Sitä ajatteli ensin, että isosta handusta on haittaa. Siis tilanahtautta. Niin tietenkin. Sitten iso handu tuli kiusaamaan kitaraani. Ei siitä ole pelkkää haittaa. Iso handu venyy helpommin laajemmalle alueelle. Tai ainakin tämän sukulaiseni tuttavan handu.
Minun siroon käteeni verrattuna kaverin käsi oli lapio. Minulla on siis pieni handu, äijän handuksi. Älkääkä sitten sanoko, että syö puuroa niin handu kasvaa.
Ei taatusti kasva vaan vain läskistyy. Eli kysymys: Millainen on kitaransoittoon parhaiten istuva käsi? Tietenkään en mene asian vuoksi plastiikkakirurgille. Ainakaan heti. :)
Minun siroon käteeni verrattuna kaverin käsi oli lapio. Minulla on siis pieni handu, äijän handuksi. Älkääkä sitten sanoko, että syö puuroa niin handu kasvaa.
Ei taatusti kasva vaan vain läskistyy. Eli kysymys: Millainen on kitaransoittoon parhaiten istuva käsi? Tietenkään en mene asian vuoksi plastiikkakirurgille. Ainakaan heti. :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
siitäkin tuli tuollainen vahingossa:
http://www.youtube.com/watch?v=-iJ7bs4mTUY
Mitä ihmeen telepatiaa meillä musikanteilla oikein on??? Samalla kun kirjoitin omaa pitkää juttua mainiten myös Djangon, sinä olit juttuinesi samalla aaltopituudella :)
Ei taida olla vain yhtä käsimallia, joka kaikkein parhaiten sopisi juuri kitaristille. Jokainen käsi on yksilö ja sen mukaan on toimittava/soitettava. Jokaisella handulla on omat hyvät ja huonot puolensa, ja moni kitaristi (tai mikä tahansa muu muusikko) selvittääkin ne itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla. Esim. sointuja voi ottaa/soittaa usealla eri tavalla, jos tuntuu siltä että sormet eivät taivu tarpeeksi tai eivät riitä venymään tarpeeksi monta nauhanväliä.
Edesmennyt Albert Järvinenkin taisi olla melko lyhyt- ja paksusorminen, mutta ei se näyttänyt soittoa haittaavan. Gary Moorella taitaa olla hieman saman sortin sormet ja soitto kulkee hitaasta bluesista nopeaan tiluliluun vaivattomasti. Unohtamatta Django Reinhardtia, joka poltti sormensa pahoin. Soittokelpoisiksi taisi jäädä vain kaksi sormea peukalo. Pitkällisen toipumisen ja sitkeän harjoittelun tuloksena soitto kulki senkin jälkeen tavalla, josta moni on vieläkin kateellinen. Mukaan luettuna minä.
Joten: käden koolla ja muodolla ei taida kovinkaan paljon olla, tärkeintä on olla halua oppia soittamaan. Parhaat soittoniksit tulevat sitten ajan myötä.
.... kädet eivät ratkaise yhtään mitään, vaan se mitä päässä liikkuu. Musiikki syntyy aivoissa.
Niin varmasti. Joku vaan sanoi, että pitkät ja kapeat sormet ovat etu. Tietenkin niille, joilla on tuollaiset kädet.
.... on helppoa ajatella, että iso käsi venyy laajempaan otteeseen ja idea pitkistä ja kapeista sormista pitää varmasti sisällään oletuksen, että sellaisilla yltää helpommin mutkikkaisiin sormituksiin ja tietenkin koska Jimi Hendrixillä oli pitkät ja kapeat sormet;-)
Oikeastihan kitaraa voi soittaa hyvin monella tavalla ja samakin suttu on mahdollista soittaa useammalla eri tavalla. Jokainen löytää varmasti itselleen ominaisimman tavan kun malttaa harjoitella ja tutkia kitaran olemusta.
Siihen tarvittiin siis lapiohandunen mies. Äijä soitti hyvin jne. Kaikki muut jotka olin nähnyt soittavan olivat korkeintaan keskikokoisen handun omaavia.
Okei. Saattaa olla sattumaa. Saattaa olla niin, että kyseinen lapiokäsi oli tavallista notkeasormisempi. Onhan kaveri soittanut jo yli 20 vuotta. Yhtä varmaa on se, ettei hän soita ammatikseen. Vaikka tekeekin keikkaa silloin tällöin.
Millä en tietenkään tarkoita etteikö pienemmälläkin handulla pärjäisi. Se vain kuvaa sitä, että minä oletin, että suurestä kädestä on pelkkää haittaa kitaran soitossa. Jep, ja niin sitä vain huomasi erehtyneensä.
Meinaan en häpeäisi yhtään, jos soittaisin "yhtä huonosti". Sanottakoon, että ei se kaverikaan hävennyt ... :)
.... ei kai isoista käsistä haittaa ole, kysehän siitä miten niitä käyttelee. Tuli mieleen, että eräs tunnettu lapiokoura Jartse Tuominen soittaa erikoisvalmisteista kitaraa. Amerikkalainen kitaratehdas valmisti kuulemma sille erikoisleveän kaulan omaavan kitaran.
Se mun pointsi oli, että jokaisella meillä on omat fyysiset ominaisuutemme ja jos jokin asia meidän kehossamme poikkeaa tarpeeksi valtaväestöstä, niin toki se vaikuttaa moniin seikkoihin. Yleensä ihminen vain oppii elämään kehonsa kanssa, minkälainen se sitten onkin. Kyllähän fyysinen olemuksemme saattaa tietyllä tavalla vaikuttaa ilmaisuumme. Jos vaikka ajattelee, että joku vaikka olisi luonnostaan erityisen nopea, niin voihan se ohjata hänen ilmaisuaan johonkin suuntaan. Ääritilanteessahan sen soittimen voi rakentaa/rakennuttaa juuri omiin mittoihin sopivaksi.
Minä vain en halua myöntää, että musiikki ja taide voitaisiin rinnastaa urheiluun toteamalla, että jokin esimerkiksi fyysinen ominaisuus olisi erityisesti haitaksi tai hyödyksi. Totean jälleen että kitaraa voi soittaa niin äärimmäisen monella tavalla, että on mahdotonta osoittaa jotakin ominaisuutta joka kautta linjan olisi eduksi tai haitaksi. Jos on pitkät sormet, niin pitää valita paksukaulainen kitara ja jos on lyhyet sormet niin ohutkaulainen (noin niin kuin kärjistetysti sanottuna). Joku soittaa hitaasti ja toinen nopeasti. Joku soittaa bluesia ja joku muu jazzia tai klassista tai mitä vaan. Mikään tyyli tai musiikkilaji ei kuitenkaan nouse toisensa yläpuolelle ei teknisessä mielessä eikä henkisiltä vaatimuksiltaan. Jokainen soittaja joka hallitsee tyylinsä (jotkut useampiakin) ansaitsee arvostuksen alansa mestarina. Kitaran soitossa ei merkitse pelkästään se miten soittaa, vaan myös se että on jotain sanottavaa.
Tosiaan. Tosiaan on niin, että jokaisella musiikkisuunnalla on mestarinsa. (Enkä minä ole muu mestari kuin suunsoitossa... :)) Ja jokaisella ajalla on omat mestarinsa omilla aloillaan. Ja jokainen on oppinut jotain edeltäjiltään.
Helvetin hyvä juttu. Siis jos on oppinut jotain niiltä jotka ovat aikaisemmin eläneet. Helvetin hyvä juttu.
Myönnän toki, etten ole oppinut mitään niiltä jotka ovat eläneet ennen minua. Tappelen yhä kaikkia vastaan. Jep, ja en ainoastaan musiikin suhteen. Selittäisikö yhtään, että kerron että olin AC/DC fani - ennen kuin aloin rämpyttämään kitaraa? Kertooko jotain, että Susan Boyle esiintymiseneen oli jotain mikä heitti AC/DC:n romukoppaan?
Kysymys sen vuoksi, etten itse ymmärrä asiaa. En itkenyt koskaan Elvis Presleyn äänen vuoksi enkä AC/DC:n vuoksi. Mutta Susan Boylen esiintymisen vuoksi minä itkin. Se oli tosiaan shokki. Ihan myönteisessä mielessä.
Vasta seitsemättä viikkoa.
Ymmärrätkö ?
Hyviä kommentteja oli edellä, tässä pari aika pientä kättä.
Kantsoppa vaikka dragonforce, tolla asialaisen näköisellä kaverilla on aika pienet käden, auttanee jo noissa
nopeuksissa
http://www.youtube.com/watch?v=2FOZkvegfvU&feature=PlayList&p=882589886CB887BE&playnext=1&playnext_from=PL&index=9
Katso vähän toisen tyylistä Gabrielan komppausta, aika pienestä kädestä tuolla lien vain hyötyä.
http://www.youtube.com/watch?v=TcE3NgV2Tyg&feature=PlayList&p=D09C866D971EEE93&playnext=1&playnext_from=PL&index=1
Eiköhän käsi saa mieluiten olla jonkin kokoinen eikä aivan pieni, juuri sen ulottuvuuden takia. Tärkeintä kumminkin lienee se että on hyvä kontrolli kaikkiin sormiin ja sehän tulee vain harjoittelemalla. Itsellä on vain kohtalaisen kokoiset mutta kyllä niillä pärjää, joskus toivoisi että oikean käden peukalo taipuisi ensimmäisestä nivelestä vähän enemmän "nurin" päin niinkuin joillakin.
Kynnet ovat sitten oma lukunsa jos kynsillä soittaa. Niiden kanssa taitaa tosiaan olla niin että joitakin on siunattu paremman muotoisilla ja kestävämmillä kuin toisia. Joku hevosen kavioiden vahvistamiseen tarkoitettu aine on tiettävästi hyvä myös soittajan kynsille mutta ei ole tullut kokeilluksi.
Anders Segovialla muuten oli todelliset soittajan sormet, juurestaan aika paksut mutta kapenivat kärkiä kohti:
http://www.condenaststore.com/Musicians/AndrA12s-Segovia/invt/102281
Handun koolla ei ole yhtikäs mitään väliä vaan sillä miten niitä handuja käytetään soittamisen suhteen ja mitä sen soittajan päässä liikkuu ja sen mukaan sitten syntyy mitä erillaisempia musiikillisia juttuja.
Maailmalta löytyy kitaransoittajia aivan erillaisilla handuilla, toisella on lapio, toisella siro, joillain on pitkät sormet ja joillain on lyhyet sormet, on ohkasta on paksua sormea ja löytyy jopa kitaristeja joilta puuttuu 1 tai useampi sormi (kuten Django Reinhardt) ja löytyy sormia, jotka on mm. leikkautuneet irti ihan siitä sormen päistä ja joita on jatkettu sellaisilla nahkaisilla jatkoilla (nyt en muista tämän kuuluisan soittajan nimeä sorry). Eli aivan mahtavia ja suvereeneja mestarisoittajia erillaisilla handuilla löytyy maailmasta.
Osa soittajista vetelee kitaralla kuin kitaralla älyttömän hyvin ja osa sitten tykkää tietynlaisista kitaroista mm. ohkaisesta kaulasta, paksusta kaulasta, on eri radiuksilla jne.
Soittaminen harvemmin on kiinni siis handun koosta vaan siitä miten niitä nakkeja käyttää ;-)
siis niin ettei kitaran soittajiksi ole valikoituneet ne, joilla on siihen fyysisesti parhaat mahdollisuudet. Siis ihan samoin kuin, että kaikki pitkät jäbät eivät ole innostuneet koripallosta.
Jne.
Että pitää pitääkin harrastuksestaan. Vasta se saa harjoittelemaan.