Olen seurustellut kolme vuotta poikaystäväni kanssa, olemme molemmat 19-vuotiaita, vielä nuoria ja rakastuneita. Tämä on ensimmäinen suhteemme ja yhteenmuuttoa ja tulevaisuutta on jo vähän aikaan mietitty. Ongelmana vain on nykyinen tila anopin kanssa.
Olen asunut 16-vuotiaasta lähtien omassa asunnossani, sillä vanhempani muuttivat ulkomaille ja halusin opiskella Suomessa. Samoihin aikoihin tutustuin poikaystävääni, joka asui kotona. Vietimme tasapuolisuuden nimissä aikaa molempien luona: minun kaksiossani ja poikaystäväni vanhempien talossa. Pikku hiljaa aloin tutustua anoppiini, hän oli hössöttävä, mutta hyvää tarkoittava räpätäti joka aina kyseli kuulumisiani. Joimme viiniä yhdessä ja kävimme joskus ravintolassa syömässä, ilman poikaystävääni. Se oli hauskaa.
Hiljalleen minulle selvisi, että hän oli onneton, hän kaipasi syvällisiä keskusteluja (joita apin älykapasiteetti ei kykene tuottamaan) ja tytärtä (hänellä on kolme poikaa) joka häneltä puuttui. Hän kertoi että oli nainut miehensä vain taloudellisen turvallisuuden tunteen tähden, ei rakkauden. Nyt kun kaikki hänen lapsensa olivat lähtemässä pesästä, eikä hänelle jäänyt enää mitään, hän takertui minuun, vuodatti sydäntään joka ainoa kerta kun satuin hänet kaupassa/kahvilla/ravintolassa/heidän kotonaan näkemään. Ongelmana vain oli minun ja poikaystäväni aika. Sitä meille ei enää riittänyt.
Seksin harrastamisesta tuli sula mahdottomuus. Anoppi ryntäsi poikaystäväni huoneeseen ja minä sain piilotella alastonta ruumistani kuunnellesani taas kerran kuinka appi on mokanut tämän ja tämän asian: "eikö niin että hän on totaalinen paskapää? eikö niin?" anoppi kyseli ja piti huolen että appi kuulisi vastaukseni, joka yleensä oli "ööeö no en tiedä onhan tuo vähän typerää.." Tunsin olevani ansassa, paitsi ne lukuisat kerrat peiton alla myös apin ja anopin riitojen välissä. (pari kertaa jouduin keskelle heidän riitojaan) Hän ei edes huomannut miten minä ja poikaystäväni piilottelimme peiton alla vaan saatto istahtaa huoneen tuolille ja viipyä yli puolikin tuntia. Hän ei ottanut poikaystäväni kehotuksia poistumisesta kuuleviin korviinsakaan, koska ajatteli että hänen läsnäolonsa häiritsi vain poikaystävääni.
Viimein ymmärsin etten voisi enää koskaan harrastaa seksiä poikaystäväni luona, vaikka koko talo olisi tyhjä. En pysty keskittymään ja joka hetki odotan että anoppini syöksyy ovesta sisään. Poikaystäväni huomasi tämän. Hän ajatteli että jotain oli vialla, sillä olen aina ollut erittäin seksuaalinen ihminen. Viimein kerroin poikaystävälleni miltä minusta tuntui. Samaan aikaan anoppi yritti päästä huoneeseen sisään, mutta poikaystäväni karjui että pysyy huoneen ulkopuolella. Anoppi suuttui silmittömästi ja paiskasi oven kiinni jonka jälkeen tuli vielä rukoilemaan huoneen oven taakse miksei saa tulla sisään. Minulla olisi ollut miljoona vastausta hänelle, mutten voinut huutaa niitä ääneen.
Poikaystäväni puhui äidilleen joka itki kaksi päivää. Hänestä tuli marttyyri joka itki sitä kuinka tärkeä olin hänelle, sillä hän sai aina kertoa minulle kaiken, ja eikö hän saa enää jutella ollenkaan minulle. Entä minä? Minä olen nuorempi kuin hän enkä voi kertoa hänelle kaikkea mitä elämässäni tapahtuu, sillä loppujen lopuksi hän on minulle auktoriteetti, hän on anoppi, jota minun tulee kunnioittaa. Suhteemme ei ollut tasa-arvoinen, sillä minä olin kuuntelija, terapeutti ja ymmärtäjä, ja se uuvutti minut täysin. Myös jokainen kielteinen kommentti poikaystäväni isästä sai minut ahdistumaan, varsinkin kun tuntui että minua painostetaan myös mustamaalaamaan appea. Ja omaa rauhaa ei ollut ollenkaan. Ainainen valitus, jos asuimme parikin päivää minun kaksiossani.
Nykyään välimme ovat kohteliaat ja asialliset, anoppi ei enää ryntää huoneeseen tai uskoudu häntä ahdistavista asioista. Keskustelemme kuin aikuiset, joskin emme enää yhtä lämpimästi. Tästä huolimatta tiedän että pinnan alla kuplii. Hän on käytännöllinen ja räiskyvä persoona, enkä yhtään ihmettelisi jos hän tulisi ja siivoaisi minun ja poikaystäväni tulevaa yhteistä kämppää, sekaantuisi liikaa elämiimme ja mahdollisiin lapsiin ja heidän kasvatukseensa. Minua pelottaa, sillä hän on hyvin suorasanainen nainen. Niin minäkin, mutta kunnioitan häntä vanhempana ihmisenä niin paljon etten tiedä miten voisin kerrankin ITSE huomauttaa hänelle asioista. Siitä syntyisi sota, ja hänen aikaisemmista uskoutumisistaan tiedän että hän on taitava mustamaalaamaan ja puhumaan pahaa muista ihmisistä.
Olemme vielä nuoria, enkä tiedä mihin elämä meidät vie, mutta jos suhteemme toimii, sekaantuuko anoppi siihen liikaa? Voi tietenkin olla, että olen väärässä. Voi olla että hän on oppinut läksynsä ja suhteemme tulee olemaan normaali ja terve. Mutta mietin, viitsinkö ottaa riskin? Jotkut kirjoittavat anoppipalstoilla "jos olisin tiennyt tämän olisin pakannut kamani jo aikoja sitten..". Mietin tulenko itsekin ajattelemaan näin viiden vuoden päästä? Mitä te arvelette?
Olen asunut 16-vuotiaasta lähtien omassa asunnossani, sillä vanhempani muuttivat ulkomaille ja halusin opiskella Suomessa. Samoihin aikoihin tutustuin poikaystävääni, joka asui kotona. Vietimme tasapuolisuuden nimissä aikaa molempien luona: minun kaksiossani ja poikaystäväni vanhempien talossa. Pikku hiljaa aloin tutustua anoppiini, hän oli hössöttävä, mutta hyvää tarkoittava räpätäti joka aina kyseli kuulumisiani. Joimme viiniä yhdessä ja kävimme joskus ravintolassa syömässä, ilman poikaystävääni. Se oli hauskaa.
Hiljalleen minulle selvisi, että hän oli onneton, hän kaipasi syvällisiä keskusteluja (joita apin älykapasiteetti ei kykene tuottamaan) ja tytärtä (hänellä on kolme poikaa) joka häneltä puuttui. Hän kertoi että oli nainut miehensä vain taloudellisen turvallisuuden tunteen tähden, ei rakkauden. Nyt kun kaikki hänen lapsensa olivat lähtemässä pesästä, eikä hänelle jäänyt enää mitään, hän takertui minuun, vuodatti sydäntään joka ainoa kerta kun satuin hänet kaupassa/kahvilla/ravintolassa/heidän kotonaan näkemään. Ongelmana vain oli minun ja poikaystäväni aika. Sitä meille ei enää riittänyt.
Seksin harrastamisesta tuli sula mahdottomuus. Anoppi ryntäsi poikaystäväni huoneeseen ja minä sain piilotella alastonta ruumistani kuunnellesani taas kerran kuinka appi on mokanut tämän ja tämän asian: "eikö niin että hän on totaalinen paskapää? eikö niin?" anoppi kyseli ja piti huolen että appi kuulisi vastaukseni, joka yleensä oli "ööeö no en tiedä onhan tuo vähän typerää.." Tunsin olevani ansassa, paitsi ne lukuisat kerrat peiton alla myös apin ja anopin riitojen välissä. (pari kertaa jouduin keskelle heidän riitojaan) Hän ei edes huomannut miten minä ja poikaystäväni piilottelimme peiton alla vaan saatto istahtaa huoneen tuolille ja viipyä yli puolikin tuntia. Hän ei ottanut poikaystäväni kehotuksia poistumisesta kuuleviin korviinsakaan, koska ajatteli että hänen läsnäolonsa häiritsi vain poikaystävääni.
Viimein ymmärsin etten voisi enää koskaan harrastaa seksiä poikaystäväni luona, vaikka koko talo olisi tyhjä. En pysty keskittymään ja joka hetki odotan että anoppini syöksyy ovesta sisään. Poikaystäväni huomasi tämän. Hän ajatteli että jotain oli vialla, sillä olen aina ollut erittäin seksuaalinen ihminen. Viimein kerroin poikaystävälleni miltä minusta tuntui. Samaan aikaan anoppi yritti päästä huoneeseen sisään, mutta poikaystäväni karjui että pysyy huoneen ulkopuolella. Anoppi suuttui silmittömästi ja paiskasi oven kiinni jonka jälkeen tuli vielä rukoilemaan huoneen oven taakse miksei saa tulla sisään. Minulla olisi ollut miljoona vastausta hänelle, mutten voinut huutaa niitä ääneen.
Poikaystäväni puhui äidilleen joka itki kaksi päivää. Hänestä tuli marttyyri joka itki sitä kuinka tärkeä olin hänelle, sillä hän sai aina kertoa minulle kaiken, ja eikö hän saa enää jutella ollenkaan minulle. Entä minä? Minä olen nuorempi kuin hän enkä voi kertoa hänelle kaikkea mitä elämässäni tapahtuu, sillä loppujen lopuksi hän on minulle auktoriteetti, hän on anoppi, jota minun tulee kunnioittaa. Suhteemme ei ollut tasa-arvoinen, sillä minä olin kuuntelija, terapeutti ja ymmärtäjä, ja se uuvutti minut täysin. Myös jokainen kielteinen kommentti poikaystäväni isästä sai minut ahdistumaan, varsinkin kun tuntui että minua painostetaan myös mustamaalaamaan appea. Ja omaa rauhaa ei ollut ollenkaan. Ainainen valitus, jos asuimme parikin päivää minun kaksiossani.
Nykyään välimme ovat kohteliaat ja asialliset, anoppi ei enää ryntää huoneeseen tai uskoudu häntä ahdistavista asioista. Keskustelemme kuin aikuiset, joskin emme enää yhtä lämpimästi. Tästä huolimatta tiedän että pinnan alla kuplii. Hän on käytännöllinen ja räiskyvä persoona, enkä yhtään ihmettelisi jos hän tulisi ja siivoaisi minun ja poikaystäväni tulevaa yhteistä kämppää, sekaantuisi liikaa elämiimme ja mahdollisiin lapsiin ja heidän kasvatukseensa. Minua pelottaa, sillä hän on hyvin suorasanainen nainen. Niin minäkin, mutta kunnioitan häntä vanhempana ihmisenä niin paljon etten tiedä miten voisin kerrankin ITSE huomauttaa hänelle asioista. Siitä syntyisi sota, ja hänen aikaisemmista uskoutumisistaan tiedän että hän on taitava mustamaalaamaan ja puhumaan pahaa muista ihmisistä.
Olemme vielä nuoria, enkä tiedä mihin elämä meidät vie, mutta jos suhteemme toimii, sekaantuuko anoppi siihen liikaa? Voi tietenkin olla, että olen väärässä. Voi olla että hän on oppinut läksynsä ja suhteemme tulee olemaan normaali ja terve. Mutta mietin, viitsinkö ottaa riskin? Jotkut kirjoittavat anoppipalstoilla "jos olisin tiennyt tämän olisin pakannut kamani jo aikoja sitten..". Mietin tulenko itsekin ajattelemaan näin viiden vuoden päästä? Mitä te arvelette?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä murehdi sellaisesta mitä ei ole vielä tapahtunut. Nauti elämästäsi poikaystäväsi kanssa sellaisena kuin se nyt on. Mikäli anoppi myöhemmin tosiaan alkaa tunkeutumaan elämäänne turhan paljon, sitten mietitte mitä sille tehdä. Olet onnekas sillä poikaystäväsi selvästi uskaltaa kuitenkin puhua äitinsä kanssa. Monella on kuitenkin tilanne jolloin 'mamman poika' ei uskalla pistää ollenkaan vastaan vaan kaikki tuo kestäminen ja tappeleminen jäisi sinulle. Voit myös itse vähitellen opetella olemaan tiukempi. Tällä en tarkoita ilkeyttä vaan ihan rehellistä 'mä en jaksa kuunnella enää' tai 'mun täytyy nyt mennä' sillä sinun tehtäväsi ei tietenkään ole olla vanhemman naisen roskapönttö, jonne kaataa kaikki elämän murheet. Mutta ota asiat yksi kerrallaan, selllaisina kuin ne tulevat. Onnea matkaan :D
P.S Jos sitten joskus anoppi alkaa tuntua häiritsevän tunkeilevalta, kannattaa harkita muuttoa toiselle paikkakunnalle. 100km välimatka vähentää huomattavasti yhteydessä oloa.
Koska sinulla on oma asunto, niin tapailkaa siellä. Käykää appivanhempien luona vain kyläilemässä, mutta yöpykää sinun luonasi. Voitte viettää heidän kanssaan aikaa ja istua iltaa, mutta ei teidän tarvitse harrastaa seksiä anoppilassa. Kun väsytte seurusteluun, lähdette vain yksinkertaisesti ja ystävällisesti kotiin.
Siinä erehdyt että anopin tarvitsisi olla auktoriteetti jota jotenkin erityisesti pitäisi kunnioittaa. Voit ihan hyvin ottaa hänet tasaveroisena ja ystävänä, eikä ikäerolla tarvitse olla merkitystä. Minulla esimerkiksi on kaiken ikäisiä ystäviä, ja kaveeraan sekä äitini että anoppini kanssa niin että jutellaan puolin ja toisin. Jos suhtaudut häneen kuin tasa-arvoiseen ystävään, löydät oikean tavan suhtautua niin ettet jää pelkäksi kuuntelijaksi. Voit myös asettaa rajoja tapaamisille ja sille mitä puhutte toisillenne, ihan samalla tavalla kuin muittenkin ihmisten kanssa.
Anoppi hänestä tulee vasta, kun sinulla kiiltelee timanttisormus ja toinen vähän pienempi sormus vasemman käden nimettömässäsi.
Joten otapa rauhallisesti
Että,jos ja kun.. Menette avioon ja saatte lapsia,anoppi vie ylivallan..! Oma ex anoppini kaatoi minun niskaani kaiken paskan..., Mutta tein siitä lopun ja katkaisin puhelun. En ole mikään kaatopaikka,
enkä edes tuntenut häntä hyvin kuten ei hänkään minua.Oneksi asuimme kaukana toisistamme. Olet ihan oikeassa siinä,ettei voi haukkua appeasi onhan hän poikays. isä. Anopin pitäis saada oman ikäisiään ystäviä ja jutella vastaavassa tilanteessa olevien kanssa. Ei nuo asiat kuulu sulle.
Ja on tosi inhottavaa olla heidän välissään jos kumarrat toiselle ..Ja sitä rataa.
On hyvä olla hyvissä väleissä appivanhempien kanssa mutta liika on liikaa, voisit toki kertoa tälle ihan puolueettomasti,että mikä tilanne on.Mutta jos hän inhoaa miestään niin auttaako tuo. En tiedä.
ns.Anoppisi maksaa nyt laskua siitä että nai appesi rahan takia. Kaikkea se raha teettää.
Fiksulta nuorelta naiselta kuten myös poikaystäväsi. Uskoisin, että jos vain olet poikaystävälle avoin, kuten tämä kirjoituksesi, niin saat häneltä terveen tarvitsemasi tuen ja "anoppisi" löytää oikean paikkansa. Onnea tulevaisuudellesi!!!!
No voi että, olet saanut melkoisen kypsymättömän anopin riesaksesi! Osanottoni.
Täysin täyspäinen hän ei selvästikään ole takertuessaan alta kaksikymppiseen.
Ihan kannattaa tehdä mielessään selkeä raja, että et ole mitenkään vastuussa anopin mielenterveydestä, etkä ole mikään ystäväpalvelun pitäjä.
Sinuna yrittäisin vierailla melko harvakseltaan anopilla ja silloinkin todella vain vierailla. Ei siis peiton alle, eikä peiton päälle, eikä mitään seksijuttuja, ei siis kertakaikkiaan mitään poikaystävän kotona. Ihan vain niin kuin itsesi takia.
Eikä sinua saa sellaiseen edes velvoittaa.
Eli petipuuhastelu vain sinun kaksiossasi.
Ota nyt kaksi askelta takaisin päin, silloin kun olette poikaystävän kotona. Myös... anopin kanssa ei toistaiseksi mitään uskoutumisjuttuja eikö shoppailureissuja.
Anoppi on aikuinen, keski-ikäinen nainen. Hankkikoon ystävättärensä ikäisistään, kun ei kerran osaa säällisesti käyttäytyä.
Tuo sinuun takertumisesi saattaa nimittäin olla myös piiloaggressiota, halua tukahduttaa sinun ja poikaystäväsi suhde.
Anopilla on ongelma miehiin suhtautumisessa. Hän saattaa olla jäänyt jollekin teini-ikää varhaisemmalle asteelle seksuaalisessa kehityksessään, eli suhtautuminen miehiin on keskeneräistä. Hän ei ole siinä mielessä täysin naiseksi kehittynyt psyykkisesti. Siksi hän hakeutuu "tyttöjen" seuraan.
Miestä hän ei halua käsittää mieheksi, vaan miehisyys voi olla epämääräinen ja muotoutumaton käsite.
En nyt ihan puhuisi anopin tyttöihin "rakastumisesta" sentään, mutta tuo anopin käytös kertoo, että ongelmia on suhteessa miehiin. Läheltä liippaa kuitenkin noin vahva kiinnostus tyttöjen suuntaan, liittoutuminen nuoreen tyttöön, tunkeutuminen teidän intiimiin tilaanne, kaikenlainen roikkuminen sinussa ja tasapainottomuus.
Anoppi kokee olevansa psyykkisesti nuori ja viaton tyttönen vielä ja että sinulla ja hänellä olisi yhteisiä salaisuuksia kuin parhaimmilla ystävillä juuri ennen murrosikää, kun pojat alkavat kiinnostaa.
Ehdottomasti tämänkin vuoksi ihan OIKEASTI: vähennä käyntejä anopin luona, pidä kohtelias etäisyys, ei rakasteluja poikaystävän kotona... vain korrektia vierailuja. Anopissa saattaa olla tirkistelijän vikaa, vaikka hän on olevinaan muka huomaamatta intiimejä suhteitanne. Hän huomaa ja pitää silmällä teitä aivan varmasti.
Siis pientä rajanvetoa... itsesi takia.
Hyvin todenäköisesti tuo anoppisuhde tulee aina olemaan sellaista varpaillaan olemista. Hän on aika paljon ripustatutunut teihin nuoriin sen sijaan, että selvittäisi ammattilaisella avio-ongelmansa. Ja tuo jälkimmäinen hänen tulisi tehdä ja ehkä jopa erota ja hankkia muualtakin niitä kavereitaan, siten ettei liian suurta taakkaa aseta yksille harteille. Nyt olisin tarkkana siitä miten poikaystäväsi handlaa tilanteen sillä hän on se osapuoli, joka parhaiten pystyy tuossa tilanteessa asettamaan rajat. Eli lopulta kaikki riippuu ihan siitä poikaystävästäsi, ei niinkään anopista, josta kannattaa varmuuden vuoksi asennoitua, että aina tuleekin kuplimaan pinnan alla.
Sääli-juttu, sillä anoppisi selvästi on onneton eikä varmasti pahaa halua, mutta ei nyt tuskassaan tajua mihin tilanteeseen teidät nuoret asettaa.
Vaikutat muuten todella täyspäiseltä ihmiseltä ja uskon, että kyllä sä tiedät sitten kun tilanne näyttää siltä ettei tästä mitään tule. Eli et tuuduttaudu ja siedä liikaa. Aika haastava anoppitapaus sulle kyllä osunut, helpommankin olisi suonut. :( Mutta tuo on nyt hyvä, että ette lähde kannattelemaan häntä tilanteessa, koska silloin hän ei ikinä varmasti lähdekään ongelmiaan mihinkään ratkomaan vaan kuluttaa teitä hiljalleen loppuun. Toivottavasti hän löytää rohkeutta kohdata ongelmat ja ehkä vielä saattekin takaisin sellaisen positiivisen anoppi-miniä-suhteen. :)