En kaipaa mitään moraalisaarnaa vaikka sen varmasti ansaitsisinkin, vaan asiallisia kommentteja.
Minulla ja eräällä työpaikkani miehellä oli useita useita vuosia kestänyt silmäpeli ja molemminpuolinen ihastuminen astui kuvaan. Se oli vahvasti uteliasta fyysistä kiinnostusta toiseen osapuoleen, molemmat tunsimme sen. Tutustuimme toisiimme paremmin pikkuhiljaa ja viime vuonna sitten nostimme ns kissan pöydälle ja kerroimme tunteistamme ja ajatuksistamme.
Työtehtäväni vei minut pois paikkakunnalta aika usein, näimme toisiamme tosi harvoin mutta kun näimme, ilo oli molemminpuolinen. Tunteet vahvistuivat ja alettiin puhua jo aika isoista tunteista vaikkemme edes olleet koskeneet toisiamme. Firmamme pikkujouluissa se sitten tapahtui, viina vei estot ja olimme kirjaimellisesti toistemme kimpussa, kuitenkaan emme päätyneet muuhun kuin kosketteluun ja suudelmiin. Mutta jos paikka olisi ollut toinen..
Joululoman jälkeen olin virkavapaalla ja sen jälkeen toisaalla työtehtävissä emmekä olleet tekemisissä yli kuukauteen. (Emme ikinä soitelleet toisillemme, vain kasvotusten "hoidimme" jutustelut) Palatessani tukikohtaan työpaikalle olin kovasti odottanut tapaamistamme ja myös aika stressaantuneena. Se mitä välillämme tapahtui oli jäytänyt mieltäni paljon, toisaalta kadutti että olin sortunut pettämisen tielle, toisaalta leijuin ilmassa, tunteet olivat astetta syvemmät. Siltikin, toivoin pääseväni juttelemaan miehen kanssa ja sopimaan sen joulujuhla illan asioista. Vaikka miten tunsin olevani rakastunut, miehen ajattelu alkoi viemään työenergiaani, se vaikutti myös omaan suhteeseeni koska olin tavallaan koko ajan "poissa", miestä ajatellen. Tähän oli nyt tultava jokin päätös, lopetus tai jatko. Mutta jotain.
Mies kuitenkin osoitti ihmeellistä käytöstä. Hän vältteli, on etäinen ja kylmä. Olen koittanut päästä juttelemaan mutta hän tekee sen mahdottomaksi. Kun meillä olisi mahdollisuus siihen, hän on niin kylmä etten uskalla ottaa asiaa puheeksi. En ole lähenteleväinen ihminen ja asiaa olen koittanut lähestyä mielestäni asiallisesti ja varovasti. Hän itse ei tee aloitetta puhuakseen.
Mitä tämä nyt tarkoittaa arvoisat miehen logiikan omaavat? Hän haluaa varmastikin päästä irti minusta ja unohtaa mutta miksi moinen kylmyys, miksi ei voida jutella asiasta, sopia ja jutella kuten muistakin meitä koskevista asioista oltiin juteltu? Jos tässä olisi ollut kyse pienestä lyhyestä ihastumisesta niin voisin painaa asian villaisella mutta olen nyt aivan tyhjän päällä...Eikö mitään suuria tunteita ollutkaan, olinko sittenkin vain hupia..? Sekin tuntuu oudolta, niin monen vuoden jälkeen. Helpommallakin olisi saanut piristystä arkeensa kuin minun kanssani.
Minulla ja eräällä työpaikkani miehellä oli useita useita vuosia kestänyt silmäpeli ja molemminpuolinen ihastuminen astui kuvaan. Se oli vahvasti uteliasta fyysistä kiinnostusta toiseen osapuoleen, molemmat tunsimme sen. Tutustuimme toisiimme paremmin pikkuhiljaa ja viime vuonna sitten nostimme ns kissan pöydälle ja kerroimme tunteistamme ja ajatuksistamme.
Työtehtäväni vei minut pois paikkakunnalta aika usein, näimme toisiamme tosi harvoin mutta kun näimme, ilo oli molemminpuolinen. Tunteet vahvistuivat ja alettiin puhua jo aika isoista tunteista vaikkemme edes olleet koskeneet toisiamme. Firmamme pikkujouluissa se sitten tapahtui, viina vei estot ja olimme kirjaimellisesti toistemme kimpussa, kuitenkaan emme päätyneet muuhun kuin kosketteluun ja suudelmiin. Mutta jos paikka olisi ollut toinen..
Joululoman jälkeen olin virkavapaalla ja sen jälkeen toisaalla työtehtävissä emmekä olleet tekemisissä yli kuukauteen. (Emme ikinä soitelleet toisillemme, vain kasvotusten "hoidimme" jutustelut) Palatessani tukikohtaan työpaikalle olin kovasti odottanut tapaamistamme ja myös aika stressaantuneena. Se mitä välillämme tapahtui oli jäytänyt mieltäni paljon, toisaalta kadutti että olin sortunut pettämisen tielle, toisaalta leijuin ilmassa, tunteet olivat astetta syvemmät. Siltikin, toivoin pääseväni juttelemaan miehen kanssa ja sopimaan sen joulujuhla illan asioista. Vaikka miten tunsin olevani rakastunut, miehen ajattelu alkoi viemään työenergiaani, se vaikutti myös omaan suhteeseeni koska olin tavallaan koko ajan "poissa", miestä ajatellen. Tähän oli nyt tultava jokin päätös, lopetus tai jatko. Mutta jotain.
Mies kuitenkin osoitti ihmeellistä käytöstä. Hän vältteli, on etäinen ja kylmä. Olen koittanut päästä juttelemaan mutta hän tekee sen mahdottomaksi. Kun meillä olisi mahdollisuus siihen, hän on niin kylmä etten uskalla ottaa asiaa puheeksi. En ole lähenteleväinen ihminen ja asiaa olen koittanut lähestyä mielestäni asiallisesti ja varovasti. Hän itse ei tee aloitetta puhuakseen.
Mitä tämä nyt tarkoittaa arvoisat miehen logiikan omaavat? Hän haluaa varmastikin päästä irti minusta ja unohtaa mutta miksi moinen kylmyys, miksi ei voida jutella asiasta, sopia ja jutella kuten muistakin meitä koskevista asioista oltiin juteltu? Jos tässä olisi ollut kyse pienestä lyhyestä ihastumisesta niin voisin painaa asian villaisella mutta olen nyt aivan tyhjän päällä...Eikö mitään suuria tunteita ollutkaan, olinko sittenkin vain hupia..? Sekin tuntuu oudolta, niin monen vuoden jälkeen. Helpommallakin olisi saanut piristystä arkeensa kuin minun kanssani.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sinä siis ainakin olet varattu. Onko se mieskin tahollaan?
Molemmat varattuja naimisissa..
Jospa se mies on tullut järkiinsä? Jos minä huomaisin ihastuneeni johonkin toiseen naiseen, välttelisin häntä kaikin tavoin. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Ei päde poissa silmistä, mehän näemme toisiamme pakosta.
Sitä mitä tässä hain: eikö mies halua selvittää asioita? Eikö tälläiset paina miehen mieltä? Minusta tuntuu ihan hirveän pahalta.
pikkujouluvieraista informoinut miehen vaimoa pikkujoulun tapahtumista?
Juttu on silloin selvitetty miehen ja vaimon välillä. Sinusta ei ole väliä.
Koska joku työpaikan porukasta on juorunnut, miehen on välteltävä sinua. Tai vaimo antaa palautetta.
Mitäs se mies sanoikaan sinulle kun keskinäisiä tunteitanne kerroitte?
Koska mies vetäytyy, syystä tai toisesta, olisiko mies puhunut "Jos annat, seksi kelpaa, eroa en ota!" rivivälityyliin?
Onhan se mahdollista että joku näki ja on käynyt kertomassa. Alusta asti on ollut selvää ettei kumpikaan aio eikä halua erota.
Näitä tunteita ei ollut kumpikaan tilannut..tunteet vaan veivät. omien sanojensa mukaan mies vertasi minua vaimoonsa ja sanoi että niin kuuluisi tuntea vaimoaan kohtaan, ei minua... ja oli vähän sekaisin koska oli omien sanojensa mukaan löytänyt minusta sen oikean mutta ettei voinut tehdä mitään tämän eteen, se olisi ollut liian monimutkaista meille kummallekin, ei haluttu rikkoa kummankaan liittoja ja tottakai kumpikin omaan puolisoonsa tunsi rakkautta ja velvollisuutta.
Minua ei painostettu sänkytouhuihin, halut olivat molemminpuoliset mutta toteutusmahdollisuudet aivan olemattomat ja etukäteen tunnettiin syyllisyyttä pohtiessamme tunteitamme. Kokeilimme eräitä konsteja "tappaa" tunteemme mutta epäonnistuimme joka kerta.
Josko se nyt vaan suojelis itteensä ja tilannetta. Ei päästä lähelle, niin ei ole riskiä että tunteet pääsisivät näkyviin, kun ne varmaan aiotaan nyt pitää kurissa. Ehkä on asiat selvitetty kotosalla ja sovittu jostain säännöistä. Ei kerro sinulle tilannetta... Epäreilua, mutta ehkä mies kokee ettei kestäisi sitä tilannetta. Voi myös potea rankkaa syyllisyyttä ja siirtää sitä tunnetta vihana sinuun. En oikein usko että olisi ollut vain sellaista hups ja hurlumhei pikahuvitteluakaan. Ehkä jotain ton suuntaista, arvailisin.
jos on kylmä
mutta helpompi kummalle?
miehelle tietysti
Ei tuossa ole enää mitään juttelemista tai sevittelemistä.
Ollutta ja mennyttä.
Unohda koko juttu.
Ansaitsisit moraalisaarnan, mutta koska olet noin moraaliton, ei siitä ole mitään hyötyä joten jätänpä väliin.
Itse asiaan. Miehelle riitti tuo pelleily, ja se saattoi jopa löytää itsestään pikkuriikkisen sitä moraalia ja kunniallisuutta, ja alkoi sitä nyt vihdoinkin käyttään. Myöshästyi tosin sen verran ettei siitä ikinä kunnollista tule, mutta jonkinmoinen sentään. Parempi myöhään kuin ei ikinä.
Mitään selvittelemistä tuossa ei ole eikä mies ole tilivelvollinen sulle vaan omalle vaimolleen.
Jätä se mies rauhaan, jotta edes joku sais tehtyä jotain oikein edes välillä.
Olenkin jättänyt hänet rauhaan. Kun töihin palatessani vastaanotto oli ed mainitun tapainen eikä häntä haluta ottaa asiaa esiin niin kyllä, saa olla rauhassa. Sen vuoksihan täältä kyselen -miesten- logiikkaa. Ihmettelen asiaa siitäkin syystä että aina mies on ollut se joka väen väkisin halusi puhua jutella ja selvitellä asioita ja tunteita. Tuntuu vain niin oudolta että nyt tilanteen ollessa tämä, hänellä ei ole haluja tai mikä sitten onkaan motiivina tässä, edes kertoa minulle että se oli sitten tässä tai edes jotain. Kyllä tässä aika tyhjän päälle jäätiin seisomaan, yhdessä me tässä sopassa lusikoita uitettiin ja yhdessä yritettiin päästä jonkinlaiseen ymmärrykseen. Laitoin asiasta tasan kerran postia mutta vastausta en saanut, näin kyllä käytävällä hänet ja ilmeestä päätellen oli sen lukenut. Katse oli pitkä ja vakava.
Ilmeisesti asiaa ei oteta enää puheeksi joten minä aion jatkaa eteenpäin elämässäni, sydän kolhun saaneena mutta ylpeänä, en ole peräänruikuttavaa roikkuvaa ihmistyyppiä.
Kaipaatko jotain, kannattaisiko puhua siellä kotona
sittenkään ainoa, kenen kanssa mies on vaimoaan pettänyt. Mistä siitä tietää, mikä playeri mies on.
Niin hyvin tunnen miehen että osaan sanoa ei ole pettänyt.