Kuuluuko omaan lähipiiriinne tai sen liepeille ihmisiä, joiden kanssa et haluaisi olla missään tekemissä tai sanoa välttämättä edes "moi", mutta olet niinsanotusti 'pakon sanelemana' saanut sellaisia lähipiiriisi tai sen liepeille kyttäämään? En puhu mistään nettisuhteista.
Omalla kohdallani on pari sellaista ihmistä : en itse juurikaan suoraan ole tai joudu olemaan heidän kanssaan tekemissä, mutta he ovat tuleet ikäänkuin 'mätinä perunoina kaupan päälle': eräs sukulainen meni naimisiin ja yksi läheinen tarvitsee taitoperustaista apua joihinkin arkielämän tilanteisiin. Kenessäkään lähipiiriini kuuluvissa ihmisissä ei ole mitään vikaa, mutta näiden edellä mainitun parin - muuta kautta läheisempään elämisen piiriin ja tietoisuuteeni tulleen, tuttavapiiriin taas kuuluu mielestäni joitakuita siten epämiellyttävän oloisia persoonia, että minä itse ainakin mieluiten pysyisin kilometrien päässä heistä, koska kyseiset ovat korostuneen uteliaita, löppäsuisia ja etenkin sellaisia, että vaikkeivat minua mitenkään edes tunne tai elämääni kuulu, kokevat siitä huolimatta suurta epämiellyttävää kiinnostusta minua ja elämääni kohtaan.
Miten pärjätä ihmisten kanssa, joiden kanssa ei halua olla tekemisissä, mutta joiden kanssa on olosuhteiden pakosta kuitenkin jossakin määrin tultava toimeen? Mitä tehdä, kun tekisi mieli sanoa, että haista v*ttu, kun puolituntematon kyselee ensimmäisenä tavatessa kaksikymmentä epäkohteliasta kysymystä yksityiselämästäni tai lähipiiristäni siten, ettei se hänelle kuulu? Onko kenelläkään kokemuksia? Ja asiallista keskustelua pyydän.
Omalla kohdallani on pari sellaista ihmistä : en itse juurikaan suoraan ole tai joudu olemaan heidän kanssaan tekemissä, mutta he ovat tuleet ikäänkuin 'mätinä perunoina kaupan päälle': eräs sukulainen meni naimisiin ja yksi läheinen tarvitsee taitoperustaista apua joihinkin arkielämän tilanteisiin. Kenessäkään lähipiiriini kuuluvissa ihmisissä ei ole mitään vikaa, mutta näiden edellä mainitun parin - muuta kautta läheisempään elämisen piiriin ja tietoisuuteeni tulleen, tuttavapiiriin taas kuuluu mielestäni joitakuita siten epämiellyttävän oloisia persoonia, että minä itse ainakin mieluiten pysyisin kilometrien päässä heistä, koska kyseiset ovat korostuneen uteliaita, löppäsuisia ja etenkin sellaisia, että vaikkeivat minua mitenkään edes tunne tai elämääni kuulu, kokevat siitä huolimatta suurta epämiellyttävää kiinnostusta minua ja elämääni kohtaan.
Miten pärjätä ihmisten kanssa, joiden kanssa ei halua olla tekemisissä, mutta joiden kanssa on olosuhteiden pakosta kuitenkin jossakin määrin tultava toimeen? Mitä tehdä, kun tekisi mieli sanoa, että haista v*ttu, kun puolituntematon kyselee ensimmäisenä tavatessa kaksikymmentä epäkohteliasta kysymystä yksityiselämästäni tai lähipiiristäni siten, ettei se hänelle kuulu? Onko kenelläkään kokemuksia? Ja asiallista keskustelua pyydän.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Valitettavasti ihmisten täytyy olla kanssakäymisessä myös sellaisten ihmisten kanssa, joista ei pidä. Hyvänä esimerkkinä työelämä. Harva meistä työkavereitaan voi valita ja silti täytyy yhteistyötä tehdä aamusta iltaan. Jonkun sukulaisen puolison kanssa tuskin täytyy montaa kertaa vuodessa tavata. Ja silloinkin voi olla kommunikoimatta.
Kiitos - sain melko asiallisen vastineen ja vielä sinulta.:)
Mulla ei koskaan ole ollut ongelmia tulla toimeen ihmisten kanssa, joiden kanssa haluan tulla toimeen. Työelämässä ei ole ollut toimeentulo-ongelmia, ei yksityissuhteissani, eikä myöskään sellaisten ihmisten kanssa, joihin kautta rantain aloituksessani viittasin ( vaikken aloutuksessani epäkohtana korostamieni kanssa kylläkään edes muodollisesti haluaisi olla tekemisissä missään) ja yleisesti ottaen tulen kaikkien kanssa toimeen. En tunne ketään, jonka kanssa en ainakin jollakin tasolla olisi tullut toimeen.
En puhunut sukulaisen puolisosta, vaan oikeastaan sellaisesta, että naimakauppojen kautta on ikäänkuin lähipiiriini liepeille - näinsanoen, tullut joitakuita sellaisiakin ihmisiä, joita henkilökohtaisesti en yhtään voi sietää ( olen rehellinen tässä). Minua ei arveluta se, että mitä sukulaiseni tekevät, vaan minua ällöttää jo ajatuskin, että lähipiirini liepeillä kuppaisi tyyppejä, jotka ovat liian kiinnostuneita ja uteliaita minun persoonastani ( ja niin on joskus käynyt). Eräät ovat myös löppäsuisia, enkä suoraansanottuna hevon pätkän vertaa välitä, että _minkäänasteisesti mitkään_ minun elämääni liittyvät henkilökohtaiset asiat päätyisivät näiden puolitutun puolituttujen tai puolitutunpuolitutunpuolituttujen kahvipöytäruodinnan ja uteliaisuuden aiheeksi. Luonnollisestikaan en suoraan paljoa ei- toivottujen kanssa missään joudu tekemisissä olemaan, mutta jo se, että jos joku läheiseni on mielestäni epämiellyttävän ihmisen kanssa edes läheisempänä tuttavana tekemisissä, vaikuttaa minuun häiritsevästi, koska luonnollisestikin _minä taas_ olen tekemisissä läheisteni kanssa ja HEIDÄN KANSSAAN sitä myös haluan olla.
Kommunikoimatta ei suinkaan aina voi olla, vaikka luulen ( siis luulen) ymmärtäväni, mitä yritit sanoa. Esimerkiksi sellaisia ihmisiä ei voi vältellä, jotka pakon vuoksi kuuluvat joidenkin läheisten arkeen.
Se on kovin kapea . Kuin sirkushevosella joka ei näe kuin suoraan eteen . Ei toisia ihmisiä kiinnosta sinun asiasi niin hirveästi kuin ajattelet . Maailmassa on miljardeja ihmisiä , jokainen pyörii enimmäkseen vain oman napansa ympärillä . Voi kyllä yrittää muuttaa Lappiin tiettömän taipaleen taakse , siellä ei ole ketään päivä-tai viikkokausiiin . Mutta on pakko tulla laskuja maksamaan jonkun kerran vuoteen ja voi olla että silloin tapaa jonkun . Nettihän ei oikein pelaa syrjäseudulla . Jos aiot sivilisaatiossa asua , et voi valita . että tapaat vain suosikkejasi . Jokaisen on pakko sopeutua yhteisten pelisääntöjen puitteissa toisiin ihmisiin . Oletko varma , että sinua edes haluavat tavata nekään , joita niin alentuvasti kohtelet , kun heidän on pakko sinut tavata ? Hiukan suhteellisuutta kehiin ! Millainen olet itse , onko läsnäolosi ärsyttävä ja piinaava , ahdistava ja huokaistaan helpotuksesta , kun ovi sulkeutuu takanasi ? Näin voi olla ..
Mä olen tosi hyvä siivoon läheltäni sellaiset henkilöt jotka mua jotenkin nyppii liikaa.
Mun ei tarvi olla tekemisissä jos en halua. Se on vapauttava tunne :)
Uskon aivan varmasti tuon! :)
onneks, mut onhan se vähän outoa, jos vaikka kadulla vastaantullessa jotkut viidentoista-kahdenkymmenen vuoden takaiset koulututut alkaa juttelemaan ja kyselemään liian henk.koht. asioita. Että silloin kaipaisi sellaista suojakupua ympärilleen kyllä..
Olet varmasti sitten aika onnekas, joskin tavallaan kyllä minäkin. En sinänsä mistään ns. "ääri-irritating"- tyypeistä aloituksessani puhunut.
Mainitsemistasi koulututuista... Mun mielestäni joku sellainen, jota ei ole tavannut esimerkiksi mainitsemaasi viimeiseen viitentoista tai kahteenkymmeneen vuoteen ei edes ole mikään tuttu tai tuttava: tuttavuus vaatii kanssakäymistä ja tapaamisia. Voit varmasti lukea säälittäväksi, jollei jollekulle ole edes sellaisena aikana, kuin mitään sellaista elämässään tapahtunut, että osaisi suhtautua. Se on kyllä totta, että ainakin etäisten puolituttujen kanssa joutuu olemaan tarkkana small- talkinkin kanssa, koska etenkään uteliaat tai tyhmät ihmiset eivät aina ymmärrä, että esimerkiksi kysymys "mitä sulle kuuluu, jännä nähdä", ei tarkoita sitä, että edes välttämättä muistaisi ihmisen nimen. :/
älä hermoile.. (tämä oli tälleen yksinkertaisesti kiteytettynä)
No heipä hei: en kyllä yhtään hermoilekaan.:) Kävin nimittäin just _livessä_ kivan tuttava- ihmisen kanssa englanninkielisen kivan keskustelun - piti vähän kyllä verestää kieltä ja olla tarkkana ilmaisuissa, kun ko. mukava hauska henkilö on toiselta puolelta maailmaa. Hupaisa tilanne, vaikka himassa lauantaitani vietänkin (joskin vapaasta nautinnollisesta tahdostani). Niin, mutta hei: Sinulla ei sitten aloitukseni asiaan ole mitään sanottavaa?:/
toinen työtön akateemikko?
Taasko toi paska alkaa?!! Minä en ole "Eewari" ja jättäkää mut rauhaan, nettihäiriköt!! TÖRKEÄÄ, että tulette jopa keskustelun aloitukseenikin hourimaan sekopäisyyksiänne. Ikäänkuin ei mulle keskustelupalsta-stalkkauksenne jo RIITTÄISI ja ikäänkuin muka en olisi sitä kertonut!!! Minä sanoin, että keskustelin LIVESSÄ (n. about puoli tuntia sitten) toiselta puolelta maailmaa olevan tuttuni kanssa. Jos olet niin häiriintynyt, ette ymmärrä edes normaalipuhetta, jätä sanomatta mitään mun keskustelupalstaviesteihini.
Ps. Selvitä ääliöparka minua ahdisteleva edes vaikka jostakin nettisanakirjasta, että mitä toi käyttämäsi termi "akateemikko" oikeasti tarkoittaa - veikkaan, että käytät sitä väärin.
Ei hänestä kannata välittää :)
Jaa no oli kuka oli ( minä en tiedä), mutta en pidä siitä, että joku tahallaan ymmärtää väärin, kun kerron keskustelupalstalla juuri käyneeni kiinnostavan keskustelun face-to-face ja in real life tuttavani kanssa. Kusipäistä vääntää kaltaisteni tuntemattomien sanomisia vinoon, v*ttu, ja v*ttu se suututtaa, kun sitä tapahtuu KOKO AJAN! Mä en pidä aktiivisesta kiroilemisesta, mutta tällä keskustelupalstalla kieltämättä useinkin joutuu tekemään sitä, kun saa niin kertakaikkisen älyvapaata ja idioottia kohtelua. Joku raja hei (joillekin)... Perustavan ihmiskunnoituksen luulisi olevan muutakin, kuin pelkkä nolla aikuisilla ihmisillä.
nuo hourupäät omaan arvoonsa ja vastaa vain asiallisiin viesteihin. Nuo hourupäät härnäävät sinua, koska huomaavat että ärsyynnyt heidän jutuistaan. Siksi kannattaa jättää ne huomiotta :)
Niin se varmasti onkin ja minun tyhmyyttäni se on provosoitua.
Mitä se on ? Onko jotain eläinkunnioitustakin olemassa ? Etkä sinä määärää mitä täällä kirjoitetaan , et tosiaan ole maailman napa . Vain omassa pienessä maailmassasi olet sitä . Mitä se meitä kiinnostaa , mitä sinä livenä keskustelit , miten ja missä . Osoista sitä "ihmiskunnioitusta", niin ehkä vielä sitä saat itsekin . . .