nikamansiirtymä/yliliikkuvuus

Kiva kun vastailit!:)Tein duunia vanhusten kanssa vielä vuosi sitten. Jouduin ikävä kyllä jättämään sen. En voi nostella oikeen mitään ja imurointi on todella tuskaa...kipu säteilee selästä vasempaan nilkkaan. Selkä tuntuu menevän "lukkoon" jos makoilee paljon ja välillä menee vähemmästäkin, varsinkin jos makaa mahallaan. Olen tällä hetkellä työtön, mutta haen kyllä toimistosihteerin duunia...sen näkee sitten miten selkä jakselee.
En tiedä onko sulla siirtymä vai mikä? Miksei tutkittu jos pahoja oireita???!!! Kannatan magneettikuvaukseen menoa. Ne näkee sieltä miten ne hermot menee. Todennäköisesti sullakin ne hermot on puristuksissa jos on säteilevää kipua.Lääkärit pystyy magneetin jälkeen sanomaan paremmin mitä sille nixulle vois tehdä. Oletko saanut mitään kotihoito-ohjeita.Minkälaista duunia teet?

skunkki kirjoitti:

Kiva kun vastailit!:)Tein duunia vanhusten kanssa vielä vuosi sitten. Jouduin ikävä kyllä jättämään sen. En voi nostella oikeen mitään ja imurointi on todella tuskaa...kipu säteilee selästä vasempaan nilkkaan. Selkä tuntuu menevän "lukkoon" jos makoilee paljon ja välillä menee vähemmästäkin, varsinkin jos makaa mahallaan. Olen tällä hetkellä työtön, mutta haen kyllä toimistosihteerin duunia...sen näkee sitten miten selkä jakselee.
En tiedä onko sulla siirtymä vai mikä? Miksei tutkittu jos pahoja oireita???!!! Kannatan magneettikuvaukseen menoa. Ne näkee sieltä miten ne hermot menee. Todennäköisesti sullakin ne hermot on puristuksissa jos on säteilevää kipua.Lääkärit pystyy magneetin jälkeen sanomaan paremmin mitä sille nixulle vois tehdä. Oletko saanut mitään kotihoito-ohjeita.Minkälaista duunia teet?

Lue lisää

Kiitos vastauksesta! Tutulta kyllä kuulostaa sun oireet, mulla heijastuu kipu kans vasempaan jalkaan pahempana,välillä myös oikeaan,reisijomotusta ja kantapää särkee ,jalkapohjat puutuvat. Olin juuri hermoratatutkimuksessa ja siitä tuli normaalit tulokset, ei siis ole iskiashermovauriota. Ymmärsin asian niin, että hermoärsytystä voi silti olla, se ei tule ilmi tässä kokeessa?? Yritän nyt päästä mang.kuvaan, jospa siitä jotain valkenis.Työni on aika paljon jalkojen päällä olemista ja liikkuvaa,joskus pitää seistä tai istua pidempiä aikoja paikallaan ja se on aina pahempi kuin pieni liikkeessä oleminen.Nyt viimeisen kuukauden aikana istuminen on ollut välillä ihan mahdotonta ja kun selkä oli pahimillaan, niin ihan kuin olisi puukolla viillelty kun yritti liikkua.Olen saanut aikaisemmin jumppaohjeita selkälihasten vahvistamiseksi.Olen kyllä aika liikunnallinen ja harrastan monia lajeja aina sen mukaan mikä on selän "mielipide".Se tässä vaan huolestuttaa, kun viimeisten kolmen vuoden suuntaus on ollut huononeva, lääkitystä olen joutunut lisäämään ja nyt menee jatkuvasti Viox ja lisäksi Panacodia tarpeen mukaan.Työikää olis sentään vielä parikymmentä jäljellä! Mut onneks olen tosi positiivinen luonne, enkä jaksa pitkiä aikoja olla synkkyyksissä, vaikka pahoja hetkiä aina välillä onkin...

Mielenkiinnolla luin tätä sivustoa.Itselläni todettiin 2003 nikamansiirtymä n.2mm nyt Helmikuussa 2005 1cm.Olen oireillut selkäni kanssa jo useamman vuoden.Harrastan liikuntaa silloin kun selkä on rauhallinen.Pari viikkoa sitten oli liikut vähissä,joudun myös syömään vahvoja kolmiolääkkeitä ja aina nekään ei auta,mut kun on tarpeeksi pökkyrässä ei kaikkea kipua tunne.HALUAISIN TIETÄÄ KOKEMUKSIA MITEN TÄTÄ VAIVAA VOIDAAN HOITAA?AUTTAAKO ESIM:LEIKKAUS????
Minulle sanoi tk-lääkäri että 4mm on raja ennenkuin sitä aletaan esim.leikkaamaan.Tehtiin myös taivutuskuvat,eteentaivutuksessa vajaus1cm ja taaksetaivutus 0,6mm.Kertokaa kokemuksista,tarvin neuvoja ja kohtalotovereita.Odottelen nyt Fysiatrille menoa.Tää on aika v.....mäistä kun ei tulevaisuudesta tiedä mitään.
Terveisin:Inkku

Inkku kirjoitti:

Mielenkiinnolla luin tätä sivustoa.Itselläni todettiin 2003 nikamansiirtymä n.2mm nyt Helmikuussa 2005 1cm.Olen oireillut selkäni kanssa jo useamman vuoden.Harrastan liikuntaa silloin kun selkä on rauhallinen.Pari viikkoa sitten oli liikut vähissä,joudun myös syömään vahvoja kolmiolääkkeitä ja aina nekään ei auta,mut kun on tarpeeksi pökkyrässä ei kaikkea kipua tunne.HALUAISIN TIETÄÄ KOKEMUKSIA MITEN TÄTÄ VAIVAA VOIDAAN HOITAA?AUTTAAKO ESIM:LEIKKAUS????
Minulle sanoi tk-lääkäri että 4mm on raja ennenkuin sitä aletaan esim.leikkaamaan.Tehtiin myös taivutuskuvat,eteentaivutuksessa vajaus1cm ja taaksetaivutus 0,6mm.Kertokaa kokemuksista,tarvin neuvoja ja kohtalotovereita.Odottelen nyt Fysiatrille menoa.Tää on aika v.....mäistä kun ei tulevaisuudesta tiedä mitään.
Terveisin:Inkku

Lue lisää

siirtymäni on kans noin sentin ja kolme alinta välilevyä kulunu jne.fysioterapiassa käyny pari kuukautta ei ole hirveemmin auttanu.terapeutin mukaan liikuntaa pitäis harrastaa.tosin tänään kävin naprapaatin luona,joka sano ettei saa hyppiä ja pomppia,pelkkä kävely on paras ja ainoa muoto tällä hetkellä.sentin siirtymä on kuulemma jo tosi paljon,kannattaa kattoo mitä touhuaa,ettei käy niinku mulle,että tuut kotio niin vinossa,että muijakin pelästyy tosissaan ja ihmettelee mitä on tapahtunu.pystyin sentääs käveleen jotenkin,pahemminkin voi käydä.kannattais miettiä leikkausta.itellä leikkaus siirty perhesyistä,mut edessä on.naprapaatti sano muuten,että vaikka hän ehkä pystyy auttamaan,niin silti kannattaa miettiä leikkausta,koska siirtymä on niin iso!

nimetön kirjoitti:

siirtymäni on kans noin sentin ja kolme alinta välilevyä kulunu jne.fysioterapiassa käyny pari kuukautta ei ole hirveemmin auttanu.terapeutin mukaan liikuntaa pitäis harrastaa.tosin tänään kävin naprapaatin luona,joka sano ettei saa hyppiä ja pomppia,pelkkä kävely on paras ja ainoa muoto tällä hetkellä.sentin siirtymä on kuulemma jo tosi paljon,kannattaa kattoo mitä touhuaa,ettei käy niinku mulle,että tuut kotio niin vinossa,että muijakin pelästyy tosissaan ja ihmettelee mitä on tapahtunu.pystyin sentääs käveleen jotenkin,pahemminkin voi käydä.kannattais miettiä leikkausta.itellä leikkaus siirty perhesyistä,mut edessä on.naprapaatti sano muuten,että vaikka hän ehkä pystyy auttamaan,niin silti kannattaa miettiä leikkausta,koska siirtymä on niin iso!

Lue lisää

No niin näinhän se on minulla on myös todettu siirtymä joka on n.9 milliä ja kolme alinta nikaman väliä on madaltunut onneksi en ole niin kipeä et tarvitsisin kipulääkkeitä mut oikea jalka puutuu ja on nilkasta kipeä. Ortopedille vasta menossa magneettikuvat on kyllä jo otettu. huonosti vaan on kuntoutettu.Voimia kaikille muillekkin selkäsairaille ja jaksamista.

nimetön kirjoitti:

siirtymäni on kans noin sentin ja kolme alinta välilevyä kulunu jne.fysioterapiassa käyny pari kuukautta ei ole hirveemmin auttanu.terapeutin mukaan liikuntaa pitäis harrastaa.tosin tänään kävin naprapaatin luona,joka sano ettei saa hyppiä ja pomppia,pelkkä kävely on paras ja ainoa muoto tällä hetkellä.sentin siirtymä on kuulemma jo tosi paljon,kannattaa kattoo mitä touhuaa,ettei käy niinku mulle,että tuut kotio niin vinossa,että muijakin pelästyy tosissaan ja ihmettelee mitä on tapahtunu.pystyin sentääs käveleen jotenkin,pahemminkin voi käydä.kannattais miettiä leikkausta.itellä leikkaus siirty perhesyistä,mut edessä on.naprapaatti sano muuten,että vaikka hän ehkä pystyy auttamaan,niin silti kannattaa miettiä leikkausta,koska siirtymä on niin iso!

Lue lisää

Moi!
Epätietoisuus on aina ikävää.
Mulla alko kivut samoista syistä ku sun jo noin 10 v sitten, liukui .4-5 mm. Vuonna 03 siirtymää 8 mm ja viime vuonna 15 mm.
Ei ihme,jos jomotteli ristiselkää ja lantiot oli jäykät ja kipeet, jalat hervottomat ja oikee ärty jo alle km:n kävelystä.
Sain keväällä työterv.huollon kautta fys.ter.lähetteen (naprapaattia en tullu kokeilleeks, vaikka jumpparyhmässä yks jumppaaja sano siitä saaneensa avun ja anto yht.tiedotkin).
Hyvin vähän pystyin osallistumaan kivun rajoissa ohjattuun liikuntaan fys.ter.kautta. No, kyllä se parilla ekalla kerralla naksauttikin ja lämpenin vähän, kireys hellitti hieman. Mut kireehän mä oon ollu ku viulunkieli ja jatkuvas tokkuras töissä sinnitelly viime viikkoihin saakka. Koska olin syyskuussa saanut lähetteen leikkausjonoon. Jumppari sano mulle, ettei alkais alle 15 mm:n liukumii ees operoimaan?!
No, nyt on neljäs viikko puukonviillosta aikaa ja 22 tikkiäkin on otettu pois. Särkylääkkeil pysyy kipu pois mielestä jatkuvana, mut ilman miestä ja lasta oisin kyl onneton. Ilman apua en olis jaksanu. Sl on elok. lopulle. Ja pitäis kai saada jumpparilta tsekattuu liikeradat ja muut, ennen töihinpaluuta. Mutta valosammalle näyttää.
Asioiden sulattelu vie aikaa, mullakin tuo leikkausajatus kolmatta vuotta. Mut eipä ollu nyt enää vaihtoehtoja.
Hoitohenkilökunta ja kirurgit on tosi kovilla hoitotakuun myötä ja rutiineissa tehdään virheitä /esim. mun kotiutusohjeista tuli "ilmaseks" tietoon 1, kahta piti ite kysyy siinä ja kolmennen perään soittaa. Ja tuttavalta kuulin vielä, et niiden olis pitäny antaa mulle hb-kontrollikin ja saikkua lääkäriarvioon saakk/siin ois nyt noin viikko ku pitäs saikun jälkeen painaa töihin kylmilteen...
On se , että sairaanakin sun on itte pidettävä puoles. Petipotilaanakin mua siirreltiin ku betonisäkkii, ihan ku ne ei ois tienny et mulla on 15 cm pitkä haava peffasta ylöspäin ja rautaa siellä tukemassa ruotoo - niin vedettiin nostolakanalla patjaa myöden, jos en itte pyytäny et nostakaa kunnolla ylös ja sit vasta kääntö kyljelle, kiitos. Sain ehkä hankalan potilaan maineen, mutta mulla on vaan yksi selkä.
Ja noin 15 vuoden hoitotyössä oon sen tod.näk. menettäny. Oisin valinnu muun uran, jos tää olis tiedetty jo nuorena---ton tyyppiseen vikaanhan on usein perinnöllinen taipumus (mun siso leikattiin n.10 v. si).
Mutta, ei voi liikaa verrata eikä yleistää.
Eikä pidä vaipua masennukseen ja epätoivoon. Mäkin hyväksyin keväällä mielialalääkkeen käytön, kun en enää jaksanu sanottaa. Puhuminen on tärkeää ja tee sitä niin kauan kuin jaksat..mulla tuli vaihe et en enää jaksanu/viittyny valittaa ku työyhteisö (hoitoala) mua niin syyllisti...eihän jatkuvaa alakynnes oloo kestä...pääsin onneksi kevyempiin töihin. Tie on ollu raskas. Mutta terveyden eteen kannattaa kulkea eteenpäin, eikä jähmettyä paikoilleen, hakea apua ja kysellä, ottaa selvää kirjoista ym.pitää korvat auki...yllättävästä suunnasta saatat joskus lohdun sinkin saada.
Toiveikasta kesää, valoa tiellesi ja tukijoukkoja mukaan matkaan - älä jää yksin!
t.muumimamma

Inkku kirjoitti:

Mielenkiinnolla luin tätä sivustoa.Itselläni todettiin 2003 nikamansiirtymä n.2mm nyt Helmikuussa 2005 1cm.Olen oireillut selkäni kanssa jo useamman vuoden.Harrastan liikuntaa silloin kun selkä on rauhallinen.Pari viikkoa sitten oli liikut vähissä,joudun myös syömään vahvoja kolmiolääkkeitä ja aina nekään ei auta,mut kun on tarpeeksi pökkyrässä ei kaikkea kipua tunne.HALUAISIN TIETÄÄ KOKEMUKSIA MITEN TÄTÄ VAIVAA VOIDAAN HOITAA?AUTTAAKO ESIM:LEIKKAUS????
Minulle sanoi tk-lääkäri että 4mm on raja ennenkuin sitä aletaan esim.leikkaamaan.Tehtiin myös taivutuskuvat,eteentaivutuksessa vajaus1cm ja taaksetaivutus 0,6mm.Kertokaa kokemuksista,tarvin neuvoja ja kohtalotovereita.Odottelen nyt Fysiatrille menoa.Tää on aika v.....mäistä kun ei tulevaisuudesta tiedä mitään.
Terveisin:Inkku

Lue lisää

Minulla on ollut selkäkipuja kymmenen vuotta, terveyskeskuksessa ei huomattu 9mm nikamansiirtymää. Kipu jatkui ja lisäksi tuli jalkojen tikkuilu menin yksityislääkäriin ortobedille vanhoilla röntgenkuvilla jossa hän huomasi heti vian. Otettiin uudet kuvat ja siitymä oli 11mm. Hän suositteli heti leikkausta. Fysiatri kuitenkin tyrmäsi asian tässä kaikkineen oli kulunut jo vuosi sairaslomalla. Tuli kuntoutusta ja sairasloma lopetettiin siihen,vaikka oli otettu magneettikuvat jossa näkyi molemmat juuret ahtaalla sekä neljässä nivelessä rappeumaa sekä alin väli kaventunut, lisäksi yliliikkuvuutta (kaikki nivelet). Taivutuskuvissa lisäksi 2mm:n liikkuvuutta eteen ja taakse. Hermoratatutkimuksissa ei muutoksia. Panacodeja ja triptyliä lääkkeeksi sekä selkäjumppaa. Vaiva ei korjaantunut vuodessa ja kelan kuntoutuksen kautta uusintatutkimuksiin. Tällöin jo hermoratatutkimuksissa näkyi muutosta. Lääkkeiksi triptyliä ja useita käyntejä fysiatrilla joka laittoi lopulta lähetteen ortobedille jota odottelen edelleen. Lisäksi ätäkämpää tramalia,lyricaa,mobicia ja triptyliä. Tässä on mennyt taas vuosi sairaslomalla eteenpäin, kivut on edelleen hirveät. Minun kokemuksilla sanoisin että voi viedä vuosia ennenkuin pääsee edes ortobedille asti. Jos rahaa olisi kustantaisin itse leikkauksen koska tämä konservatiivinen hoito ei näytä auttavan. Kuntoutuksissa olen tavannut selkäleikattuja ihmisiä ja heidän vaivansa oli helpottunut leikkauksen myötä.Yleensä nuo siirtymät lisääntyvät vuosien myötä. Meillä tämä on sukuvika. Jotkut joilla on isokin siirtymä voivat olla oireettomia että erilaisia ihmisiä on. Jaksamisiin!

Heippa!

Itse olen löytänyt apua selän nikamien liikahteluihin osteopaattisesta käsittelystä ja hermoratahieronnasta ja siellä on selvinnyt mikä todella aiheuttaa rangan muutokset. Todelliset syyt ovat siis selvinneet. Itselläni oikea SI-nivel lonkassa ei pystynyt tekemään oikeaa liikettä lantion lihasten jumitilojen vuoksi. Ja koska ihminen on kokonaisuus ja selän lihasten ja rangan kiinnittyessä lantion seudulle aiheuttaa toki muutokset lantion seudulla muutoksia myös rangassa. Koska SI-nivel ei pystynyt oikeeseen liikerataan aiheutti se notkoa alaselkään ja rangan yläosassa taas tapahtui korjausta toiseen suuntaan ja se vetäyty toiseen suuntaan mutkalle. Tämä puolestaan aiheuttaa nikamissa liikahtelua ja mitä enemmän sitä vaikeampia ongelmia ja vaurioita tulee välilevyihin.

Tämän vuoksi olisikin tärkeää selvittää syyt eikä hoitaa vain seurauksia eli sitä paikkaa, jossa ongelma esiintyy. Eli monesti syyt ovat jossain muualla mitä luullaan...

Itse sain avun osteopatian ja hermoratahieronnan kautta ja tekemällä säännöllisesti oikeita venyttely- liikkuvuus- ja nivelten pyörittelyharjoitteita ja liikkumalla päivittäin mutta välttäen pahoja jumitiloja. Osteopaattista käsittelyä pidän tärkeänä, jossa rankaa manipuloidaan(niksautellaan) lantion jumien aukaisun lisäksi.

Tsemppiä kaikille selkä"ongelmien" parissa painiskeleville ja oikeiden syiden selvittämisessä!

Minulla on myös sama vaiva ku teillä muillaki. Nikaman siitymä ja kaks välilevyä rappeutunu. 5 vuotta on asiaa tutkittu. Vajaa vuos sitte pääsin vasta ortopedille joka sano et oon liian nuori leikattavaksi ja kuulemma jos ois vaan yks levy korjattavana ois helpompi, mut ku on kaks ni ei onnistu. Olin tosi pettyny ku luulin että saisin vihdoin ja viimein apua. Määräs vaa fysiatrille ja kuntoutusta. sitä samaa aina. Vuodesta toiseen laitettu fysikaalisiin. mitään apua en niistä saa. Kokoajan kipulääkkeitä. Ja niistäki väliaikasta helpotusta jos sitäkään. Mitään jumppaa ei juuri pysty ees tekemään kipujen takia. Seliin makuullaan, eikä mahallaan pysty nukkumaan. Ikää mulla on vajaat 25. No nyt sitte saan hermojuuripuudutuksen. Ootteko saanu, oliko mitään apua? Mitä ootte mieltä mitä tässä pitäs tehä. Entä te jotka ootte päässy leikkaukseen niin onko kivut loppunu?

Nyt on ollut hiljaista. Taisi kaikkien selät tulla kuitenkin kuntoon? Onnea!

Tuttu tilanne, minullakin on vielä reilut 10v ns. työvelvoitetta jäljellä. Nyt toistamiseen (viimeksi oli n. 5v sitten) tuli kipuepisodi nikamansiirtymän ja yliliikkuvuuden takia, nyt olen ollut sairaslomalla n.5 viikkoa. Ensi viikolla yritän kyllä palata takaisin työn pariin. Minulta fysiatri kielsi fysioterapian ja kaiken selkärankaa ärsyttävän "ylimääräisen", lupa on kevyesti liikkua ja tukiliiviä on hyvä käyttää. Työni on toimistossa, eli varsin kevyttä, mutta erittäin pakkotahtista. Ja vaikka osan päivästä seison, ei sekään kipeälle selälle ole kovin hyvästä. Täytyy vaan ottaa riittävästi kipulääkettä ja liikkua sen mitä pystyy.

Jos sinulla on fyysisesti raskas työ, voisiko yhdessä työterveyshuollon ja työnantajan kanssa neuvotella työtehtävien muokkaamisesta keveämmäksi? Tai ainakin paluusta töihin osasairausloman kautta.. yksi vaihtoehto on tietenkin myös uudelleenkoulutus, mihin eläkevakuutusyhtiöt yleensä ovat hyvin suosiollisia. Sen tiedän jo selkäkipujen "konkarina", että työkyvyttömyyseläkettä (ei edes osittaista) ei tällä diagnoosilla herkästi saa.

Minullakin oli ensimmäisellä pitkällä sairaslomalla epätoivoinen olo, mutta sitten kun selkävaivan kanssa oppii elämään ja tavallaan sen hyväksymään tämän riesan. Tsemppiä kohtalotoverille, tämän kipuh------n kanssa on vaan elettävä!