Sorruin tutustumaan leskimieheen,joka ei ollut tehnyt surutyötään. Hän käytti minua hyväkseen ja mursi sydämeni jättämällä minut julmalla tavalla.Varokaa siis leskimiehiä!
leskimiehet
teekuppi10
4547
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mä olen kanssa tavannut yhden nuorehkon leskimiehen, joka ei taatusti ikinä pääse kaipuustaan eroon. Ihan vaan kaveritasolla tunnen hänet ja sen vuoksi huomaankin asian niin hyvin. Hänellä on jotain naisjuttuja, mutta ne kaatuvan omaan mahdottomuuteensa.
Hänen tapansa puhua edesmenneestä vaimostaan kertoo kyllä kaiken. Miehellä on pieniä lapsia ja hän on nuorekas ja komea joten naiset kyllä ovat kiinnostuneita.
En lähtisi seurustelamaan lesken kanssa koska tiedän tuosta kaveristani ettei kukaan toinen nainen merkitse hänelle mitään, en haluaisi olla korvike. Eikä se mies sille itse mitään voi.
Varokaa naisia, joilla on ollut joskus suhde. Eräs petti minut aikoinaan. Hän haki vain jatkuvasti uutta suhdetta.
Meitä leskiä on niin monenlaisia, ihan kuin parisuhteitakin. Itse jäin leskeksi kymmenen vuotta sitten hyvin hankalasta parisuhteesta. Joka päivä olen tyytyväinen kun minun ei tarvitse enää olla entisen mieheni kanssa millään tavalla tekemisissä. Suhteessa oli vieraita naisia ja alkoholia.
Nyt olen ollut jo monta vuotta uudessa parisuhteessa ja osaan arvostaa nykyistä miestäni tosi paljon. En varmaan tekisi niin jos en olisi elänyt hankalassa parisuhteessa aiemmin. Surutyöllä on aikansa ja silloin ei varmaan ole hyvä sitoutua, mutta kun siitä pääsee yli, niin on entistä vahvempi ja osaa arvostaa elämää eri tavalla.
Todellakin on monenlaisia leskiä. Täällä kohta 26 vuotias yh leski. Vajaa vuosi on tullut oltua yksin lapsen kanssa kun mies lähti taivaisiin. Emme tosin olleet naimisissa, mutta tuo leski-sana nyt vaan on helpompi sanoa kuin se ,että olen sinkku äiti, jonka lapsen isä, 6 vuotta avoliitossa, 7 vuotta seurustelua- mies on kuollut... Surutyötä on tehty ja mielestäni se on käsitelty todella perusteellisesti (psykiatria, huutamista, itkemistä, ajattelua, puhumista, kaaosta ja kaikkee ihan sekoja mielentiloja käyty läpi). Ei tietenkään siitä pääse KOKONAAN koskaan yli, jättäähän se jonkinlaiset arvet kaikkiin. Mulla on ainakin kauhea kaipuu saada joku ihana mies, koska tunnen kyllä olevani siihen valmis. Mutta koska olen ollut vasta niin vähän aikaa lesken" roolissa, ei mua tietenkään oteta vakavasti. Luullaan vaan että haen lohtua muista miehistä. En nyt heti kättelyssä ole esitellyt itseäni leskenä-TIETENKÄÄN, mutta kun aletaan kyselemään ja kerron asian, kiinnostus lopahtaa-HETI, vaikka aikaisemmin ollaankin ihan kiinnostuneita. Onko se vaan,että alle 30:set ovat vaan niin "pentuja", ettei sen ikäset voi ottaa itselleen liian "kolhittua", vieläpä sinkkuäitiä? EI tietty moni muukaan ikää katsomatta halua sinkkuäitiä...jne...Mutta miten suhtaudutaan nuoriin "leskeihin? Kai kaikki tajuaa että elämä jatkuu hei!Ei vaan jatkuis enään kauaa ilman sitä toista puoliskoa.Tunnen itseni vajaaksi ihmiseksi ja tyhjäksi, yksinäiseksi....NYYYH!
Ja mitä tulee aloittajan kommenttiin leskimiehestä, niin ikävää sun kannalta että niin kävi. Se onn niin totta ettei surutyötä tekevän kande lähtä uusia suhteita solmimaan. Ja varsinkin hänen itsensä kannalta, voin vmeinaan vaan kuvitella,ettei häneltä ole kyllä herunut muille sympatiaa tai ylipäätänsä pystynyt aatella muiden tunteita kun omat on ollu vielä viin sekaisin. Itse meinasin tulla jokin aika sitten hulluksi kun luulin ihastuneeni, mutta se olikin jotain muuta.