Hei kaikki , avioliitossa olevat.
Miten juhlitte tai julistatte hääpäiväänne?
Kysyn vain koska meillä ensimmäinen kerta unohtui ja toinen kerta miestä ei vain kiinnostanut.
Onko se päivä jota ei enään juhlita ?
Miten juhlitte tai julistatte hääpäiväänne?
Kysyn vain koska meillä ensimmäinen kerta unohtui ja toinen kerta miestä ei vain kiinnostanut.
Onko se päivä jota ei enään juhlita ?
Vastaukset 9
Vanhimmat
vietettiin ekana vuonna mutta sen jälkeen ei mitään....
Aviossa 15. v.
Sitä tarvii oikein jäädä miettimään koska se hääpäivä oikein taas olikaan....
Ei sen puoleen-----------Sanoimme tahdon kirkkoherranvirastossa kahden tod. läsnäollessa eli ei silloinkaan ihmeemmin juhlittu...........
Ei meillä ainakaan kauheasti juhlita. Viimeksi hikoilimme ja köhimme molemmat kuumeflunssassa, että sen puolesta oli ikimuistoinen päivä ;-) Toissavuonna olimme molemmat ylitöissä, eli hädin tuskin näimme toisiamme.
Muuten meillä on tapana ostaa kotiin jokin "häälahja", eli siinä joskus hääpäivän tienoilla yritämme löytää yhteistä shoppailuaikaa johonkin kodin tarvikkeisiin erikoistuneeseen liikkeeseen. Meillä kun oli niin pienet häät, ettemme muuten saaneet häälahjoja. Siis ei todellakaan mitään kylpyläviikonloppuja tai ruusukimppuja :-)
Kyllä sitä avioliittoa pitäisi muistaa juhlia ihan tavallisena arkena. Jos laitamme jotain erityisen harvinaista herkkua illalliseksi, niin sanomme toisillemme piloillamme, että "no voi hyvää hääpäivää, kulta!"
Yleensä onnitellaan toisiamme ja syödään vähän arkea juhlavampaa. Mies halusi ensimmäisen kymmenen vuoden tullessa täyteen ostaa vihkisormukseen sopivan toisenkin sormuksen, joka oli perin herttainen ele.
... syömässä hääpäivänä aina samassa paikassa saman loistavan ruokaannoksen. Käymme toki ulkona syömässä useamminkin, mutta vain hääpäivänä mainitussa paikassa ja saman annoksen. Jo reilut 20v.
Olen mies ja meille tuli 32v täyteen viime kesänä. Meillä on ollut tapana (vaimolla odotus)
että minä olen se joka muistaa. Ja niin olen aina tehnytkin. Yleensä myös esim syöty
jotain herkkua kynttilävalossa ja muisteltu menneitä vuosia. Minä olen myös se osapuoli
joka olen ne herkut aina tehnyt.
Yleensä olen vaimolle ostanut oikein kunnon koruja muistoksi. Kalevalaa jne...kultaa
kilokaupalla kuitenkin.
3 kk sitten selvisi että vaimolla on ollut rakastaja viimeiset 18 kk. Saa nähdä tuleeko
sitten 33 v. edes täyteen? Maailma on vähän poissa raiteiltaan. Asumme kyllä vielä
saman katon alla eikä varsinaisia riitoja edes ole. 2 täydellistä lasta aikuisina maailmalla.
Lapsenlapsikin on siunaantunut.
Nyt on vaan niin hiton tyhjä olo!!
No voihan vide!
No..otan osaa.. mun ukko ei koskaan muistanut mua mitenkään minään merkkipäivänä..
Ei mee tasan onnen lahjat!
Jouluaattona viime vuonna 35- vuotis kihlapäivänäni sain ikimuistettavan lahjan!!!
Jouluaattona haudoille kynttilöitä vietäessä, lähdimme yhdessä mutta kyytiimme piti hakea mieheni sukulaisen leski ja lapset yli kolmekymppisiä heillä ei lapsia. Nainen näytti tunteensa avoimesti.
Huomasin sukulaisen hakutilanteessa outoja asioita, nainen oli tulossa etupenkille, ihmetteli kiukunpuuskassa miksi täällä on ylimääräisiä. Tapahtuma alkoi selvitä, olin aavistellut jotain pettämiseen liittyvää, mieheni oli usein "kavereitten kanssa mökillä kaikki valhetta",
Naista hän auttoi jo vuosia monessa asiassa, loukkaannuin usein kun meidän menot jätettiin pois.
Uutena vuotena sain todellisen shokin, ystäväni kävivät vierailulla naisen luona mieheni oli siellä ilmottivat seurustelevasa. Ystäväni olivat jo tietoisia heidän ravintolareissuistaan.
Kihlajaispäivän lahjan olen saanut kerran 33- vuotispäivänä 6- ruusua. Se oli näyttelemistä....
Hääpäivää on juhlittu kerran 10 vuotishääpäivänä olimme syömässä ravintolassa.
Mieheni on tapaillut naista jo monta vuotta, ja yöpynykin siis vierihoidossa.
Kumpikaan ei heistä kadu mitään, mieheni ei pyytänyt edes anteeksi.
Nyt he asuvat nykyään yhdessä, naimisissa olemme vielä toistaiseksi tietyt asiat sitovat vielä vuosia.
Olen "luottanut" mieheeni hän on mestari valehtelemaan tiedän sen nyt ovela pelimies.
Tunne-elämäni on sekaisin, elämisen halut niin ja näin, päivä kerrallaan.....
Tiettyjen asioiden kohdalla kauniit muistot palaavat, itkeminen on jokapäiväistä....
Seuraavaksi juhlitaan sitten kultahäitä vuonna 2034.
Me juhlimme hääpäivää useimmiten yhteisellä viikonloppureissulla (esim. kylpylähotelli). Lahjoja emme vaihda. Pidän enemmän yhteisistä hetkistä, kuin paketeista (enkä halua jotain, minkä keksiminen ja hankkiminen ahdistaa toista). Saatan antaa "lahjana" erityistä huomioimista, hieronnan tai aamupalan sänkyyn. Jos tahdon kukkasia, käymme yhdessä ne ostamassa. Reissut varaan ja järjestän minä. Mies maksaa. Tämä sopii kummallekin. Mies tykkää, kun pääsee helpolla viettämään yhteistä kivaa. Ja minä taas tykkään järjestää ja suunnitella yhteistä tekemistä.