Tämä tuntuu nyt ainoalta paikalta avautua... Olemme olleet 6 vuotta yhdessä ja eilen sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta mies ilmoitti, että on ollut puoli vuotta jo eroaikeissa ja nyt sitten sai sanottua sanomansa ja ilmoitti, että niin pian kuin mahdollista olisi erottava ja että hän haluaa jäädä asumaan yhteiseen kotiimme (vuokrasopimus mun nimissä).
Kaiken huippu tässä on oikeasti ajoitus, koska sain eilen vuoden ajan odottamani asuntotarjouksen (vuokra-asunto). Siihen asti kun ilmoitin tarjouksesta kaikki oli normaalisti, ajattelin että ehkä hänellä on vaan työkiireitä ja innostuin jo suunnittelemaan sisustuksia. Mies tuli kotiin ja alkoi tutkimaan asuntoa netistä, mun oli lähdettävä hetkeksi tapaamiseen ja sovittiin, että mies tulee minut sieltä hakemaan ja ajetaan katsomaan kämppää. Vielä kotimatkallakin pohdimme miten uuteen asuntoon olisi helppo kulkea ja muuta vastaava, mies oli hiukan vaisu. Kotona sitten viimein kysyin suoraan otetaanko se, ja arvelin, että vastaus on että liian kallis, koska vuokrapyyntö oli tosiaan vähän liikaa meille. Vastaus tähän oli selkeä: en halua sitä, koska olen nyt pitkän pohdinnan jälkeen päättänyt, ettei tästä tule mitään. Mikä "pohdinta"? En mä vaan ollut mitään kuullut, vaikka kyselen viikottain, että onko kaikki hyvin ja lypsän ulos kaiken mieltäpainavan (miehellä ollut vakavaa masennusta aiemmin).
Toki olen huomannut, että parisuhde vähän on tökkinyt, mutta olemme (tai ainakin minä olen yrittänyt) puhua asiasta ja aina on kuitenkin hymyyn päädytty. Mulla on lisäksi omat isot synttärit tulossa kahden viikon päästä (olen jo kutsunut vieraita), perhe asuu muualla ja kaveripiiri on miehen kanssa yhteinen (ainoa jolle olisi ollut luontevaa puhua, oli tänään varattuna). Työt alkaa neljän tunnin päästä ja niitä on luvassa koko viikonloppu, ensi viikolla alkaa tenttiviikko. Olen suunnitellut tulevia häitä ja yhteistä reissua ensi vuodelle, tänään tuli alustavan varauksen tiedot :((( En ole nukkunut, mulla on paha olo ja oksennan > Mitä h*****ä mä teen?
Kaiken huippu tässä on oikeasti ajoitus, koska sain eilen vuoden ajan odottamani asuntotarjouksen (vuokra-asunto). Siihen asti kun ilmoitin tarjouksesta kaikki oli normaalisti, ajattelin että ehkä hänellä on vaan työkiireitä ja innostuin jo suunnittelemaan sisustuksia. Mies tuli kotiin ja alkoi tutkimaan asuntoa netistä, mun oli lähdettävä hetkeksi tapaamiseen ja sovittiin, että mies tulee minut sieltä hakemaan ja ajetaan katsomaan kämppää. Vielä kotimatkallakin pohdimme miten uuteen asuntoon olisi helppo kulkea ja muuta vastaava, mies oli hiukan vaisu. Kotona sitten viimein kysyin suoraan otetaanko se, ja arvelin, että vastaus on että liian kallis, koska vuokrapyyntö oli tosiaan vähän liikaa meille. Vastaus tähän oli selkeä: en halua sitä, koska olen nyt pitkän pohdinnan jälkeen päättänyt, ettei tästä tule mitään. Mikä "pohdinta"? En mä vaan ollut mitään kuullut, vaikka kyselen viikottain, että onko kaikki hyvin ja lypsän ulos kaiken mieltäpainavan (miehellä ollut vakavaa masennusta aiemmin).
Toki olen huomannut, että parisuhde vähän on tökkinyt, mutta olemme (tai ainakin minä olen yrittänyt) puhua asiasta ja aina on kuitenkin hymyyn päädytty. Mulla on lisäksi omat isot synttärit tulossa kahden viikon päästä (olen jo kutsunut vieraita), perhe asuu muualla ja kaveripiiri on miehen kanssa yhteinen (ainoa jolle olisi ollut luontevaa puhua, oli tänään varattuna). Työt alkaa neljän tunnin päästä ja niitä on luvassa koko viikonloppu, ensi viikolla alkaa tenttiviikko. Olen suunnitellut tulevia häitä ja yhteistä reissua ensi vuodelle, tänään tuli alustavan varauksen tiedot :((( En ole nukkunut, mulla on paha olo ja oksennan > Mitä h*****ä mä teen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mies sanoo, että rakastaa mua eikä syynä ole toinen nainen (olen 98% varma, meillä ollut ongelmia siinä suhteessa aiemmin ja silloin selvitettiin asia > ei tuskin enää valehtele). Ei vaan halua sitoutua ja on nyt kuulemma tarpeeksi vahva eroamaan. Mä en vaan ymmärrä miksei se voinut kertoa mulle aiemmin? :(((( Varasin ajan perheterapeutille kahden viikon päähän, vaikka olisin halunnut jo ensi viikolle. Mies suostui tulemaan mukaan ja "jäädyttämään" tilanteen siihen asti.
Mulla on NIIN PAHA OLO. Kuinka mä oikeasti selviän töistä ja niistä tenteistä ja kaikesta. Haluaisin olla vihainen, mutta ei se johda mihinkään. Haluan vaan parisuhteeni takaisin...
Ymmärrän, että on pahaolla!! Ei eroon oikein ikinä pysty "valmistautumaan" =/. Oletko nyt ihan varma ettei kyse vain ole toisesta naisesta?? Sanoit, että tämä tilanne ollut joskus aiemmin?? Ainakin minun korvaani kuulostaa vahvasti siltä, että kyseessä toinen nainen. Ex-siippasi yrittää vain olla järkyttämättä sinua enempää.
Vaikka tämä ikävältä kuulostaakin, niin ketään ei voi pakottaa rakastamaan!! Jaksamista ja voimia kevääseen!! =)
Moi! Minä ymmärrän täysin sinun tilanteen, erosin neljä viikkoa sitten, miehen aloitteesta. Ero tuli täytenä yllätyksenä, vaikka meilläkin suhde välillä takkusi, ei kuitenkaan mitenkään kovin pahasti.. Toisesta naisesta ei ollut kyse (olen kanssa ihan varma siitä!). Mies ei vain ollut valmis sitoutumaan, olimme yhdessä 5 vuotta.. Sain oman asunnon n. viikon päästä eroilmoituksesta, pääsin siis aika nopeasti muuttamaan. Ollaan oltu yhteyksissä, kaveripohjalta, ja se on onnistunut ihmeen hyvin vaikka monet sanoo ettei exän kanssa voi olla ystävä. Ikävä on välillä kova mutta eteenpäin on mentävä.. Voimia sinulle paljon, ilmoittele miten jakselet. :)
Olen tosiaan niin varma kuin vaan ikinä voi toisesta ihmisestä olla, että ei ollut toinen nainen. Ja kyllä se vielä rakastaakin, sanoi sen eilen ja tänään aamulla moneen kertaan. Hitto kun vaan on niin paha mieli ja olo ja kaikkea. Olen asiakaspalvelutyössä ja tosiaan nyt pitäisi päästä sängystä ylös ja suihkuun... Ei ole vaan pienintäkään hajua miten voin olla edes itkemättä - puhumattakaan tekopirteydestä, ja vielä koko viikonlopun. Joten jos näette viikonloppuna todella masentuneen asiakaspalvelijan niin älkää pliis menkö antamaan siitä ainakaan palautetta...
Jotain positiivista sentään, sain peruutusajan terapiaan ens viikolle. Kyllä mä tiedän, ettei se välttämättä enää auta pelastamaan mitään, mutta ainakin saadaan puhua ja yrittää. Jos siellä sitten päädytään siihen, ettei mitään vaan voi niin se terapia ainakin mua auttaa pääsemään yli. Toisekseen mä pahoin pelkään, että se masennus taas meinaa saada ylivaltaa mun miehestä niin se voi saada apua siihen.. Viime kerralla tajusin tilanteen ja usutin lääkäriin viittä vaille ennen kuin se olis hypännyt junan alle :( Sillä ei ole ketään muuta lähipiirissä, joka sen olis huomannut. Sitten kun minua ei enää ole niin pahoin pelkään pahinta, jos se uusiutuu.
huoli tuosta että pitäisi töissä olla pirteä. Pääasia jos jotenkuten selviydyt päivästä! Ja sairaslomaakin varmasti saa, jos menee lääkäriin kertomaan miten on asiat; että et saa nukutuksi koska tullut yllättäen ero.
Minä olin eron aikaan työttömänä, ja voin sanoa, että jos työssä olisin ollut, niin en varmasti olisi sinne kyennyt menemään. Olin aivan shokissa, ja nukkumatta muutamia öitä. Mies kuorsasi makuuhuoneessamme kuin ei mitään, vaikka oli juuri kertonut minulle ( kyselyiden tuloksena) että hänellä on toinen nainen, ja meidän täytyy erota. 10 vuoden jälkeen.
Nyt kaikesta on n 5 kk, ja vaikeaa on ollut, mutta vielä ainakin hengissä...:)
Voimia ja tsemppiä ja kaikkea mahdollista hyvää sinulle.
Minä erosin vajaa vuosi sitten, takana 6 avoliittovuotta. Minulla oli ollut paha olla liitossa jo useita vuosia, mutta annoin vaan mennä.... Sitten mieheni jäi kiinni salasuhteesta. Se oli toisaalta minulle helpotus, sain hyvän " syyn" eroon.Olihan se aluksi järkytys, mutta selvisin hyvin nopeasti. Mieheni salarakas jätti hänet kolmen kuukauden " seurustelun" jälkeen. Nyt mies haluaa minut takaisin. Minä en halua mennä. Olen jo tottunut vapaaseen elämään, ei ahdista mitenkään. Uutta suhdetta elämääni alan jo kaipailla. Kevät lähestyy ja kesä , silloin toivon viettäväni elämäni parhaan kesän ja löytäväni rakkauden . Kuljen avoimin silmin. Tee sinäkin niin, elämä voittaa ja sillä on paljon annettavaa sinulle vielä.Erosta selviää hengissä..
Ulkopuolisen silmin tilanne on aika yksinkertainen: mies ajoitti erohalunsa ilmoittamisen parhaaksi katsomaansa ajankohtaan. Hän taitaa ajatella, että sinä löysit hienosti uuden asunnon ja hän voi jäädä mukavasti siihen vanhaan; hän siis pääsee yhdellä iskulla eroon sinusta, suhteesta, suunnittelemistasi häistä ja reissusta, siis kaikesta siitä, mihin hän on kyllästynyt.
>>>Ulkopuolisen silmin tilanne on aika yksinkertainen: mies ajoitti erohalunsa ilmoittamisen parhaaksi katsomaansa ajankohtaan. Hän taitaa ajatella, että sinä löysit hienosti uuden asunnon ja hän voi jäädä mukavasti siihen vanhaan; hän siis pääsee yhdellä iskulla eroon sinusta, suhteesta, suunnittelemistasi häistä ja reissusta, siis kaikesta siitä, mihin hän on kyllästynyt.>>>
Juuri tuollainen kuva minullekin tuli aloittajan tilanteesta. Jostakin syystä ette ole pystyneet keskustelemaan ongelmistanne niin että olisitte ymmärtäneet toisianne, ja mies on nyt omalta osaltaan päättänyt, että yrittäminen saa riittää.
Mitä väliä sillä on, onko miehellä toinen nainen vai ei? Oli tai ei, hän ei halua jatkaa suhdetta. Silloin ei aloittajankaan kannata sitä väkisin tekohengittää. Ero tietenkin kirpaisee aina, mutta aikaa myöten tuska hellittää ja huomaa että ero oli sittenkin paras ratkaisu.
Ota nyt se asunto jokatapauksessa, älä päästä siä menemään. Tee sitä itsellesi oma koti. Anna miehen vaihtaa vanhan kämpän vuokrasopimus omiin nimiinsä.
Kysy mitä mies tarkoittaa kun hän väittää rakastavansa sinua mutta kuitekin lopettaa suhteen? Olisiko kyse siitä että hän haluaa seurustella kanssasi mutta ei asua yhdessä? Mitä sinä olisit mieltä sellaisesta tilanteesta?
"Rakastaa, mutta haluaa lopettaa suhteen" tarkoittaa suomeksi: "välitän sinusta enkä halua loukata sinua, mutta tämä oli nyt tässä". Kyse on pelkästään siitä, että lähtevä puolisko ei halua loukata toista sanomalla ettei enää rakasta. Haluaa osoittaa, että toinen on ihmisenä ok, vaikka ero tuleekin.
Tämä on nähty.
Kokemuksen äänellä voin sanoa, että sinun kannattaa nyt vaan lähteä yhteisestä asunnosta pois. Jos ero on vaikea etkä sinä ole sitä alunalkaenkaan halunnut lopettaa, niin vanhassa asunnossa muistot raastavat... Uudessa kodissa voit aloittaa uuden elämän.
Älä ole mieheesi (ex-mieheesi) missään yhteydessä, vaikka tuntuisi siltä, että haluat olla vielä ystävä. Ystävyys ei tule heti ja sen rakentaminen vie aikaa. Kuukausia tai jopa vuosia. Aloita uusi harrastus, käy kampaajalla ja muuta tyylisi, lähde lomalle rentoutumaan hyvässä seurassa. Mielummin haluat vierellesi ihmisen, joka rakastaa sinua ja ON varma, että haluaa olla juuri sinun kanssasi.
Harmi, että itse jouduin opettelemaan nämä asiat kantapään kautta...
Voimia ja jaksamista!!!!
Sano itsesi irti kämpästä ettei sulle tule mitään vaikeuksia jos miehesi ei maksakkaan vuokria jne.
muutat uuteen asuntoon ja aloitat elämän uudelleen vaikka raastavaa se onkin.
Näytä etteä pärjäät vaika seinät tuleekin päälle :/
Haluan vain kertoa oman asiani;yhteistä eloa takana 8 vuotta ja mies halusi päättää suhteen.Noh,olin itsekin ajatellut jo pitempään,että en halua tällä pohjalla enää jatkaa ja keskustelimme myös asiasta pitkään.Asia oli minullekin helpotus ja hänelle se ei ollut mikää iso juttu,että erotaan.Mä pakkasin jä lähdin,mutta nyt,kun on mennyt n.5kk,niin eron vaikutukset alkavat näkyä...en enää jaksa suorittaa viikottaisia menoja,enkä käydä töissä.Tälle miehelle tämä ei ollut mikään iso asia tää ero,vaan hän on jatkanut normaalisti töissä,tavannut uuden naisen ja talous kunnossa tietenkin.Minä tipuin tyhjän päälle pienituloiseksi yksineläjäksi yksinäisyyteen,jota en halua.Odotan vaan aallonpohjaa,jotta tietäisin,kuinka syvältä minun on alettava nousemaan.En tietenkään rakasta exääni ja tässä ajattelen vaan,että kuinka paljon hän on minua hakannut ja lyönyt henkisellä tasolla ja koska eheydyn tästä ja mitä se tulee minulta vaatimaan.Exäni oli todella ilkeä ihminen ja hän näytti sen.Haluan,että joku parempi rakastaa minut ehjäksi.Ja sen on tapahduttava pian.Maailmanpaino on liian raskas kantaa yksin.
Ei kannata jäädä tuleen makaamaan, kukaan ei pysty rakastamaan sinua ehjäksi vaan sinun pitää ensin itse käydä läpi parisuhteesi ja mahdollinen erosi ja siitä ensin eheytyä. Lue kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, sitä saa kirjastosta ja kirjakaupasta. Kirjan avulla voit läpikäydä kaikki eroon liittyvät tunteet rakentavasti ja opit ymmärtämään omia kokemuksiasi ja itseäsi. Kirjaa käytetään perusteoksena Fisher eroseminaareissa, jotka ovat vertaistukiryhmiä eronneille, jos mahdollista osallistu seminaariin tai nettiseminaariin! Elämä ei lopu eroon. Itse kävin aikanaan eron jälkeen seminaarin ja se oli käänteentekevä kokemus silloisessa elämässäni. Olen elänyt jo vuosia toimivassa parisuhteessa. Kokemuksesta voin siis suositella sinullekin!
Samat fiilikset täällä. Vaikeeta on ollut pidempään, mutta nyt sitten saanut kuulla kuukauden, että pitäisi muuttaa pois ja heti. Ei haluja yrittää, keskustella, ei mitään- tarjottu kaikki vaihtoehdot. Ja yhteinen lapsi, joka mielestäni ei asiaa helpota. Mua ikettää joka päivä, mut minkäs teet. Ja ei se kämpän löytäminenkään ole niin helppoa. Kun ei ihminen kuulemma voi muuttua...?