Vittu, äiti asuu puolen kilsan pässä ja lähettää synttärikortin, jossa mainintana, että tule käymään..en kyllä mene..äiti teki vara-avaimilla jättirynnäkön sisarten kanssa vuosi sitten nolostuttavissa olosuhteissa..vituttaa koko suku. En ole vuoteen viittinyt pitää yhteyksiä...
äiti vituttaa
saatanan äiti
302582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Vain matkaero on eri meillä. Saan joulu- ja synttärikortteja (sekä aikanaan tekstareita), että tule käymään, tarjoilua on... Samoin vanhempani, etenkin äiti, ovat tehneet lukemattomia kertoja jättirynnäköitä kotiini vara-avaimilla. Poliisi ei ole puuttunut asiaan.
Pääsin tilanteesta, kun en maininnut mitään muutostani ensimmäisestä osoitteestani (vanhempien osoitteen jälkeen). Tosin puheluita ja tekstareita tuli luvattoman paljon. Vaihdoin numeroni useampia kertoja. Varoitan sinullekin, että älä luovuta numeroasi sukulaisillesi, tai he antavat sen äidillesi. Nyt olen ollut vajaa kaksi vuotta ilman puhelinkontaktia sukuuni. Onneksi on tämä Suku on pahin-palsta, niin saan jossain keskustella.
Eikö poliisi puutu näihin äitien ja sisarusten kotiin tunkeutumisiin? Tekstareita on tullut, mutta en vastaa niihin. Meillä kun on ollut tavallista, että äiti ja suku kiittelee, kun menee hyvin ja kun menee huonosti, niin käännetään selkä ja lopetetaan yhteydenpito..
Ainakaan minun tapauksessa (äiti ja tytär) poliisi ei ole puuttunut kotiintunkeutumisiin. Kotirauhan rikkominen on siis sallittu, vaikka rikoslaki mainitsee toisin.
Teet oikein, kun et vstaa tekstareihin. Siten minäkin pääsin niistä eroon.
Mitä se puhe vara-avaimista on? Jos sukulainen tulee sinun antamilla avaimilla, eihän se ole tunkeutumista.
En ole antanut avainta tälle hirmuäidilleni, siksi se onkin kotirauhan rikkomista! Samoin en ole kertonut enkä aio kertoa vara-avaimen sijaintia. Aikanaan opin ekassa osoitteessa, ettei kannata luovuttaa hänelle mitään -avaimia myöten- niin saa päättää asioistaan itse.
Ihan vaan uteliaisuudesta kyselen.Miksi sinun luoksesi tungetaan avaimilla,ja ihan sisarusten avustamana?Tulee vaan mieleen,että onko tilanteessasi oikeasti jotain,minkä takia äiti ja sisarukset on noin huolissaan.Alkoholia,huumeita?
En nimittäin keksi mitään syytä minkä vuoksi minun pitäisi tunkeutua lapseni kotiin väkisin.
Edellä mainitsin: "En ole antanut avainta.", joten sekä äiti että sisarukset ovat ilman avainta.
Ei alkoholia, ei huumeita...ei mitään muutakaan ongelmaa. Äiti siskojan kanssa on se elämäni suurin ongelma!!
"Edellä mainitsin: "En ole antanut avainta.", joten sekä äiti että sisarukset ovat ilman avainta."
Miten sitten selität tämän:
"Samoin vanhempani, etenkin äiti, ovat tehneet lukemattomia kertoja jättirynnäköitä kotiini vara-avaimilla."
Minäkin ihmettelin just samaa. Eihän avaimia kenenkään asuntoon voi saada muuten kuin että asunnonhaltija ne vapaaehtoisesti antaa.
Ja ainahan voi vaihtaa lukkojen sylinterit...
Mulla on äiti joka yleensä matkustaa pois kotoaan synttärinä ja äitienpäivänä.
Sitten jälkeenpäin kirjoittaa kirjeitä joissa murehtii kun en siellä edes äitienpäivänä "suvaitse" käydä!
Tää on aina tätä samaa, meillä oli jo aikoinaan huonot välit kun muutin pois kotoa.
Sitten kun soitin kotiin nii itki siellä sitä yksinäisyyttään, kun sanoin että jos on niin kamalaa voin muuttaa takaisin ja sitten taas tuli lause:"kun kerran pois on lähdetty, takaisin ei ole tulemista".
Tuli minun annetuilla avaimilla sitten kotiinikin muutaman kerran, mutta sen sitten sain lopetettua kun onneksi hän löysi itselleen miehen.
Mutta nyt se uusin mies on kuollut ja kaikki alkaa kuin alusta. (huokaus)
Luoja varjele, etten tule samanlaiseksi kuin äitini.
Kun lapset kasvaa aikuiseksi, niin pitäisi olla järkeä että jättää lapselleen vapauden omaan elämään.
Voi käydä niin ettei mahdu lapsensa elämään koskaan mitenkään.
(lähipiirissä on tapaus jossa perheen ainoa lapsi muutti, no, Ruotsiin vain, mutta kuitenkin lähti huonojen välien vuoksi)
Vanhemmat eivät tänäpäivänäkään sitä ymmärrä mitä siinä tapahtui ja miksi.
Tapaus on omansa, mutta äidille perhe on ..Lapset,kun muita ei ole ja äitinä minusta olisi kamalaa jos en tietäisi mitä lapselleni kuuluu? Hän on asunut pois kotoa jo vuosia, tosin olemme olleet hyvissä väleissä aina.
Enkä "tunkeudu" hänen reviirilleen tai hän minun. kerromme toisillemme mitä haluamme,koska yksityisyys kuuluu jokaiselle.
Ei minun tarvitse kaikkea tietää..! Mutta tuen kun sitä tarvitsee ja toisinkinpäin. Perhe on perhe.
Äitisi on varmasti hyvin yksinäinen ja kaipaa seuraasi vaikka ilmaiseekin sen väärin.
Etkö sinä kaipaa häntä koskaan ?
Ehkä tuo matkustaminen äitienpäivänä ja synttäreinä..on sen eliminointia,etä ei olisi yksin kotona jos lapset ei muista häntä.
Mutta jokaisella on oma elämänsä. Ja joskus sinäkin vanhenet... Pidä sinä hyvät välit lapseesi koko ajan,ettei noin kävisi.
Olen jo vanhentunut - olen jo yli viisikymmentä...Oman aikani jaksoin kaivata hänät, mutta hän muisti minua vain silloin kun olin tehnyt jotain merkityksellistä. Silloin olin tullut niin äitiini, kuten hän asian ilmaisi. Niinä hetkinä kun minulla on ollut henkilökohtaista surua, niin selkä on käännetty!
Samaa peliä on ollut lapsuusvuosista alkaen.
Oikea ystävä ei käännä selkää vaikeuksien tullessa, vaan sisäsyntyisellä empaattisuudella on valtava merkitys.
Äiti kyllä kääntää selän..ystävät ei!!! Ilman ystäviä ei olisi vaikeissakaan tilanteissa pärjännyt, ilman sukulaisia kyllä, koska silloin he katoavat kuin pieru saharaan.
Puhuit kaiken puolestan, sillä minulla elämä on mennyt juuri tuolla tavoin. Minunkin sukulaiset katoavat kuin pieru saharaan. Muutaman ystävän varassa elämäni on sujunut kohtuullisesti.
kun ette ymmärrä, että äitinne on teistä huolissaan kun katoatte hänen elämästään. Totta kai äiti haluaa tietää, miten hänen lapsellaan menee, ja tarpeen mukaan auttaa, jos joku hätä sattuu.
Olisitte onnellisia, että teillä on äidit jotka kutsuvat käymään ja huolehtivat teistä. Sopikaa menettelytavat, joilla kummallakin säilyy yksityisyys, mutta että on kuitenkin säännöllistä yhteydenpitoa, esim. vaikka käytte kerran kuussa äidin luona syömässä tms. Ja kutsukaa äitikin joskus kylään, mutta tietenkään hänelle ei tarvi antaa mitään avaimia.
Ajatteletteko koskaan sitä äidin tuskaa, kun lapsi tuolla keinoin hylkää ja häipyy? Juuri että häivytään kuin pieru saharaan, eikä pidetä mitään yhteyksiä, se aiheuttaa sellaisen hädän että on sitten menty avaimilla kotiinne. Ei sitä ole pahalla tehty, vaan huolesta!
Äiti on huolissaan vain siitä, että joutuisi tarjoamaan taloudellista apua..kaikki äidinrakkaus on ihan teeskenneltyä..
Olen jo 53 vuotias ja koko ikäni kuullut voihkintaa "kun pääsis pois" kun hänelle tulee vaikeuksia, mutta lapsiaan ei auta missään tilanteessa muutenkuin teeskentelemällä päätä silittämällä..Isän perintöäkään ei jaettu kun hän on niin herkkä olevinaan..
En ole koskaan kuullut kenenkään muu kuin äitini sanovan, että rakkautta ei ole olemassakaan..miksi sitten äitienpäivänä hän odottaa kiitosta äidinrakkaudesta. Nyt viiskytä vuotta myöhemmin hän haluaisi silittää hiuksia ja poskea mutta mua se inhottaa..vähän myöhäistä.
Kahteenkymmeneen vuoteen äiti ei ole käynyt luonani, koska asuin vuokra-asunnossa, jossa hänen mielestään asui "omituisen" näköisiä ihmisiä...
En ole kovinkaan kiitollinen äidilleni elämän eväistä - onneksi on ystävät olemassa!
Heh, meidän äideissä on jotain samaa :).
Kun omistin asunnon tältä samalta kadulta aikoinaan, kaikki oli hyvin ja niin edustuskelpoinen.
1990 laman kurimuksen jälkeen jouduin sen myymään ja muutin saman kadun etupäähän, vuokralle.
Nyt koko asuinalue on hänen mielestään aivan kauhea ja epämääräistä asukasta täynnä.
Hän ei kuulemma edes kehtaa sanoa osoitettani nykyään, vaikka osoite on periaattessa melkein sama, vain numerot muuttuivat.
Minäkin muuten olen 53 vuotias.
Äitienpäivä on yhtä tuskaa täynnä, koska taas alkaa tulla draamanäytelmää. Jos menee, asiat on huonosti, lahja ei kelpaa, kukka on väärä, tai jos kukka on oikea, niin se on liian lyhyt.
Jos ei mene, niin siitä tulee draamaesitys muille, "hän ei suvainnut tulla..."
Eli kortti menee ja silläsipuli.
Olen joskus miettnyt josko minusta tulee samanlainen, mutta muistan hyvin millainen hän oli minun ikäisenäni.
Ihmeellistä teatteriesitystä jo silloin, hohoijaa.
Hahaa..martyyriäitejä muillakin. Sama homma kuine edellisilläkin - perintö saamatta ja työttömänä kituuttamista.
Ensi äitienpäivänä en edes lähetä korttia...ei jaksa tai viitsiä.
Haukkukaa haukukaa.. vitun marttyyrityttäret,, Ettehän te mitään muuta osaakaan!
Vihapalsta on erikseen.
Koittakaa arvostaa, että teidän äitinne ovat elämästänne ja teistä kiinnostaneita. On varmaan kuitenkin mukavampi että pyytävät käymään ja ovat yhteyksissä kun eivät olisi missään tekemisissä.
Oma äitini ei ole yhteydessä minuun eikä vastaa edes yhteydenottoyrityksiin. Kun pitkään saa vastaukseksi punaista luuria korvaan ja muutoin eristämistä, niin alkaa vähitellen luovuttaa.
Äitienpäivät ei tunnu herkulta eikä omat syntymäpäivätkään, kun kumpikaan vanhemmista ei ole elämässä mukana. Joskus kadehdin ystäviäni, kun saavat merkkipäivinä ja juhlapäivinä huomiota vanhemmiltaan.
Mutta olen nykyään tottunut juhlistamaan omia merkkipaaluja itsekseni ja/tai ystävien seurassa.
Minäkään en ole renttu tai aiheuttanut hankaluuksia vanhemmilleni. Mutta vanhemmilla vain sattuu olemaan tällainen suhtautuminen jälkeläiseen ja ilmeisesti kiinnostavampaa tekemistä elämässään. Se heille suotakoon, ei lapsiinsa ole pakko olla yhteyksissä.
Tätäkin seikkaa täytynee kunnioittaa.
Minäkin olen 53-vuotias ja nyt vaihdevuosi iässä on viha äitiäni kohtaan kasvanut lisää. Haluaisin laittaa välit poikki, mutta eihän tämä onneton käsitä mitään pahaa koskaan tehneensäkään. Pahoinpiteli minua pienenä oikein naurussa suin. Otti uuden aviomiehen ja ajoi lapsensa maailmalle nuorena (minut 14-vuotiaana)
Se on käsittämätöntä että nyt vanhana hän on alkanut haikailla lastensa perään ja käydäkin pitäisi. Muistan kun olin 15-vuotias niin sanoi ettei tarvitse niin usein käydä. Sen jälkeen olen käyntejä harventanut. Viimeksi kävin 4-vuotta sitten enkä millään tahtoisi sinne enää lähteä. Aina tuntuu vain pahemmalta. Inhottaa jopa hänen katselemisensakin, enkä kestä kuulla hänen puhettaan. Onko kukaan laittanut välejä kokonaan poikki?
Kylläpä on hyvä kuulla muiden kokemuksia paskoista äideistä. Minulla on oikein vittuäiti. Viha on vain kasvanut vuosien varrella. Aikaisemmin piti vain yrittää sietää häntä ja yrittää olla kritisoimatta häntä. Vähän aikaa sitten hän sanoi, että "teki kaikkensa meidän eteen". Minun ja pikkuveljeni. Olin tukehtua kuultuani häneen paskan puhumista. Se akka jätti minut 16-vuotiaana ja pikkuveljeni 14-vuotiaana kahdestaan syrjäkylälle asumaan. Itse hän lähti toiseen kaupunkiin eli Kajaniin opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja kävi viikonloppuisin meitä katsomassa. Tänä päivänä sellainen ei kai olisi edes mahdollista. Lastensuojelu varmaan puuttuisi asiaan. Olen 43-vuotias. Kun olen yrittänyt puhua paska-akalle lapsuudessani kokemistani hänen vääryyksistään, hän suuttuu ja toteaa, että syylistän häntä. Kukaan sukulaisista ei pitänyt meihin yhteyttä tai huolehtinut. Paskiaisia nekin! Viime keväänä kysyin äidiltäni, että mikä oli hyvää hänen vasta kuolleessa äidissään. Hän sanoi, että ei mikään. Yritin, että kai edes jokin asia. Ei kuulemma ollut. Minä olen joutunut lapsesta asti kuuntelemaan, kun hän on haukkunut vanhempiaan minulle. Saatana akka! Haluaisin laittaa välit poikki häneen kokonaan. Pitäisi muuttaa toiselle paikkakunnalle. Parikymppisenä muutinkin toiselle paikkakunnalle ja olin poissa maisemista reilut 10 vuotta. Se oli oikea päätös. Pitäisi tehdä se uudestaan.
Ja on se akka minua hakannut. 12-vuotiaana veti minua käsivarresta niin, että sen kynnet pureutuivat ihooni jättäen arvet. Ala-aste ikäisenä olimme autolla matkalla mummolaan, kun hän pysäytti automme, avasi takapenkin ja alkoi hakata minua. Itkin koko matkan mummolaan ja vielä sieläkin. Suku oli siellä paikalla. Vaikka itkin, kukaan ei tullut minua lohduttamaan.Paskiaiset!
Muistan, miten likaisissa ja resuisissa vaatteissa kävin koulua. 11-vuotiaana minulla oli yhdet valkoiset tennissukat ja niitä parsin ja pesin iltaisin nyrkkipyykillä, jotta saisin kouluun puhtaat sukat. Minulla oli muutama vanha collegepaita ja kummankin hihansuut olivat rikki. Niitä parsin ja korjailin.
Paska-akka kävi töissä ja opiskeli. En muista yhtään hyvää muistoa hänestä. En muista ylipäätänsä hänestä mitään muuta kuin, että hän oli äkäinen ja poissaoleva. Nyt 68-vuotiaanakin hän on huomenna menossa töihin, vaikka oli luvannut katsoa pientä lastani, jotta saan hieman omaa aikaa. Mutta ei. Se rahanahne akka menee mielummin töihin. Vihaan sitä akkaa. Toivottavasti loppus on kivulias!
Vai paska-akka ja kuitenkin kelpaisi lastenhoitoapu.....
No, jo otsake kertookin sinusta kaiken.
"saatanan äiti" lapsenvahtina, ei kiitos.
Kirjoitatteko äitienne kotirynnäköistä vara-avaimilla. Näihin liittyy varmasti omalta osaltasi jotain hämärää, sillä muutoinhan ei tällaista voisi tapahtua.
Joten kutsupa äiti kylään pari kertaa vuodessa ja pistäpä pöytä koreaksi ja kohtele äitiisi kuin ihmistä, älä valehtele hänelle.
Syy löytyy itsestäsi.
V...tun pennut. En tule ikinä ottamaan yhteyttä. Pitäkää se p...ke..leen elämänne ja turpa kii.