Myrskyinen ja aivan mahtava suhteeni päättyi 2 vuotta sitten. Olin aivan romuna ja vietin aika hurjan sinkkukesän.. Tapasin miehen joka täyttää kaikki unelmamieskriteerit.. Yhdessä ollaan oltu 1½ vuotta.
Edelleen, joka ikinen päivä, kaipaan exääni. Kaipaan sitä tydellistä sielunkumppania joka ymmärsi minua aivan joka asiassa, aivan joka hetki. Rakasti minua pyytettömästi ja ylisti joka päivä maasta taivaaseen. Suhteemme oli hyvin ainutlaatuinen ja mielestäni aivan täydellinen. Mies kuitenkin teki päätöksen ja lähti. Liekö syynä nuoruuden vimma vai se syy minkä minulle silloin sanoi.. että tarvitsen fiksumman ja paremman miehen..
Olen tässä vain tullut siihen lopputulokseen, että suotta minä nykyisen kumppanin kanssa enää olen, kerran niin kiihkeästi edellistä kaipaan.. Omaa oloani on helpottanut päätös, etten toista halua väkisin mukana roikottaa. Välitän hänestä aivan mielettömästi mutta se JOKIN puuttuu. Joku ehkä pitää minua petturina.. Ehkä sitä olenkin..
Tulee hetkiä kun olen yksin. Sydän menee sykkyrälle ja joku puristaa ilmat pois enkä saa henkeä, niin ikävä on toisen luo. Edelleen, 2 vuoden jälkeen.. miten se on mahdollista? Paranenko tästä koskaan?
En ole exäni kanssa missään tekemisissä, en hänen elämästään mitään tiedä eikä hän tiedä minusta.
Sisällä on toive, että jonain päivänä toinen vielä palaa, ehkä joskus.. Lähes joka yö näen unen, jossa on onnellinen loppu.. Ja sen pienen hetken olen onnellinen, vaikken sitten muuten enää ikinä olisikaan. Elämä on joskus kamalan vaikeaa, ihmisen tunteet on todella monimutkaiset.
Edelleen, joka ikinen päivä, kaipaan exääni. Kaipaan sitä tydellistä sielunkumppania joka ymmärsi minua aivan joka asiassa, aivan joka hetki. Rakasti minua pyytettömästi ja ylisti joka päivä maasta taivaaseen. Suhteemme oli hyvin ainutlaatuinen ja mielestäni aivan täydellinen. Mies kuitenkin teki päätöksen ja lähti. Liekö syynä nuoruuden vimma vai se syy minkä minulle silloin sanoi.. että tarvitsen fiksumman ja paremman miehen..
Olen tässä vain tullut siihen lopputulokseen, että suotta minä nykyisen kumppanin kanssa enää olen, kerran niin kiihkeästi edellistä kaipaan.. Omaa oloani on helpottanut päätös, etten toista halua väkisin mukana roikottaa. Välitän hänestä aivan mielettömästi mutta se JOKIN puuttuu. Joku ehkä pitää minua petturina.. Ehkä sitä olenkin..
Tulee hetkiä kun olen yksin. Sydän menee sykkyrälle ja joku puristaa ilmat pois enkä saa henkeä, niin ikävä on toisen luo. Edelleen, 2 vuoden jälkeen.. miten se on mahdollista? Paranenko tästä koskaan?
En ole exäni kanssa missään tekemisissä, en hänen elämästään mitään tiedä eikä hän tiedä minusta.
Sisällä on toive, että jonain päivänä toinen vielä palaa, ehkä joskus.. Lähes joka yö näen unen, jossa on onnellinen loppu.. Ja sen pienen hetken olen onnellinen, vaikken sitten muuten enää ikinä olisikaan. Elämä on joskus kamalan vaikeaa, ihmisen tunteet on todella monimutkaiset.
Vastaukset 1
Vanhimmat
oisko nyt vaan käynyt niin että...
kun joku kolahtaa niin se kolahtaa! joillekin kerran ja jotkut saa tuntea sen useemmin, jotkut ei koskaan!
ex oli sinulle tärkeä, annoitko itselles aikaa surra itsesi tyhjäksi ennen seuraavaa suhdetta?
kyllä se jostain kertoo, et ole ehtinyt surra edellistä eroasi loppuun jos uudessa suhteessa ikävöit entistäsi!