Seurustelin unelmieni naisen kanssa. Menin naimisiin siksi, että tiesin löytäneeni elämääni kumppanin. Harrastimme samoja asioita. Jaoimme pitkälti saman arvomaailman. Niistä asioista, joista olimme eri mieltä pystyimme keskustelemaan hyvin avoimesti ja väittelemäänkin älyllisesti. Pidimme suurimmasta osasta toistemme ystävistä ja niidenkin kanssa, joiden kanssa ei ihan samalla tavalla synkannut tulimme kuitenkin hyvin toimeen. Seksi oli mahtavaa. Minä kunnioitin ja palvoin rakastani. Minulla oli sellainen tunne, että minuakin rakastettiin ja arvostettiin.
Nyt kaikki on muuttunut. Meille on syntynyt kaksi lasta. Molemmat terveitä, kauniita ja maailman suloisimpia pikkuisia. Meidän molempien rakaudella ja hellyydellä lapsiimme ei tunnu olevan mitään rajaa. Minulta riittäisi rakkautta vaimolleni vielä yllin kyllin. Vaimoltani ei riitä minulle.
Onko se vaan otettava tosiasiana, että nainen haluaa miehen siittämään lapset ja turvaamaan perhen elannon? Nainen toimii varmaan pitkälti tiedostamattaan vakuuttaessaan miehelleen rakkauttaan suhteen alussa. Minä en ainakaan epäile vaimoni silloisia tunteita yhtään. Tosiasiassa kuitenkin nainen tähtää lasten saantiin ja kodin rakentamiseen. Kun mies on koukussa, hänet voi henkisesti nakata nurkkaan. Harva mies lapsiaan noin vain hylkää.
Jotenkin näen tämän syvällä naisen biologiassa olevana ilmiönä. En varmasti ole ongelmani kanssa yksin. Jotenkin ymmärtäisin tämän välinpitämättömyyden ja torjunnan, jos se olisi tietyllä tavalla neutraalia. Jos siihen ei liittyisi vastenmielisyyden ilmaisuja ja jopa toisinaan heposti havaittavaa vihamielisyyttä. Selkeästi vaimoni suhtautuu minuun nyt, vain muutama vuosi hullun rakkauden jälkeen välinpitämättömästi, torjuvasti ja jopa jotenkin väheksyen.
Ja jotta keskustelu ei lähdi sivuraiteille; en ole niitä miehiä, jotka jättävät naisen yksin lasten hoidon kanssa. Voin itse määrätä työaikani, joten herään joka aamu lasteni kanssa. Valmista heille ja vaimolleni aamiaisen. Pesen ja puen lapset ja lähden vasta sitten töihin. Joka ilta teen lapsille iltapalan. Hoidan iltapesut ja luen iltasadut. Teen näin valehtelematta aina, kun olen kotona. Enkä ole matkoilla, kuin satunnaisesti. En koe asiaa mitenkään raskaana tai omaa elämääni rajoittavana. Olen vähentänyt urheilemista väliaikaisesti, kun lapset ovat niin pieniä. Sen ehtii aloittaa uudelleen myöhemmin.
Eli ydin kysymys on: Muuttuuko nainen tietämättään lasten synnyttämisen jälkeen vai käyttääkö nainen miestä tietoisesti laskelmoiden hyväkseen saadakseen lapset ja sitten dumppaa tämän, kun tavoite on saavutettu?
Lisäkysymys: Mikä on tulevaisuus? Mitä tapahtuu, kun lapset ovat tarpeeksi isoja? Onko naisella jo nyt suunnitelmissa antaa minulle kenkää ja hankkia elämäänsä piristettä uudella suhteella? Onko tämäkin suunniteltua? Näyttää hyvin todennäköiseltä skenaariolta, kun ympärilleen katsoo..
Nyt kaikki on muuttunut. Meille on syntynyt kaksi lasta. Molemmat terveitä, kauniita ja maailman suloisimpia pikkuisia. Meidän molempien rakaudella ja hellyydellä lapsiimme ei tunnu olevan mitään rajaa. Minulta riittäisi rakkautta vaimolleni vielä yllin kyllin. Vaimoltani ei riitä minulle.
Onko se vaan otettava tosiasiana, että nainen haluaa miehen siittämään lapset ja turvaamaan perhen elannon? Nainen toimii varmaan pitkälti tiedostamattaan vakuuttaessaan miehelleen rakkauttaan suhteen alussa. Minä en ainakaan epäile vaimoni silloisia tunteita yhtään. Tosiasiassa kuitenkin nainen tähtää lasten saantiin ja kodin rakentamiseen. Kun mies on koukussa, hänet voi henkisesti nakata nurkkaan. Harva mies lapsiaan noin vain hylkää.
Jotenkin näen tämän syvällä naisen biologiassa olevana ilmiönä. En varmasti ole ongelmani kanssa yksin. Jotenkin ymmärtäisin tämän välinpitämättömyyden ja torjunnan, jos se olisi tietyllä tavalla neutraalia. Jos siihen ei liittyisi vastenmielisyyden ilmaisuja ja jopa toisinaan heposti havaittavaa vihamielisyyttä. Selkeästi vaimoni suhtautuu minuun nyt, vain muutama vuosi hullun rakkauden jälkeen välinpitämättömästi, torjuvasti ja jopa jotenkin väheksyen.
Ja jotta keskustelu ei lähdi sivuraiteille; en ole niitä miehiä, jotka jättävät naisen yksin lasten hoidon kanssa. Voin itse määrätä työaikani, joten herään joka aamu lasteni kanssa. Valmista heille ja vaimolleni aamiaisen. Pesen ja puen lapset ja lähden vasta sitten töihin. Joka ilta teen lapsille iltapalan. Hoidan iltapesut ja luen iltasadut. Teen näin valehtelematta aina, kun olen kotona. Enkä ole matkoilla, kuin satunnaisesti. En koe asiaa mitenkään raskaana tai omaa elämääni rajoittavana. Olen vähentänyt urheilemista väliaikaisesti, kun lapset ovat niin pieniä. Sen ehtii aloittaa uudelleen myöhemmin.
Eli ydin kysymys on: Muuttuuko nainen tietämättään lasten synnyttämisen jälkeen vai käyttääkö nainen miestä tietoisesti laskelmoiden hyväkseen saadakseen lapset ja sitten dumppaa tämän, kun tavoite on saavutettu?
Lisäkysymys: Mikä on tulevaisuus? Mitä tapahtuu, kun lapset ovat tarpeeksi isoja? Onko naisella jo nyt suunnitelmissa antaa minulle kenkää ja hankkia elämäänsä piristettä uudella suhteella? Onko tämäkin suunniteltua? Näyttää hyvin todennäköiseltä skenaariolta, kun ympärilleen katsoo..
Vastaukset 168
Vanhimmat
huonompaan suuntaan. Oot saanu jo vähän esimakua mitä tuleman pitää. Ei ainakaan vaimos käytös paremmksi muutu. Voit alkaa jo suunnitella omia kuvioitas,etääntyminen on jo alkanut....
Perheessä ON JO nainen, toista tommoista ruikuttajaa kestä perkelekkään! Huh huh!
Ihme,ettei oo jo muija lähteny!
vaimosi masentunut? Monet pienten lasten äidit ovat eivätkä he sitä välttämättä halua kertoa, mutta tuo välinpitämättömyys voi olla yksi merkki siitä. Oletko kysynyt hältä, mikä vaivaa? Ja nainen käyttää miestä hyväkseen ihan yhtä paljon kuin mies naista. Onhan monille miehillekin se tärkeää, että käydään siittämässä lapsia ympäri kyliä ja etstitään aina vain kauniimpia ja parempivartaloisia kohteita. Maailma on muuttunut ja tulee vaan koko ajan muuttumaan. Ei parisuhteet ole enää pysyviä vaan ihmiset keräävät ajan hengen mukaan ihmissuhteita niin paljon kuin mahdollista!
vähän turhankin pehmeältä ja riippuvaiselta mieheltä. Vaikea sanoa kun sinua ei tunne. Mutta itse olen itsenäinen tapaus ja tekstiä lukiessa tuntui että happi loppuu.............
Oletko sinä se, jolla on prinsessaunelmat? Yleensä ne on naisilla ja todellisuus onkin toinen.
Ehkä vaimosi kaipaa lisää tilaa, omaa aikaa ja vapaata olemista.
Lasten tulo lisännee halua tuohon.
Herrajumala, mikä ukkoja vaivaa????
Ootko AP varma, että mekkosi alla on munat?? Vai sievä pikku pimppa??
Ai että jos haluaa rakkautta vaimolta inhon ja väheksynnän sijaan niin sitten on heti riippuvainen.
Voisitko hivenen perustella?
Täytyypä muistaa tuo kommenttisi seuraavan kerran vastaukseksi, kun täällä naiset valittelee sitä, että ovat hellyydenkipeitä kun ukko ei anna hellyyttä.
Sitten jos ukko antaisi sitä hellyyttä niin sillähän on pimppa.
Mikä naisia sitten vaivaa kun ei asiallista tekstiä osata enää tuottaa? Missä naisten maailmankuulu "miehiä parempi kommunikointitaito".
Happi tässä loppu näitä teidän aivopieruja lukiessa. Vetäkää edes se pää ulos perseestänne, jos pystytte, niin pystytte hengittään!
hmmm..en ole tuo edellinen, mutta tuntuu oudolta, että mies ois tunteellinen ja näyttäis sen..minä olisin onnellinen, jos mieheni kykenisi keskustelemaan kanssani..mutta ei..
Sinä voisit olla enempi minulle sopiva, kaipaan kainaloa ja turvallista olkapäätä..keskustelukumppania..
Eli vastaus tuohon kysymykseesi on varmaan, että meitä naisiakin on niin erinlaisia..toisia tunteellisuus ärsyttää..toiset kaipaa sitä, kuin kuuta taivaalta..niinkuin minä..Tsemppiä sulle,älä pahoita mieltäsi...täällähän voi kuka tahansa olla mitä vaan...MINÄ olisin onnellinen sinunlaillasi ajattelevan kanssa. :)
Tämähän on unelmien mies. Itsekkin tahtoisin tuollaisen! Vaimo on vain itsekäs, ei tajua mitä hänellä on ihanien lasten lisäksi!!!
.... kokemusten perusteella tulin aivan samaan tulokseen, tillanteeni eteni aivan samoin kuin sinulla. Nykyisin ajattelen kyllä niin, että vaimoni kuten monet naiset pyrkivät vain esiintymään aivan miehen mielen mukaisesti suhdetta luodessa, mutta kun suhde etenee, niin viimeistään lasten hankkimisten jälkeen nainen ei enää jaksa näytellä samaa miestä kaikin tavoin miellyttävää, vaan alkaa olemaan sellainen kuin oli ennen tapaamista. Onhan se toki ymmärrettävää, ettei enää jaksa miellyttää kun ei ole pakko, varsinkin kun perhe-elämässä on silloin meneillään muutakin kuin miehen miellyttäminen. Lapset tarvitsevat paljon huomiota, mielellään molemmilta vanhemmilta, ja niin se pitääkin olla. Onhan jälkikasvun auttaminen heidän itsenäiseen elämään vanhempien pää tarkoitus.
Eli olet nyt siinä elämänvaiheessa jossa lapset ovat etusialla, seurustelu ennen sitä oli eri juttu, eikä se valitettavasti voi kestää kovin pitkään, sillä lapset jäisivät tulematta ja olisimme kuolleet jo sukupuuttoon aikoja sitten.
Nauti sinä lasten kasvattamisesta, se on ertittäin tärkeää ja erittäin palkitsevaa kun sen oikein oivaltaa.
ja sen määrä liittyy sinun ja aloittajan kokemuksiin?
.... samanlailla kun aloittajalla, koin silloin seksielämän olevan optimissa puolin ja toisin useita vuosia.
..taisit sinäkin olla vaimollesi..ei se näytellyt alussa..Sinä näyttelit!
En usko, että useimmat naiset, jotka noin toimivat, tekevät sitä suunnitelmallisesti. Kuuntelin juuri samanlaista tarinaa, sillä erotuksella, että vaikka vaimolla on entisissäkin lapsissa mielestään liikaa tekemistä, lisää pitäisi saada. Siitä huolimatta, että tarinasi on nykyään melko tavallinen, luulen, ettei se ole useimmiten harkittua. Se on jotain, johon nainenkin ajautuu.
Nykynainen ei kerta kaikkiaan tunnu tulevan toimeen itsensä ja (olettamiensa) muiden asettamien paineiden kanssa. Nykynainen haluaa kaiken perinteisen, kodin, tietyn määrän pilttejä, ehkä vielä kultaisen noutajankin, ja on mielestään aivan uupunut saatuaan sen kaiken. Miehen tulee tehdä vähintäänkin oma osansa kotitöistä ja lastenhoidosta, vaikka tämä olisi perheen ainoa elättäjä. Naisen voimat eivät riitä enää miehen huomioimiseen aviopuolisona, koska hän on liian uupunut taistellessaan itse luomiaan odotuksia vastaan tai yrittäessään pysyä niiden tasalla. Oma lukunsa ovat ne naiset, joiden mielestä äitiys syrjäyttää automaattisesti seksuaalisen olennon naisessa ja niin tulee ollakin, jopa siihen pisteeseen, että parisuhteeseen kuuluvaa huomioimista kaipaava mies vaatii naiselta jotain ylivoimaista.
Tulevaisuudesta kukaan ei voi tietää. Mutta luulen, että jos sinun kohtalosi on se, mikä monesti näissä tarinoissa lopputulos on, niin sitäkään vaimo ei todennäköisesti tee suunnitelmallisesti. Hän kokoaa nyt elämäänsä paineita enemmän kuin jaksaa käsitellä, kokee sen jälkeen itsensä hyväksikäytetyksi hellapoliisiksi samalla, kun sinä olet saanut mennä ja kehittää itseäsi ja uraasi. Kun lapset kasvavat, alkaa vaimo huomata, että hänen oma elämänsä on häviämässä käsistä, ja hän alkaa vaatia omaa tilaa - jonka siis on siihen mennessä vapaaehtoisesti supistanut joko kotiäitiyteen tai työssäkäyvän ja perheenäidin rooleissa tasapainoiluun. Hän kokee tulleensa petetyksi, koska elämä menee ohi. Ja saadakseen elämästä taas kiinni, hän ryhtyy kehittämään itseään ja monesti siinä vaiheessa tavalla tai toisella avioliitto ajautuu sivuraiteelle ja umpikujaan.
En tiedä, miksi oman sukupolveni ja nuoremmat naiset toistavat tätä samaa mallia. Eivät suinkaan kaikki, mutta ihan riittävän monet. Eikä aavistustakaan, miten jonkun yksittäisen naisen saisi heräteltyä ennen kuin tilanne on umpikujassa, koska monesti hän on samassa tilanteessa olevien toisten naisten ympäröimä tai vähintäänkin etsii apua tilanteeseensa netistä. Ja saa kuulla, että hän toimii juuri niin kuinka järkevän lapsiaan ylikaiken rakastavan äidin tulee toimia eikä vahingossakaan joudu kyseenalaistamaan omia toimiaan ennen kuin ehkä on myöhäistä ainakin parisuhteen kannalta. Mutta eihän mikään estä sinua yrittämästä havahduttaa vaimoa tilanteeseen, onnea matkaan!
Todella hyvä. Oletko psykologi vai muuten asiaan perehtynyt?
Minä myös samaa mieltä! Täällä siis yksi ajoissa asiaan huomaamaan herännyt nainen :) Tänä kesänä kun mennään naimisiin mun yksi yksityinen avioliittolupaukseni sulhaselle on etten koskaan lakkaa rakkauttani osoittamasta. Tosin mulla on aina ollut yksi etu puolellani muihin naisiin verrattuna: mä viisveisaan yhteisön odotuksista ja nautin aina siitä mitä olen tekemässä. Osaan myös hyväksyä sen että kaikkea ei elämässä voi saada eikä musta tarvitse tulla huippupomoa ja huippuäitiä ja että elämässä tulee p***oja ajanjaksoja mutta niistä voi, jos ei nauttia, niin ainakin ottaa kaiken hyödyn irti.
Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää että joskus "ihan ok" on tarpeeksi hyvä! :D
Samaa mieltä. Ja toivottavasti osaan itse toimia "järkevästi" ja jos en osaa, niin mä haen ton tekstin täältä jostain...
ja muutko ei oo menny "tosissaan" naimisiin..hohhhoijaa..mistä teitä riittääkin!
Muutama vuosi avista ja köyrit jo uuden hepun kanssa..
Oon näitä tarinoita katsellut liian monta..
Mut tsemppii vaan! Tuu kattoon tätäkin palstaa parin vuoden päästä..ennustukseni toteutuu..niinkuin aina..
Työnnäppä enemmän lastenhoitoa naisen hartioille jotta sunkin osuutesi näkyy paremmin. Pidä tiukasti kiinni omista oikeuksista, ala vaatimaan että vaimosi tekee sen aamupalan.
Toisinsanoen ala mieheksi. Vaikka se menisi päin helvettiä niin kaadutpahan ainakin saappaat jalassa, et esiliina päällä.
vähän tuntuu olevan. Sitä kun naiselle tulee se vauvakuume, niin silloin sitä kai alitajuisesti katsellaan sopivaa isäehdokasta. Sopivan kiltti ja välittävä mies kun sattuu kohdalle, niin lapset tehdään sen kummempia ajattelematta, siksi kun itse niin kovasti halutaan.
Toiset miehet valikoituvat näiksi, joiden kanssa perustetaan perhe. Ja kun ne lapset on saatu, niin silloin tämä mies ei ole enää muuta kuin isä lapsille. Ne muut intohimoiset ja seksuaaliset tunteet menee sitten ihan muille miehille.
Ei tätä ehkä tietoisesti tehdä, mutta jos naiset hieman pysähtyisivät ajattelemaan, että kenen kanssa sen perheen oikeasti haluaa perustaa! miehen pitäisi olla sellainen jota rakastaa nimenomaan MIEHENÄ ja kumppanina, eikä vain lasten isänä. Tai että kunhan nyt on joku jonka kanssa niitä penskoja kasvattaa.
Täälläkin yksi mies jolla ihan samanlaisia kokemuksia. Aika lailla naurattaa kun lukee jatkuvasti joka paikassa miten naiset ovat kuulemma niin erinomaisia näissä ihmissuhdeasioissa ja miehet eivät huomaa vaikka ongelmat tunkisi lautasella heidän silmiensä eteen. Kuitenkin todellinen elämä näyttää että myös monet naiset kulkevat ihan laput silmillä eivätkä ollenkaan huomaa miten tuhoavat omaa liittoaan. Miehet taas tuntuvat aistivan hyvinkin helposti sen kun naisen koko tarmo kääntyy perheen pyörittämiseen ja mies jää vain joksikin taustahahmoksi naisen elämässä. Eivät miehetkään sentään niin tyhmiä ole että eivät huomaisi jos toinen ei enää kiinnostu miehestä miehenä eikä edes oikein muutenkaan. Kuitenkin nainen kertoo että kaikki on ihan hyvin, tunteet ennallaan ja että kaikissa lapsiperheissä on vaan "vähän tämmöistä". Ehkä onkin, mutta siksipä ne liitot ehkä niin usein päättyvätkin eroon.
Millähän saisi tuolle omalle vaimolle sellaisen "herätyksen" että huomaisi että minäkin olen olemassa ja ihan tarpeellinen. Voisi jopa tulla ikävä vaimolle ilman...
Siellä läskimahoja kasvatellaan ja ollaan niin tietäviä..huoh!
Naisella kun maha kasvaa,siellä on vauva..miehellä taas kaljapanimo siellä möyryää..
Kyllä se on niin, että te miehet muututte sellaisiksi vetelöiksi paskoiksi,ettei teitä katsoessa kiihotu Erkkikään!! Ite huijaatte ne eukot naimisiin ja muututte käveleviksi Dallaspulliksi!
Ihmekkään, että nuoret miehet alkaa kiinnostaan sillä silmällä..
Ottakaapa se nuoruuden ajan valokuva esiin..ette taida itekkään itseänne siitä tunnistaa!!
heh heh! ettäkö nämä pitsiseen nenäliinaan täällä ruikuttajat muka osais alkaa miehiksi!
hahahhahahhahhahahhah!!!!
ei ymmärrä hyvän päälle, vaan pitää sinua itsestään selvyytenä. Tosiasiassa hänen silmänsä aukeaisivat vasta sitten kun hän ymmärtäisi, että kaikki miehet eivät ole noin kelvollisia. Kun hän vain ymmärtäisi sen, että on ollut onnekas saadessaan noin kelvollisen ja hyvän miehen.
Mutta tätä perusasiaa hän ei ymmärrä. Voi olla, että vasta myöhemmin, kun kenties ajautuu sivusuhteisiin, pääsee tajuamaan, miten suuren virheen teki. Näyttäisi siltä, että vaimosi ei enää näe sinussa sitä miestä, jonka näki vuosia myöhemmin. Et yksinkertaisesti sytytä enää. Jos hän näkisi, että muut naiset olisivat valmiita ottamaan sinut, hän kenties arvostaisi sinua. Mutta tuolloinhan sinä olisit jo kenties flirttaillut muille. Jos hän kokisi mustasukkaisuutta eikä olisi varma sinusta, hänen asenteensa voisi muuttua. Mutta oikeasti nyt uskollisena ja kelvollisena miehenä olet juuri sellainen, jota pitäisi ihailla.
Mitä sitten voisit yrittää tehdä, jos nyt luoetaan pois tuo mahdollisuus, että tekisit vaimosi mustasukkaiseksi. Ensinnäkin panosta ulkonäköön, siisti itsesi ja urheile. Ei sun tarvitse siitä luopua. Anna vaimollesi aikaa, mutta anna myös itsellesi. Sanotaan, että naiset pitävät puhumisesta, mutta se ei ole oikeastaan hirveän totta romanttisissa tilanteissa. Romanttisia asioita voisit viljellä, voisit ostaa jotain hyvää häntä ajatellen. Voisit keittää teet ja tarjota ne hänelle hyvien herkkujen kera (sellaisten joista tiedät hänen pitävän). Romanttisina hetkinä sun ei tarvi kysyä, haluatko sitä tai tätä tai yleensä puhua mitään, kosketus puhuu itsessään. Vieläpä varovainen sellainen, ei mitään moukarimaisia otteita. Suhteen lämmittely tapahtuu kuin saunan kiukaan lämmitys, ei mitään suuria puita kerralla tuleen periaatteella, vaan pieniksi pilkkoen ja ajan kanssa märät puut kuivuttaen.
Toivottavasti saat suhteen lämpiämään ilman vaikeuksia.
Kyllästynyt se vaimo on tuollaiseen hinttiin!
varmaan lähtee miehekkäämmän ukon perään..niinkuin kaikki muijat tekee päästäkseen tuollaisista pullahiiristä eroon! Huh huh!!
Naisen kypsyys tulee koeteltua, kun lapset ilmaantuvat. Moni nainen alkaa täyspöhköpäiseksi äidiksi, äidiksi miehelleenkin ja siitäpä ne ongelmat alkavat ilmaantua.
Kun aviomies yrittää lähentyä äitinaista, niin tämähän torjuu hellyydenosoitukset koska ne koetaan kielteisinä, melkein insestinomaisina.
Täyspöhköäiti ei NÄE mitään muuta kuin lapsensa ja mies saa mennä sivuraiteille. Parisuhde unohdetaan... sitä ei hoideta omalta osaltaan, mutta mieheltä ollaan vaatimassa kaikkea nannaa eli pääosin rahaa ja muita erivapauksia, esim. tyttöjen kanssa vapaaillan viettoa.
Kun tällainen nainen saa lapset isoksi, alkaa hän niin sanotusti etsimään itseään ja minuuttaan ja uutta elämää, kun kokee antaneensa jo kaiken omalle perheelleen. Alkaa protestihenkinen kausi, toinen murrosikä. Tässä vaiheessa äitipähkönainen räjäyttää pommin tuttavien ja sukulaisten ällistykseksi. Hän löytää uuden miehen, jonka kanssa aletaan sitten todella rilluttelemaan täyttä ravia, matkoilla ja harrastuksissa eli viettämään riehakasta vapaata elämää ilman entisiä perhekahleita.
Vaikka todellisuudessa se entinen ukko ei olisi sen kummoisempi ollut kuin uusikaan. Tavallinen tallustelija. lievästi ylipainoinen penkkiurheilija, joka silloin tällöin vetäisee muutaman kaljan, mutta kulttuurista ei tiedä hevonkakkaraista. Täyspöhkäiti vain kuvittelee, että tämä uusi äijäke on just se must.
Tietoisesti suunniteltua naisen toilailu ja äitiyteen hukuttautuminen ei ole, se on alitajuista, mutta kypsymätöntä.
Nainen, joka hukuttaa itsensä täysin lapsiin, on neuroottinen, ongelmallinen, hän pakenee maailmaa.
Ja luulee sitten löytävänsä maailman, kun entinen äijä on kulutettu loppuun ja lapset kasvaneet pois.
Analyysisi on osuva, mutta minua häiritsee halveksuva ote. "Täyspöhköäiti" voisi tsempata ja "hoitaa parisuhdetta", mutta se ei pelasta ihastuksen tunnetta eikä pidä suhdetta tuoreena.
On muistettava, että kun lapset on tehty, heidän hyvinvointinsa on vanhempien ensimmäinen prioriteetti, jonka rinnalla kaikki muu saa väistyä. Vanhempien onni on toissijaista eikä kovin todennäköistä.
"[S]e on alitajuista, mutta kypsymätöntä."
Tunteet kumpuavat alitajunnasta, mutta ne eivät ole kypsymättömiä tai kypsiä. Ne vain ovat.
Mikä sitten on kypsää käytöstä? Miten kypsä ihminen hallitsee viettejään? Kypsä ihminen ymmärtää, että puolisollakaan ei ole helppoa, ja suhtautuu tähän myötätuntoisesti. Kypsä ihminen ymmärtää, että alkuihastus on tehnyt tehtävänsä ja että tämä on täysin luonnollista, eikä ala syyttää puolisoa.
Liina Anniina puhuu itsestään..ja tulevasta omasta elämästä!
Kaikki polkee jalkoihinsa !!
Oikein epämiellyttävä naisihminen!
Oikea päällepäsmäri! Hyi!
pelkkä provo..? kukaan nainen tollai aattele..?..paitsi tosi kännissä..:D
Ihan tosissani en tietenkään ole kirjoittanut, mutta osittain allekirjoitan mielipiteeni... äitiyteen voi pöhkööntyä niin, että unohtaa täysin parisuhteensa ja muun maailmanmenon.
Tiedän joitain näitä tapauksia, jotka eivät osaa ikinä mistään muusta puhua kuin juuri HEIDÄN oman pikku mussukkansa röyhtäilyistä, ilmavaivoista, ihottumista, kiukuttelemisísta ja nukkumisista jne.
Jos heiltä kysyy, jostain päivän poliittisesta aiheesta tai muusta, niin he ovat täysin pihalla.
Mieskin heillä on PELKÄSTÄÄN rahantuottamiseen ja isyyteen, mutta ei aviomieheksi asti.
Kierrän tällaiset ystävättäret kaukaa niin kauan kunnes he palaavat järkiinsä. Jos palaavat.
kalikka. Toivottavasti ei. En tietenkään ole sinusta kirjoittanut.
Nainen olen. Enkä kännissä. Ikinä ollutkaan. Raitis, reipas ja liikunnallinen. En pidä prinsessoista enkä täydelliseen umpimieliseen äitiyteen hurahtamista (=rasitetaan ympäristö OMALLA äitiydellä), tosin en vihaakaan tällaisia tapauksia.
vai ei ikinä kännissäkään..heh heh..joo..seki kokematta kaiken muun lisäksi..tosi hyvä neuvoon..
kokemusta tommoisista kännikaloista aivan tarpeeksi.
Olet aivan oikeassa siinä, että näitä "pöhkööntyneitä äitejä" on aika paljon. Siinäkin on tietysti eri asteita. Ilmeisesti naisen on helppo liukua elämään lastensa kanssa ja pois päin parisuhteesta. Lasten hengissä pitäminen ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtiminen on se perheen tärkein päämäärä. Kukaan ei syytä lapsiensa hyvinvoinnin eteen uhrautuvaa äitiä. Joillakin tämä hoivaaminen menee kyllä oihan oikeasti yli. Kyse on silloin addiktion omaisesta hoitoviettiin kääriytymisestä ja pesän puhdistuksen tärkeyden ylikorostumisesta.
Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että siinä lasten alullepanossa hyvällä parisuhteellakin oli osansa. Ei hyvää parisuhdetta kannatta päästää rappiolle vain sen takia, että kodin ja lasten hoito väsyttävät. Joskus voi kodin ja lasten kanssa ottaa rennomminkin. Ja omaa siippaansakin kannattaa muistaa, Muuten siinä käy niin, että asia eskaloituu liian pitkälle ja molemmat puolisot pikkuhiljaa katkeroituvat.
Minkä ihmeen takia minun tulisi hillua kännissä edes kokeeksi? Piileekö kännikokemuksessa jokin mystinen viisaus?
EN käsitä, joten kerro sinä, mitä erinomaisia ominaisuuksia ja viisautta saan, jos sammun kännisenä?
Tätä juuri olen minäkin tarkoittanut!
Ainakin kaikki parhaita tuloksia saavuttavat avioliittoterapeutit, joita olen kuullut ja joiden tekstejä luklenut, ovat vakaasti sitä mieltä, että lapset ovat tärkeitä, mutta puolison tulisi olla aina se ykkönen.
Tämä siksi, että kyllä lapsia kohtaan hoivaviettiä riittää, mutta puoliso unohtuu helposti, ellei tietoisesti häntä ajattele. Lasten hyvinvointi ja perusturvallisuus hoituu kyllä sellaisellakin panoksella, joka ei vie kaikkea yhteistä aikaa pois. Jostain kumman syystä vanhemmat vain ovat kovin halukkaita heittämään avioliittonsa romukoppaan ja pelaamaan onnellisuudellaan rulettia ihan vaan sen takia, että lapset pitää viedä harrastuksiin ja lapsiahan ei saa kotitöitä laittaa tekemään ja koirakin pitää paskattaa. Koirahan on perheenjäsen ja yksi lapsista joten koirakin tulee puolisoa tärkeämmäksi.
Rakastuneisuuden ylläpitäminen parantaa elämän eri osa-alueita! Lapset ovat onnellisempia kun vanhemmat ovat onnellisia toisistaan. Myös terveydelle sillä on vaikutusta ja yleiseen jaksamiseen. Avioliiton hoitamisesta hyötyvät kaikki! Siinä ei häviä mitään paitsi rahaa. Suhde voi olla uudelleen tuore, vaikkakaan ei alkuihastuksen tavoin, vaan paremmalla tavalla.
mistäs sinä minkään ihanuudesta tiedät, jos et oo ees kokeillut!?
Ootko ees nainut? hahhahahhahahhahah!!
rakastatko omaa itseäsi pelkästään..? vaikutat omahyväiseltä..
meillä ukko pani työn ja työkaverit ja viinan etusijalle... ehkä olis kannattanu laittaa ees joskus lapset, vaimo nyt ei ollut mitään.. se siitä ihanneavioliitosta.
luoja. Toivottavasti tämä ei ole mediaanitulos avioliitoissa. Pelkään nimittäin kokevani saman kohtalon lapsia ja avioliitto epäilyttävän kovasti vaativan naiseni kanssa. Ehkä lapseton avoliitto parempi?
"Toivottavasti tämä ei ole mediaanitulos avioliitoissa."
Toivottavasti elämää ei seuraa kuolema. Sen sijaan, että toivoo mahdottomia, voi tutustua elämään täytenä kokemuksena.
"Ehkä lapseton avoliitto parempi?"
Ei naista voi pitää formaliinissa kieltämällä avioliiton ja lapset. Vaikka tällainen huijaus "onnistuisikin", lopputulos ei ole iki-ihastus vaan katkera pettymys ja hukattujen vuosien tunne.
Vietit ajavat meitä suvun jatkamiseen. Ne eivät aja meitä onneen. Olemme kaikki "elämän uhreja".
Ehkä joittenkin miesten täälläkin ois kannattanut jättää se elämä elämättä ja keskittyä vain niihin kahteen uskolliseen morsiammeensa loppuiäkseen..nimittäin siihen vasemman käden "Annikkiin" ja oikean käden "Tellervoon" :D
Olipa outo ja katkera kommentti. Ei liittynyt keskusteluun millään tavalla. Pahoillani, että voit noin huonosti
hah hah! Kuinka suppea sunkin maailmas on..
Jos vinkuu täällä, et huijatuksi tulleeksi kokee elämänsä, vaikka on paljon saanut..niin eikös silloin olisi parempi turvautua omaan handuun ja jättää naiset rauhaan..?
En todellakaan voi huonosti..tuntuu, että olen harvoja jotka täällä voi oikein hyvin!
osaan arvostaa puolisoani ja lapsiani ja siinä on se minun rikkauteni!
Nyt kullan kainaloon..multa se sentään löytyy..öitä!
siinon psykologi!!!! ASIAA. miten tän sais hakattua naistenkin päähän vielä..
sulla arvot kohdallaan! Pidä ne!
Omia uskomuksia:
-sen jälkeen kun nainen saa lapsia, lapset syrjäyttävät tärkeysjärjestyksessä miehen 6-0
-kun on oltu yhdessä noin 2-5 vuotta, nainen ensimmäisen kerran väsähtää mieheensä eikä enää innostu hänestä. tässä vaiheessa suhdetta pitävät koossa yhteiset harrastukset, yhteinen koti, käytännön asiat, jämähtäminen, yhteiset lemmikit ja lapset. toki tunteiden roihua voi koettaa sytytellä uudestaan (lähinnä miehen tehtävä) ja välillä se voi leimahtaakin, mutta vaikea sitä on saada palamaan samalla voimakkuudella kuin alussa. nainen antaa suhteen alkuaikana yleensä epärealistisen kuvan kyvystään rakastaa miestä ehdoitta myötä- ja vastoinkäymisissä.
-nainen on biologisesti suunniteltu sellaiseksi olennoksi, että pysyy kiintyneenä mieheen juuri sen muutaman vuoden, mikä vaaditaan lapsen kasvattamiseksi sellaiseen ikään, että lapsella on hyvät mahdollisuudet säilyä hengissä. evoluution mielestä ei ole ollut etua siitä, että lapsella on sama isä ja äiti esimerkiksi 20-vuotiaaksi asti, vaan evoluution mielestä lapsen eloonjäämiseen on riittänyt se, että lapsen isä pysyy puolustamassa perhettä siihen asti kun lapsi on vähintään parin vuoden vanha.
-ei ole sattumaa, että ympäri maailmaa, toisistaan riippumatta, on syntynyt järjestelmiä, jotka ovat pyrkineet kontrolloimaan naisten seksuaalikäyttäytymistä ja sitouttamaan naisia ja miehiä keskenään. kuten esmes "avioliitto". muutenhan naiset juoksentelisivat mieheltä toiselle, heille kun riittää että lapset saadaan kävelyikään ja sen jälkeen lapsen isän palveluksia ei enää tarvita.
-jostakin syystä miehille on kehittynyt "naisiin kohdistuva jumalallisen rakkauden kaipuu" eli miehet luontaisesti etsivät naisilta ehdotonta, ääretöntä, kestävää rakkautta, vähän kuin äidin rakkaus lapsiinsa - ikävä vain että tosimaailmassa se oman äidin rakkaus on ainoa senlaatuinen rakkaus jonka mies tulee naiselta osakseen saamaan elämänsä aikana. jostakin syystä evoluutio on katsonut asialliseksi piinata miehiä tällaisella taivaiden tavoittelulla. naisten suhtautuminen rakkauteen on paljon järkevämpää ja realistisempaa.
Miehet luulee sen naisen saatuaan, että nyt palvelu pelaa!! Saa säännöllistä pimppaa, hyvää ruokaa,puhtaat vaatteet ja statuksen! On taas äiti siinä, sillä erotuksella ,että tältä saa vielä seksiäkin!
Nainen on niin kauan tyytyväinen, kun mies pysyy sellaisena, kuin on hänet hurmannut aikanaan,salskeana ja mukavana keskustelijana! Naisen viettelijänä!
Vuodet kuluu ja kiilto himmenee..lapset syntyy ja nainen huomaa, että mies on muuttunut lapseksi lasten joukkoon..aina vaatimassa jotakin! Kitisemässä ja vinkumassa sen unirättinsä kanssa viereen..tutti vaan puuttuu!! Miehet unohtaa sen TÄRKEIMMÄN asian! Nainen on ihan itsellinen ihminen! Sillä on ollut ihan hyvä elämä ennen miestäkin! Mies luulee, että naimisiin mentyään nainen on vain häntä varten..on mustasukkainen, kun lapset vievät niin suuren osan naisesta ja aloittaa siksi sen ruikutuksen!
Kyllä kun näitä täälläkin olevien ukkojen ruikutuksia luki, niin tuli mieleen, että ei ihme,jos on eukot lähteny!! Ja sulle AP: Vaimosi ei ole sinun omaisuuttasi! Ei ihme, että on sinuun kyllästynyt! Minä en kuuntelisi tuollaista paskaa päivääkään!! ps..ja ota tosiaan se essu jo pois päältäsi..!
Hyvin kiteytit minunkin ajatukseni!
olen ajatellut samaa..miehet haluaa vain omistaa naisen ja pistää muslimeitten käyttämän kaavun eukkojensa ylle! Sitähän tässäkin kaikki on ollut! ukot haluaa sen päättämisvallan kokonaan itselleen!
Naista ei arvosteta näissäkään äijien kirjoitteluissa ollenkaan! arvostellaan vaan!!
Itseään saavat syyttää, jos naisensa jättävät heidät!
Alatyylinen kirjoituksesi on hyvin ristiriitainen. Ensin sanot: "Miehet luulee sen naisen saatuaan, että nyt palvelu pelaa!! Saa säännöllistä pimppaa, hyvää ruokaa,puhtaat vaatteet ja statuksen!"
Sitten sanot: "ota tosiaan se essu jo pois päältäsi!"
Voisitko päättää, olenko minä vaatimassa liikaa palvelua, vai palvelenko liikaa? Tunnut tuomisevasi molemmat.
Minä en muuten mitenkään ole olettanut, että saisin pimppaa jatkuvana virtana, tai että minua jatkuvasti palveltaisiin. Pystyn hyvin elämään itsenäistä elämää yksinkin. Olisin kuitenkin olettanut, että lasten syntymä ei saa vaimoani noin nopeasti kääntymään minua vastaan. En ymmärrä, miten minua kohdellaan, kuin olisin joku ylimääräinen vieras hänen ja hänen lastensa kodissa. Sen on minunkin kotini.
Paradoksi..odotat saavasi toiveissasi vaimoltasi palvelua ja huomiota joka suhteessa ja olet siksi ruvennut itse kynnysmatoksi.. Olet se vieras mies, joka asuu teillä.
Hommaa itsetuntosi kohdalleen ,niin et menetä vaimoasi...katso peiliin ja mene salille..
Se, jonka ap:n suhteessa mättää, ON nainen! Hänen se olisi mentävä peilin eteen katsomaan.
Miestä on hyväksikäytetty pahasti, näkeehän sen: "mauri on tehnyt tehtävänsä, mauri saa mennä".
Miehellä on tässä kaksi mahdollisuutta, joko lähteä ja samalla alkaa eräänlaiseksi maksumieheksä, muuttua näkymättömäksi joonakseksi, jota voi aina tarpeen tullen syyllistää lasten ongelmista. Toinen vaihtoehto ja tällaisen naisen kannalta pahin, on jäkittää uskollisesti liitossa ja ottaa ne naisen aseet käsiinsä, jolla tavallaan vastapainoksi "tykittää".
Eli käytännössä tarkoittaa: on aktiivinen kasvattaja, vie lapsia neuvolaan, keskustelee siellä samalla terminologialla kuin me naiset.
Tällaiselta naiselta pitää ottaa ohjat käsiinsä juuri näissä lapsiin liittyvissä asioissa, alkaa tosi-isäksi, käydä erilaisissa lastenkasvatusseminaareissa jne.
Kodinhoitopuuhissa sama juttu! Oikein täydellinen syventyminen kotipiirin kaikenlaiseen puuhaan leipomisista lähtien.
Aktiivisena ilmoittautuu erilaisille parisuhdekursseille ja vaatii vaimonsa mukaan, järjestää lastenhoidon, ja jos ei vaimo lähde, niin menee yksin. Järjestää naiselle kaikenlaisia ylläreitä, lahjoja, raflailtoja, leffailtoja, lapsenhoitoa, matkoja.
Tässä yli-isä projektissa mies käy parisuhdeterapiassa ensin vaikkapa yksin. Mies on kaikentavoin ÄRSYTTÄVÄN aktiivinen, jos sanoisin hieman "akkamainenkin", niin että naisen YSTÄVÄTÄRPIIRI tulee lähes kateelliseksi, alkaa ylistää tälle hänen miestään...
voin sanoa, että MIKÄÄN maailmassa ei olisi inhottavampi "kiusa" kuin tällainen lähes unelmamies äitipöhköyteen sairastuneelle muijalle. Se, että lähiympäristö näkee, kuinka ihana mies hällä on, ja kuinka hänen äitiyteen uppoutumisensa täten tehdään TURHAKSI ja idioottimaiseksi.
"Alatyylinen kirjoituksesi on hyvin ristiriitainen. Ensin sanot: "Miehet luulee sen naisen saatuaan, että nyt palvelu pelaa!! Saa säännöllistä pimppaa, hyvää ruokaa,puhtaat vaatteet ja statuksen!"
Sitten sanot: "ota tosiaan se essu jo pois päältäsi!"
Voisitko päättää, olenko minä vaatimassa liikaa palvelua, vai palvelenko liikaa? Tunnut tuomisevasi molemmat."
Katsos kun kalikka kalahtaa naista kipeästi persuuksille, niin siinä saa logiikan rippeetkin äkästä kyytiä :D
Naisen kun saa suutahtamaan (ei paljoa yleensä vaadi) niin ei se paljon kattele mitä puutaheinää suustaan mylvähtelee... No ainakin lukijoilla on hauskaa :D
No eipä paljon vaadi, et sutkin saa onnelliseksi.
Ehkä se sunkin ongelma naisen kans on just se, ettet ymmärrä naista..
Keskity miehiin..pyllypano se saakin vasta hymyn naamallesi..ja leveen sellaisen :)
hih hih..
heh heh! Hauska kommentti! TUO sai minulle naurukohtauksen aikaan!
miehet vois hässii keskenään, niin pysyis vakiohymy päivästä toiseen..naiset tekee ne näköjään onnettomiksi..
Joo..Homot on oivaltaneet miten miehet tulee onnellisiksi...
kaappien ovet kolisee... ;D
En tiedä onko tästä ajatuksesta apua, mutta tätä voisi ehkä näyttää liian uppoutuneille äiti-ihmisille.
Armeijassa opetettiin johtajakoulutuksessa, että jotta johtaja voisi johtaa, hänen tulee pitää huoli johtamiskyvystään = syödä ja levätä riittävästi ja pitää huolta henkisestä kunnostaan.
Sama pätee myös parisuhteeseen. Aikuisten pitäisi ensisijaisesti pitää huolta parisuhteen kestävyydestä, koska he ovat johtajia. Vaikka lapset ovatkin tärkeitä ja vievät varmaan leijonanosan ajasta ja huomiosta, niin silti parisuhde on ensisijainen.
Sitähän ne äidit tekeekin..syö,nukkuu ja YRITTÄÄ harrastaa sitä henkistä puoltakin..on vaan tämä iso huomion kipiä vauva(mies..) jaloissa pyörimässä ja natisemassa kaikesta!
Parisuhteessa neuvosi ei toimi..siihen tarvittaisiin kaksi täysivaltaisesti ajattelevaa ihmistä, yleensä toinen kumppaneista on se läheisriippuvainen(tässä tapauksessa AP),joka yrittää vain kontrolloida toisen ajatusmaailmaa ja elämää ja pilaa sillä kaiken,loppujen lopuksi..nainen tuntee itsensä vain nurkkaan ajetuksi.
En saanut kyllä mtenkään sellaista kuvaa, että AP on läheisriippuvainen. AP yrittää selvästi keventää vaimonsa taakkaa auttamalla tätä lasten hoidossa. Ymmärrän sen. Vaimo on aamulla väsynyt valvottuaan yön ja illalla Ap järjestää vaimolle omaa aikaa. Hienosti tehty! Mitä väärää tuossa voi olla?
Jokainen on pettynyt siihen, että puolisoi ei enään kunnioita ja rakasta häntä. Toisinaan pettymys voi olla kuvitelmaa. Usein myös totta. Silloin kannattaa pakata kamat ja lähteä. ei kenenkää tarvitse olla elämäänsä pettyneen ihmisen katkeruuden sylkykuppi.
Kuules AP.. Olethan saanut vuosikaudet naida kuksia muijaas oikein olan takaa..Ilman siippaasi olisit saanut vedellä luultavammin suurimman osan käteesi..
Olisit siis kiitollinen saamastasi säännöllisestä pillusta!
Sitten nuo lapset..eikös ne ole elämän paras asia? Ainakin niin PITÄISI olla!!
Lapsethan ei elämästäsi katoa, jos itse vaan haluat niin..vaikka ero tulisikin vaimosta..
Se on kuule kuitenkin niin, että toista EI voi omistaa..
Kyllä se kyllästyminen liittoon tulee viimeistään 10 vuoden päästä..sen jälkeen yhteiselo on yhtä taistelutannerta jatkuessaan..ja paljolti sen takia, kun toinen puoliso ei anna tilaa toiselle!
Pelko on perseessä koko ajan, että toinen löytää paremman siellä "harrastuksissaan.."
Sinunkin ongelmasi on oikeestaan se suomalaisten ukkojen yleisin syy:huono itsetunto!
Vaimosi on kuitenkin tähän asti antanut sinulle paljon:turvallisen hyvän säännöllisen seksin ja perilliset,joita et olisi ilman häntä saanut..eikö olisi aihetta kiitollisuuteen??
Määräillä et hänen tulevaisuuttaan voi! Eikä sinun pidäkkään!! Lähtee, jos kokee sen paremmaksi itselleen..
Miehet tekee sen virheen ,et rupee pitään sitä naistaan päivästään selvyytenä..no, elämä opettaa!
No, ensinnäkään minun ei tarvinnut "vedellä käteen" ennen sitäkään hetkeä, kun vaimoni tapasin. Minulla ei ole minkäänlaista ongelmaa löytää itselleni naisseuraa. Ja jos luet kirjoitukseni, huomaat, että en mitenkään valita seksin puutetta sinänsä. Valitan vaimoni muuttunutta asennetta ja käyttäytymistä. Minusta hän avioliittoon mennessään ei kertonut tarvitsevansa minua vain siittäjäksi ja hylkäävänsä sitten.
Olen saanut sinulta ja monelta muulta kaltaiseltasi naiselta erittäin hyviä neuvoja. En ole tosiaan ajatellut sitä tuolta kannalta, että tottakai vaimollani on oikeis valita tuollainen asenne. Ehkä te olette toimineet omassa liitossanne samoin, ja koette tehneenne oikein.
Hyväksyn vaimoni valinnan. Kerron hänelle, että hän saa nauttia elämästään ilman minua. Lapsethan saan luokseni automaatiisesti vuoriviikoin.
No kyllähän mieskin muttuu suhteessa. Tuossa moni mieskirjoittaja peräänkuulutti rakkautta miestä kohtaan. Kun mies on kuin pakastin niin kyllähän naisenkin tunteet pikkuhiljaa hiipuvat.
Miehet eivät tunnu oivaltavan, että se naisen viilenevä käytös johtuisi kenties miehen omasta käytöksestä. Kuka haluaa rakastaa yksipuolisesti pakastinta? Sellaisiahan monet miehet ovat, puhumattomia, jäisiä ja aina vaatimassa jotain itselleen.
Ei nainen jaksa tai viitsi mielistellä miestä 24/7 ilman vastakaikua. Mä uskon että sellaista miestä joka huomioi naisen voisi olla helppo rakastaa. Enpä ole moista kohdannut.
Nyt jo olet suunnittelemassa eroa naisesi puolesta..haloo!!
Ole nyt jo hiljaa ja anna naisesi olla välillä rauhassa!
Monet tekee sen virheen, että kuvittelevat mielessään paljon ja rupeavat sitten toimimaan omien kuvitelmien mukaan!
Naisesi tarvitsee ehkä vain omaa aikaa! Älä sinä nyt ala mitään marttyyriä esittään!
Ole vain hyvä mies, äläkä vaadi mitään!
Voisitko itse aloittaa jonkin oman harrastuksen? Ei pyörisi koko ajan höpöt mielessä?
Naisia ei ymmärrä kuin naiset itse! Älä edes yritä!
Vaikuttiko Ap sinusta sellaiselta pakastimelta, johon viittasit? Aika moni alempaa sosiaaliluokka edustava nainen täällä oli sitä mieltä, että ap. oli liian hempeä.
Hei haloo!! Vitun parturikampaaja! Khäh-häh. Oletko saatana aivan taula.
Ziizus tätä työväenluokkaa. Ehtymätön hilpeyden lähde.
HEI-HALOO!!!
Ap ei nähnyt omassa käytöksessään muutosta (huonompaan) vaan ainoastaan vaimon käytös oli muuttunut huonompaan suuntaan. Voihan se toki olla näinkin, mutta jotenkin tulee mieleen että asioiden takana olisi jotain muuta.
Yleensä suhteen alussa nainen mielistelee miestä 24/7, tässä olen samaa mieltä. Oma arvaukseni on, että jos mies loukkaa naista tuossa naisen mielistelyvaiheessa, nainen kyllä antaa kaiken anteeksi, mutta se loukkaus jää muistiin ja tulee mieleen sitten siinä vaiheessa kun nainen "palaa järkiinsä" eli alkaa ajattelemaan asioita muutenkin kuin vaaleanpunaisten silmälasien läpi.
Toinen juttu on siinä, että aloittajan ja vaimo välisestä suhteesta ei mielestäni voi tehdä mitään johtopäätöksiä pelkästään kuuntelmalla toista osapuolta. Vaimon versio tapahtumista voisi olla toisenlainen.
Mies on kuin pakastin on vain valitettavan yleinen syy naisen tunteiden viilenemiseen. Mies alkaa pitämään omaa vaimoa itsestään selvyytenä ja naisen tunteen kuolevat.
Pointtini on siinä, että aloittaja ei missään vaiheessa myöntänyt itse muuttuneensa suhteessa, syyttä vain vaimoa. Yleensä vaimon käytöksen muutoksen on syynä miehen välinpitämättömyys.
Voihan tässäkin tarinassa vaimo kokea miehen käytöksen itseään kohtaan välinpitämättömyytenä. Mehän emme voi tietää asiaa.
Oma mielipiteeni on että tämä on yleinen keskustelupalsta. Parempi osoite olisi parisuhdeterapia, koska silloin molempien näkemykset tulevat paremmin esiin.
Jos taas asiat ovat kuten aloittaja ilmaisee. mies on täydellinen ja vaimo murjottaa niin sitten vaan eropaperit vetämään. Tuskin se nyt oli aloittajan tarkoitus, vaikka tuo yksipuolinen vaimon syyllistäminen vähän siltä kuulostikin.
Onko niin, että osa naisista ei pysty näkemään/myöntämään, että aloittajan vaimon kaltaisia Pyhiä Äitejä on? Naisia, joille Äitiys on niinsanotusti noussut niin paljon hattuun, ettei sinne mahdu mitään muuta. Ja jotka eivät tarvitse miestään enää muuhun kuin tuomaan leipää taloon, jos nainen on kotiäitinä tai äitiyslomalla, ja satunnaisesti siittokoneeksi, kun nainen haluaa lisää Lapsia? Siis niitä täyspöhkääntyneitä Äitejä, joista Liina Anniina vähän revitellen kirjoitti, eikö niitä mielestäsi ole?
Jotkut vastaajat ovat käyttäneet melko alatyylistäkin juttua, toiset taas haluavat analysoida tilanteen puhki nähden siinä jotain, mitä aloittaja ei sanonut siinä olevan. Miten vaan, mutta Vian Täytyy olla Miehessä, koska Naisessa=Äidissä se Ei Voi Olla? Niinkö se menee? Ja jos ei mene, niin mistä moiset hyökkäykset, alatyylin tai pikapsykologisoinnin kautta?
Kuten sanottua, voihan asia olla siten, että aloittajan vaimo on se täyspöhköäiti vai mikä lie jolloin aloittaja on täydellisen oikeassa kaikessa.
Edelleen olen sitä mieltä että aloittaja nyt yksinkertaistaa kaikki ongelmat vaimon viaksi ja se ei lähtökohtaisesti ole parisuhteessa hyvä lähesytmistapa. Pari = kaksi
En usko että aloittajakaan on täydellinen (avio)mies. Sellaiseen en ole nimittäin vielä törmännyt.
Ahaa, nyt se menee siis näin "jolloin aloittaja on täydellisen oikeassa kaikessa". Tavoittelet varmaankin ironiaa, vaikka oman edellisen viestisi huomioiden se ei täysin onnistu.
Totesit tosin edellisen viestisi aluksi, että aloittaja voi olla oikeassa, mutta lähdit sen jälkeen olettamaan, että mies on pakastin ja nainen kokee välinpitämättömyyttä. Molemmat täysin päinvastaisia väitteitä, kuin mitä aloittajan viestistä on mahdollista lukea. Ja jos ajatustasi kyseenalaistetaan, niin oletat, että toisinajattelevan mielestä mies olisi täydellinen. Miehenhän täytyy olla täydellinen voidakseen kyseenalaistaa Naisen eli Äidin toiminta heidän parisuhteessaan? Koska jos mies ei ole täydellinen, tällä ei ole oikeutta pohtia, miksi NainenÄiti on kääntänyt hänelle selkänsä parisuhdemerkityksessä?
Et vastannut siihen, oman ajattelusi pohjalta tai kenties kaltaisiasi ymmärtävänä (ymmärräthän niin hyvin aloittajan vaimoakin, jonka ääntä emme ole kuulleet lainkaan), miksi ÄitiNaista ei saa kyseenalaistaa? Jos nainen kirjoittaisi keskustelupalstalle kertoen miehensä kylmenneen häntä kohtaan, kyseenalaistettaisiinko naisen havainto? Joku tosin leimaisi hänet pihtaajaksi, mutta koska me naiset olemme niin paljon parempia tunteissa ja tunneilmaisussa, kuinka moni nainen kyseenalaistaisi miehensä hylkimän naisen todistuksen omasta roolistaan perheessä? Miksi siis me tunneparemmat naiset tiedämme varmasti, että ollakseen aloittajan vaimon kaltainen, naisen täytyy kokea ensin miehen taholta kylmyyttä? Hylkiminen ei voi olla naisesta itsestään lähtöisin, se ei voi johtua hänen Äitikompleksistaan? Eikö Liina Anniinan äitipöhköjä oikeasti ole olemassa?
"Olisit siis kiitollinen saamastasi säännöllisestä pillusta!"
Kuka vitun ääliö tällasen aivopierun taas päästi ilmoille? Yhtä hyvin muija saa olla kiitollinen saamastaan säännöllisestä munasta! Mitä vittua!
Minun haukkumiseni ei elämän tosiasioita muuksi muuta. Jos mies ei näe omaa rooliaan suhteen huononemisessa vaan syyttää asiasta yksipuolisesti vaimoa, niin silloin on vähän hankala tehdä mitään.
Mä luulen että useimmille miehille vaan tulee raivonsekaista vihaa naista kohtaan jos nainen kieltäytyy seksistä tai naisen seksihalut vähenevät. Se voisi selittää myös naisen viilenemistä miestä kohtaan. Miehet kiukuttelevat tosi pahasti jos eivät saa aina halutessaan seksiä.
Vai suhtautuuko aloittaja sitten mukavasti tilanteeseen jossa vaimo ei ole niin kovin innokas seksiin, tuskinpa vaan. Siitä se kierre lähtee ja pahenee jos asialle ei tehdä mitään.
On myös huomioitava se tosiseikka, että lapset vievät paljon aikaa, nainen on väsynyt eikä miehen palveleminen aina onnistu.
"Minun haukkumiseni ei elämän tosiasioita muuksi muuta."
Kuka nyt haukkui ketä? En minä ainakaan sinua. Esitin liudan kysymyksiä (joihin et halunnut yhteenkään vastata). Jos tarkoitat, että itse haukuit aloittajaa, niin totta, ei sekään elämän tosiasioita muuta.
Ja edelleen, et halua vastata siihen, miksi NainenÄitiä ei sovi kyseenalaistaa. Tai miksi ei sovi olettaa, että jos NainenÄiti on muuttunut miestään kohtaan kylmäksi, niin se johtuisi hänestä itsestään? Ei, sinun mielestäsi edelleen pitää olettaa, että vian täytyy olla miehessä. Nyt se on muuttunut jo raivonsekaiseksi vihaksi miehen puolelta. Mikä pöhköäitiydestä tekee niin pyhää, ettei siitä voi edes keskustella, vaan sen täytyy olettaa olevan ehdottomasti oikeassa, koska se on ÄitiOminaisuus?
Tuossa eräs selitti biologian avulla aika hyvin mistä tässäkin tapauksessa kiikastaa. Naisten seksihalut vähenevät eikä sille varmaan sitten oikein voi mitään.
Varmaan noita pöhköäitejäkin on, mutta kyllähän tuo naisten seksihalujen väheneminen on varmaakin yleisempi ongelma. Ja siitä sanoisin että moni mies ei kestä sitä kun palvelu vähenee. Miehet ovat kiukkuisia jos eivät saa aina halutessaan seksiä joten voihan tuokin olla syy aloittajan vaimon käytökseen. Aika harva mies hyväksyy sitä tosiseikkaa, että lasten tulon myötä tai muutoinkin parisuhteessa nainen ei vaan halua koko ajan seksiä kuten suhteen alussa. Mies muuttuu kylmäksi ja etäiseksi ja naisen seksihalut vähenevät entisestään eli siitä tuo kierre tulee.
Naisen seksihalut vähenevät vaikkei olisi lapsia joten siinä mielessä tuo pöhköäiti-juttu ei ole ihan sama asia. Mutta, varmasti osaltaan vaikuttaa.
Havaintojeni mukaan valtaosa miesten tyytymättömyydestä johtuu liian vähäisestä seksin määrästä suhteessa.
Luen aloittajan viestiä: "Minulta riittäisi rakkautta vaimolleni vielä yllin kyllin. Vaimoltani ei riitä minulle.
... Jotenkin ymmärtäisin tämän välinpitämättömyyden ja torjunnan, jos se olisi tietyllä tavalla neutraalia. Jos siihen ei liittyisi vastenmielisyyden ilmaisuja ja jopa toisinaan heposti havaittavaa vihamielisyyttä. Selkeästi vaimoni suhtautuu minuun nyt, vain muutama vuosi hullun rakkauden jälkeen välinpitämättömästi, torjuvasti ja jopa jotenkin väheksyen."
Ja sinun tulkintaasi asiasta: "... biologian avulla aika hyvin mistä tässäkin tapauksessa kiikastaa. ... moni mies ei kestä sitä kun palvelu vähenee. Miehet ovat kiukkuisia jos eivät saa aina halutessaan seksiä joten voihan tuokin olla syy aloittajan vaimon käytökseen. Aika harva mies hyväksyy sitä tosiseikkaa, että lasten tulon myötä tai muutoinkin parisuhteessa nainen ei vaan halua koko ajan seksiä kuten suhteen alussa."
Huomaatko, aloittaja ei suoranaisesti edes mainitse seksiä, mutta puhuu vaimon osoittamasta vihamielisyydestä, välinpitämättömyydestä, väheksynnästä. Voihan olla, että aloittajallakin kiikastaa osittain juuri seksistä, mutta hyvin hän sen verhoaa tunnepuoleen, jos pelkästä seksin puutteesta on kyse. Puhumattakaan, että aloittaja väittäisi, että sekstata pitäisi "koko ajan kuten suhteen alussa".
Väittäisin, että yleinen naisten seksihalujen uuvahtaminen on hiukan liian helppo selitys. Se on varmaan keskimäärin totta, ettei kukaan 4- ja 5-kymppisenä jaksa samaa tahtia kuin 2-kymppisenä. Mutta yleisesti luulen, ettei miestenkään kunto yllä samaan kuin nuorena kollina.
Itseäni ei keskustelussa niinkään ole kiinnostanut aloittajan yksittäistapaus, koska siitä emme voi tietää kuin aloittajan version, kuten aiemmin totesit. Minusta paljon kiinnostavampaa on ollut reaktio, joka on saanut osan kirjoittajista viljelemään sellaista tekstiä, että toivottavasti eivät omien lapsukaistensa edessä sitä tee. Ja toisen osan analysoimaan asiaa puhki ja kääntämään vaikka miten tarkoituksena osoittaa, ettei ongelman alkusyy voi olla naisessa (tähän kastiin olen ajatellut sinun kuuluvan). Molempien tyyppien sanoma on ollut, että "tuijota ukko peiliin, jos muija suhtautuu vihamielisesti". Tässä on minusta ollut jotain jännää, etteikö osa naisista osaa/halua myöntää, että joillakin kanssasiskoilla äitiys täyttää kaiken niin, ettei koko ihmiseen muuta mahdu. Siihen alunperin puutuin sinunkin viestissäsi eli naisen haluttomuuteen nähdä, että nainen äitinä voisi uppoutua niin Äitiyteensä, että voi muuttua jopa vihamieliseksi (aloittajan ilmaus) kumppaniaan kohtaan. Että naiselta voi kadota lasten jälkeen normaali hellyyskin puolisoa kohtaan, vaikkei oletettaisikaan, että pitää jaksaa touhuta kuin kanit. Ja että joidenkin naisten (et välttämättä juuri sinä) mielestä se on niin kuinka olla pitää, koska naisen tulee olla ensisijaisesti Äiti ja uhrata kaikkensa Lastensa eteen.
Oma mielipiteeni on, että jos mies kirjoittaa parisuhdeongelmistaan netin keskustelupalstalle niin kyse on yleensä seksin vähenemisestä parisuhteessa. Minä ainakin tulkitsen aloittajan viestin sellaiseksi vaikkei hän sitä suoaan sanokaan koska muuten se on taas perinteinen miesten ruikutusviesti: ämmä pihtaa, minä vihaan kun ämmä kiristää seksillä yms. juttuja joihin kukaan nainen ei varmaankaan enää jaksa vastailla.
Veikkaan että pienten lasten äideillä on paljon väsymystä ja siitäkin syystä seksihalut vähenevät.
En toki tiedä aloittajan tilanteesta, mutta eihän miehen lähelle saa mennä ilman seksiaikeita joten mitäpä muuta mies voi tarkoittaa rakkaudella ja hellyydellä (tai tässä tapauksessa niiden puutteella) kuin seksin puutetta. Aika harva mies rakastaa ja hellii naistaan ilman seksiä.
Biologia on yksi selittävä tekijä naisten seksihalujen muuttumiseen, varmaan tuo pöhköäitiys on yksi selittävä tekijä. Miehen käytös on myös yksi selittävä tekijä kuten myös vaikkapa anopin valitus, lasten sairastelut, huolenpito muista ihmisistä (esim. omat vanhemmat) eli naiselta vaaditaan niin paljon ettei aikaa jää välttämättä seksiin. Meillä on vain aloittajan näkemys seksin laadusta, mehän emme voi tietää minkälaisena vaimo sen koki. Oliko se hänelle vain lisääntymistä varten eikä ollutkaan niin mahtavaa kuin aloittajan mielestä. Nainenhan usein mielistelee miestä suhteen alussa kehumalla seksiä..
Ehkä aloittajalla on kyse vain seksin puutteesta. Minusta naisen vihamielisyydestä ja vähättelevästä asenteesta puhuminen on jotain muuta kuin seksin ruikkaamista.
"eihän miehen lähelle saa mennä ilman seksiaikeita joten mitäpä muuta mies voi tarkoittaa rakkaudella ja hellyydellä ..."
Mikä yleistys tuo on? Väitän vakaasti, että olet väärässä. Et toki kaikkien miesten kohdalla, mutta aivan tasan tarkkaan on olemassa miehiä, jotka tykkäävät helliä ja huomioida vaimoaan ilman jatkuvia sekstausaikeita. Ja tykkäävät saada vaimoiltaan hellyyttä, vaikkei vaimo joka kerta pitsiunelmaan olisikaan tälläytynyt. Ja luulen, että heitä on paljon enemmän kuin "biologiansa kylmentämät" naiset haluavat nähdä.
Ei kukaan kiellä, etteikö pienten lasten äideillä olisi väsymystä, etteikö meillä monilla olisi anoppi jne. Siinähän onkin yksi juttu, mikä itseäni ihmetyttää keskustelussa. Meillä naisilla on elämänvaiheemme. Jokaisella on oma äiti (jota ehkä on tullut joskus arvosteltua), monilla on anoppi (jota on ehkä tullut arvosteltua vielä useammin), ja monista tulee aikanaan itse anoppeja. Kaikkia saa haukkua (ainakin keskustelupalstalla), mutta yksi on yläpuolella arvostelun ja se on oman ikäluokan toinen nainen, samassa elämäntilanteessa oleva Äiti. Hänen tekemisilleen löytyy aina lieventävä asianhaara, samalla kun muita arvostellaan raskaimman kautta. ;-) Niin kuin sinullakin, vaimon kylmyys aloittajan tapauksessa on pienten lasten äidin väsymystä (vaikka aloittaja kirjoittaa ottavansa hyvinkin osaa lasten hoitoon). Miehelle jää sinun mielestäsi aloittajankin tapauksessa turhautuneen seksinruikuttajan rooli (vaikka saattaapi hänkin väsyä töissä ja huolehtii silti osaltaan lapsista).
Aloittaja kyseli, tekeekö nainen muuttumisensa harkiten. Sinä saat sen kuulostamaan siltä, että tekee. Koska nainen "usein mielistelee miestä suhteen alussa kehumalla seksiä". Usein myös nainen on se, joka haluaa ikuiset rakkaudenvalat vannottaviksi timanttien kiiltäessä nimettömässä ja runsaan hääväen ihaillessa prinsessamorsianta. Nainen haluaa rakkauslapset ja kaiken sen muun, mitä nainen nyt sattuukin haluamaan. Onko ihme, jos mies pitää itseään huijattuna, kun hetki sitten hän oli naisen unelmien prinssi ja lapsien synnyttyä jotain väheksyttävää, jota nainen välttelee? Onko ihme, jos mies hämmentyneenä lähtee etsimään hellyyttä ja huomiota muualta, kuka aiemmin, kuka myöhemmin? Itse naisena en usko toisten naisten tekevän miehen höntittämistä siittäjän rooliin ihan noin suunnitelmallisesti, mutta sinä saat sen kuulostamaan siltä, että olenkin väärässä.
Kaikkien avioliittojen kaava ei mene noin. On myös äitejä, jotka lapsista huolimatta "pysyvät järjissään", jotka pitkänkin yhteisen taipaleen jälkeen huomioivat miestäänkin. Eikö pöhköäitiys selitä paljon paremmin kuin ikuinen narina väsymisestä, että joiltakin äityleiltä mopo karkaa käsistä? Vai onko se tosiaan vaan biologiaa, jolle naisparka ei mitään mahda, ettei perillisten isälle enää riitä tunteita (ällöttävälle seksipedolle)?
Hyvä "toinen ajatus"! Olen samaa mieltä..mutta niinkuin näet, ei miehet HALUA oikeesti edes tietää, mikä mättää!! Ne haluaa vaan olla oikeessa ja kitisee vaan sitten...
Siinäpähän sitten kitisette! Akat lähtee!
mitäs suppeliseppoli taas tänne runkkaan tulit...tuliko pojulla kylmä pili kourassaan..sä oot niin lärvi..monesko vuosi tulikaan taas yksinäisiä öitä...? kiäh kiäh...oiskos jo 8 menossa.....
exäs siellä isokullisen kans onnellinen hymy naamalla tällähetkelläkin nukkuu..krooooh!
Ja hyi Hitto! Siitä pesemättömästä tyypillisen suomalaisen ukon pikkupeniksestäkö??
Jota se raukka ei osaa ees käyttää ku kusemiseen! Hahhahahhahahhahahhahah!
Olihan vitsi! Pidä se surkeus kourassas vaan!
Mitäs täällä ees roikut..hei haloo?
Eihän sulla oo ees naista..eikä siis parisuhdettakaan.. eikä koskaan tuu olemaankaan...hahhahahhahahhah!
Voi vide, et naurattaa!!!
Hämmästelen kyllä sinun tarvettasi laittaa kaikki parisuhdeongelmat naisen syyksi,mutta jos elämäsi on helpompaa sillä tavoin, niin enhän minä voi estää.
Et ilmeisesti oivalla tai halua oivaltaa sitä tosiseikkaa, että myös mies muuttuu parisuhteen aikana ja se vaikuttaa naisen käytökseen.
Kun mies alkaa pitämään omaa vaimoaan itsestään selvyytenä niin voi käydä juuri aloittajan kuvaamalla tavalla. Nainen ei loppuelämäänsä jaksa kerjätä mieheltä huomiota, hyväksyntää ja rakkautta. Siitä voi tuo naisen välinpitämättömyys myös johtua, luovuttamisesta. Kun mies ei huomioi niin eihän siinä naisella ole vaihtoehtoja kuin keskittyä elämässä lapsiin ja arkiaskareisiin. Miestähän naisella ei sanan varsinasessa merkityksessä silloin ole, vaan lapsilla on isä.
Aina kun näen näitä ostareiden rääväsuisia pikkupissiksiä ja vittusaataanaa räkimisensä välisissä hokevia finninaamaisia pikkumachoja, mietin, mistä tuo roskasakki oiken tulee? Nyt sen tiedän.
Teiltä.
No hämmästele pois, vaikka oikeasti hämmästeletkin omia väärinlukemisiasi etkä minun juttujani. En ole laittanut enkä tuntenut tarvetta laittaa kaikkia parisuhdeongelmia naisen piikkiin. Aloittajan yksittäistapauksessa olen lukenut sitä, mitä mies on kirjoittanut, enkä ole tulkinnut sitä omien mielihalujeni mukaan. Sinulla sen sijaan juttu on vaihdellut miehen jääkaappisuudesta vihamielisyyteen, naisen itsestäänselvyytenä pitämiseen ja nyt jo nainen kerjää huomiota - mitä vaan, kunhan syyn saa vieritettyä kokonaisuudessaan miehen harteille.
Yleisemmällä tasolla olen ihmetellyt, kuinka ilmeisen "kerettiläistä" on laittaa mitään (ei siis kaikkea vaan mitään) parisuhdeongelmia ÄitiNaisen piikkiin. Sinun kantasi näyttää toistuvan muuallakin ketjussa, jossa eri juttuihin mielipiteitään kirjoittavat (en puhu törkeyksien kirjoittajista, koska heillä ei mitään järkevää sanottavaa ole) vääntelevät asiat vaikka miten, kunhan vaan ÄitiNainen ei ole mihinkään syyllinen. Edelleen siis, ei ÄitiNainen minunkaan mielestäni ole kaikkeen syyllinen, mutta joidenkin mielestä hän ei voi olla mitenkään vastuussa mistään. Sinun jutussasi vastuussa parisuhteen heikkenemisestä ovat ensisijaisesti mies, tämän lisäksi naisen äitinä kokema väsymys, anoppi, naisen omien vanhempien paapominen - siis mikä tahansa muu, kunhan vaan ÄitiNainen ei ole vastuussa omista tekemistään omassa avioliitossaan. Ja jos ei ÄitiNaisen oikeus vetäytyä vastuusta toteudu muuten, niin sitten väärinlukemalla toisten tekstiä ja tekemällä siitä omia muunnelmia.
"Miestähän naisella ei sanan varsinasessa merkityksessä silloin ole, vaan lapsilla on isä. "
Tämä on minunkin mielestäni koko homman juoni. Eri mieltä olemme olleet vain siitä, mikä sen aiheuttaa. Minun mielestäni siitä, ettei naisella ole miestä, oman osansa vastuusta kantaa nainen. Sinun ajatusmaailmassasi ainakin sen mukaan, miten olen sen ymmärtänyt, mies, anoppi, tai mikä tahansa muu käyttökelpoinen tai -kelvoton syy, mutta ei ÄitiNainen. Mutta ainakin olet selventänyt minulle sen, miksi tällaiset naiset, jotka itse lykkäävät miehen jäähylle saadakseen olla vain Äiti, ovat pyhästi pöyristyneitä, jos mies ei sitä jaksa vaan lähtee. Se johtuu näemmä siitä, että nainen ei itse oman käsityksensä mukaan ole mistään vastuussa, joten avioliiton kylmyys johtuukin miehestä, joka vielä lieroilee sitten liitosta pois.
Jättämisellä uhkaaminen on ihan viimeinen keino saada naiselta seksiä. Tuossahan sinä uhakailet että mies lähtee kävelemään. Sitten lähtee. Sen varjolla ei voi enää nykynaista alistaa. Aikaisemmin avioero oli aina naisen vika jos mies oli tyytymätön. Nykyisin asia ei onneksi enää ole niin mustavalkoista, vaikka edelleen on ihmisiä joiden mielestä avioero on osoitus siitä että nainen on epäonnistunut elämänsä tärkeimmässä tehtävässä - miehen tyytyväisenä pitämisessä.
Voihan se olla, että aloittajan vaimo on niin kyllästynyt mieheensä, että on itse harkitsemassa eroa ja käyttäytyy siitä syystä välinpitämättömästi. Ehkä hän toivoo että mies lähtisi itse jolloin mies yleensä on vähemmän hankala noissa huoltajuusasioissa. Miehet eivät kestä yleensä jätetyksi tulemista jolloin nainen voi toivoa että mies itse häipyisi.
Pissis palasi ostarin pubista näköjään. Ja taas yksin. Oma Jorma lähti jo ajat sitten toisen matkaan.
Olet aivan mainio tyyppi! Ei tarvitse mennä Korkeasaareen kokeakseen apinan. Riittää, kun lukee juttujasi.
ZSEESUS! HEI-HALOO!!
Harmi, että sinunlaisesi tulevat aina pilaamaan hyvät keskustelut..
Harmi siksikin, kun sinusta oikein huokuu ilmoille elämän turhuus..
Olisit aivan hyvin voinut olla kommentoimatta täällä ja muilla sivustoillakaan yhtään mitään, kun ei sinulla ole mitää neuvoja antaa täälläkään AP:lle..turhaa häiriköintiä vaan koko kirjoittelusi..
Vaikutat vähän sairaalta, jos todellakin saat jonkun riemukkaan hyvän olon tunteen, jos joku sanoo vaikkapa "pylly".
Epäilenpä sinun yksinään olevan noitten edellisten 4 viestin takana ja aika sairasta tuollainen itselle (vittuilu?) vastaileminen? kun kukaan normaaali ei noteeraa höpötyksiäsi..
Taidat olla aika yksinäinen syrjäytynyt...Auttava puhelin on sinunkinlaisia varten keksitty..hae apua!
No onneksi ei kuitenkaan teiltä!!!Sulla ei oo ees mahis koskaan niin lähelle naista päästä, että sellaista vaaraa onneksi ees olis!
Ja näköjään et pärjää edes nuorison kanssa...mulla ei ainakaan oo ollu koskaan mitään ongelmaa teinien parissa!
... miestäsi, mikäli olet parisuhteessa mieheen. Mikäli et, toivottavsti kukaan mies ei sinuun erehdy haksahtamaan. Jos kaikki naiset muuttuisivat sinun lailla ajatteleviksi tänä päivänä, niin ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon yhden sukupolven aikana. Onneksi sinun lailla ei ajattele kovin suuri osa naisista, tai ainakin toivon niin.
Tänne on turha tulla nuoria haukkuun! Ei kuulu ollenkaan tämän keskustelun piiriin!
Itsessä on vika ,jos saa nuorten huutelut peräänsä! "Pämppä" ei vissiin ole koskaan ollut nuori..?
Jos ei ole AP:lle mitään kommentoitavaa voi poistua heti takavasemmalle turhine mielipiteineen!
joo..herne nokkaan vaan mies!
Miksi täällä ees roikut, jos et kerran halua kuulla naisen mielipidettä!
Et ikinä onnistu omissa liitoissasi tuolla asenteella..
Minä ainakin olen samaa mieltä myös "toinen ajatus"nim.merkin kanssa..
Rauhallisesti on nainen analysoinut miehen ja naisen välistä eloa...
Mitäs sääliä tuohon tarttis...Ihan täyttä faktaa!
Jos et ole kuvailtu miestyyppi, miksi kalikka kohdallasi kalahti?
Onko se niin vaikea hyväksyä, että mies on mies ja nainen on nainen..?
Hah hah hah! Voi vittu! Vielä tollokin..etkö osaa ees kirjottaa oikein..heh heh..pöljä!
.... koen hengen heimolaisuutta ap:n kanssa, eli koen naisen muuttuneen avoiliitossa pitkälti samoin. Mielestäni useat naiset muuttuvat samoin, mutta onko se tietoista huijaamista, vai alitajuista siitä tässä on oikeastaan kysymys. Kritisoimani kirjoittajalla se ainakin vaikuttaa täysin tietoiselta, oten sääli niitä miehiä, jotka ovay joutuneet ja tulevat joutumaan.
Alitajuinen muutos ei ole yhtä paha, mutta ei sekään ole toivottavaa.
Ei parisuhde tietenkään voi jatkua samanlaisena kuin mitä se oli seurusteluaikana, mutta kyllä isä ja äidin parisuhteen toimivuus on myös lapsille eduksi. Enkä tarkoita tässä pelkästään seksiä, sehän on vain pieni osa parisuhdetta, ainakin ajallisesti ja muutenkin.
Ja taas teit sen! Luit väärin tekstiäni, ja alan vakaasti epäillä, että teet sen tarkoituksella. Joko siksi, mitä olen tähän asti kirjoittanut eli puolustellaksesi naista aina ja kaikissa tilanteissa (toisin sanoen ÄitiNainen ei voi koskaan eikä missään tilanteessa olla vastuussa) tai sitten vain provoillaksesi. Ja minä hassu olen kirjoittanut ihan vakavilla mielin! ;-)
No joo, minä en ole uhannut yhtään millään. Totesin vain ymmärtäväni, miksi miehestään välinpitämätön nainen, jonka mies lähtee, kokee tulleensa kaltoinkohdelluksi. Siis sanoin ymmärtäväni, mitä sellaisen naisen päässä kenties liikkuu. Se on ihan pikkuisen eri asia kuin uhata ketään millään, paitsi jos sen tarkoituksella haluaa lukea päälaelleen, kuten sinä teet.
Muutenkin on pakko todeta, että meidän juttu on alkanut kiertää kehää. Mitään uutta sanottavaa en koe sinulla olleen enää vähään aikaan, etkä halua osoittaa minkäänlaista ymmärtämystä toisenlaista näkemystä kohtaan. Jotta juttu ei menisi henkilökohtaisuuksiin, niin omalta puoleltani katson keskustelun tulleen päätökseensä. Toivotaan, että jokainen tulee onnelliseksi, kukin tavallaan, eiks je?
Jätkä poisti viestinsä! hahhahahhahahhahahhahahhaha!!
Oot kyl nolo tapaus! Päivän naurut saatiin! heh!
vedähän "Pärdse" ne tutut perseet taas olalle! Oot niin oma tympee ittes taas!
Ei voida olettaa, että kaikki naiset haluaisivat lapsia, joten tuo muuttumishomma ei ainakaan mikään luonnollinen ilmiö naisilla ole.
aika luonnotonta hommaa se lastenteko
yleensä vahvasti miesten parisuhdenarinaan. Mikä on luonnollista, en kiellä. Suhteen alussa rakastumishuumassa nainen on seksuaalisesti aktiivinen yleensä max. pari vuotta. Silloin kerta päivässä seksiä ei välttämättä ole tarpeeksi. Tälle on biologiassa selitys. Kun löydetään sopiva kumppani, jonka kanssa tehdä jälkeläisiä, täytyy pariutua ahkerasti eli harrastaa seksiä. Se on biologinen tarve, joka on luotu lajien ylläpitämiseksi. Ihminen toimii vähän eri tavalla kuin eläin, joten on myös "keksitty" rakastuminen eli vahvat tunteet, jotka sitouttavat kumppaniin (puhdasta kemiaa). Näiden avulla myös luodaan parisuhde, jotta myöhemmin suhteen molemmat osapuolet olisivat sitoutuneita huolehtimaan jälkeläisistä. No kun aivot eivät enää ylläpidä hurmostilaa, niin arki koittaa parisuhteeseen jos toiseenkin. Joku naisista on alkuhuumassa tullut raskaaksi, moni ei, mutta joka tapauksessa naisen haluaminen vähenee radikaalisti. Mies ei tätä ymmärrä ollenkaan. Miten nainen, joka on niin auliisti antanut, voi yhtäkkiä kylmentyä. Onko sillä toinen? Mikä mussa on vikana? Naisena tiedän, että kun putoaa suhteen alkuhuumasta maanpinnalle, niin se voi sattua. Kaipaa sitä alkuhuumaa ja rakastumisen tunnetta.
Tämä oli tottakai yleistys, mutta teorian olen kuullut biologian luennolla.
palautetta kun mies ja nainen on luotu niin erilaisiksi. Mies on luotu siittämään (siittiöiden muodostus ei lopu elinaikana ja kun uusia muodostuu jatkuvasti, vanhat on välillä saatava pois. "säiliöt" ovat rajalliset. mm. tästä johtuen miesten on PAKKO harrastaa itsetyydytystä, ellei parisuhdetta ole tai se ei toimi). Naisella menopaussi tulee jo 40-50-vuotiaana ja viimeistään silloin seksihalut vähenevät huomattavasti.
Jos mies haluaa seksuaalisesti aktiivisen kumppanin, on valittava mies. Jos nainen haluaa olla enemmän ns. rauhassa ja tunnepuolta, on puolisoksi valittava toinen nainen. Heteroparisuhde vaatii ymmärrystä puolin ja toisin. Miehen jatkuvat fyysiset tarpeet saattavat naisesta tuntua ahdistavalta (joo tiedän, on poikkeuksiakin, mutta usein näin).
Mutta eikö tästä juuri tule elämän rikkaus! Miten mielenkiintoista.... Eikö.
Tuli mieleeni, että voisiko vaimollasi kenties olla jokin sairaus..? Kokemuksesta tiedän, että sairaus voi muuttaa persoonallisuutta ja koko olemusta! Sairaus ei välttämättä tule näkyvästi ja nopeasti, vaan se voi hiipiä, jolloin oireisiin tottuu.
Olen teini-iästä asti sairastanut kilpirauhassairauksia. Ensin tuli liikatoiminta (oireina unettomuus, saamattomuus, hysteerinen ja vihainen olo, nopea syke jne.), joka päättyi struumaleikkaukseen, jonka jälkeen sain vajaatoiminnan (lihominen, hidastunut olemus, haluttomuus, masentuneisuus jne.). Tuntuu, että olen puolet elämästäni ollut sairauksien vuoristoradassa, jonka pysäkeillä on jotenkin pitänyt jaksaa hoitaa töitä ja yksityiselämää.
Kilpirauhassairaudet tulevat useimmiten naisille, eivätkä ne ole edes kovin harvinaisia, vaikka niistä puhutaankin Suomessa hyvin vähän. Esim. monille naisille vajaatoiminta puhkeaa synnytyksen jälkeen eikä sitä välttämättä huomata, vaan ajatellaan, että naisella on synnytysmasennusta tai muuta "naisten hömppää". Sairaus pitkittyy ja oireet pahenevat vähitellen, vaikka sairaus olisi todettavissa yksinkertaisilla verikokeilla ja hoidettavissa lääkityksellä.
Toki voi olla kyse muustakin. Toivottavasti asiat selviävät!
Te naiset olette viisaita olentoja, ja ihailen teitä, erottelukykyä ja herkkyyttä. Mikä siis on se viisaus, joka saa teidät hylkäämään miehenne? Unohdetaan biologia. Mikä teidän tuntemuksenne tässä asiassa on?
Te rakastatte keskusteluja miehenne kanssa. Minunkin vaimoni puhuu rakkaudestaan minua kohtaan näinä päivinä, kun lasta hankimme. Onko tuo kaikki siis vain sanahelinää? Olenko minäkin mies, jolla on pimppa, kun uskon hänen sanoihinsa. Pitäisikö minun pitää häntä valehtelevana, kun hän sanoo, että ei avioliittomme siihen pääty, kun lapset tulee ja hän haluaa aina olla kanssani, haluaa huomiotani ja myös ANTAA sitä huomiota? Pitäisikö minun hymyillä ja sanoa "kiitos rakas" mutta ajatella samalla "ja lässyn lässyn ..talk your ass off"?
Kirjoittaja ruotii tekstissään sitä, miten vaimonsa on suorastaan kääntynyt häntä vastaan ylimielisen asenteen kanssa ja hylkivällä käytöksellä. Kyseessä ei siis ole vain joku pieni kiireen poikanen, joka nyt verottaa hieman yhteistä aikaa, vaan nainen, joka ei lainkaan piittaa miehestään. Siksi haukkuminen on hieman ylireagointia mielestäni, vaikka saatatte kokea tekstin hyökkäävänä.
Nimimerkki Huijattu, teit sen virheen, että vedit lapset mukaan tähän keskusteluun! Jos olisit puhunut pelkästään vaimostasi, olisit saanut varmasti paljon empaattisempia vastauksia vaimoilta. Toisaalta myös tekstisi ote simplofoida nainen biologiseksi koneeksi saa varmasti monet naiset takajaloilleen.
Lapset tuntuvat olevan tabu, siis pyhä asia, josta ei saa pukahtaa! Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, ja niinpä keskustelu kuhisee nyt niitä äitejä, jotka tuntevat piston sydämessään tekstiä lukiessaan. Valitettavasti näitä naisia on, etkä ole ongelmasi kanssa yksin.
Kuitenkin voimme tällä palastalla lukea, että on paljon vaimoja, jotka toivoisivat kaltaistasi miestä, joka haluaa huomioida vaimonsa, haluaisi yhteistä aikaa ja ylläpitää rakkautta ja joka tekisi niitä kotitöitä (eikä vain auttaisi niissä). Olet monen palstalaisen unelmamies!
Nyt vaimot täällä valittavat, miten sinä oletkin milloin "lapsi" ja milloin itkevä "ämmä", jolla on pimppa ja essu, kun olet tuollainen monen naisen mielestä unelmamies. Nämä naiset tietävät, että sinulla olisi vientiä! Hyökkäys on paras puolustus myös silloin, kun halutaan elättäjät pitää nurkissa, joten on helppo sanoa "ei tuollaista kukaan katselisi". Niinpä!! Ei katselisi sellaiset vaimot, jotka tosiaan haluavat sen töissä käyvän miehen joka hoitaa lapsia kivasti, antaa naisen mennä miehiin välillä ja on hiljaa.
Mutta sitten neuvoihin. Tutustu http://www.marriagebuilders.com/graphic/mbi3000_intro.html
Voi olla, että teillä on selvittämättömiä juttuja. Vaimolla voi olla jotain hampaankolossa. Tuskin hän läpeensä paha ja tunteeton on. Ei naiset ole tunteettomia. Ehkä jokin välillänne kaihertaa, mutta siitä ei ole voitu puhua. En usko kyseessä olevan pelkkä biologia. Kyllä tunteet jyllää naisten maailmassa ja biologia seuraa. Teidän siis pitäisi päästä jonnekin terapiaan puhumaan. Mutta tietysti se voi olla vaikeaa, jos nainen on niin lukossa, ettei koe mitään motivaatiota ja syytä panostaa liittoon. Vaimon voisi koittaa saada näkemään, että hei, se rakastuminen oli silloin mahtavaa.
Koita järjestää teille jotain aikaa. Tilanteessa, jossa toinen ei ole motivoitunut, on hankala antaa neuvoja. Herätä se motivaatio. Koita kysyä vaimolta, mitä hänellä on mielessä, onko hänen paha olla. Älä tee kysymyksestä itseäsi koskevaa. Kuten täällä huomaat, se pahentaa reaktiota tuollaisen naisen tapauksessa. Tee kysymyksestä HÄNTÄ koskeva. Painota naisen tunteita. Kysele muutenkin aina, miten menee, miten päivä sujui. Osta kukkia ja jotain, mistä hän tykkää. Ehkei se heti auta mutta kyllä jää sulaa!
Kannattaa muistaa myös se, että naiset kaipaa turvallisuutta. Voit tehdä tilanteestanne arvaamattoman hyvällä tavalla. Älä enää olekaan se itsestäänselvyys. Ja toisaalta taas tilanteethan eivät pysy samana. Voipi olla, että joskus vaimo haluaakin vielä yhteistä aikaa. Voisiko se jää sulaa? En tiedä, kun ei sellaista elämänkokemusta vielä ole.
Vaimolle selkeä suullinen viesti: Jos hänellä on ymmärrys, että isyys ja äitiys muuttaa ihmiset kokonaan ja sulkee muut seksuaaliolennon tarpeet pois, kuten hyväksytyksi tulemisen tunteen ja kokonaiseksi mieheksi/naiseksi kokemisen tarpeen, on nainen väärässä.Parisuhteessa täytyy voida olla oma itsensä eikä tarvitse koko ajan aneilla ja työllä lunastaa paikkaa perheessä ,olemassaolon oikeutusta.
Kertokaa toinen toisillenne, että jos ei yhtyeistä parempaa muutosta haluta, saa todennnäköisesti osakseen yksinhuoltajuuden. Kunnioittava kumppanuus tai ei mitään.
AP:n kaltainen mies on aarre.
Hei AP,
näytä tämä ketju vaimollesi, hän näkee mitä olet mieltä ja mitä muut ovat mieltä. Ja pyydä häntä kirjoittamaan oman näkemyksensä. Tulisi A) mielenkiintoinen ketju ja B) molemmat osapuolet kuulluksi.
Joopajoo... Vähänkuin lukisin omaa tekstiä. Meillä on vaan se että, olemme synnyttäneet kolme poikaa yhdessä vaimoni kanssa. Kun eka syntyi, kaikki oli ookoo niin kauan kunnes tuli puolen vuoden koliikki.
Se koetteli jo hermoja, molempien koska huuto oli täysin jatkuvaa päivinöin.
No selvittiin kutakuinkin kaksi vuotta, kun syntyi toinen poika, joka oli liikaa tälle ensimmäiselle, alkoi kamala mustasukkaisuus, joka jatkuu edeleen 19-vuoden jälkeen.
Sitten syntyi kolmas poika, seitsemän vuotta ekan jälkeen, joka pahensi taas tilannetta, koska eka tunsi taas jääneensä toiseksi.
Tänä päivänä tilanne on se, etää vanhin poikamme dominoi perhettämme silloin kuin haluaa.
Eli saattaa olla kuukauden hiljaa ja sitten räjähtää taas yllättäen kuin tulivuori. Ja jos kaikki ei ole niinkuin hän sanoo, niin tavarat lentää, homot ja huorat ovat tehneet tän, eli minä tai vaimoni tai muut pojat, sekä että minä kostan tän aivan varmasti. Päätarkoitus hänellä on ollut se, että saa häväistyä koko perheen jollakin tavoin, ainakin niin, ettää vähintään naapurit kuulevat hänen haukkumisensa . Koska hänen äänensä on jo "miehekäs", niin minulle tulee mieleen se että naapurit varmaankin ihmettelevät miksi huudan. Se on helvetin noloa.... vai onko se. Jos saisin valita, niin enkoskaan olisi tehnyt yhtäkään lasta, vaikkakin nää kaksi muuta on täysin ihania. Mutta vanhinta olisin voinut vetää turpaan vaikka kuinka monta kertaa, jos laki sallisi sen, mutta ei salli niin ei. Niin ja tämä kysymys siitä, että menisinkö naimisiin uudelleen, en ikinä.
Varsinkaan kun yhdessä sovittiin alussa, että lapsille laki on sama, oli se sitten tyttö tai poika, kuri on sama kaikille sillä tavalla, että jos kiellän, niin kieltää äitikin tai päinvastoin...
Mutta kun ei niin ei. Tämä lähinnä tämän nuorimman kanssa, joka on nyt jo kohta kaksitoista.
Mutta siitä taas uudestaan kun jaksaa kirjoittaa..
Oletteko hakeneet ammattiapua koskaan vanhimmalle pojalle?
Minulla 4 lasta ja ei tuollaista käytöstä kenelläkään, normaaleja teinejä kaikki..
Nim. koliikki alunperin. Miksi annat 19-vuotiaan kölvin terrorisoida kotianne, aiheuttaa traumoja nuoremmille veljilleen. Kun ei ole vielä älynnyt lähteä kumma kyllä omille siivilleen, niin lyö häätöpaperi käteen. Kyllä hän vuokra- tai opiskeluasunnon saa, muutkin ovat saaneet. Tai jos ei ihan yhtä dramaattista, niin joku ilta ole se MIES joka perheessä tarvitaan, istutte poika, äitinsä ja sinä kolmistaan pöydän ääreen ja ystävällisesti selitätte pojalle, että isä ja äiti nyt ovat päättäneet että hänen on aika muuttaa kotoa (esim. puolessa vuodessa).
Kyllä mielestäni perheen Miehellä tulee olla auktoriteettiasema vanhimpaan poikaansakin. Kun taas mekastaa ja riehuu, niin nosta kauluksista seinälle ja sano että tämä loppu nyt tähän. Vai onko ko. 19-vuotias se Mies talossa, jota kaikki muut pelkäävät ja pokkuroivat? Miettikää!
No ei sitä ketään retuuttamaan kannata kehoittaa..pojalla on selvästi joku käytöshäiriöongelma ja väkivalta ei ratkaise mitään! Sosiaalitoimistoon yhteydenotto ja apua kysymään!
Auta nuorta!
Tässähän on kyse täysi-ikäisestä ja juridisesti kaikin puolin täysvaltaisesta aikuisesta henkilöstä. Sossutädit antakoot sille oman kämpän. Käytöshäiriöongelma tai mitä vaan, mutta minä ainakin muutin 18-vuotiaana kotoani opiskelija-asuntoon ja suosittelen sitä lämpimästi. Piste.
..susta nyt ookkaan kyse...
>>No selvittiin kutakuinkin kaksi vuotta, kun syntyi toinen poika, joka oli liikaa tälle ensimmäiselle, alkoi kamala mustasukkaisuus, joka jatkuu edeleen 19-vuoden jälkeen.>>
No ellei kaksivuotiaan kiukuttekua saa aisoihin vaan antaa sen tyrannisoida koko perhettä aikuiseksi asti, niin olisi tosiaan kannattanut jättää ne lapset kokonaan tekemättä. Mutta miksi te herranjestas annatte täysi-ikäisen kiukuttelijan asua luonanne? Kenkää perseeseen, kyllä tuonikäisen pitäisi jo omillaan elää varsinkin ellei osaa käyttäytyä ihmisiksi.
>>kuri on sama kaikille sillä tavalla, että jos kiellän, niin kieltää äitikin tai päinvastoin...Mutta kun ei niin ei. >>
Ongelmanne on siis ilmeisesti senkaltainen, että sinä olet yrittänyt kasvattaa poikasi ihmisten tavoille mutta vaimo on sabotoinut yritykset ja antanut janipetterin saada tahtonsa läpi kun vaan tarpeeksi rumasti jaksaa huutaa. Ja sinäkin olet sitten antanut periksi. On se jotenkin surullista lukea miten ihmiset ihan vapaaehtoisesti rakentavat itselleen aivan kauhean perhehelvetin. Kyllä minä olisin tuollaisessa tilanteessa jo sanonut eukolle viimeistään kun esikoinen on viisivuotias, että kasvatusasenne muuttuu nyt tai sitten erotaan, minä en tuollaista riiviötä kodissani katsele.
Niin, tälle "koliikista alkoi"- isäihmiselle vielä, että esikoisenne ilmeisesti on epäonneksenne saanut syntymälahjana kovin hankalan temperamentin. Kaksi muuta poikaa ovat mukavia, niinhän kerroit. Otan osaa. Olet varmaan parhaasi yrittänyt, sopuisana ja kilttinä ihmisenä. Enempää ei voi keneltäkään vaatia.
Vanhimman osalta on vahinko jo tapahtunut, ei voi enää 19-vuotiasta viedä kasvatusneuvolaan. Maailma sitten opettakoon loput, mitä ei perhepiirissä saatu opetettua.
Oli se niin tai näin, on se miehen vika AINA ! Jos ollaan pehmeitä se ei ole hyvä, jos olaan kovia se ei ole hyvä, keskitietä ei naisella ole.....ongelma pitää hakea "väkisin" miehestä. Avioliittosi on ohitse, ala varmistelemaan OMAA elämääsi......älä anna kiristää lapsilla.
Aloittajalle: aika outoja näkemyksiä olet saanut lueskella, ja suurin osa kirjoittaa joko asiasi vierestä tai muuten vaan omista kovista kokemuksistaan käsin. Olen itse kolmen lapsen eronnut äiti. Minulla on miesystävä ja en voisi kuvitellakaan hänen pystyvän muuttamaan luoksemme niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä ja onnellisia ja avo-onni kukoistaisi. Sinun on paras vain hyväksyä se tosiasia, että "onni suurin kestänyt ei", symbioottinen onnenaika vaimonne kanssa on ollutta ja mennyttä. Lasten kasvettua isoksi voitte uudelleen löytää toisenne, nauttia samoista asioista kuin alussakin, matkustella, olla onnellisia.
Nyt juuri tää on tätä, perhe-elämää lasten kanssa ja paljolti lasten ehdoilla. Oletko hitusen mustasukkainen vaimon lapsille syytämästä huomiosta? Vaimosikin kuule on vain ihminen, hänelläkin on niitä pimeitä puolia ja heikkouksia jotka alun onnenhuumassa jäivät piiloon. Pyhimyksiä en juurikaan itsekään ole kohdannut. Naisilla luonteen muutos on osaksi hormonien sanelemaa, äidiksi tuleminen on niin valtava muutos että sitä kukaan mies tai kukaan lapseton ei voi tietää. Olen itse äyskinyt, ollut jopa vihamielinen lasten isälle, en mikään pyhimys minäkään. Perheen, kodin ja työn pyöritys on rasittavaa!
Vaikutat hieman paranoidiselta epäillessäsi että tämä on naisten yleinen salaliitto miehiä vastaan. Ei tietenkään. Elämä on elämää, ihmiset muuttuvat, elämäntilanteet vaihtuvat.
Varmaan pariterapia, esim. kirkon viikonloppukurssi, selvittäisi paljon paremmin tilannettanne ja päätäsi kuin tällaisten sekalaisten arvelujen lukeminen. Hankkikaa kumpikin omaa elämää takaisin, palaa urheilusi pariin niin paljon kuin mahdollista, päästä vaimosi myös harrastuksiin ja ystäviensä luo. Käyttäkää ihan reilusti joko suvun tai esim. MLL:n lastenvahtipalveluita. Nykyään liian paljon vanhemmat joutuvat nokakkain ydinperheessä ilman perinteistä yhteisön, suvun jne. tukea ja kieltämättä pienten lasten isä on joutunut myös piian rooliin. Sata vuotta sitten pikkulasten hoito oli yksiselitteisesti naisväen kollektiivista vastuualuetta, oli piikoja, tätejä, isoäitejä äidin työtaakkaa ja myös henkistä taakkaa jakamassa. Miehillä oli miesten työt ja jutut, metsästys, metsätyöt jne. niin ei kumpikaan puoliso ehtinyt tuskastua toiseensa.
Lue Tony Dunderfeltin uusin kirja Parisuhteen kemia. Parempaa jatkoa viisaampana ihmisenä!
Tuota, tule pois entivanhaan aikaan kuuluvista unelmistasi. Totuus on, että monikaan nykyisin parin-kolmen lapsen jälkeen uupunut nainen ei aikaisempien aikojen naisen elämää olisi jaksanut. Kun silloin ei voinut valita, montako naperoa taloon tuli. Eikä sitäkään, montako niistä kuoli ennen aikuisikää.
Eikä elämä muutenkaan ollut tuollaista metsästäjä-keräilijän unelmaa kuin luulet. Peltotyöt olivat kaikille yhteisiä, koska se oli elannon perusta. Sitä tekivät naiset ja miehet rinnatusten eli tosiasiassa silloin oltiin paljon enemmän tekemisissä oman ukon tai eukon kanssa kuin nykyään, kun palkkatyö on keksitty.
Sanot lohdutuksena, että eukkonsa hylkäämä mies voi saada tämän takaisin lasten kasvettua isoksi. Nyt käsi ylös, moniko tuohon mantraan uskova olisi valmis pistämään oman elämänsä tunnepuolen jäihin vuosikausiksi odotellessaan, että toinen käyttää kaiken tarmonsa johonkin, mikä ei tosiasiassa vaadi kaikkien muiden tunteiden hylkäämistä? Mitä, eikö näy käsiä, eikö ketään? No, ei se mitään, voimmehan silti vaatia, että miehen pitää siihen alistua.
"[M]oniko tuohon mantraan uskova olisi valmis pistämään oman elämänsä tunnepuolen jäihin vuosikausiksi odotellessaan, että toinen käyttää kaiken tarmonsa johonkin, mikä ei tosiasiassa vaadi kaikkien muiden tunteiden hylkäämistä?"
Toivottavasti mahdollisimman moni. Kun on alaikäisiä lapsia, pitää keskittyä heidän hyvinvointiinsa. Tarmoa ei tosiaankaan riitä useinkaan kummallakaan puolisolla toistensa paapomiseen.
Kun lapset ovat lentäneet pesästä, vanhemmat voivat järjestää elämänsä vapaasti.
Lapset on tärkein asia suhteessa!
Ei oo lasten vika, että parin välit viilenee..rakkaus vaan loppuu..
On aviopareja, joilla ei edes ole lapsia ja silti rakkaus loppuu pitkässä suhteessa..
lapset pitää kuitenkin kasvattaa.. sen jälkeen vanhemmat voi tehdä tasan tarkkaan itsekkäitä päätöksiä!
On se nyt vain niin että nainen muuttuu iän mukaan. Tästä syystä miehillä on läpi historian ollut useita vaimoja tai rakastajattaria. Miehet ovat muuttuneet nössöiksi, jotka tekevät kaikki kotiaskareet, tiskaavat, pesevät, hoitavat lapsia jne. Tämä siksi että vaimot ovat "uus avuttomia", eivätkä osaa hoitaa kotia, tehdä ruokaa, korjata vaatteita, siivoa, auttaa kotiläksyissä ... siksi monet miehet jotka haluavat lapsilleen hyvän tulevaisuuden tekevät tämän. On naisia jotka osaavat tasapainoilla seksin kanssa, mutta on myös naisia (jota kuvailit) joita ei kiinnosta. He ovat saavuttaneet taloudellisen turvallisuuden (valtiolta) ja avioliiton turvin, eivätkä sinänsä halua saavuttaa mitään. Voihan se olla myös miehen syy ? Häntä ei vain enää kiinnosta, tuo mateleva 37 joka vain valittaa. BTW. Olisin muuttanut ajat sitten ellei olisi ollut lapsia ..
Sun kommenttis nyt oli lähinnä perseestä..?
Tais olla yksinäinen hetki pullon kanssa aamuyöstä ja piti päästä naisia mollaan taas kunnolla..
No...asia on kuitenkin niin, ettei tämmöisillä kirjoitteluilla kuin sinullakin , ainakaan sitä suhdetta pelasteta.
Naiset vaan saa yksinkertaisesti tarpeekseen tuollaisista päällepäsmäreistä..
Satakertaa parempi yksin, kuin kaltaisesi kanssa..
Ihmetyttää muuten tuo sinunkin yleistyksesi..että miehet olis jotain ihme talouskoneita ja huippurakastajia, naisten ollessa oikeita tumpeloita..? Sehän ei pidä ollenkaan paikkaansa.. Missä sellaiset miehet luuraavat?
Sinäkin tuohon aikaan siellä kännisenä et kovin tunnolliselta isältä vaikuta..?
Ja muuten..tuo lapsiin vetoaminen huonossa liitossa ei vakuuta ketään..oot vaan niin nössö, ettet raukka pärjää ilman vaimoasi..niinkuin ei loppupeleissä moni muukaan uhoilija täälläkään.. :)
Ainoa lapsellinen uhoaja täällä olet sinä. Miksi kirjoittaa, jos ei ole mitään sanottavaa? Jos järki riittää vain tyhjänpäiväiseen räkätykseen, kannattaa pitää turpansa kiinni.
Ja upposi!! hahhahahhahhahah!!
Oliko pissiksellä huono viikonloppu..etkö saanu naista taaskaan...hahhahahhahahhahahh!
Sulle nauraa koko suomi24 väki
Oot plösö!
Ainoa uhoaja olet sinä itse...Ei ole meidän muiden vika, jos elämäsi on turhauttavaa!
Kaikilla ei käy naisten kans flaksi, mut turhaan täällä sen takia kaikille raivoilet!
Hommaa elämä! Mene ulkoilemaan!
heh heh! Joo..mee "pämis" ...kirjoituskursseille..opit oikeinkirjoitusta! Buaahhhhahhahahahh!!
Että tuo ois suunniteltua..Se on vain jotain hormoonimyrskyä ,kun naisesta tulee äiti se lapsi on aina etusijalla..Niin se vain menee. Mutta, kun lapset kasvavat, tuosta ei käynyt ilmi minkä ikäisiä he ovat..?
Ei se todellakaan kiva ole jäädä lasten varjoon vaikka lapset etusijalla olisikin. Myös puolisolle pitäis olla aikaa.
Oletko kokeillut vapaita viikonloppuja yhdessä esim. Hotelissa olisi aikaaa keskittyä vain toisiinsa.
Jos lapset on jo senikäisiä,että voi jätää vaikka mummolaan tms.
Mikä on tulevaisuus jos muutosta ei tule.. No ei herkulliselta näytä.
Vaikutat mukavalta ja empaattiselta mieheltä. Juttele vaimosi kanssa me naiset vaan emme aina osaa asettua teidän miesten asemaan.Me kyllä aina jankutamme ,miltä meistä tuntuu !! Ottakaa miehet oppia meistä tässä ainakin.
On hyvä kertoa vaimolle miltä susta tuntuu.!! Ja miten SÄ KOET TÄN ELÄMÄN yhdessä.
Se vois avata vaimonkin miettimään missä mennään ? Toivon sulle/teille kaikkea hyvää ! Ja,että asiat ratkeaisivat parhainpäin.
Itekki oon sitä mieltä, että oletko edes vienyt lastesi äitiä minnekkään romanttiselle lomalle kaksistaan?
Uupuu kait sitä jokainen lapsiperhe, kun se elämä on niin hektistä!
Hommatkaa hyvä lasten hoitopaikka ja menkää välillä tuulettuun!
Ja onhan niitä jotain parileirejäkin..ammattiauttajan kanssa kannattaa selvittää riitatilanteet, niin ei jää toinen alakynteen!
Hyvä, että olet kuitenkin tässä vaiheessa huolestunut..monet ukot tahtoo tulla jälkijunassa ja huuli pyöreenä ihmettelee, kun on jo liian myöhäistä!! Nyt lomaa suunnitteleen kullan kanssa! Kyllä se siitä sitten!
Älä ainakaan ota noita sovinistisikojen neuvoja onkeesi! Vaikuttavat jätetyiltä miehiltä ja niiden ivailut on karmeita!
Miksi AP mietit niin kovasti tulevaisuutta?
Eihän sitä voi kukaan tietää..vaimosi voi kävellä auton alle vaikka huomenna..tai sinulle jotain sattua..tai lapsille..kukaanhan ei sitä toivoisi, mutta koko ajan tapahtuu sellaista, mitä ei voi ennakoida!
Elä tätä päivää ja nauti siitä!
Mene vaimosi kanssa avioliittoleirille, se lähentää taas teitä!
Kahdenkeskiset reissut tekee aina suhteelle myös hyvää!
Mietin tulevaisuutta juuri sen takia, että en nauti tästä päivästä. Tällainen elämä ei ole sitä, mitä minä haluan. Minä en aio ainokaista elämääni pilata elämällä tällä tavalla pitkään. Tulevaisuudessa mietityttää se, onko vaimoni yksi niistä naisista, joiden tarkoituksena on käyttää (ehkä tiedostamattaan) miestä pelkkänä siittäjänä ja elannon tuojana. Vai onko tämä välikaikaista ja saan sen ihanan naisen takaisin, jonka kanssa naimisiin menin. Veikkaan, etttä on ja etten saa.
Vaimoni on selkeästi pettynyt omaan elämäänsä. Hänen mielestään ilmeisesti juuri minä olen syyllinen hänen pahaan oloonsa. Minä olen asiasta toista mieltä. Joko hänen odotuksensa avioliitosta ja perheestä olivat alunoerin harhaisia, tai sitten hän ei tiennyt mitä halusi ja mihin perheen perustaminen johtaa. Oli niin tai näin, minä en ole kenenkään sylkykuppi tai automaattinen vihan kohde.
Muista nyt kuitenkin seuraava asia:
Jollei vaimollasi olisi ollut niitä ruusunpunaisia unelmia parisuhteesta ja sinusta niin sinulla ei olisi ihania lapsia. Aina kun mielesi tekee syyttää vaimoasi jostain niin pidä se asia mielessä. Nainen tarvitsee unelmia voidakseen perustaa perheen ja joskus sitten voi pettyä elämään. Ilman unelmaa täydellisestä perhe-elämästä ei varmaankaan kukaan nainen menisi naimisiin.
En minä usko että vaimosi on sinua huijannut. Ei se ole laskelmointia. Naiselle tulee vauvakuume, ilman sitä, sinulla ei olisi lapsiasi.
Oletko itse pysynyt kaikin tavoin samanlaisena?
Kiitokset neuvosta. Tulen kyllä aina muistamaan, että hän on antanut minulle aivan ihanat lapset. Siinä asiassa ei ole epäselvyyttä.
En varmaan ole kaiin tavoin samanlaisena pysynyt. Kai ihminen vuosien saatossa kypsyy suuntaan tai toiseen. Perusasiat ovat kuitenkin kohdallani pysyneet hyvin samanlaisina. Elän terveellisesti. Teen samaa työtä, vähän isommassa firmassa, jonka osakas olen, kuin seurusteluaikana. Käytän työhön tällä hetkellä vähemmän aikaa kuin silloin. En ole lihonut. Hääpukuni on minulle jopa iso. Juhlin ja juon vähemmän kuin ennen.
En minäkään joka päivä tietenkään tunne olevani korviani myöten rakastunut. Minusta on silti normaalia hyvää käytöstä olla toiselle ystävällinen. Ei ole nuoleskelua sanoa toista "rakkaaksi", vaikka ihan aina se sana ei sydämmestä saakka tulisikaan. Aikuinen ihminen voi pitää naamansa peruslukemilla, tai jopa pienessä hymyssä, vaikka vähän vastustaa. Sellaista on aikuisena oleminen.
Miten vaimosi kohtelee sinua muiden ihmisten läsnäollessa. Onko mukava, normaali vaiko välinpitämätön. Eli esittääkö hän muille hyvää vaimoa ja on vain sinun seurassasi töykeä vai onko aina samanlainen.
Miten vaimosi kohtelee sinua lasten aikana? Onko mukava, normaali vaiko töykeä?
Koska muutokset alkoivat, tai koska sinä huomasit vaimosi muuttuneen käytöksen? Osaatko yhdistää asiaa mihinkään tapahtumaan. Onko mitään erityistä tapahtunut? Surua, menetyksiä muita ulkopuolisia ongelmia?
Onko vaimollasi väkivaltaisia taipumuksia?
Oletko komea, rikas,vaikutusvaltainen, korkeasti koulutettu tai kaikkea näitä? Oletko saalis naisille,tavoittelemisen arvoinen? Kyllähän laskelmointi on mahdollista.
Eli jos olet ns. saalis niin silloin voi ajatella tuota laskelmointia. Jos olet tavis, niin sitten en edes ajattele sellaista vaihtoehtoa.
Minuun pisti silmään tuo teidän alkunne täydellinen yhteensopivuus..sekin voi olla laskelmointia.
Jotkut ihmiset valitsevat puolison ulkoisten tekijöiden vuoksi, saadakseen arvostusta ja niin edelleen. Ehkä mikään ei olekaan muuttunut.
Voinhan toki olla täysin väärässäkin.
"[E]n nauti tästä päivästä."
Tämä on hyvin tavallista, ei toivottavaa, mutta normaalia.
"[E]n aio ainokaista elämääni pilata elämällä tällä tavalla pitkään."
Sinun elämälläsi ei pitäisi olla tässä enää merkitystä vaan lastesi elämällä. Mieti rehellisesti, mikä on lapsille parasta, ja toimi sen mukaan.
"[O]nko vaimoni yksi niistä naisista, joiden tarkoituksena on käyttää (ehkä tiedostamattaan) miestä pelkkänä siittäjänä ja elannon tuojana."
Viime kädessä lapset pilasivat parisuhteenne. Menitte molemmat naruun, nyt olette katkeria, ja luonto näyttää teille pitkää nenää.
Mutta joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Hoitakaa homma kunnialla kotiin.
Se, etteivät ihmiset nauti elämästään, on tosiaan valitettavan tavallista.
"Sinun elämälläsi ei pitäisi olla tässä enää merkitystä vaan lastesi elämällä. Mieti rehellisesti, mikä on lapsille parasta, ja toimi sen mukaan."
Tuo on aivan järjetön ajatus. Ihminen, joka ei nauti omasta elämästään, joka ei ole onnellinen, ei voi opettaa sellaisia asioita lapsilleenkaan. Et voi opettaa lapsiasi lukemaan, jos et itse osaa lukea. Yhtä huonosti ihminen, joka ei ole onnellinen tai edes pyri sellaiseksi, osaa opettaa lapsilleen, kuinka tullaan ehjäksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi. Tai kuinka osataan nauttia elämästä. Lapsille parasta on se, että he näkevät vanhemmiltaan mallin, että omaa elämää kannattaa arvostaa ja oman hyvän elämän eteen kannattaa tehdä töitä. Lapsille ei ole parasta se, että he näkevät vanhempien välien olevan kylmät, toisiaan halveksivat, että he näkevät aikuiselämän olevan hampaatirvessä-puurtamista "lasten parhaaksi". Lapset näkevät herkästi valheellisuuden läpi.
Ihmisen tulee huolehtia itsestäänkin. Kukaan ei voi käyttää lapsia asenaan sitoakseen ja kiristääkseen toisen pysymään aviossa. Lasten etu ei ole, että vanhemmat kuihtuvat ja katkeroituvat. Lapsillakin on oikeus onneliseen kotiin.
Samalla tietenkin on sanottava, että aikuisten on tehtävä kaikkensa omien väliensä kuntoon saattamiseen. Liian helpolla ei saa antaa periksi. Aika hankalassa jamassa olevia suhteita on korjattu.
Mitäänhän sille ei voi, jos toinen on päätänyt avioliiton murjottamalla, ja kitinällä pilata. Sen saa Suomessa vapaasti tehdä. aika moni niin tekeekin.
"Ihminen, joka ei nauti omasta elämästään, joka ei ole onnellinen, ei voi opettaa sellaisia asioita lapsilleenkaan."
Jos omistautuu onnelleen noin epäitsekkäästi -- lasten tähden -- se on ok. AP ei vain maininnutkaan lasten etua vaan vain omansa.
"Lapsille ei ole parasta se, että he näkevät vanhempien välien olevan kylmät, toisiaan halveksivat, että he näkevät aikuiselämän olevan hampaatirvessä-puurtamista 'lasten parhaaksi'. Lapset näkevät herkästi valheellisuuden läpi."
Ei se ole valheellisuutta vaan rakkautta ja vastuuntuntoa. Vaikka intohimo olisi sammunut, keskinäisen kunnioituksen ja myötätunnon tulee säilyä.
Onneen saa pyrkiä muttei toisten kustannuksella, varsinkaan omien lasten.
Ei omalle onnelleen tarvitse eikä edes voi omistautua lastensa takia, sehän on jo ajatuksena nurinkurinen. Omalle onnelleen voi omistautua vain itsensä takia. Ihminen, joka pyrkii elämään elämänsä onnellisena, pystyy välittämään sitä muille. Mutta ihminen, joka ei omakohtaisesti ole onnellinen, ei pysty sellaista jakamaan muillekaan. Ei myöskään lapsilleen. Onneton, elämäänsä tympiintynyt ihminen pystyy jakamaan ympärilleen vain onnettomuutta ja elämään tympiintymistä. Myös lapsilleen.
On taatusti valheellista, jos vanhemmat ovat yhdessä "lasten parhaaksi" ja tosiasiassa perheessä on jäätävä tunnelma. Miten lapset voisivat oppia mitään rakkaudesta ja vastuuntunnosta, tai keskinäisestä kunnioituksesta ja myötätunnosta, jos he samalla näkevät, etteivät vanhemmat osoita näitä asioita toisilleen.
"On taatusti valheellista, jos vanhemmat ovat yhdessä 'lasten parhaaksi' ja tosiasiassa perheessä on jäätävä tunnelma. Miten lapset voisivat oppia mitään rakkaudesta ja vastuuntunnosta, tai keskinäisestä kunnioituksesta ja myötätunnosta, jos he samalla näkevät, etteivät vanhemmat osoita näitä asioita toisilleen."
Miten vain, kunhan lapset ovat pääasia. Olen nähnyt vierestä tapauksia, missä iloinen, kohtelias lapsi masentuu ja oireilee koulussa ja kaveripiirissä, kun vanhemmat eroavat ja perustavat uusperheitä. No, saisivat olla iloisia, kun isukin suksi luistaa taas.
Vaikka elämä ei olisi hohdokasta, omaa pettymystä ei saa kaataa puolison niskaan. Liian moni syyttää puolisoa omasta pahasta olostaan; syyllisiä yleensä oikeasti ei ole.
Vaimoni on sivistynyt ihminen. Muiden läsnäollessa hän käyttäytyy aina hyvin. Hänellä on pitkän treenauksen mukanaan tuomaa itsekuria. Sanoisin, että minua kohtaan, silloin kuin muita on läsnä, hän suhtautuu välinpitämättömän ystävällisesti.
Kun olemme lasten kanssa, vaimoni toisinaan pyrkii omimaan lapset itelleen. Toisinaan hän taas haluaa sysätä lapset minulle kokonaan. Mikä ei kyllä minua haittaa. Asian vaan voisi ilmaista kohteliaamminkin. Sellainen piirre meidän kaikkien yhdessä olemisella on, että vaimoni aika ehdottomasti pyrkii määräämään, mitä me yhdessä perheenä teemme ja mikä on lapsille hyvää.
Muutokset alkoivat osittain jo naimisiin mentyämme. Tosin se voi olla nykyisen tilanteen esiin nostamaa jälkiviisautta. Kaikkiin suhteisiinhan tulee normaali arki. Iso muutos tuli toisen lapsen syntymän jälkeen.
Vaimollani ei ole väkivaltaisia taipumuksia
ehkä on helpompi vastata sinulle näin: Vaimoni on erittäin kaunis nainen. Hän on myös korkeasti koulutettu ja hyvin ammattitaitoinen. Häntä arvostetaan ammatissaan. Vaimoni on myös hyvin liikunnallinen. Tapasimme urheilun parissa. Hän tuskin olisi ottanut ihan ketä vain. Ainakin hän olisi saanut kumppanikseen lähes kenet tahansa.
Kyllä minullakin valinnan varaa olisi ollut.
Oletko ajatellut keskustella asioista vaimosi kanssa? Ei tuohon tarinaan voi oikein ottaa kantaa kun emme ole saaneet tänne vaimon mielipidettä asiasta. Hän voi nähdä asiat toisin.
Minulle jäi sellainen vaikutelma, että te olette hyvin samankaltaisia. Ehkä hän kokee sinut samanlaisena; etäisenä ja välinpitämättömänä. Kovin suorituskeskeisiä ihmisiä taidatte molemmat olla.
Joka tapauksessa vaimosi käytös on seurausta jostain, ja se syy käytökseen on nyt epäselvä. Onko se aloituksessa mainitsemasi biologia vaiko oma käytöksesi onkin sitten hankalampi kysymys.
Kun teillä nyt perheessä rahaa näyttää riittävän niin eikös sitä kannattaisi alkaa käyttämään perheen hyvinvoinnin edistämiseen?
Minusta sinun pitäisi uskaltaa puhua asioista vaimosi kanssa. Sinulla oli aika hurja aloitus, tuo nimimerkki on aika vahva ilmaisu. Itse en kyllä sanoisi että sinua on huijattu. Tunteet ovat vain muuttaneet muotoaan ja se ei miellytä sinua.
Tietysti kun en tiedä mitä tuo välinpitämättömyys tarkoittaa, siis me ihmiset koemme asiat eri tavalla.
Oliko tänne kirjoittamisesta sinulle apua?
Saamistani vastauksista on minulle ollut todella paljon apua. Seuraavassa suhteessa en osallistu lasten kasvatukseen, kotitöihin, enkä käyttäydy sivistyneesti vaimoni seurassa. Peseydyn myös vähemmän ja juon enemmän. Jeargh! Silloin minua kunnioitetaan miehenä! Ja jos silloinkin vittuillaan, en jää valittamaan, vaan vaihdan taas nuorempaan. Sitä ilmeisesti tänne kirjoittelevat naiset toivovat mieheltä. Eikö totta?
En ymmärtänyt kommenttiasi rahan riittävyydestä. Olenko jossain viitanut perheeni varallisuuteen? Ilmeisesti liioittelin.
Kunnioitus (pelko, mielistely) on ihan eri asia kuin aito rakkaus! Yritä nyt päättää, kumpaa haluat.
Kuvittelin, että perheen taloudellinen tilanne on hyvä jos olette akateemisia ja hyvätuloisia. Näinollen voisitte alkaa vaimon kanssa harrastamaan jotain kivaa, vaikkapa urheilua. Ylipäätään en näe kovin hyvänä vaihtoehtona urheiluharrastuksista luopumista. Luulen että yksi syy kiukutteluusi on treenin (ja sen tuoman hyvän olon) puute.
Vaikkakin olette suorituskeskeisiä ihmisiä ja motiivit liikuntaan ovat ilmeisesti lähinnä suorittamista eikä nautiskelua.
Eli vaimon kanssa nyt treenaamaan! Onhan teillä varaa palkata lapsenvahti siksi aikaa.
Eroaminen nyt ei ainakaan kuulosta hyvältä vaihtoehdolta. Sitten vasta onneton olisitkin kun ei olisi lapsia kuin silloin tällöin.
Minun ymmärrykseni ihmisistä on lisääntynyt tämän keskustelun myötä. Eli ihmiset ovat tyytymättömiä kotona ja kiukuttelevat sen vuoksi töissä täysin vieraille ihmisille. Et sinä ole ainut jolla on "ongelmia" kotona. Harva ihminen näyttää kovin iloiselta ja se on ikävä juttu.
Pelottavan tutulta kuulosti tuo ketjun aloitusviesti. Itse olen kokenut lähes saman tilanteen ensimmäisessä avioliitossani. Ex-vaimo muuttui kaksosten saamisen jälkeen täysin eri ihmiseksi, minä olin hänelle perheen koiraakin alempiarvoinen. Seksipuoli oli kyllä kunnossa, mutta muutoin jäin täysin ilman huomiota ja hellyyttä suhteessa. Eroonhan se avioliitto sitten päätyi 7 vuoden jälkeen ja nyt olen uudestaan naimisissa ja kolme lastakin on nykyisen vaimon kanssa tullut hankittua, seksi on vähentynyt lasten myötä, mutta muutoin suhde on ainakin suuremmalti osin täysin kunnossa.
Taustat olivat melko samanlaiset molemmissa suhteissani, kaikki osapuolet akateemisia, asioista keskustellaan avoimesti ja aina välillä riidelläänkin. Mutta siitä huolimatta ensimmäinen avioliitto päättyi eroon ja tämä toinen kestää ainakin näillänäkyminen ihan hautaan saakka. Omasta mielestäni olen toiminut molemmissa suhteissa samalla tavalla, joten ehkä se vika (jos sitä edes oli) löytyy siitä ex-vaimosta, jolle lapset nousivat vähän päähän. Ainoat selkeät erot (onnellisuuden ja liiton jatkumisen lisäksi) avioliittojen välillä on se että tässä uudemmassa on yksi lapsi enemmän, eikä meillä ole koiraa. Joten ehkä se koira on tässä se ratkaiseva tekiä, eikä ex-vaimoni. :)
Kyllähän se nykyaikainen mies osaa jakaa ne kotityöt vaimonsa kanssa ja ottaa vastuuta myös niistä lapsista. Vaikka itse olen ollut töissä arkisin 8-16 jo oli 20 vuoden ajan, niin kyllä sitä aikaa löytyy aina niin lapsille kuin vaimollekin. Kotona tehdään ruokaa ja siivotaan yhdessä tai vuorotellen, ainoa asia mikä on pelkästään vaimon harteilla on pyykinpesu, mutta minä taas huolehdin talon teknisestä puolesta (remonteista sun muista pikku töistä), ja tuo jako on aina sopinut puolisolleni, niin nykyiselle kuin entisellekin.
En tiedä mitä aloittajan tulisi tehdä omassa suhteessaan. Itselläni suhde päättyi neljän hyytävän kylmän vuoden jälkeen vaimon aloitteesta. Liittomme oli kuulemma muuttunut kaverisuhteeksi ja hän sanoi selviävänsä lapsista yksinkin. Yhteishuoltajuus onnistui melko hyvin, kun ex-vaimo muutti vain muutaman kilometrin päähän. Uuden miehenkin hän löysi melko nopeasti, mutta niin onneksi löysin minäkin ja pidempään tässä on jo uudessa suhteessa tullut oltua kuin tuossa vanhassa.
He hee,
oli pakko poimia tämä tosta edellisestä: "Uuden miehenkin hän löysi melko nopeasti, mutta niin onneksi löysin minäkin" Aikamoinen sälli oot Pentti, kun ootte kaksissa miehissä saanet lapsia aikaan..
No tää on vitsi, vihreitä sattuu ja välillä ne on hauskoja, kuten edellä.
Mieskin muuttuu AP...Ehkä sitä ei itse tiedosta mieskään...
Meilläkin on mieheni kanssa välit viilentyneet 20 vuoden aikana, mutta en lapsia kyllä alkaisi siitä syyttään..
Mutta ehkä meillä on siihen vaikuttanut miehen vaativa työ ja osin hänen alkoholinkäyttönsä, joka aiheuttaa eripuraa välillämme...mies on muuttunut seksin sarallakin..nettiporno on astunut liittoomme, joten ymmärrettävästi se vie haluja minun puoleltani...ei kiinnosta vertailla itseäni niihin parikymppisiin naikkosiin!
Mutta teillä ei ole tällaisiakaan suhdetta pilaavia juttuja?
Kyllä se suhde kuitenkin aikaa myöten laimenee..valitettavasti...oli lapsia tai ei..Sitä sanotaan, että rakkaus loppuu liitosta ajan myötä, mutta tilalle tulee kiintymys ja kumppanuus..
Puhuppa asiasta vaimosi kanssa..vai etkö oikein uskalla nostaa kissaa pöydälle?
Loma tekisi teille nyt hyvää...vaikka jokin kylpyläloma kaksistaan,ilman lapsia...Ihanaa, että olet kuitenkin huolissasi suhteestasi..yleensä miehet eivät välitä puida tällaisia juttuja ollenkaan :)
Mitä olen tälläkin sivustolla kertomuksia lukenut, niin sinun tilanteesi ei valitettavasti ole kovin harvinainen. On sinun kaltaisiasi miehiä, jotka kunnollisesti hoitavat perheensä ja rakastaat vaimoaan, mutta vaimo keskittyy vain lapsiin ja työntää miehen syrjään. Ja paljon tänne kirjoittelevat ne naisetkin, jotka kertovat miestensä olevan ihan hyviä ja kunnollisia isiä mutta SE JOKIN on hukassa eikä seksi vaan enää maistu.
Liina Anniina kirjoitti osuvasti "täyspöhköäideistä", joiden asenne yleensäkin on MINÄ JA MINUN LAPSSENI, muista viis. Tämä itsekeskeinen asenne kohdistuu muihinkin kuin omaan mieheen. Kun työntää lasta rattaissa ja lapsen nenä vuotaa, niin pysäköidään poikittain keskelle jalkakäytävää ja pyllistellään ja pyyhitään nenää. Mitä niistä muista ihmisistä, kyllä ne joutavat odottaa, miksi minun pitäisi mennä tien sivuun? Kauppoihin ja ravintoloihin ängetään lastenrattaiden kanssa väittämättä muiden viihtyvyydestä.
Aloittaja on myös oikeassa arvellessaan, että ilmiö on syvällä naisen biologiassa. Raskaus, synnytys ja imetys todellakin aiheuttavat joissakin naisissa niin massiivisia hormonitoiminnan muutoksia, että naisen persoonallisuus suorastaan muuttuu. Tietoista ja harkittua laskelmointia tämä ei yleensä ole, no joissakin taauksissa ehkä sitäkin, mutta yleensä se on ihan tiedostamatonta. Mutta onneksi me kaikki naiset emme ole samanlaisia, vaan on paljon meitäkin jotka todellakin haluamme rinnallemme tasavertaisen kumppanin, seksiä ja hellyyttä.
Jotkut vastaukset ovat olleet ihan tyrmistyttäviä. Aloittajaa on haukuttu ruikuttajaksi ja vaika miksi, ja vaimon käytöksen syytä on haettu miehestä itsestään. Seksi nähdään "palveluna", jota nainen antaa miehelle ja mies on sika jos kehtaa toivoa sitä. Ovat varmaan itse samanlaisia pöhköäitejä, joiden miehet ovat lähteneet kyllästyttyään kohteluun huonekaluna, kodinkoneena ja lemmikkieläimenä.
Aloittajan kannattaa puhua ja keskustella vaimonsa kanssa tilanteesta ja kertoa että sellainen elämä ei kertakaikkiaan käy. Vaimo saattaa tulla järkiinsä, mutta jos häntä ei oikeasti enää kiinnosta parisuhde niin ei siihen ole mitään tehtävissä, ei siinä silloin auta pariterapiatkaan. Sitten on kaksi mahdollisuutta: joko pysyt avioliitossa, hoidatte lapsianne yhdessä ja hankit rakastajattaren. Tai sitten eroatte, sovitte lasten tapaamisista yms.
Sivusuhde voi olla hyväkin ratkaisu, jos löytää sopivan kaverin. Siinäkin tosin voi käydä niin että rakastajatar haluaa itsekin lapsia ja muuttuu itsekin samanlaiseksi pöhköäidiksi. Se olisi aloittajalle jo aika huonoa tuuria. Erossa on se huono puoli että lasten asuminen kahdessa huushollissa voi olla vaikea järjestää käytännössä.
Mutta aloittaja, toivottavasti et katkeroidu ja luule että kaikki naiset ovat tuollaisia. Emme ole. Sinulle on käynyt huono tuuri, mutta ei auta kuin etsiä uusi parempi kumppani, joko rakastajattareksi tai uudeksi vaimoksi. Löydät sellaisen varmasti. Ei kannata roikkua suhteessa jota yrittää yksin pitää pystyssä, edes lasten takia.
Sinusta ainakin huomasi heti, ettei ole lapsia ja ei varmaan tuolla asenteella tulekkaan!
Tuskin olet kovin hyvä AP.tä neuvomaan hyisillä neuvoillasi! Prrrrrrr! Kylmä tuli! Hyi Hitto!
Itseäsikö tulit siihen vain tyrkyttään!!
Tosi karmee akka! vai häiritsee ne lastenvaunut ja räkäiset nokat rouvaa!
Minuapa häiritsee tuollainen hienohelma rakennekynsineen, kun pitää sitä hajuvettä lotrata pullokaupalla naamaan ja tulla sinne samaan ruokapaikkaan haisemaan permanentattuine karvoineen ja nyrpeine ilmeineen!
Lapset pelkää tuollaista joulukuusta helyineen ja onko tullut mieleen turhakkeelle, että aiheutat haisemalla allergisen reaktion toisille!
Samalla lailla voisit itsekkin kartella paikkoja, missä tiedät lapsiin törmääväsi, etkä vaatia sitä toisilta!
Tuskin kukaan tuollaista naista haluaa ainakaan lastensa äidiksi! Osta puudeli,jos sattuu tulemaan jotain hoivaviettiä! mitä kylläkin epäilen!
Mietippä,että nämäkin piltit ajallaan sunkin paskavaipat vanhainkodissa vaihtavat!
Mä olen lukenut tätä ketjua ja en voi kuin pyöritellä silmiäni näitä tekstejä lukiessa.
Siis onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa. Aiheestä päätellen kirjoittajat ovat kuitenkin aikuisia ihmisiä (tuskin nyt ketään teiniä tänne kiinnostaisi kirjoittaa).
Olen itse eronnut nainen ja mielestäni asia nyt kyllä sillä tavalla että täytyyhän miestenkin voida kirjoittaa omista tunteistaan tänne ilman että heti ollaan haukkumassa pystyyn. Ei miehenkään mitä tahansa kohtelua tarvitse sietää lasten takia.
Minusta tuntuu että lapset aistivat jo aika varhain äidin ja isän huonot välit.
Kirjoituksesi oli hieno. Kiva lukea ajattelemaan pystyvän ihmisen mietteitä.
Älä välitä alkoholilla ne vähätkin aivosolunsa poltaneiden lähiöliisojen parjauksista. Ihmisiä on niin monelaisia. Toiset ovat lähempänä apinaa, kuin toiset.
Luulenpa, että olet se yksi ja samma nainen, joka kirjoittelee saman sävyisia synkän katkeria viestejään palstan eri ketjuihin. Elämäsi on selkeästi raiteiltaan. Sinussa on patoutunutta vihaa ja katkeruutta. Alkoholismisi, parisuhteesi kariutuminen ja elämäsi yleinen tylsyys eivät ole tänne kirjoittavien ihmisten syytä.
Sinun kannattaa hakea apua. Seuraavan kerran, kun käyt sosiaalitoimistossa, kysy myös apua mielenterveysongelmiisi. Heillä on velvollisuus auttaa. Myös terveyskeskuksesta voit saada apua. Hyvä lääkitys voi tuoda sinulle avun. Sinulla on epäilemättä aikaa istuskella siinä terveyskeskuksen käytävällä odottelemassa vuoroasi.
Toinen vinkki: hakeudu kaltaistesi typerien ihmisten keskusteluihin. Niitä kyllä Suomi24.ssä riittää. Siellä sinua ei ärsytä. Löydät kyllä kaltaistesi seuraa. Helposti. S
Siinähän tuntui oikea asiantuntija neuvovan kirjoittelijoita!
Onkohan se oma pääkoppasi kovinkaan kunnossa, kun kuvittelet tietäväsi ihmisten käyttäytymiset noinkin hyvin! Taidat olla juuri se mainitsemasi typerä ihminen, jonka seuraan "kaipailemasi" mielikuvitushahmo joutaakin!
Hyvinpä tunnut tietävän kaikenmaailman pöpien avustuspaikat! Olet varmaan itse niiden suurkuluttaja!
Voisitko itse poistua tältäkin sivustolta, koska niin kuin näet, sinulla ei ole mitään valaisevaa kyseiseen AP aiheeseen liittyvää! Varmaan löytyy tuolta toisaalta joku "surkeiden sattumusten sarja"-palsta, missä voit sinäkin turhaa elämääsi sulostuttaa.
Jätäppä nyt aikuiset tänne keskustelemaan ihan oikeista ongelmista!
Löytyyhän niitä tämän "toisen naisen" ihannoimiakin ihmisiä! lapset jätetään sinne autoon tuntitolkulla, kun mennään kahdestaan ryyppään kapakkaan ja poliisit hoitaa senkin tilanteen!
Ja sitten näitä lastenvaunut kaljapulloja täynnä pukkaavia "äitejä", jotka ei varmaan hienohelmojen reitille eksy neitien päivää pilaamaan..ei ihme, että lapset on mitä on, kun tällaisia välinpitämättömiä äitejä vielä ihannoidaan!
Sinä edellinen nyt et edes älynnyt koko kirjoittelua..olet vaan se naisia mollaava apina näillä sivuilla..
Kommentoit vaan, kun saat jotain tyhjänpäiväistä lässyttää yksinäisten iltojesi ratoksi..
Taitaa se alkoholi olla oma ongelmasi, mitä sillä muita syyllistät!
Ihmetyyppi tuo äijä joka viettää näillä sivustoilla vaan päätään aukomassa kaikille??
Ei mitään oikeaa sanomista ole kenellekkään..ei mitään elämänkokemusta aiheista..pitää täällä vaan kukkoilla ja noita tympeitä juttujaan jostain juoppoakoista lässyttää!!
Aina tuppaamassa tuota alkoholi naiset joka sivulla, vaikka täällä ei juoppojen ongelmista edes keskustella? Taitaa olla oma muija(tai ex..) niin kännissä koko ajan, ettei osaa edes ajatella, että selvinpäinkin voisi olla! Hakis apua, jos itellä viina hallitsee noin isoa osaa elämästä, ettei osaa muusta puhua!
Puhuitko itsestäsi?
Tais se lonkkupullo rivistö tyhjentyä, kun piti taas tulla tänne höpöttään humalaisen sössötystä!
Kirjoitusvirheitä oikein huokuu...
Ihmekkään,et akkas sai susta viimein tarpeekseen..syytä ittees,juoppo!
Tuo "toinen nainen" on aivan selvästi akkoihin katkeroituneen "tietyn" ukon kirjoitus!
Kuka saisi tämän tyypin ihan oikeasti menemään hakemaan hoitoa!
Ei voi enää sairaampaa ihmistä olla!!
Keskusteluapu jonkun psykiatrin kanssa olisi nyt paikallaan!
Sulla AP on loppujen lopuksi hyvin asiat, kun luettuasi koko tämän viestiketjun huomaat, kuin nurjallaan joillakin voi olla se oma elämä! :)
he he he...sun kirjoitus tuntuu kylläkin sopivan itseesi..onko ongelmia naisten kanssa, kun et tervettä kritiikkiä kestä..ja juomisen..?
hehhehheh! 17 15 siinä "keskusteli" itsensä kanssa..ei taida lääkitys olla ny pojulla kohdallaan..muistitkos ottaa rintsikat pois, kun muutuit "Lissusta" taas omaksi ällöttäväksi itseksesi!
Miehen kirjoitushan tuo..ällöttävää,miten alas joku voi vaipua..säälittävää..
onko mahdollista, että vaimollasi olisi toinen mies? Tulee vaan mieleeni että eräällä minun kaverillani oli lähes samanlainen tapaus kuin sinulla ja myöhemmin paljastui, että vaimon muuttuneeseen käytökseen oli toinen mies. En väitä että niin tarvitsisi olla teidän tapauksessa, mutta oletko miettinyt sitä mahdollisuutta?
Olin 18v kun aloimme seurustelemaan vuonna -85 nykyisen aviomieheni kanssa. Mihinkään ei olla alettu kiireessä ja hötkyillen. Ensimmäinen lapsi syntyi harkiten kun olin 21v ja toinen kun olin 25v. Naimisiin mentiin vuonna 2000 15 v harkinta-ajan jälkeen. Ei ole päätöksestä tarvinnut kummankaan valittaa.
Molemmilla on liki samanlaiset kiinnostukset ja harrastukset, vaikka ei niitä liikoja ole, viihdymme myös kotona.
Nyt 25 v yhdessä olon jälkeen ei kummankaan ole tarvinut pettyä toiseen, eikä kummankaan ole tarvinut hyppiä vieraissa. Vipinää löytyy vielä oman peiton allakin.
En mitenkään elvistele tällä jutulla, olen onnellinen että tämä on tapahtunut minun kohdallani, sillä olen vielä aivan yhtä rakastunut mieheeni kuin silloin 25 v sitten ja hyvältä tuntuu näin.
Toivon kaikille ihanan aurinkoista kevättä ja yhteisen sävelen löytymistä itse kullekin.
Siihen muuttuuko naiset, tai miehet, ei ole sen yhteneväisempää vastausta.
Minusta kuulostit unelma-aviomieheltä, aivan kuin omaltani. Ei voi aina edes naisena sanoa, mitä jonkin kanssasisaren päässä liikkuu.
Sinuna en syyttäisi itseäsi, kyllä vain vaimon pään on sekoittanut joku muu asia, en tosin sulkisi sitä toista miestäkään pois laskuista. Kannattaa ihan vaan nosta kissa pöydälle ja alkaa selvittää mikä väliinne on tullut.
Tosin jollakin naisella , myös tuttavapiirissäni, on vaan ukko-kulta pyyhkiytynyt pois mielestä kun lapsi on tullut. Tosin se ei mielestäni ole pitkäaikainen juttu. Jos lapsi alkaa jo kontata ja vaimo on vielä kylmäkiskoinen, on jotain muuta kun lapsen tulo.
Mutta omaa elämää on turha pilata lopullisesti ja pakkoavioliitossa notkeilla lasten takia. Kyllä se on lapsillekin kurjaa, jos kotona vaan murjotetaan ja vältellään toisiaan.
JOKA TAPAUKSESSA NYT ENSIN PUHUTAAN, MUUTEN EI ASIAT SELVIÄ!!!!!
Minäkin pidän mahdollisena, että aloittajan vaimolla on sivusuhde. Voi olla jopa rakkaussuhdekin.
Muuttunut käytös ja mielestäni jossain määrin vaihteleva käytös voisi viitata siihen. Välillä vaimo on siis melko ok ja välillä vähemmän ok. Näin siis ymmärsin.
Aloittajan kannattaa nyt miettiä miten asiaan suhtautuisi, jos vaimolla olisi sivusuhde. Aloittajan kannattaa myös miettiä haluaako hän puhua asiasta vaimon kanssa. Asiasta kysyminen voi aiheuttaa ongelmia. Etenkin jos vierasta miestä ei ole.
Minä en tiedä miten asiassa pitäisi toimia.
Et ole alfauros! Alfaurokset kertovat millainen naisen tulee olla, jotta nainen kelpaisi miehelle. Miestä tulee mielistellä 24/7, naisen tulee olla kaunis, seksihullu. Mistään epäkohdista ei saa puhua miehelle. Mies kertoo että on joutunut lopettamaan aiemmat naissuhteet, jos nainen kiukuttelee,osoittaa mustasukkaisuutta tai kieltäytyy seksistä eli mies varoittaa etukäteen noisa asioista.
Tapaan aina miehiä jotka kertovat minulle miten minun tulee käyttäytyä. Ja alfauroksille löytyy aina naisia. Ne kaikkein tasokkaimmat (komeimmat, menestyneimmät) ovat alfoja. He ottavat parhaat naiset ja oikeasti heillä tosiaan on todella kauniita ja älykkäitä naisia. Ehkä sun vaimosi kaipaa alfauroksen käskytettäväksi. Voisiko olla näin?