Mitä ihmettä ajattelisitte tämmöisessä tilanteessa ?
Tilanteen tausta: Kaksi nuorta opiskelijaa tutustuivat toisiinsa yli 15 vuotta sitten, tyttö 24-vuotias, poika 27-vuotias. He rakastuivat ja alkoivat seurustella. Muuttivat puolen vuoden päästä yhteen. Olivat onnellisia ja rakastuneita. Valmistuttuaan menivät naimisiin ja hankkivat kaksi lasta. Siis se hyvin tavallinen tarina. Mutta lapsiperheen arki vaati oman osansa. Miehellä alkoi olla paljon ylitöitä. Oli paljon poissa. Vaimo tunsi itsensä laiminlyödyksi. Lopulta mies tunnusti, että on rakastunut toiseen ja haluaa eron. Vaimolle tämä oli valtava järkytys ja kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Ei auttanut itku eikä mikään, mies pakkasi tavaransa ja muutti toisen naisen luo. Ero tuli. Jätetty nainen itki aikansa suruaan ja yksinäisyyttään ja välillä ihan huusi tuskasta, mutta alkoi vähitellen saada elämästä kiinni. Oli jaksettava ihan jo lasten takia. Sillä välin mies meni uuden rakkautensa kanssa naimisiin ja sai vielä lapsenkin tämän kanssa. Siis edelleen hyvin tavallinen tarina.
Muutamia vuosia kului. Jätetty vaimo löysi myös uuden rakkauden, itseään nuoremman miehen, jonka kanssa sai viettää lähes kolme hyvää vuotta, kunnes rakastettu kuoli tapaturmaisesti. Nainen oli taas yksin ja kärsi jo toista kertaa menetyksen tuskaa. Elämä tuntui heittelevän. Lasten avulla pääsi taas elämään kiinni. Naisella oli nyt asialliset ja kohteliaat välit ex-mieheensä ja kun he joskus lyhyesti kohtasivat miehen noutaessa heidän yhteisiä lapsiaan luokseen, he käyttäytyivät aina toisiaan kohtaan korrektisti. Naisella oli vielä sydämmessään pieni ripaus katkeruutta, mutta lasten vuoksi hän peitti sen. Muuten naisen elämä oli tyypillistä yksinhuoltajan arkea kahden kouluikäisen lapsen kanssa. Eli päivä kerrallaan. Siis edelleen niin tavallinen suomalainen tarina.
Noin reilu viikko sitten ex-mies toi lapset autollaan naisen luokse ja nainen tuli juuri pihalle. Pyysi lapsia menemään sisälle ja sanoi käyvänsä apteekissa. Ex-mies tarjoutui heittämään naisen autollaan, koska ajaisi apteekin ohi. Nainen otti tarjoukseen vastaan. Nainen oli ensi kertaa kahden ex-miehensä kanssa avioeron jälkeen. Mies jutteli ensin niitä näitä, mutta yhtäkkiä ihan valmistelematta sanoi naiselle: "Et tiiä miten paljon mä oon katunu sitä meidän eroa. Se oli kyllä tosi iso virhe. Oon monta kertaa miettiny, että olisko se mitenkään mahollista, että voitais joskus vielä palata yhteen ? " Nainen tyrmistyi täysin. Erosta oli aikaa jo kahdeksan vuotta. Ja kahdeksan vuoden jälkeen mies aivan yllättäen ja valmistelematta laukoo tämmöistä suustaan. Nainen ei hämmennyksissään osannut sanoa kuin "Sä se osaat yllättää. En mä osaa sanoa mitään näin yhtäkkiä" Ja sitten hän hölmistyneenä nousi autosta ja mies lähtiessän sanoi: "Mieti tätä nyt kumminkin, vaikk tää vähän äkkiä tuli, niin mä oon tosissani". Nainen ei järkytykseltään osannut sanoa mitään. Niin totaalisesti mies oli hänet yllättänyt. Kahdeksan vuoden jälkeen..Ja nyt tämä ei olekaan enää niin tavallinen tarina. Vieläkään nainen ei tiedä, mitä tästä kaikesta voi ajatella. Kaikki on niin sekavaa.
Siis ottaisitteko uskottoman ex-miehenne takaisin kahdeksan vuoden jälkeen ? Olisiko mitään järkeä ?
Tilanteen tausta: Kaksi nuorta opiskelijaa tutustuivat toisiinsa yli 15 vuotta sitten, tyttö 24-vuotias, poika 27-vuotias. He rakastuivat ja alkoivat seurustella. Muuttivat puolen vuoden päästä yhteen. Olivat onnellisia ja rakastuneita. Valmistuttuaan menivät naimisiin ja hankkivat kaksi lasta. Siis se hyvin tavallinen tarina. Mutta lapsiperheen arki vaati oman osansa. Miehellä alkoi olla paljon ylitöitä. Oli paljon poissa. Vaimo tunsi itsensä laiminlyödyksi. Lopulta mies tunnusti, että on rakastunut toiseen ja haluaa eron. Vaimolle tämä oli valtava järkytys ja kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Ei auttanut itku eikä mikään, mies pakkasi tavaransa ja muutti toisen naisen luo. Ero tuli. Jätetty nainen itki aikansa suruaan ja yksinäisyyttään ja välillä ihan huusi tuskasta, mutta alkoi vähitellen saada elämästä kiinni. Oli jaksettava ihan jo lasten takia. Sillä välin mies meni uuden rakkautensa kanssa naimisiin ja sai vielä lapsenkin tämän kanssa. Siis edelleen hyvin tavallinen tarina.
Muutamia vuosia kului. Jätetty vaimo löysi myös uuden rakkauden, itseään nuoremman miehen, jonka kanssa sai viettää lähes kolme hyvää vuotta, kunnes rakastettu kuoli tapaturmaisesti. Nainen oli taas yksin ja kärsi jo toista kertaa menetyksen tuskaa. Elämä tuntui heittelevän. Lasten avulla pääsi taas elämään kiinni. Naisella oli nyt asialliset ja kohteliaat välit ex-mieheensä ja kun he joskus lyhyesti kohtasivat miehen noutaessa heidän yhteisiä lapsiaan luokseen, he käyttäytyivät aina toisiaan kohtaan korrektisti. Naisella oli vielä sydämmessään pieni ripaus katkeruutta, mutta lasten vuoksi hän peitti sen. Muuten naisen elämä oli tyypillistä yksinhuoltajan arkea kahden kouluikäisen lapsen kanssa. Eli päivä kerrallaan. Siis edelleen niin tavallinen suomalainen tarina.
Noin reilu viikko sitten ex-mies toi lapset autollaan naisen luokse ja nainen tuli juuri pihalle. Pyysi lapsia menemään sisälle ja sanoi käyvänsä apteekissa. Ex-mies tarjoutui heittämään naisen autollaan, koska ajaisi apteekin ohi. Nainen otti tarjoukseen vastaan. Nainen oli ensi kertaa kahden ex-miehensä kanssa avioeron jälkeen. Mies jutteli ensin niitä näitä, mutta yhtäkkiä ihan valmistelematta sanoi naiselle: "Et tiiä miten paljon mä oon katunu sitä meidän eroa. Se oli kyllä tosi iso virhe. Oon monta kertaa miettiny, että olisko se mitenkään mahollista, että voitais joskus vielä palata yhteen ? " Nainen tyrmistyi täysin. Erosta oli aikaa jo kahdeksan vuotta. Ja kahdeksan vuoden jälkeen mies aivan yllättäen ja valmistelematta laukoo tämmöistä suustaan. Nainen ei hämmennyksissään osannut sanoa kuin "Sä se osaat yllättää. En mä osaa sanoa mitään näin yhtäkkiä" Ja sitten hän hölmistyneenä nousi autosta ja mies lähtiessän sanoi: "Mieti tätä nyt kumminkin, vaikk tää vähän äkkiä tuli, niin mä oon tosissani". Nainen ei järkytykseltään osannut sanoa mitään. Niin totaalisesti mies oli hänet yllättänyt. Kahdeksan vuoden jälkeen..Ja nyt tämä ei olekaan enää niin tavallinen tarina. Vieläkään nainen ei tiedä, mitä tästä kaikesta voi ajatella. Kaikki on niin sekavaa.
Siis ottaisitteko uskottoman ex-miehenne takaisin kahdeksan vuoden jälkeen ? Olisiko mitään järkeä ?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kuten kerroit teillä on ollut erilliset elämät jo kahdeksan vuotta ja kummallakin omat kokemuksensa ym. jotka ovat muovanneet teistä sen, mitä tänä päivänä olet. Kertomuksesi perusteella, miehesi haluaa päästä siitä,missä aita on matalin. Ehkä nykyisessä liitossa on sama tilanne kuin teillä silloin kun erositte, ja jos menisitte nyt yhteen mies pakkaisi kahdeksan vuoden päästä kimpsunsa taas jonnekin muualle.
Miksi ottaisit miehesi takaisin? En keksi yhtään järkevää syytä.
Itselläni käynyt mielessä tuo aivan sama. Mies tahtoo taas paeta lapsiperheen arkea. Meillä olisi nyt helpompaa kun lapset ovat isoja, ehkä niin ajattelee. Vaikeahan se olisi enää luottaa toiseen kaiken jälkeen. Liki mahdotonta. Olen vaan ollut niin yksinäinen kun miesystävä kuoli toista vuotta sitten. Ex-mieheni varmaan aavistaa sen ja yrittää nyt uida liiveihin. Ajattelee, että ajoitus on sopiva. Mutta hämmentää silti, että tämmönen tilanne syntyy näin monen vuoden jälkeen. En olisi uskonut. Lapsille en kehtaa sanoa mitään. Ihan nolottaa ex-mieheni kohtaaminen jatkossa. Miten sitä osaa olla enää luonteva. Ja harmittaa sekin kun ei mies näköjään ole oppinut mitään. Virheitään vaan toistaa.
vaikka mies tahtois, tunteet on kuolleet ja piste, en halua samaa p:aa elämää takaisin.
Aika kultaa muistot.
Tossa täytyy huomioida, että te ette palaa siihen mitä joskus oli. Ette aloita edes puhtaalta pöydältä. Sinulla on vielä katkeruutta miestä kohtaan. Miehellä on lapsi tämän naisen kanssa ja sinä eläisit sitä uusperheen arkea.
Ja mikä tuossa lopulta on taas taustalla, onko arki iskenyt taas toisessa päässä. Sinuna mä en lähtisi nyt mitään miehen kanssa häsläämään ja saattaisi taas sydäntäni särkemiselle alttiiksi turhan päiten. Jos mies tahtoo asiasta puhua, niin tulkoot puhumaan vapaana miehenä.
Sullahan on ollut noita onnettomuuksia parisuhteessa enemmän kuin yhden ihmisen pitäisi kestää. Ensin puoliso pettää ja sitten toinen kuolee. Kummatkin ovat parisuhteen kannalta äärimmäisiä tilanteita. Sitkeästi olet kuitenkin jaksanut elää ja mennä eteenpäin, lastenkin tähden, kuten kirjoitit. Hyvä hvyä!
Nyt olet kyllä joutunut hankalaan tilanteeseen. Toisessa vaakakupissa on oman onnen tulevaisuuden odotukset. Kuten tuossa todettiin, niin puhtaalta pöydältä ei lähdetä liikenteeseen. Katkeruutta on vielä olemassa, mikä on varmasti este hyvän parisuhteen kehitykselle. Sitten on vielä tämä lapsi tämän toisen naisen kanssa. Voit hyvin oppia rakastamaan lasta kuin omaasi ja tulla hänen kanssaan mainiosti toimeen, mutta eipä se silti ole omasi. Huoltajuuskiistat pitäisi selvitellä ja tapaamisajat sovitella, mikä ei varmasti ole helppoa. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa nykyinen tilanne voi kääntyä parempaan tai sitten huonompaan, riskitekijöitä kuitenkin on olemassa.
Toisaalta täytyy myös miettiä sitä, että jos ex-miehesi nyt palaisi takaisin, koituisi tästä surua myös hänen nykyiselle puolisolleen. Tietenkin ajatus on kaukaa haettu, koska sinä olet tässä alunperin se jätetty. Siten on vielä tämä lapsi, miten hän kokisi vanhempien eron? Omat vanhempani ovat eronneet enkä voi väittää ettei se olisi vaikuttanut ajatuksiini ja kypsymiseeni. Lapsen suhtautuminen eroon riippuu pitkälti hänen iästään.
Tähän asti olet kuitenkin selvinnyt hyvin kahdesta rajusta parisuhteeseen liittyästä kokemuksesta, olet siis taistelijatyyppiä. Tämä tarkoittaa, että mahdollisuuksia on, mutta kuten sanottu, niin on myös riskitekijöitä. Ainoa mikä on varmaa on epävarmaa. Hätäisesti päätöksiä ei kuitenkaan kannata tehdä, nyt on isot asiat kyseessä!
otat takas. Toinen haluaa korjata tekemäänsä virheen. Miks sitä ei suotais hälle. Paluuta entiseen ei ole mutta uusi yhteinen tulevaisuus edessä. Molemmilla eletty elämää takana ja henkisesti ainakin sinä vahvempana kuin koskaan. Unohda katkeruus,sillä et tee mitään. Tästä voi tulla loistava tulevaisuus tai sitten ei.
Ei kannata ottaa äijää takasin. Siitä seuraa vaan harmia. Miehellä on ilmeisesti menossa kriisivaihe siinä uudessa suhteessa ja ilmeisesti aika on alkanut kultaamaan entisen liiton muistoja. Jos tommosen tyypin takasin ottaa, niin mikä takaa ettei se taas jossain vaiheessa muuta mieltään.
Kannattaa kuitenkin kertoa ihan piruuttaan sille miehen nyxälle, mitä äijä on ehdotellut. Ihan hyvä nyxänkin saada tietää, millasen tuuliviirin kanssa on naimisissa.
no voihan olla että mies on "aikuistunut",8vuotta on pitkä aika kuitenkin. ja ei täällä ketään voi antaa suoraa ohjetta tollaseen että ota tai jätä. Tärkeintä on se että onko enään mahdollista rakastaa toista ja luottaa toiseen,pystyykö aidosti antamaan anteeksi toiselle ja onko realistista odottaa onnellista loppuelämää.
Kaunis tarinahan se olisi teidän kannalta jos tähän saisi happy endin,ei tietenkään sen nykyisen avioliiton kannalta. Mutta jos mies on tollaseen valmis,kertoo se siitä että sen nykyinen suhde vetelee viimeisiä muutenkin.
Ehkä viisainta on ensin tutkailla tuntemuksiaan ja jos sit aihetta löytyy niin istua alas ja puhua, ja taas puhua.Onko kumpikin valmis sitoutumaan toisiinsa ja asioiden puimiseen ja sit vasta joskus lyödä ne hynttyyt yhteen. onnea
Sinulla on tosiaankin (kuten jo todettu) rankkoja kokemuksia takanasi. Älä nyt vielä kokeile miltä tuntuu olla se toinen nainen ja vielä ex-miehellesi. Jos hän on tosissaan niin jättäköön nykyisen niin voitte sitten aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä jos haluatte. Luultavasti miehesi vain haluaa teidät molemmat.
On mahdollista tietenkin, että exäsi aidosti katuu ja on huomannut vaihtaneensa huonompaan. Mutta voitko unohtaa enää niitä ikäviä juttuja, jotka exä sinulle teki. Petti ja valehteli. Ja nyt on vissiin valmis pettämään ja valehtelemaan toisellekin vaimolleen joten onkohan mies sittenkään muuttunut ? Sinun tulee harkita tosi tarkkaan tätä asiaa. Vaadi että mies eroaa nykyisestään ennen kuin suostut menemään yhteen. Ja kuten joku jo sanoikin niin kerro asiasta miehesi nykyiselle vaimolle. Hänellä on oikeus tietää miten kaksinaamainen mies on.
mitenkähän oli, tämän nykyisen kanssa mies petti ko.exää. Taitaapi tietää miten kaksinaamainen mies on. Ei ex:äntarvii kertoa yhtään mitään entiselle kakkoselle, nykyiselle vaimolle. Oiskohan niin, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Se on miehen tehtävä, ilmoittaa paluusta ex:än luo.Tosin erota todellakin vaatisin, kakkoseksi en alkaisi mistään hinnasta. En liputtaisi kakkosena alkaneen suhteen oikeuksista.
Kerro vaan ihmeessä sen exmiehes nykyselle vaimolle, että ukko on valmis pettämään sitäkin. Olis ihan hyvä näpäytys sille. Sitä saa mitä tilaa, kun lähtee ukkomiehen matkaan. Heh heh
"no voihan olla että mies on "aikuistunut""
Joo, voihan se olla, mutta kannattaa aina muistaa yksi asia:
TYHMYYDESTÄ SAKOTETAAN! AINA!
jokatapauksessa
"Vaadi että mies eroaa nykyisestään ennen kuin suostut menemään yhteen. "
Tätä kannattaa vaati jo ihan silkkaa vittumaisuutta.
"Ja kuten joku jo sanoikin niin kerro asiasta miehesi nykyiselle vaimolle."
Ja tämäkin kannattaa tehdä jo ihan silkkaa vittumaisuutta.
Kosto on parasta kylmänä ja kahdeksan vuotta on ihan sopiva aika!
"...Ex-mieheni varmaan aavistaa sen ja yrittää nyt uida liiveihin. Ajattelee, että ajoitus on sopiva..."
tuollainen onnistuu harvoin, jos koskaan. Toisaalta sinulle tuossa on mahdollisuus helppoon seksiin, jos sitä tarvitset.
Ärsyttää kun tällä ihmiset sanoo, että otat takas tai et ota takas. Ei sitä asiaa voi näin vaan tästä päättää.
Tutustut rauhassa ex-mieheen ja katsot, mitä voisi seurata. Mitään pikahyppäyksiä kun ei tarvitse tehdä.
Tsemppiä! :)
naimisissa olevaan. Muista se itku ja tuska joka sinulle aikoinaan pettämisestä aiheutui. Älä laita pahaa kiertämään. Itsesi takia, vaikka voisi houkuttaa "näpäyttää". Et saisi muuta kuin pahan olon itsellesi.
Jos ex eroaa, ja on edelleen samoissa ajatuksissa, ja sinua houkuttaa ja jonkinlaista rakkautta edelleen löytyy, niin tota kai. Yrittää aina kannattaa.
Otat sen takaisin ainoastaan rikkoaksesi miehen suhteen, jonka jälkeen jätät sen kuin nallin kalliolle!
Noin minä tekisin! Ja se olisi sille aivan oikein. Samalla toinen nainen saisi kunnon näpäytyksen.
Mutta oikeasti, yhteenpaluusta ei kyllä tuossa vaiheessa tulee enää hevon vittua. Jos et kumminkaan näin tee, joku pilkallinen vastaus olisi paikallaan ja tietenkin asiasta kannattaa informoida sitä kolmatta osapuolta.
Ei voi sanoa kannattaisko ottaa vai ei. Jos otat, niin tutustu häneen hitaasti uudellen ja pidä mieli selkeänä mitä haluat. Sinun ehdoilla mentävä.
Paljon riippuu siitä kuinka hyvin olet päässyt yli ja mitä se prosessi sinulle merkitsee.
Itse seurustelin 3 vuotta miehen kanssa joka jätti ja meni naimisiin. 8 vuotta olin ihan surullinen eikä mikään muu suhde tuntunut miltään. Olimme miehen kanssa hyviä ystäviä tänä aikana. Sitten tapasin sellaisen joka kuin taikaiskusta pyyhki surun mielestäni ja rakastuin häneen. Olin niin, niin kiitollinen tälle uudelle. Alkuperäinen mies alkoikin yhtäkkiä vihjailemaan että ottaa avioeron. Voin sydämeni pohjasta vakuuttaa sitä iloa joka minulla on sanoa että en halua häntä takaisin. En, sen takia koska nyt tiedän että pääsin hänestä yli ja tiedän miten kauan se kesti. En vaan halua ottaa sitä riskiä että kaikki tapahtuisi uudestaan ja olisin taas surullinen pitkään. Mielummin haistelen uusia tuulia. Mutta jos en ois uutta rakkautta tavannu niin kyllä oisin ottanu vanhan takas. En ois nähny siinä paljon menettävää koska kuitenkin ajattelin/rakastin alkuperäistä miestä jatkuvasti (siis ennen sitä taikaiskua).
kyllä hlökohtaisesti tajua, miksi pitäisi alkaa vehtaamaan exän kanssa? Eikö mennyt ole mennyttä, miksi ei voi päästää irti ja jatkaa elämäänsä? Ei kai kukaan kahdeksaa vuotta elättele toiveita yhteenpaluusta? Siinä tapauksessa erokaan ei ole ollut kovin harkittu.
Ei ole koskaan käynyt pienessä mielessäkään, että palaisin yhteen ex-mieheni kanssa. Monet sitä eron jälkeen ehdotteli, että jospa mieleni joskus muuttuu, eihän sitä koskaan tiedä... Kyllä tietää. Saattaisin oksentaa silkasta inhosta, jos exäni moista ehdottaisi.
Sinä olet tehnyt oikean ratkaisun. Nauti taikaiskusta!
En aio ottaa miestä takaisin. Lähetin hänelle sähköpostia ja ilmoitin, että on liian myöhäistä ja tehtyä ei saa enää tekemättömäksi ja haluan elää omaa elämää ja jos uuden miehen otan, yritän löytää edesmenneen miesystäväni kaltaisen miehen enkä hänen kaltaistaan. Kovaa tekstiä kirjoitin, mutta pelkäsin ettei muuten olisi viesti mennyt perille. Mies suuttui ja on ollut hapan sen jälkeen. Ei oikein puhu mitään, kun on lapsia hakenut. Enkä ole juuri puhunut minäkään. Mitäpä puhumista tässä enää olisikaan. Lapsille en ole viitsinyt sanoa mitään. Entiselle kälylle kyllä paljastin koko jutun, kun tuntui että oli pakko jollekin kertoa. Ja hän sen verran kertoikin, että mieheni nykyinen vaimo aavistaa jotain olevan pielessä. Tuskin tietää kaikkea, mutta vaistoaa, ettei kaikki ole ihan kohdallaan. En ole enää katkera hänelle. Pikemmin melkein säälin, koska hän joutuu käymään nyt ex-mieheni taholta läpi samat kuviot kuin minä vuosia sitten. Minä taas koitan tässä jatkaa elämääni päivä kerrallaan.
Hyvä näpäytys äijälle, kun ei huolittu enää takaisin. Toisaalta hyvä näpäytys sille uusikollekin, että nyt miehen jätetty exä säälii häntä. Aika nöyryyttävää hänelle. Jos uusikko saisi tietää, että nyt häntä säälitään eikä enää inhota, niin olis varmasti raivoissaan.
" Entiselle kälylle kyllä paljastin koko jutun"
Kerrot vaan koko jutunjokaiselle, joka nyt vaan suostuu kuuntelemaan.
sun olis kyllä minun mielestäni kannattanut vähän pelailla ukon tunteilla ja vedättää kunnolla. olisit laittanut sen sähköpostin vaikka kopiona uudelle naiselle.