielestäni vastoin Raamattua ja omaa näkökantaani, enkä hyväksy näiden homo/lesboparien vihmimistä, saati siunaamista."

Homous onkin kummallinen juttu. Miksiköhän niin monet eivät osaa rakastaa vastakkaista sukupuolta? Kukahan senkin sääti, että satunnaisesti niin monen seksuaalinen kiinnostus kohdistuu omaan sukupuoleen. Tältä eivät välty uskovaisetkaan. Monia uskovaisia homoseksuaaleja se varmasti ahdistaa kovasti ettei heidän ominaisuuttaan hyväksytä omien piirissä.

Kamalia ovat nämä viimeaikoina julkisuuteen tulleet lukuisat tapaukset, joissa miespuoliset uskonnon ammattilaiset ovat käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen nuoria jäseniä.

"Olen pyrkinyt hyväksymään ystäväni sellaisina kuin ovat mielipiteistään huolimatta, mutta onko minulla oikeus olla itsekäs ja ajatella oman näkemykseni olevan oikea, sillä mielestäni jokainen vastaa Jumalalle VAIN omista ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan?"

Kaikilla on tietenkin vapaus olla itsekäs (tai uskova tai homoseksuaali). Minkäs sille tekee, jos on jotakin luonnostaan? Kuka tahansa voi tietenkin koettaa käyttäytyä sivistyneesti muita kohtaan vaikka omat asenteet olisivatkin vastaisia. Jos et osaa elää suvaitsevaisesti, niin voithan olla ajatuksissasi suvaitsematon ja kuitenkin pidättäytyä aiheuttamasta mielipahaa toisille.

Jos kuitenkin koet, että olet suvaitsematon vain Raamatun oppien takia, niin silloinhan sisimpäsi on ristiriidassa uskontosi kanssa. Sellainen olisi tietenkin hankala tilanne.