Täällä oli aikaisemmin sellainen ketju jonne sai laittaa tuloksia persoonallisuustesteistä. http://keskustelu.suomi24.fi/node/8873139
Mulle tuli siitä vaan sellainen mieleen, että ne miehet jotka vaikuttavat joko aika konservatiivisilta tai atm:ltä tai molempia, niin heillä on tuo Adventurousness siinä Enneagram-testissä aika alhainen.
Sitten kun miettii että hehän usein valittavat täällä siitä että naiset ei tee aloitteita yms, niin voisiko tällä olla jotain yhteyttä? Nämä miehet kokevat aloitteiden tekemisen jonain välttämättömänä epämiellyttävänä työnä. Heillä ei ole sellaista intoa että "tuollahan on kivan oloinen tyttö, tykkäisiköhän se minusta" ja sitten kokeilee. Onko se sitten vain sellainen luonteenpiirre, että ei kaipaa mitään sellaisia uusia "jännempiä" kokemuksia, pitäisi aina olla jalat turvallisesti tukevalla maalla? Mitä luulette?
Mulle tuli siitä vaan sellainen mieleen, että ne miehet jotka vaikuttavat joko aika konservatiivisilta tai atm:ltä tai molempia, niin heillä on tuo Adventurousness siinä Enneagram-testissä aika alhainen.
Sitten kun miettii että hehän usein valittavat täällä siitä että naiset ei tee aloitteita yms, niin voisiko tällä olla jotain yhteyttä? Nämä miehet kokevat aloitteiden tekemisen jonain välttämättömänä epämiellyttävänä työnä. Heillä ei ole sellaista intoa että "tuollahan on kivan oloinen tyttö, tykkäisiköhän se minusta" ja sitten kokeilee. Onko se sitten vain sellainen luonteenpiirre, että ei kaipaa mitään sellaisia uusia "jännempiä" kokemuksia, pitäisi aina olla jalat turvallisesti tukevalla maalla? Mitä luulette?
Vastaukset 22
Vanhimmat
No mistähän luulet, että joiltain puuttuu into aloitteiden tekoon. Olisikohan syynä pakit, joita on saanut kokea vähän liikaa. Kyllä sitä intoa varmaan sellaisilla miehillä onkin, jotka joskus saavat jotain vastakaikua.
yksikin pakkien saanti jos se pahaan ikään ja paikkaan sattuu, ja sellaisen voi saada vaikkapa pelkästään siksi että yrittää jotain sellaista naista joka nimenomaan haluaa tälle miehelle pakit antaa kun siihen tilaisuuden on saanut. Hän voi antaa pakit vaikkapa pelkästään siksi jos hän katsoo että hänellä ei kuitenkan olisi mahdollisuuksia tämän miehen suhteen.
...ovat introvertteja. Sellaisista ei naiset kiinnostu. Introvertit ovat rauhallisia, tasaisia, turvallisia tyyppejä, jotka ei saa naisia syttymään. Introvertit ovat älykkäitä, luovia, herkkiä, ymmärtävät paremmin toisen ihmisen mielenliikkeitä, mutta tällaisista ominaisuuksista, vaikka hyviä ovatkin, eivät naiset välitä. Heistä saa kyllä hyviä kaverimiehiä, joille voi purkaa sydäntään, mutta heille ei sydäntä anneta...ei anneta mitään muutakaan.
Olen kyllä aina tiennyt, että epäseikkailijamaisuus on luotaantyöntävä piirre miehessä, mutta enpä ole tullutkaan ajatelleeksi asiaa tuolta kantilta, että kokeilisi tykkääkö tyttö. Olen siinä mielessä realisti, että arvelen lähestymisteni olevan hyvin epämiellyttäviä kohteena olevan naisen kannalta, ja siksi (tai se on yksi syy miksi) olen pidättäytynyt siitä.
Luulen kuitenkin, että moni yksin iäksi jäänyt mies ei kuitenkaan sinänsä vierasta uusia "jännempiä" kokemuksia. Pikemminkin on kyse siitä, että sellaiset miehet ovat luonteeltaan usein nähdäkseni analyyttisiä, ja he arvioivat, että naisen lähestyminen johtaa huomattavan paljon todennäköisemmin molempien kannalta kiusalliseen tilanteeseen ja välittömiin pakkeihin, joten ei kannata yrittää. Uudet kokemukset sinänsä lienevät useinkin tervetulleita, kunhan ovat luonteeltaan sellaisia, että mennessään reisille ei aiheuta mielipahaa itsensä lisäksi muillekin.
eihän sen jännän kokemuksen tarvitse olla mikään extremetemppu, mutta tässä vain ajattelin että esim sitä aloitteen tekoa ei koeta millään tavalla jännäksi, sillä tavalla että se olisi jotain mitä haluaisi kokeilla.
Seikkailunhaluunhan liittyy se ettei lopputulosta tai matkalla tapahtuvaa tarkasti tiedä. Sama on aloitteen tekemisessä tai muuten vain toiseen ihmiseen kontaktia ottaessa. Tässä se seikkailu on siinä että ensinnäkään ei tiedä toisen reaktiosta, ei tiedä pitääkö hän sinusta, eikä myöskään siitä että pidätkö sinä hänestä. Toisille ihmisille tämä on kamala ajatus ja toisille kiinostavaa.
ATM:t tuntuvat suurimmaksi osaksi olevan harmaasta tasaisesta elämästä nauttivia, antisosiaalisia nysvöjä.
Jos nainen valitsee AT-miehen miehekseen, edessä on lähinnä kotona nyhjöttämistä viikosta ja kuukaudesta toiseen. Mitään uutta on turha rohkaista miestä tekemään, koska hän on sitä kotoo töihin - töistä kotiin -tyyppiä, joka hakuaa vain viikosta toiseen kulkea sitä tuttua uraa pitkin. Ei myöskään käydä ulkona tai kavereita tapaamassa, koska mies nysvää mielummin kotona koneensa ääressä. Kavereita ei voi myöskään kutsua käymään, koska mies ahdistuu kun joutuu olemaan muiden ihmisten seurassa.
Höpö höpö. Jotkut harvat ehkä ovat tuollaisia, mutta luulen murskaavan enemmistön näistä ATM:ista olevan sitä lajia, jotka kaipaavat vain sitä pientä rohkaisua, jotta tulisi kokeiltua jotain uutta.
Tietysti introvertillä persoonallisuudella sitä ahdistuu, jos pitää koko ajan olla kutsumassa kotiin väkeä. En kuitenkaan usko, etteikö se sama murskaava enemmistö olisi täysin valmis ahdistumisen uhallakin kutsumaan kotiinsa väkeä, tai antamalla avopuolison tehdä niin aina joskus. Ei tietenkään kaiken aikaa, kompromissejähän on tehtävä (vai koskeeko se vain miehiä?).
Mä olen ainakin tollainen: tasaisesta elämästä nauttiva. Antisosiaalinen siinä mielessä, että ihan kaikkien seura ei välttämättä miellytä, ei bilettäminen, eikä kännääminen. Kaipaan älyllisiä virikkeitä, luen kotona, kuuntelen ja opiskelen itsekseni musiikkia. Olisihan se kiva löytää nainen ja keskusteluseuraa, mutta joo kokemukset on ikäviä, ja ei oikein huvita enää.
Mä nautin elää askeettista elämää, musta tuntuu, että kun elää yksinkertaisesti silloin pääsee "syvemmälle" elämään kiinni. Elämää ei pääse pakoon minnekään, joten se on kohdattava. Mä olen kiinnostunut buddhalaisesta filosofiasta.
Kyllä mä ulkona kävisin, mutta esim. musiikkitarjonta on surkeaa, ei osata edes soittaa, pelkkää kovaäänistaä räminää. Jos olisi paikkoja, joissa soitettaisiin kamarimusiikkia, niin heti lähtisin. Elokuvissa kävisin mieluusti, mutta niissäkin harvemmin, koska katsomisen arvoisia elokuvia ei kovin usein ilmaannu. Matkustelisinkin, vaikken mä siitä niin kovin innostunut ole. Olen alkanut haaveilemaan, että lähtisi pois Suomesta, asuisi ulkomailla ainakin vähän aikaa. Askeettisuudesta on se etu, että rahaa säästyy.
Onko mä toivoton tapaus?
"edessä on lähinnä kotona nyhjöttämistä "
En oikein tunnista itseäni tuosta enkä muistakaan tämän ketjun kuvauksista - tai sitten minun on muokattava nimimerkkiäni ja jätettävä pelkästään sen viimeinen sana jäljelle. Tilastotietona mainittakoon, että olen elämäni aikana käynyt n. 45 maassa ja asunutkin ulkomailla pari vuotta, joten kotona nyhjöttämiset ovat olleet poikkeuksellisia välivaiheita. Ei siitä tällä erää sen enempää...
Minulla on taipumusta kotona nyhjöttämiseen ja viihdyn omissa oloissani. Sitten kun muutaman vuoden naisettomuuden jälkeen päätin alkaa tekemään asioita, olin kaikkea muuta kuin kotona nyhjöttäjä. Sitten aloin saada naisiakin. Sitten kun olin vakiintuneessa parisuhteessa, huomasin kuitenkin viihtyväni vallan mainiosti kotona enkä hinkunut kutsua ihmisiä kylään tai lähteä kaupungille. Jos puoliso olisi sitä ehdottanut, olisin suostunut, ehkä pitkin hampain, mutta hänkin oli kotona viihtyvää tyyppiä. Että kyllä tuossa voi jotain perää olla. Asia erikseen ovat sellaiset "ATM:t" joilla on paljon naiskavereita ja menevät ja tekevät asioita. Ehkä he ovat jotenkin hinttimäisiä, ainakin naisten mielestä, en tiedä.
Tuo on omalta osaltani kyllä totta. Olen kyllä huomannut olevani sellainen henkilö joka viettää suurimman osan vapaa-ajastaan kotona, enkä kovinkaan usein ole sosiaalisesti aktiivinen, kuten kutsu ihmisiä kylään.
Tämä ei johdu siitä että olisin mikään ihmisiä karttava erakko, vaikka aika introvertti olenkin. Viihdyn sosiaalisissa tapahtumissa ja pidän ihmisten seurasta. Syy tähän kotona nyhjäämiseeni onkin oma-aloitteisuuden ja spontaaniuden puute. Heti kun aloite tulee ulkopuolelta - joku kutsuu minut jonnekin, tai joskus jopa pyytää itse tulla käymään minun luonani, suostun ilomielin. Mutta jos minun pitäisi spontaanisti keksiä tämä aloite tyhjästä, en saa sitä aikaiseksi. Tuntuu, etten keksi mitään varsinaista asiaa, enkä halua häiritä ihmisten elämää tyhjän takia.
Suurin osa arkipäivistäni kuluukin vain sahaamisessa kodin ja työpaikan välillä, joskus käyn itsekseni kaupungilla kävelylenkillä tai uimahallissa. Viikonloppuisin minulla on enemmän ohjelmaa. Kuulun muutamaan järjestöön, ja melkein joka viikonloppu on ainakin jollain niistä joku tapahtuma. Lisäksi käyn tapaamassa vanhempiani. Muuten en ole oma-aloitteisesti kovinkaan sosiaalinen.
Jos olisin jossain parisuhteessa, niin ei minulla varmastikaan mitään sitä vastaan olisi, että kävisin naisen kaverien luona tai nainen kutsuisi heitä kotiin, vaan olisin päin vastoin siitä mielissäni. En vain itse tunnu saavan tällaista aikaiseksi.
Onko tämä nyt sellainen asia, joka saa kaikki naiset näkemään minut aivan toivottomana antisosiaalisena tapauksena, vai voiko joku nainen hyväksyä asian? Onko naisilla itsellään samanlaisia tilanteita?
Mahdollisesti, mutta mielestäni kyse ei ole niinkään akselista seikkailunhalu-turvallisuushakuisuus vaan pikemminkin akselista ihmisorientaatio-asiaorientaatio. Osa ihmisistä pitää asioita paljon mielenkiintoisempina kuin ihmisiä. Tällaiset ihmiset eivät yleisesti ottaen tee juurikaan aloitteita missään sosiaalisissa tilanteissa.
Annan lyhyen esimerkin. Olin jokin aika sitten opiskelukaverini valmistujaisjuhlissa, joissa vieraat koostuivat kaverini yläaste- ja lukiokavereista (selkeä enemmistö, arvioisin noin 30 henkilöä) ja yliopistokavereista (meitä oli 6 henkilöä). Minä seurustelin tietysti koko illan jo ennestään tuntemieni ihmisten kanssa. Tunsin 4 näistä kutsutuista yliopistokavereista. Jossain vaiheessa kävin vessassa, enkä löytänyt näitä kavereitani palattuani. Ihmisorientoitunut ihminen olisi varmasti tässä tilanteessa ottanut kontaktia johonkin näistä yläaste-/lukiokavereista, mutta minä aloin tutkimaan sitä, millaisia ratkaisuja arkkitehti oli tehnyt taloa suunnitellessaan. Tämän jälkeen menin tutkimaan kaverini tutkintotodistusta, jolloin yksi opiskelukaverini onneksi tuli tutkimaan sitä kanssani ja selvisin epämiellyttävästä sosiaalisesta tilanteessa, joka lähes pakotti minut ottamaan kontaktia tuntemattomaan ihmiseen.
Olen vahvasti asiaorientoitunut, enkä koe minkäänlaista tarvetta tutustua uusiin ihmisiin. En myöskään pidä ihmisiä mitenkään kiinnostavina, sen sijaan erilaiset ilmiöt, olivat ne sitten luonnontieteellisiä, sosiologisia tai muunlaisia, sekä näiden ilmiöiden niiden tarkkailu ja ymmärtäminen on kiehtovaa. Saatan viehättyä tuntemattoman naisen ulkonäöstä, mutta se ei vielä saa minua tekemään aloitetta, koska ihmiset yleisesti ottaen eivät kiinnosta niin paljon. Mitä siitä, jos joku on kaunis? Kauniita naisia on paljon. Asia muuttuu, jos jostain syystä joudun sosiaaliseen kanssakäymiseen naisen kanssa. Silloin, jos näin käy ja pidän häntä kiinnostavana myös persoonan puolesta, ja otaksun, että hän ajattelee minusta samalla tavalla, saatan tehdä aloitteen.
"Jos nainen valitsee AT-miehen miehekseen, edessä on lähinnä kotona nyhjöttämistä viikosta ja kuukaudesta toiseen"
Mitä "normaalit" miehet tekevät että ovat jännittäviä naistensa mielestä?
Minulla on ollut korkea "adventurousness" tai vastaava arvo kaikissa testeissä, joita olen netissä tehnyt. Siitä huolimatta minulla on huonosti naisia. Eroan useimmista ATM:istä vain siinä, että uskallan aina välillä tehdäkin jotain saadakseni naisen. Ei se kuitenkaan naisonnea paranna. Eikä naiset jostain syystä muutenkaan vaikutu ainakaan minun kohdallani tuosta adventurousnessista, tai mistään yleisestä huimapäisyydestä. Esim. vaikka hyppäisin 10-15 metrisestä lumilautaboxista tehden jotain kivoja temppuja, naisyleisön edessä, niin ei minulle silti anneta (testattu juttu).
"uskallan aina välillä tehdäkin jotain saadakseni naisen"
"Esim. vaikka hyppäisin 10-15 metrisestä lumilautaboxista tehden jotain kivoja temppuja, naisyleisön edessä, niin ei minulle silti anneta (testattu juttu)."
No ei se pelkästään riitä, että on riskinottaja. Pitää löytyä myös itsearvostusta. Juuri sen takia sulle ei varmaan annetakaan, että vaarannat itsesi ja teet jotain temppuja ja heittelet voltteja VAIN saadaksesi pillua (sellasen kuvan tosta vähän saa). Voiko olla mitään epätoivoisempaa?
Ensinnäkään voltteja en heittele, voltteja heittää tuon kokoisista hyppyreistä ainoastaan pro-laskijat.
Toiseksi, hyppään lumilaudalla tai teen muuta jännää vain siksi, että se on minusta kivaa. Toki se on joskus vaarallistakin, myönnettäköön. Kuitenkin, se että valitsin tuon esimerkiksi, oli tarkoitus osoittaa että minun kohdallani vaarallisten juttujen tekeminen ei kostuta tyttöjen pöksyjä. Se on siis vain sivuhuomio, joka on tullut erilaisia juttuja tehdessä, ei juttujen tekemisen tarkoitus.
Vaikka ehkäpä se onkin niin, että eivät ne tyypit jotka naisia saavat, edes oikeasti tee mitään kovin jännää. Kunhan vain väittävät olevansa varsinaisia maailmanmiehiä ja james bondeja.
"eivät ne tyypit jotka naisia saavat, edes oikeasti tee mitään kovin jännää"
Tuo on totta. Se on itse asiassa totta siitä syystä, että naisten kiinnostus ei perustu siihen, millainen joku on tai mitä joku on tehnyt, vaan puhtaasti suoranaisiin ennakkoluuloihin, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Monesti sanotaan - ja asiaa on tieteellisesti todisteltukin - että käsitys toisesta ihmisestä syntyy viiden ensimmäisen sekunnin aikana - sen jälkeen se ei enää muutu, vaikka tosiasiat mitä osoittaisivat. Niinpä naiset päättelevät joistain miehistä, että heiltä on jotain jännää odotettavissa, ja toisista miehistä taas, että yhdessäolo heidän kanssaan olisi tasaisen harmaata. Mikään temppuilu ei oletusta muuta: tylsäksi leimattu temppuilija tekee vain tylsiä temppuja ja se jännittävä mies, joka ei oikeasti tee mitään, kertoo ainakin jännittäviä valheita.
"Toiseksi, hyppään lumilaudalla tai teen muuta jännää vain siksi, että se on minusta kivaa. Toki se on joskus vaarallistakin, myönnettäköön. Kuitenkin, se että valitsin tuon esimerkiksi, oli tarkoitus osoittaa että minun kohdallani vaarallisten juttujen tekeminen ei kostuta tyttöjen pöksyjä. Se on siis vain sivuhuomio, joka on tullut erilaisia juttuja tehdessä, ei juttujen tekemisen tarkoitus."
Ok, mutta myös jos hyppyjen jälkeenkin alat asennoitua ikään kuin odottaen että tytöt kiinnostuisi, niin luulen että turha toivo. Heti kun mies asettaa itsensä ja arvonsa naisen arvioitavaksi edes mielessään, niin nainen vaistoaa tämän kuten villipeto vaistoaa pelon, ja näkee miehen itseään alempiarvoisena eikä siten kiinnostu hänestä.
Siis mä en nyt tarkoittanut mitään jänniä temppuja lumilaudalla, vaan että vaikka sitä aloitteen tekoa ei koeta positiivisella tavalla jännäksi. Vaan että se koetaan epämiellyttäväksi pakoksi. Selitin asian tuossa viestissä 1.3.2010 13:46.
Ei se seikkailunhalu aina tarkoita sitä että tekee jotain yleisesti jännittävänä pidettyä, vaan se voi olla myös vaikka että on halua tutustua toisiin ihmisiin.
"Seikkailunhaluunhan liittyy se ettei lopputulosta tai matkalla tapahtuvaa tarkasti tiedä. Sama on aloitteen tekemisessä tai muuten vain toiseen ihmiseen kontaktia ottaessa. Tässä se seikkailu on siinä että ensinnäkään ei tiedä toisen reaktiosta, ei tiedä pitääkö hän sinusta, eikä myöskään siitä että pidätkö sinä hänestä. Toisille ihmisille tämä on kamala ajatus ja toisille kiinostavaa."
Olet varmaankin oikeassa. Mä olen tarkkaillut tuntemiani miehiä joilla on ollut menestystä naismaailmassa, ja oikeastaan kaikilla tuntuu olevan myös kykyä ja halua pieneen riskinottoon ja uusien ennenkokeilemattomien asioiden tekemiseen. On yleensä ottaen koko ajan menty eteenpäin ja tehty uusia asioita, tässä porukassa yrittäjäksi ryhtyminen on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus, ja ovat mm. innokkaita pelaamaan rahapelejä vähän isommillakin panoksilla. Itse en ole tällainen, mutta en mielestäni sen takia että rohkeutta varsinaisesti puuttuisi, vaan ehkä pikemminkin sen takia etten osaa löytää itselleni motiivia tällaiseen toimintaan.
Seuraava onkin lähinnä spekulaatiota, koska en tiedä miten nämä ihmiset ajattelevat. Ehkä tämä asenne vaatisi kykyä tietynlaiseen suunnitelmallisuuteen, tai tulevaisuuteen katsomista? Esimerkiksi kun menen juttelemaan naiselle en ajattelisikaan
"Mennään nyt juttelemaan ja katsotaan antaakohan hän minulle heti pakit, vai tapahtuuko jotakin muuta,mitä?"
vaan sen sijaan
"Menen juttelemaan vaikka tuolle koska haluaisin nyt tutustua johonkuhun uuteen ja jos tämä on sopiva tyyppi niin siitä sitten eteenpäin jne."
Ensinmainitussa ajattelutavassa ei mitään ole mietitty pitkälle tulevaisuuteen, eikä ole oikeastaan mitään voitettavaa, enemmänkin hävittävää, koska pakit voi saada ja jos ei heti saakaan pakkeja, niin ei silti ole yhtään lähempänä kaatoa vaan on vain juttelemassa jonkun naisen kanssa eikä tiedä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Jälkimmäisessä ajattelutavassa toteutetaan mielessä olevaa suunnitelmaa lähtien ensimmäisestä askeleesta. Voin tietysti olla ihan hakoteillä.
...mystisoi naista. Naisilla ei ole mitään kuudetta aistia, jolla se aistii alempiarvoisuuden.
Lumilaudalla isoista boxeista hyppimisessä on selkeä kehityskaari. Kun yrittää temppua, jota ei ole aiemmin yrittänyt, niin ekaksi tippuu tasaiselle keskiosalle perse edellä ja sattuu. Parin hypyn päästä ländää jo alastuloon, vaikkakin perse edellä. Kerran saattaa tulla jopa selkä edellä tai pahimmillaan pää edellä, mutta onneksi alastulossa on sen verran kulmaa että sattuu vähemmän kuin tasaselle tippuminen. Sitten, erilaisten epäonnistumisten jälkeen se vihdoin tulee. Ensimmäinen hyppy sitä aiemmin kokeilematonta temppua, jonka onnistuu laskeutumaan suunnilleen jaloilleen. Hyppy on luultavasti epäpuhdas tyylillisesti, ja alastulokin onnistuu vain vaivoin. Mutta silti, se on ensimmäinen kerta kun onnistuit hyppäämään juuri sillä tavalla, ja pysyit pystyssä.
Naisten iskeminen sen sijaan on meille ATM:ille kuin laskeutuisi joka kerta pää tai selkä tai kylki edellä tasaiselle keskiosalle. Joka kerta sattuu yhtä vitun paljon ja mistään kehityskaarista on turha puhua.
Voi olla, että tämä hiukan hillitsee seikkailunhalua uusiin ihmisiin tutustumisessa.