ihastuminen ja pakit

se kirottu ujous; miten ihmeessä sitä saisi kerättyä rohkeutta lähestyä ihastusta jo silloin kun vähääkään tuntee olevansa ihastunut eikä vasta silloin, kun joku muu on jo ehtinyt onkia tämän kalan koukkuunsa? kaikki kulkevat aina jonkinlaisessa kaveriporukassa, ymmärrettävästi, sillä kukapa nyt yksin haluaisi olla hetkeäkään.. mutta sitten pelottaa lähestyä, jos on useampi silmäpari seuraamassa vierestä ja olo on lähinnä vaivaantunut, kun tulee tunne, että tässä on vain tunkeilevana osapuolena.. Millään yhden illan tuttavuudelta saaduilta pakeilta ei niinkään ole väliä, koska silloinhan ei ole itse edennyt vielä siihen lähtöpisteeseenkään, mutta kun sitä ihastuksen arkea on seurannut jo tovin ja tuntuu, että on ottanut jo paljon etumatkaa alusta, ja rukkaset saatua on niin masentavaa palata takaisin lähtöruutuun..