Täällä palstalla usein puhutaan ulkoisista normeista ja vaateista tai sitten luonteeseen liittyvistä tekijöistä. Valitettavasti usein jos perushygienia on kunnossa, pukeutuu siististi, liikkuu ja on ihan muuten aika normaali tyyppi niin voi olla vaikea tiedostaa että miksi naiset eivät kiinnostu. Ehkä se kipinä puuttuu tai se viimeinen mielenkiinnon henkäys joka saa teidät vakuuttuneeksi?
Senpä vuoksi nyt kysynkin että miten mies voisi vaikuttaa käytökseensä naisen läheisyydessä jotta nainen kiinnostuisi. Se on kuitenkin osa-alue jota voi aktiivisesti kulloinkin yrittää muuttaa haluttuun suuntaan.
Mitkä seikat miehen käytöksessä korostuvat ja siis herättävät huomiosi näissä tilanteissa?
-Kun satut tapaamaan miehen ekaa kertaa tuntematta häntä tai näet häntä jatkuvasti jossain arjen tilanteessa?
-Kun mies pyytää sinua treffeille tai yrittää iskeä?
-Kun olet miehen kanssa sosiaalisessa kanssakäymisessä esimerkiksi kavereitesi tai muiden ihmisten kanssa
-Kun tapailette, aloitatte seurustelun ja siirrytte parisuhteessa "kiinteämpään" vaiheeseen?
Yrittäkää myös kuvailla hieman laajemmin mitä tarkoitatte eri termeillä. Esimerkiksi termi "itsevarma käytös sytyttää" ei oikein vielä kerro mitä se pitää sisällään. Kertokaa mikä hieman käytöksessä on sitä "Itsevarmuutta". Tämä nyt vain yksi esimerkki.
Mikä teidän mielestänne noissa tilanteissa on niin huonoa käytöstä ettei se sovellu ihannemiehellenne (aiheuttaen torjunnan) ja toisaalta mikä on sellaista joka herättää huomionne että tässä voisi olla ihannemiehenne?
Senpä vuoksi nyt kysynkin että miten mies voisi vaikuttaa käytökseensä naisen läheisyydessä jotta nainen kiinnostuisi. Se on kuitenkin osa-alue jota voi aktiivisesti kulloinkin yrittää muuttaa haluttuun suuntaan.
Mitkä seikat miehen käytöksessä korostuvat ja siis herättävät huomiosi näissä tilanteissa?
-Kun satut tapaamaan miehen ekaa kertaa tuntematta häntä tai näet häntä jatkuvasti jossain arjen tilanteessa?
-Kun mies pyytää sinua treffeille tai yrittää iskeä?
-Kun olet miehen kanssa sosiaalisessa kanssakäymisessä esimerkiksi kavereitesi tai muiden ihmisten kanssa
-Kun tapailette, aloitatte seurustelun ja siirrytte parisuhteessa "kiinteämpään" vaiheeseen?
Yrittäkää myös kuvailla hieman laajemmin mitä tarkoitatte eri termeillä. Esimerkiksi termi "itsevarma käytös sytyttää" ei oikein vielä kerro mitä se pitää sisällään. Kertokaa mikä hieman käytöksessä on sitä "Itsevarmuutta". Tämä nyt vain yksi esimerkki.
Mikä teidän mielestänne noissa tilanteissa on niin huonoa käytöstä ettei se sovellu ihannemiehellenne (aiheuttaen torjunnan) ja toisaalta mikä on sellaista joka herättää huomionne että tässä voisi olla ihannemiehenne?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Spontaanisuus ja iloisenluontoinen ote asioihin, elämanhalu ja elämänilo. Pitää olla tunne siitä että mies ei ole mikään epätietoinen haahuilija, vaan on täysillä mukana siinä mitä tekee. Tällaista olemusta ei voi näytellä. Jos mies sitä yrittää teenäisesti saada aikaan, niin huomaan sen heti.
Tuota itsevarmuutta on kovasti kai korostettu ja ne vähemmän itsevarmatkin miehet ovat sen tärkeydestä lukeneet. Minulle on esimerkiksi tullut eteen tilanne, jossa mies ihan selvästi ikään kuin jonkin "oppikirjan" mukaan yritti kovasti vähän niinkuin komentaa minua, että minne mennään jne. Tämä mies sitten pyysikin anteeksi ja ihmetteli, että eikö naiset itsevarmuudesta pidäkään. Että semmosiakin tullut vastaan...
Juuri kun aloittaja peräänkuulutti ettei ympäripyöreitä termiä käytetä niin sieltä tulee "spontaanisuus".
Sitten vielä siihen tällainen kommentti:
"Tällaista olemusta ei voi näytellä. Jos mies sitä yrittää teenäisesti saada aikaan, niin huomaan sen heti. "
Eli siis jos ei ole luonteeltaan itsevarma ja spontaani niin ei ole mitään mahkuja.
Kiitokset sulle. Tällaisia naisia tarvitaan lisää miehiä arvioimaan kun te naiset olette niin aidon itsevarmoja ja spontaaneja. /SARKASMI
Jokaiselle toimii eri jutut, sitähän tässä pyydettiin kertomaan ja hän sanoi vain totuuden kun jotkut miehet ihmettelevät miksi heissä ei ole sitä jotain. Totuus on että kaikissa ei ole sitä karismaa tai vetovoimaa, niin miehissä kuin naisissa. Itselleni todellinen karkoitin on epätoivoisuus. Se että hakemalla hakee ja pakolla yrittää. Luonnollisuus ja terve itsekunnioitus (jolloin myös muiden kunnioitus tulee luonnollisesti) ovat asioita jotka saavat muut ihmiset viihtymään jonkun ympärillä. Pieni ujouskaan ei haittaa, jos muuten on sinut itsensä kanssa.
Tottakai se on vaivaannuttavaa jos ihmisestä aistii ettei hän pidä itsestään, eikä usko itseensä ollenkaan. Sitten kannattaa hakea samanlaista hissukkaa, eikä yrittää niitä sosiaalisempia ja avoimempia naisia. Kamalinta on jos joku ei halua hyväksyä sitä ettei kiinnosta, vaan jatkaa ja jatkaa, vaikkei saa vastakaikua. Se on myös epäkohteliasta.
Pidin yhtä 3-kymppistä tyyppiä ei-mielenkiintoisena, kuivakkaana ja arvomaailmakaan ei kohdannu. Mutta sitten hän kertoi vitsejä itsestään, jotka oli tosi osuvia. Mielikuvani muuttui välittömästi kun hän laittoi itsenstä alttiiksi. Vitsit oli nerokkaita ja oikein ajoitettuja, mikä paljasti sekä korkean älyn että hyvän huumorintajun. Olin positiivisesti yllättynyt, että hänellä oli niin hyvä tilannetaju. Jutut nauratti monia.
Liian laskelmoiva ja analyyttinen käytös on ehdottomasti turn-off. Joten jonkun jo mainitsema spontaanius saa kyllä multakin korkeat pisteet.
oma itsensä. Aitous. Se, ettei yritä olla, vaan on. Ihmisiä on monenlaisia, tietenkin, ja makuja on monia. Joku kolahtaa, joku ei. Ei sitä aina osaa selittää, mikä siinä on.. Tai miksi niitä tunteita sitten vaan tulee lisää, kun se kiinnostus on kerran syntynyt. Itse olen ollut kiinnostunut sellaisista ei kaikkein äänekkäimmistä, vaan rauhallisista tyypeistä. Moni voisi kuvata sitä niin, että "joku, joka tietää kuka on, mutta ei tee siitä numeroa", mutta se on ihan totta.
Huomaavaisuus on kyllä aika tärkeää. Tai niin päin, että jos ei ollenkaan huomioi, niin se ei kyllä herätä kiinnostusta.. Joskus joku pienikin yllättävä teko on voinut jäädä mieleen.
Tietenkin ystävällinen käytös on aina hyvä. Joskus se ei kyllä tule ihan automaattisesti, jos on hermostunut toisen seurassa, tai miettii liikaa, mitä toinen mahtaa ajatella. Ei pitäisi miettiä niin paljon, ..jos jotain ole huomannut, niin sen.
Kuulostaa varmaan sadulta, jos kirjotan tähän "silmiin katsominen". Kyllähän ihmiset yleensäkin katsovat, mutta jos se joku tietty katsoo, niin se on erilaista. Siitä voi ehkä huomata, kiinnostaako toista. Että miten toinen reagoi siihen katseeseen. Jos ei yhtään hämäänny, niin ehkä ei sitten vielä. Ja, kuten jostakin luin, kai sitä toisen katsetta vähän etsiikin, jos ne silmät kiinnostavat.
Kuten jo kirjoitin, niin ainakin minuun se rauhallisuus vetoaa. Riippuu tosiaan ihmisestä, mutta jos vaikka toinen on ujo tai säikky, niin se toisen rauhallinen olemus jotenkin auttaa.
En tiedä, onko tästä paljoa apua, koska tosiaan aika moni asia voi vaikuttaa, mutta ainakin tosiaan se, että on oma itsensä. Vaikka sitten punastelee ja takeltelee sanoissa (kuten itse), mutta sitten taas.. ei niille reaktioille aina voi mitään. Ja jos miettii, että ei olisi oma itsensä, niin kuka ihme sitten on? Riippuu paljon ihmisestä, mitä kukakin etsii.
Se niin riippuu. Jos kyse on yksilöstä, joka on kaikkea muuta kuin olen itse, eli täysin väärää/erilaista tyyppiä, niin minua on mahdoton saada kiinnostumaan edes ystävyydestä..
Jos mies taas on samanhenkinen niin sitten se on ihan tyypistä kiinni, toiset on kivempia ku toiset.
Minä pidän miehistä, jotka ovat rauhallisia. Eivät riehu ja poukkoile paikasta toiseen tai pidä itsestään meteliä. Sellaisista, jotka eivät menetä hermojaan joka ikisen pienen asian edessä, eivätkä tule helposti provosoiduksi konflikteihin. Heillä on sen verran itsevarmuutta, etteivät he mieti, mitä muut heistä ajattelevat tai välitä siitä, koska tietävät, että tärkeintä on olla itse tyytyväinen itseensä. Se että on rauhallinen ei tarkoita, että on ujo tai estynyt. Pitää myös osata ottaa rennosti ja pitää hauskaa, mutta itsesensuuri pitää osata taitaa, ettei kenenkään muun tarvitse tulla sanomaan, koska menee liian pitkälle. Terveellä tavalla itsevarma mies ei koe tarvetta hyökätä ketään vastaan tai haukkua ketään ylenpalttisesti, mielipiteensä voi kyllä sanoa, muttei alennu solvauksiin ja sättimiseen.
Pitää olla "pilkettä silmäkulmassa"! eli huumoria ja hienovaraista flirttiä. Se kertoo siitä, että pinnan alla sykkii muutakin, muttei vain tuoda ihan jokaisen edessä esiin.
Parisuhteessa mä rakastan miehessä sellasta lapsenmielisyyttä hyvässä mielessä. Ja spontaanisuutta. Sitä, että voidaan tosta vaan ottaa painimatsia ja tyynysotaa. Nauraa ihan järjettömän typerille jutuille keskenämme ja hullutella. Tulee ihan hymy, kun ajatteleekin. :) Vastuuntuntoisuus, ahkeruus jne. vetivät myös jalat alta, niin arkisen tylsää kuin se onkin.
Sosiaalisissa tilanteissa miehen avoimuus ja sosiaalisuus kiinnittävät positiivisesti huomion. Sanavalmius myös.
Ensi tapaamisesta en tiedä. Peruskohteliaisuus, lempeys jne. Ylipäätänsä kaikenlainen negatiivisuus, valittaminen, vihamielisyys (kohdistettuna keneen tahansa) ovat aikamoisia turn-offeja. Tottakai vakiintuneessa parisuhteessa tulee huonoja päiviä, mutta eihän ensimmäiseksi muistikuvaksi ole kiva saada sitä, kuinka mies valitti kahvin hinnasta, velloi negatiivisissa asioissa jne. Ja automaattisesti sitten toki törkeä käytös ei ole ihannemiehen käytöstä.
Tuo itsevarmuus on musta vähän sellanen juttu, että en itse odota ensitreffeillä miehen olevan itsevarmuutta uhkuva uros vaan kyllä musta ihan ok ja luonnollista, että sellainen tilanne jännittää ja ujostuttaa. Eli siksi en nyt osaa ensitreffien osalta mitään sanoa, kun se on omankaltaisensa tilanne.