Kysymyksiä.. Takana useamman vuoden mittainen suhde .Mies on ollut aviossa ja lapsia, aikuisia on pari. Emme asu yhdessä, tapailemme säännöllisesti ja yhä enemmän myös viikolla, etäsuhteesta huolimatta. Seksi sujuu, yhteisiä harrastuksia on, mutta tunteiden osoittaminen ja niistä puhuminen puuttuu kokonaan. Mies ei sano koskaan rakastavansa tai välittävänsä. Mies sanoo välittävänsä, jos sitä suoraan kysyy, ei koskaan itse. Miehen asuinpaikkakunnalla liikkuessamme tulee tunne, että välttelemme entisen vaimon asuinseutua. Miehen nuorempi lapsi asuu myös äitinsä luona. Yhteisistä vuosista huolimatta en ole koskaan saanut lasta tavata. Salamyhkäisyys varjostaa tilannetta. Mies harrastaa myös Internetissä keskustelupalstoilla, treffipalstoilla ja sähköpostitse viestintää toisten naisten kanssa. Luulee etten tilanteesta tiedä, fiksuna naisena homma huomaa jo toisen ilmeistä ja eleistä, kun aiheesta keskustellaan. Yksin tanssimassa käynnit kuuluivat myös kuvioon vielä tuossa vuotta aiemmin. Minua hän vahtii kysellen kotiintuloaikoja, tuttujani ja menojani, mustasukkaisuuttako? Mistä kenkä puristaa miehen osalta, olisiko muilla vastaavia kokemuksia tai miehistä näkökulmaa mitä miehen päässä mahtanee liikkua? Mitähän kannattaisi tehdä?
Ymmärtäisikö?
?
29350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kun luin tuon tuli sellainen tunne että mies haluaisi viettää ns. poikamieselämää ja silti seurustella.
Eli hän ehkä meni suhteeseen liian pian eronsa jälkeen ja haluaa pitää perheensä poissa uudesta suhteesta.
Ero on voinut olla kova paikka hänelle ja hän haluaa pitää sen erikseen tai jotain.....
Miksi ette juttele asiasta avoimesti?
Olen yrittänyt puhua asiasta suoraan jo usemman kerran, tuloksetta, suuttuminen on yleensä se ainut seuraus. Poikamieselämää tosiaan on minullakin mielessä käynyt, kieltää tosin sen ja väittää olevansa yhden naisen mies, ei petä, tosin taustalta on jo useamman kerran paljastunut nettisurffailut, tanssireissut yms. Häpeäntunteita olen epäillyt useamman kerran, tosin kieltää myös sen, ei häpeä minua, mutta perheensä pitää kaukana vaikka avioerosta on jo vuosia aikaa. Kipeä ero ja sairas vaimo, mutta olen monasti sanonut ettei menneisyys kuulu eikä kiinnosta minua, tuloksetta jälleen. Joskus on jo käynyt mielessäni haluaako edelleen pitää myös exänsä itsellään, harhauttaen häntä sekä minua. Viisainta olisi lopettaa koko juttu, mutta yhdessä olo on ollut mukavaa vaikkei henkisesti olla samalla tasolla. Avoimmuus puuttuu. Joskus halusin jopa asua yhdessä, ajatus sinänsä on jo kuopattu, luottamus on mennyt liian monta kertaa. Tosin haluaisin ymmärtää mistä oikein on kysymys. Ei miehiä taida koskaan oppia ymmärtämään.
"Kipeä ero ja sairas vaimo, mutta olen monasti sanonut ettei menneisyys kuulu eikä kiinnosta minua, tuloksetta jälleen."
Kiinnostaahan se, jos valitat sitä, että hän pitää perheensä erossa sinusta ja välttelee teidän menemisiänne exänsä asuinalueelle. Luulisi, että se on on vain hyvä piirre ihmisessä, ettei halua tuottaa tuskaa sairaalle ihmiselle, jolla on kipeitä muistoja.
Kun molemmilla on sitä elettyä elämää niin mielestäni kun alkaa seurustelemaan, jo siinä vaiheessa uusi kumppani myös ottaa sen vanhan elämän jossakin määrin mukaan, kun on yhteisiä lapsia entisestä.
Ei niitä lapsia voi poissulkea yhteisestä elämästänne, ja kun toiselle annetaan mahdollisuus tutustua kumppanin lapsiin, silloin se mies hyväksytään ns. kokonaan eli en tajua miksi mies ei halua että tutustut hänen lapseensa.....Eli miksi hän ei päästäisi sinua hänen koko elämäänsä? en tajua.
Luulisi parisuhteen lujittuvan kun hän näkisi että hyväksyt hänen lapsensa ja samalla eletyn elämän.
Jos noin pahasti mättää on aika paljon pielessä ja hakukin kova, kysy ihan suoraan että haluaako hän sinun kanssasi rakentaa pysyvää vai tilapäistä suhdetta?
Ensin ajattelin ettei halua sairasta exäänsä loukata, tosin kommentit omasta vihastaan entistään kohtaan hieman laimensivat tuotakin ajatusta. Exä jopa kävi tuomassa ruokia kerran ja tuo hieman hämmensi kieltämättä, onko vielä niin lämpimät välit, että maistiaisia tuodaan. Kielsi jälleen tuon, tosin ovea ei saanut avata, joten emme siis exänkään kanssa ole koskaan tavanneet.
Eronnut olen itsekin ja ihan aikuismaisesti kasvoin erilleni ja puhumme lastemme asioista tarvittaessa, ei ritoja eikä katkeruutta. Miesystävä viihtyy minun lasteni seurassa ja kovin luonnollista hänestä se tuntuu olevan. Vastaavasti kysyessäni miksi ei halua minun tapaavan hänen omiaan, sanoo vain heidän elävän omaa elämäänsä.... merkillistä, kun minun aikuisten lasteni elämä kiinnostaa. Mies pitää lapsista ja tuntuu tulevan hyvin toimeen heidän kanssaan, tässä myös yksi syy miksi olen suhdetta jatkanut, salaperäisyydestä huolimatta.
Kysyä varmaan pitäisi, otin välillä jo etäisyyttä.... loukkaantui tietysti myös siitä, ei ymmärrä minua.
Fionatar, taisit olla ainut naispuolinen vastailija ja tämä edellinen viestisi jäi huomiotta, sori. Miten sinä toimisit minun tilanteessan? Kuinka kysyä suoraan, toisaalta hänestä pidän kaikista virheistä huolimatta.... mutta toivon ettei narskusta olisi kysymys, vaikka merkit siihen viittaa ja vahvasti. En ole luovuttaja tyyppi, mutta kuinka edetä?
Vahtiminen ja tunteettomuus sopisi narsistiseen persoonallisuushäiriöön.
Narsku katkoo sosiaalisia suhteitasi ja korvaa niitä hänen omilla kontakteillaan siihen sopisi menojen ja tuttujen kontrolli. Ero voi jopa johtua narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Suosittelen muutenkin aiheeseen tutustumista, kysy ex-vaimolta suoraan (jos et ole eroon liittyvä). Kysymällä saisit infoa henkilöltä joka tuntisi hänet.
Narsismiakin olen tutkinut jo, exänsä sairaus oli mielen sairastuminen, säälittää toisaalta. Taisipa eroon liittyä myös miehen uskottomuus, en tuntenut häntä tuolloin eli en liity eroon. Exän puhelinnumero muuttui salaiseksi, seurustelumme jatkuttua parisen vuotta. Sairasta ihmistä en halua lähestyä, kunnioitan todella naisen oikeutta olla rauhassa. Vahtiminen ja ystävyyssuhteideni katkeilua on jo tapahtunut, ei aikaa mennä naisystävien kanssa ulos saati firman pikkujouluun, etteikö hän olisi jo kyytiä kotiin tarjoamassa. Mustasukkaiseksi väitti exäänsä ja inhoaa sitä, tosin ei ymmärrä sortuvansa itse siihen. Sosiaalisena ihmisenä minulla on paljon ystäviä, ihmissuhteita ja työni vuoksi tapaan jatkuvasti uusia ihmisiä. Ehkä tuossa syy myös vahtimiseen tai luuloon, että haen muita suhteita. Tilanne toisaalta ahdistaa, pidän hänestä, mutta en ymmärrä miksi haluaa olla hyvin kiinteästi elämässäni ja lasteni elämässä, kun ei vastaavasti anna mahdollisuutta tutustua omiinsa.
Naisten omasta, osan miehistä ja oikeuslaitoksenkin mielestä lapset käytännössä kuuluvat naiselle. Miehet on kasvatettu siihen. Sen takia sinun exälle voi olla hyväksyttävämpää, että uusi miehesi saa tavata sinun lapsiasi kuin hänen exälleen, että sinä tapaisit heitä. Sairaalle ihmiselle se voi olla hyvin vaikea asia ja vaikuttaa kostolta tai kiusaamiselta.
Narsku tuhoaa toiselta henkisen selkärangan usein. Poukkoilu ja kiivastumiset, valheet ja katteettomat lupaukset, syyttäminen ja mitätöinti, uhkailu ja sinun lupaustesi vaatiminen ym. saavat jotkut sekoamaan.
Esim. vahtii sinun ystävä kontakteja, mutta jos huomautat hänen yhteydenpidostaan, niin raivostuu sinulle ja syyttää sinua kunnes peräännyt tai myönnät 'syyllisyytesi'. Se sopisi nasistisen persoonallisuushäiriön ytimeen.
Narskun uhri muuttaa puhelimensa salaiseksi, hänen on pakko. Itsetunnon tappamisen jälkeen ei ole voimia kohdata puhelimella varsinkaan 'narskua', eikä paljon huvita muutkaan.
Hänen exänsä ei tiedä edes olemassa olostani, saati suhteestamme. Lapsensa ovat jo aikuisia. Omista lapsistani yksi, aikuinen hänkin, huomautti aiemmin minulle, että merkillistä miten kiinnostunut miesystäväni on hänen tekemisistään. Lapseini tosin eivät ole koskaan kysyneet olenko tavannut hänen lapsiaan, ehken edes kertoisi totuutta. Naisystävieni kanssa olen joskus tilanteesta keskustellut ja kaikkia tosiaan kummastuttaa tilanne, hän haluaa tavata lapsiani ja ystäviäni, on erittäin hyvin ihmisten kanssa toimeentuleva... mutta mutta lienevät juuri niitä narsistin luonteenpiirteitä.
Raivostumiset ja vähättelyt, sekä tenttaamiset kuulostavat tutuilta asiolta sekä anteeksipyytelyt ja nekin vain minun taholtani tulevina....koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi mitään, kun tarkemmin asioita mietin. Vaikka aikanaa "kärähti" tanssireissuistaan, nettisurffailusta treffipalstalla ... ja tosiaan ei anteeksipyyntöä....vaan jossain määrin ilmeni sana syyttää. Tuo syyttää sanan käyttö useassa asiassa, jossa olemme erimieltä on myös noussut jo pinnalle ajatuksissani, koska syyttää on minusta aika raskas ilmaisu pikkuerimielisyyksissä. Narskun kohdanneet, onko tässä samoja aineksia? MIten tilannetta helppottaisi.... voiko hänen kuvitella muuttuvan? Millä voisin häntä auttaa?
Ei narsistia voi muuttaa. Eri asia sitten onkin, että onko hän sellainen.
Häntä ei voi auttaa! Narsistinen persoonallisuushäiriö on pysyvä ominaisuus, ei luokitella sairaudeksi. Psykiatriassa ei ole hoidettavissa, siksi luokitellaan pysyväksi ominaisuudeksi.
Hän ei muutu! Hän etsii mukautuvan ihmisen uhrikseen. Luikertelee elämään eikä päästä helpolla irti.
Irti pääsy vaatii muuttoa muualle salaiseen osoitteeseen ja puhelimet salaaminen on tarpeen. Vaikea salata puhelinta tai muuttaa, eli on vaikea päästä eroon.
Mieti neuvottelutilanteita: Onko tasapuolinen neuvotellessa. Kumman mielipide voittaa. Kenen kanta voittaa. Jos esität oman kantasi lähtötilanteessa, eikä hänellä ole vielä kantaa, niin onko loppu tilanne, että hän ajaa sinun kantasi vastakohdan läpi.
Onko sinulla tunne, että hän lukee sinua kuin avointa kirjaa?
Tasapuolisuutta ei tosiaan ole. Olen ihan fiksu ja älykäs tyyppi ainakin ystävieni mielestä ja inhoan huutoa, äänen korottamista sekä riitelyä, tästä olen huomauttanut lukuisia kertoja. Nykyään tilateita tulee, tiedän olevani oikeassa ja tosiaan asia tahtoo kääntyä niin, että hän sen esitti tai yrittää vesittää ajatukseni. Huomatessaan, etten lannistu tulee yleensä suuttumus tai kommentti ettei kanssani voi puhua. Tahtoo olla aina oikeassa ja sanoa viimeisen sanan, asia kuin asia, näin se tosiaan taitaa mennä. Olen vahvalla itsetunnolla varustettu, enkä lannistu, mutta on pakko myöntää, että annan periksi ettei juttu jatkuisi loputtomiin. Hän vahtii mm. "kanavilla" liikkumistani, ihan viattomat keskustelu ja harrastejutut, usein vetää ne esiin sanoen, että olit siellä ja siellä, silloin ja sillon. Tuntuu välillä, että joudun kuulusteluun ystävistäni ja kommunikoinnista heidän kanssaan... Vastaavasti, jos heitän takaisin, että etkös sitä itsekin harrasta, juttu kääntyy yleensä siihen, että teen väärin häntä kohtaan.... eihän hän mitään ole tehnyt. Avointa kirjaa.... toisaalta kyllä, kuulustelut puhelimessa työpäivän jälkeen, tenttaus kotiintuloajasta jne. ja minä vielä selitän ne. Olen muutaman kerran sanonut suoraan, että hei kuule, enhän minäkään tenttaa mitä sinä teet. Tulos plus miinus nolla.
Toki mieluusti miettisin siltä, josko tämä ei narsismia kuitenkaan.. Siksipä tänne päätin lopulta kirjoitella, josko saisin kommentteja sekä miehisiäkin mielipiteitä missä vika... lämminhenkisenä ja rauhaarakastavana ihmisenä en halua turhaa riitelyä.
Ihminen joka on "lämminhenkisenä ja rauhaarakastavana ihmisenä en halua turhaa riitelyä" luonteinen on narsistisesti persoonallisuushäiriöiselle 'ohjailtava' uhri.
Minä olen mies ja myöskin lämminhenkinen ja rauhaarakastava enkä halua turhaa riitelyä. Olen kohdannut narsistisesti persoonallisuushäiriöisen, olen paennut siitä liitosta hintaan mihin hyvänsä, koska se on ainoa toimiva laillinen tapa. Omaan rautaisen itsetunnon, mutta 15 vuoden avioliiton jälkeen olen tarvinnut terapiaa kolme vuotta.
Minun neuvo: Pakene ja tiedä lähtiessäsi pakenevasi kuin hitler kätyreineen olisi perässäsi. Tulet saamaan ikuisen koston ellet palaa, jos palaat olet manipuloitu rakkaudenuskosi kautta kieltämään järkesi totuuden.
Oletko nähnyt painajaisia käärmeistä? Tiedän joidenkin uhrien nähneen unta hukkumisenpelosta käärmeitä kuhisevassa järvessä.
Noin vain luokittelet ihmisiä tietämättä heistä mitään muuta kuin muutaman rivin yksipuolista tekstiä. Asiantuntijoilta voi mennä vuosia samaan diagnoosiin tai voivat jättää sen huomaamatta. Mikä tekee sinusta noin taitavan?
sori, tietenkin olet oikeassa. Luin aluksi viestisi liian pikaisesti!
Oletteko tuota mieltä, voiko hän olla esimekiksi vaarallinen? Vahva uskoni siihen että ihminen voisi muuttua on siis turha, jos kysymys on narsismista...
Narsistisessa persoonallisuushäiriössä ominaista on voimakas pelko. Pelko on istutettu vanhemman toimesta pienen lapsen sielun ytimeen, juuri sinne mihin olisi rakkauden tullut asettua. Eli narskun vanhempi on ollut narsku ja siirtänyt ominaisuuden lapselleen.
Ajattele narskua ihmisenä, joka puhuu rakkaudesta koska tietää siitä puhumisen olevan toiselle tärkeää ja sillä voi ohjailla toista. Rakkauden omaavia hyväksikäytetään narskun omaksi hyväksi. Ei toimi oikeasti rakkaudesta vaan pelosta. Pelosta menettää objektin (ihminen joka on erehtynyt osoittamaan rakkautta hänelle) hallinta.
Hän lukee sinusta merkkejä joiden perusteella hän olettaa menettävän sinut ohjailustaan eli pelko yksinjäämisestä motiivina. Näitä merkkejä ovat: -sinun ystäväsi soittavat/puhuvat/käyvät/tai sinä käyt ystäväsi luona(he voivat pyytää sinua mukaansa)
- sinun harrastus(uppoudut harrastukseen ja jätät hänet yksin)
- sinä ehdotat jotain(se kiinnostaa sinua ja ehkä sen vuoksi lähdet käymään jossakin) ehdotuksesi on pilattava/tyrmättävä/omittava/mitätöitävä/saatava sinut unohtamaan asia raivoamalla)
- sinä osaat jotakin(taitosi vuoksi olet tarpeen muualle sinua on mollattava/pilkattava/nimiteltävä ettet luottaisi enää taitoihisi vaan pysyisit kotona)
- ym. yhtä järjetöntä
Hänessä ei ole mitään vikaa (valhe, uskottava valheissaan tiettyyn pisteeseen saakka): jos hänessä olisi edes pieni erhe tai jokin anteeksi pyydettävä teko, niin se voisi olla syy että hänet jätetään yksin. Kaikki johtuu jostakusta toisesta tai sinusta(selitys, näissä on uskomaton taito) Sinä olet mielenvikainen/idiootti/paska/tyhmä/yms. kun edes esität että hänen pitäisi muuttua kun ei ole hänessä vikaa.(mollaus manipulointi). Minä jätän sinut kun kehtaat epäillä hänen rakkautta, minä saan viihtyä missä haluan, siinä ei ole vikaa, sinun kanssasi ei voi edes puhua (kiristys/uhkaus).
Jos vaadit voimakkaasti muutosta, hän tulkitsee sen uhkaksi sinun lähdöstä. Hän lupaa muutoksen (katteeton lupaus tai suoranainen valhe). Hän vaatii sinulta vastaavasti lupauksia, toimii hetken (esittää muutosta) kunnes voimakkaat vaatimuksesi väistyvät. Muutosta ei oikeasti tapahdu, kun taas törmäät toimimattomaan tilanteeseen hän viivyttää/hämää käyttämällä sinun lupauksia sinua vastaan. Mikä tahansa valhe tai katteeton lupaus on hänestä totuus ja oikeus, koska se estää sinua lähtemästä eli hänen pelon toteutumisen.
Hän tuntee pelon läpikotaisin, siksi hän osaa myös käyttää niitä sinua vastaan. Hän ei toimi suoraan vaan luulet pelkojesi toteutuvan omasta tai jonkun toisen vuoksi (sinua manipuloidaan ja aivopestään). Tämä on se synkkä tapa, täällä on niitä varoja(hän tappaa tosi harvoin/mutta uhrilla usein kuoleman pelko)(tavallisesti uhri ajautuu itsemurhaan).
Hänen kanssaan voi elää, mutta ainut mikä muuttuu on sinä!
Hän ei tiedä mitä rakkaus on. Hän tietää miltä se näyttää ja kuinka sitä hyväksikäytetään.
Hän ei tiedä mitä luottamus on, hän tietää miltä luotettavat lupaukset näyttävät ja kuinka niitä hyväksikäytetään.
Hän ei tiedä mitä rehellisyys on, hän tietää miltä se kuulostaa ja kuinka sitä hyväksikäytetään.
Hän tietää mitä pelko on! Hän osaa sen kätkeä ja istuttaa toiseen ihmiseen!
Tähän nähden muutosta hänessä voi saada aikaiseksi vain suuremmalla pelolla(esteenä laki), bluffi ei toimi häneen. Kysymys onkin kestätkö sinä itsesi jatkuvaa musertamista, alistutko marionetiksi jonka ainut sisäinen asia on pelko.
Minä hakkasin päätäni seinään 15 vuotta, kunnes totesin olevani näyttelyeläin lyhyessä lie'assa.
Nyt tuli todella paljon kokemani kaltaista, olen jokseenkin aina altavastaajana väärässä ja tuntuu että aina selitysvelvollinen, hän on tosiaan oikeassa. "Kaikki johtuu jostakusta toisesta tai sinusta(selitys, näissä on uskomaton taito) Sinä olet mielenvikainen/idiootti/paska/tyhmä/yms. kun edes esität että hänen pitäisi muuttua kun ei ole hänessä vikaa.(mollaus manipulointi). Minä jätän sinut kun kehtaat epäillä hänen rakkautta, minä saan viihtyä missä haluan, siinä ei ole vikaa, sinun kanssasi ei voi edes puhua (kiristys/uhkaus)." Tuossa osui moni asia kohdalleen. Ja alati altavastaajaksi jään, anteeksi hän ei pyydä, koska minä olen väärässä. Uskomattomia tilanteita esim. yksin liikkumiset sun muut jos niistä jäi kiinni, sehän oli minun vikani, kun ei ollut aikaa hänelle (asun eri paikkakunnalla).
Minulla on vahva itsetunto, mutta joillakin hänen läheisillään ei ollut...joten tuosta löysin jälleen yhden yhtymäkohdan, itsetuhoisuus....
Näinköhän tässä on tämä kyseessä....olen jokseenkin aina puolustuskannalla jos en ole vastannut puhelimeen, työmatka on kestänyt tai jotain muuta, jota en ole selittänyt jo ennakkoon.
Miten sinä pääsit noin pitkästä suhteesta irti? Olen taistelijaluonne, en luovuta liian nopeasti, mutta--- miettimään nämä vuodet ovat jo pistäneet minut.
Sen jälkeen kun itselle selviää mistä oikein on kyse on kaikki helpompaa. Kun tietää mitä tarkkailee, niin patologia on löydettävissä.
Itsen puolustaminen käy aina vaan raskaammaksi. Se on hiipivä yllätys, koska rakastava ihminen ei koskaan usko sellaista tilannetta voivan suhteessa syntyvän. Sitä ei voi uskoa ennen kuin viimeinen oljenkorsi katkaisee kamelin selän. Merkit pitäisi olla selvillä viimeistään puolentoista vuoden läheisen tuntemisen jälkeen. Mutta jos ei tiedä, niin niitä merkkejä ei usko. Sitä uskoo viimeiseen oljenkorteen saakka rakkauteen ja lupauksiin, uskoo että valheiden seassa on hitunen rehellisyyttä. Oikeassa rakkaudessa ei väännetä neuvotteluissa. Rakkaudessa halutaan antaa toiselle ja se antaminen toimii molempiin suuntiin kilvoitellen.
Suosittelen lukemista narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Googleta kirjoja, googleta netistä. Löytyy paljon suomeksi ja myös englanniksi jos sujuu.
Kun minä ymmärsin rakkauden olevan vain sana, jolla pitää yllä sitoutuneisuuttani, niin silloin havaitsin odottavani aina elämän alkavan todella vasta huomenna. Taistelin kohti parempaa huomista, mutta sitä ei millään rakkauden teoilla koskaan tullut. Päätin ottaa avioeron: kysyin exältä haluaako hän yhdessä allekirjoitetun erohakemuksen. Väitti ettei sitä eroa saa ja tuli tuttu "hullu/paska/laiska"-rimpsu ja "ei ole syytä erota". Ilmoitin sitten lähteväni vuokraamaani osoitteeseen ja tekeväni samantien yksinäni erohakemuksen. Otin mukaani vain lentolaukullisen henkilökohtaista kamaa ja avasin oven ja astuin ulos. En katsonut taakseni. Paluuta pyydettiin ja vaikka mitä luvattiin, luvattiin myös hirmuinen kosto ja rahojen vienti. No en tullut takaisin ja sitten sitä kostoa on ollut. (Ei päästä lapsia luokseni, väittää etteivät halua). Sossun pakottamana ovat päässeet käymään.
Olen saanut elämän ja myös rakkauden. Elämä alkoi kun suljin oven takanani, sain tunteet tuskan ja ilon. Psykologin puheilla olin pariin otteeseen ja sitten mielenterveyshoitajalla kävin säännöllisesti puoli vuotta. Sitten harvakseltaan kaksi vuotta. Olen nyt avioitunut tavallisen naisen kanssa, naisen jonka tavattuani päätin terapiakäynnit. Hän on vain ihmetellyt kuinka minua on voitu syyttää kaikesta. Olen kuulemma niin huomaavainen ja lämmin että syytökset joista olen kertonut ovat täysin käsittämättömiä. Aluksi pelkäsin toisessa niitä vanhoja narskun merkkejä, no niitä ei tietenkään koskaan tullut. Traumasta johtuvia pelkoja oli lievänä noin puolen vuoden ajan. Se oli semmoista tarkkailua ja merkkien hakua, ennenkuin pääsin todella pois kaikesta painolastista.
Irtipääsy suhteesta on helpointa kertaliikkeellä ja tiedostetulla syyllä. Irtipääsy terapian avulla vuosien manipuloinnin ja aivopesun vaikutuksista kestää jopa saman verran kuin on altistumisaika ollut. Itse olen puhunut ja puhunut, lukenut ja ajatellut ja ehkäpä siksi päässyt irti jokseenkin nopeasti. Ongelma on läheisille raskas ja yhteiskunnallisesti kallis.
ettet saa tavata miehen lasta/lapsia, suurin syy lienee se, ettei mies halua sinun kuulevan totuutta hänestä.
Voi tietysti olla, ettei lapsi uskaltaisi sanoa mitään isästään pelon vuoksi.
Ja aina isällä voi lähestymiskielto olla päällä.
Niin, narsistihan sallii kaiken itselleen, kumppaniltaa kieltää samat asiat.
Miten itse, tanssitko itse?
Kun toinen haluaa puhua suoraan ja toinen suuttuu, kertoo suuttuminen epävarmuudesta tai narsismista.
Ei ole kyseessä lähestymiskielto, sen verran tiedän ja lapset tosiaan jo aikuisia. Tosiaan merkit itselleen asioiden sallimisesta pitävät paikkansa. Tanssin, vaan en käy yksin. Yhdessä hyvin harvoin. Suuttumisen syyt tosiaan mietityttävät, inhoaa kaiketi sitä, että nainen voi tietää aika monista asioista. Hankalaa ja ahdistavaa, kun ei keksi missä vika ja millä tilanne korjata, vahvan itsetunnon omaavana en lannistu, vaan yritän viimeiseen asti korjata tilanteet kuntoon.
No, vaikuttais että sä olet kaveri/hyötysuhde hänelle mutta hän ei koe kanssasi sellaisia syvempiä tunteita joita kaipaa enemmän ja siksi lähtee niiden toivossa etsiin niitä muualta ja pitää sen puolen auki. Siksi suhteenne toimii toisaalta niin hyvin koska se ei _pakota_ häntä sitoutumaan sinuun lainkaan tuon enempää ajallisesti tai paikallisesti tai toiminnallisesti. Koska suhteenne ei sisällä oikeasti vakavia elementtejä jän pääsee myös omatuntonsa kanssa melko vähällä koska voi aina mieltää suhteenne "ei niin vakavaksi."
Saattaisit pystyä kiristämään hänet vakavaan suhteeseen kanssasi, mutta luultavasti se toisi kasan ongelmia mukanaan.
Olet hänen kannaltaan OK nainen, mutta hän kokee että on olemassa parempiakin vaikka hän ei välttämättä heitä tavoita. Jos hänellä ei ole kovin kummoinen itsetunto hän ei uskaltaudu vapaaksi tavoittelemaan parempaa vaan elää kaksoiselämää koska se nyt vaan on mahdollista tossa systeemissä varsin helposti.
Ootko sä koskaan miettinyt että sä elät oikeastaan vaan pano/harrastussuhteessa loppujen lopuksi? Onks teil jotain oikeasti henkilökohtaisella tasolla yhdistävääkin?
Hyviä kommentteja, kiitos Kukkomies!
Purkasit toisaalta ne ajatukseni, jotka ovat päässäni pyörineet jo parisen vuotta. Pano- ja harrastussuhteesta on tosiaan kysymys, henkilökohtaisella tasolla yhdistävät tekijät on nuo harrastukset. Kiristämällä ei ihmissuhteet ainakaan parane, päinvastoin. Ystävät joiden kanssa olen asioista keskustellut aiemmin, tosin naisia, ovat olleet jo sitä mieltä et lopeta juttu ansaitsin kuulemma paremman ihmissuhteen. Ystävät pitävät minua ihan ok tyyppinä. Tyhmäksi en tosiaan tunnustaudu, miehen keksinnöt ovat paljastuneet ihan järjellä ja logiikalla yleensä. Vaan mitäs sitten tehdä, aikuisena ei jaksa olla etsimässä uusia juttuja, laiskuutta osittain siis. Lapset tulee juttuun miehen kanssa, mutta tämä yksipuolisuus asioissa rassaa ja ainainen latistaminen, narsistisia piirteitä siis löytyy, siksi tuosta kiinnostuin olen tulkinnut asiaa oikein.
Mustasukkaisuus tuntuu pahentuneen ja vahtiminen vaikka erillämme asumme ja elämme sitä normityöelämäämme tahoillamme viikolla. Mukaan on tullut myös hieman uhkailuja, jos en ole aina tavoitettavissa.
Olisiko se aika etsiä normaali tunneilmaisuun kykenevä aikuinen mies, jolla ei menneisyys kummittele mukana?
No mä lähtisin ensinnäkin etsimään miestä joka tuntee yleensäkään jotain sua kohtaan ja alkaisin vasta sen jälkeen miettimään sitä onko tunneilmaisussa vikaa.
Mun mielestä sun kumppani voi hyvinkin olla sun kanssa vaan siksi että siitä on hyötyä, ei siksi että se tuntis yhtään mitään oleellista ja se on mustasukkainen sinusta niinkuin ollaan mustasukkainen perämoottorista jonka joku voi varastaa. Koska suhteenne ei ole kiinteä ja ette jaa mitään ja hän taatusti myös hoksaa että kaipaat emotionaalisesti enemmän (ja siinä hän ei pysty antaan mitään - koska mitään ei ole.) - on siis perämoottorissa huono lukko jolloin sitä tarttee vahtia kaksinverroin.
Haluan myös muistuttaa että tunteva mies ei ole mitenkään auvoinen. Siinä missä tätä nykyistä panokumppaniasi sun ei tarvi oikeastaan huomioida mitenkään niin tunteva miespä tuo kasan vaatimuksia ja odotuksia myös sinulle. Niiden täyttäminen ei ole mikään itseestäänselvyys etenkään jos on tottunut panosuhteen helppouteen ja luvassa saattaa olla jopa puuduttavaa draamaa ja käsittämättöiä tunnesolmuja jos aitoja tunteita haikailet. EIkä niiden tunteiden osoittaminen ole mitenkään yksioikoista vaikka niitä olisikin.
Heh.
Hyviä kommentteja jälleen. Tulkinta on siis ettei mies tunne mitään minua kohtaan, miehistä näkemystä kaipasin, sain mitä pyysin. Tunteiden ilmaisu osalle miehistä on luonnostaan vaikea, sanominen ihan omatoimisesti, tuttua tuokin ihmiset on erilaisia tässäkin asiassa. Enpä tunteistani puhu enää itsekään. Perämoottori rinnastuksessakin tosiaan voi olla perää, pärinä lakkaa, jos löytyy tunteva ja tasa-arvoisena pitävä, vaihto voisi tulla kyseeseen vaikkei ihan ryöstö ....totta. Itseasiassa olen hyvin surullinen, että muut tulkitsee tilanteeni samoin kuin oma järki vaikka tunteeni haraa hanttiin edelleen. Kuvitellen, että jostain syvältä löytyisi tunteva ja tunteitaan ilmaiseva mies.... vaan montako vuotta pitäsi odottaa, jos nytkään vuosien jälkeen ei ilmaisuja saa.
Luonnostani huomioin itse kumppanini ja tunneihmisenä kaipaan niitä tunteita ihan oikeasti, kaitpa tuon viisas huomaisikin. Viimeinen lause arkarruttaa; "EIkä niiden tunteiden osoittaminen ole mitenkään yksioikoista vaikka niitä olisikin." Onko tuo miehen näkemys ja tarkoittanetko samaa kuin jo kirjoitin, ettei tunteiden ilmaisu kaikille ole helppoa?
Ainakaan sä et paranna asemaasi seuranhaussa roikkumalla panosuhteessa. Panosuhteessa kannattaa olla vain jos EI halua vakavampaan suhteeseen. Samoin panosuhteessa roikkuminen sen toivossa että se joksikin muuksi muuttuisi on... no, se nyt vaan on aika heikkoa. Ymmärrettävää toisaalta, mutta heikkoa. Mä olen tässä katsellut yhden ystävättären touhuja siltä kantilta että hänen seksisuhdekumppaninsa on seksisuhteessa siksi että pystyis roikkuun siinä naisessa kiinni ja "saada tilaisuuden". Näyttäis vahvasti siltä että tää "tilaisuuden hankkiminen" on rikkomassa sekä sen miehen että sen naisen että heidän välisen aiemmin toimivan ystävyyden. Panosuhde on hyvä vain jos molemmat haluaa vain panosuhdetta. Muuten se on pohjimmiltaan joko feikkiä tai säälittävää jommalta kummalta osapuolelta - tai vaikka molemmilta.
""EIkä niiden tunteiden osoittaminen ole mitenkään yksioikoista vaikka niitä olisikin." Onko tuo miehen näkemys ja tarkoittanetko samaa kuin jo kirjoitin, ettei tunteiden ilmaisu kaikille ole helppoa?"
Se voi olla suht helppoa tai se voi olla olematta. Riippuu millainen suhde ja kenen kanssa. Etenkin sellainen nainen joka nihkeilee omien tunteidensa kanssa saattaa saada sinänsä perus-tunneavoimen kumppaninsakin huolella lukkoon. Tällöin siis ei ole syytä tarkastella vain kumppaniehdokkaan toimintaa vaan ihan omaa peilikuvaakin on syytä tarkastella riittävästi asian tiimoilta.
Ehkä se noin on, sitä aikansa jaksoi tunteettomuutta, joka tappoi omaakin ilmaisukykyä ja nyt kaipaa vuosien jälkeen normaalia suhde kaukojutun sijaan. Askarruttavaa on ollutkin juuri tuo onko mies kyvytön ilmaisemaan tunteitaan (narsisti) vai eikö niitä vaan ole. Ja mistä johtuu tuo salailu omistaan, avoimmuus puuttuu, jos lukaisit tuota alkua....mistä kaikki alkoi ja missä mennään. Peiliin olen katsellut useasti viimeisen vuoden aikana ja todennut, että en tosiaan halua elää näin loppuikääni.