Mieheni ei ole koskaan lyönyt minua. Ikinä en ole ollut silmä mustana tai huuli auki. Mutta suuttuessaan hän ravistelee ja tönii, niin että lentelen pitkin seiniä. Joskus hän myös hajottaa tavaroitani ja pahimmassa tapauksessa vetää litsarin naamaan. Onko tämä mielestänne normaalia? Itse en enää tiedä. Mieheni mielestä mitään vakavaa ei ole sattunut, koska näistä "riepotteluista" ei jää jälkiä. Toki hän on aina riidan jälkeen pahoillaan ja pyytelee anteeksi. Mutta sama jatkuu, kun hän taas seuraavan kerran suuttuu. Pitääkö tällaista kestää? Liioittelenko, jos haluan tämän takia erota?
Näin meillä..
Marski
3576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei toiseen ihmiseen saa käydä käsiksi! Varsinkaan erimielisyyksiä tai omaa pahaa oloaan purkaessa. Minä kehotan keskustelemaan asiasta yhden kerran ja lähtöasetelmana: se on poikki jos kerrankaan enää kajoat.
En ymmärrä, että millä perusteella Sinulla tai ylipäätään kellään on sellainen parisuhdekuva, että kyselemään moista edes alkaa??!!
Voih, niin tutulta vaikutti kuvailemasi tilanne...
Eilen toisen ja se oli todellakin samalla viimeistä kertaa tässä suhteessa.
Tavarat jotka menivät säpäleiksi olivat onneksi hänen omiaan, ei minun. Ja oikein poliisisaattueessa pääsin pois sieltä! Naapurit olivat kuulleet metakan ja soittaneet virka-apua paikalle, itse olisin vaan ottanut taksin jolla poistunut hänen ulottuviltaan.
Eli et missään tapauksessa liioittele lainkaan, koska kun väkivalta on alkanut, niin se ei lopu :(
Tällekin miehelle annoin kerran anteeksi (kävi pilliin kiinni) ja johan siitä kerkisi kulua reilu viikko kun piti seuraava mekkala nostattaa ilmoille ja nyt ei jäänyt yhteen kertaan pilliin kiinni käyminen, lisäksi tönimistä, huitomista MUTTA HÄN EI OLE LYÖNYT kertaakaan, kuten hän varmasti tulee minulle muistuttamaan.... Nyt tuli jo ensimmäinen kukkalähetys kera runon ja anteeksipyyntöjen, mutta en siihen leikkiin enää lähde.
Edellisessä väkivaltaisessa suhteessa otin 4 kertaa turpiini ja kerta kerran jälkeen "kovempaa" eli iskut / tönimiset vain voimistuivat ja anteeksi pyynnöt laimenivat.
Nyt olen päättänyt että sanon mahdollisissa seuraavissa suhteissa heti kättelyssä, että se on kerrasta poikki ja pidän pääni myös.
Eli suosittelen lämpimästi eroamaan ja varautumaan henkisesti jopa lähestymiskiellon hakemiseen. Nämä tälläiset tapaukset kun eivät välttämättä suostu myöntämään että he olisivat tehneet jotain väärin, vaan vika on aina siinä toisessa osapuolessa jota he ovat yrittäneet väkivallalla hallita.
Jaksamista ja toivottavasti väkivallatonta kevään odotusta!
väkivaltaterapiaan. Ei tuollaista saa olla.Soita turvakotiliiton pitämälle jussityöhön. Sieltä meiehsi voi löytää vastauksia ongelmaansa. Myös sinä voit käydä Justiinaryhmässä keskustelemassa tilanteesta. Väkivalta on aina väkivaltaa jää siitä fyysisiä jälkiä tahi ei. Ja yhden kerran niskasi onkin poikki terävään kulmaan osuttuaan. Joten älä odottele vaan hakekaa apua.