Sain eilen tietää että olen raskaana, joka ei todellakaan ollut suunniteltua. Minulle on aikaisemmin tehty 2 aborttia, viimeisin noin 5 vuotta sitten. Itse olen 27 vuotias.. Kerroin asiasta avomiehelleni ja hän ei oikein ollut innostunut asiasta että pitäisimme lapsen, itse haluaisin kuitenkin pitää lapsen. Ikääkin alkaa olla jo ja takana myös vaikuttavat nämä abortit.. Mitä tehdä?? Kertokaa hyvät ihmiset miehet ja naiset jotain vinkkejä millälailla saisin mieheni pään käännettyä? koska en todellakaan haluaisi kokea enää kolmatta aborttia, kahdessakin on jo ollut ihan tarpeeksi. Onko sitten parempi että jään yh-äidiksi jos mieheni ei lämpene asialle?
Yllätys raskaus..
-A-
203506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
koettanut selvännäkemistä, sillä minulla on kykyjä. Kun luin kirjoituksesi, sain näyn keskenmenosta. Toivottavasti se ratkaisee ongelman.
Kuulisin mielelläni, pitikö paikkansa...
--ttuun ennustuksinesi.
musta se on hieno harrastus ja ihmiset jotka kykenee siihen ovat herkkiä ja hyviä ihmisiä.
Ps. Sinunko vittuus porukkaa kehotat?
se on sinun ruumiisi, muista että päätät itse asiasta loppukädessä. miehellesi voisit kertoa siitä, miten hienoa on yleensä tulla raskaaksi vielä kahden abortin jälkeen. ystäväni ja tätini ovat kumpikin abortin läpikäyneitä ja kumpikaan ei sen jälkeen saanut enää koskaan lapsia vaikka kuinka yrittivät. olet siis onnellisessa asemassa. lisäksi voit kertoa ylittäneesi aikoja sitten parhaan synnytysiän. yli kolmekymppisten raskaudet ovat jo selvästi riskejä ja keskenmenoja esiintyy huomattavasti enemmän kuin parikymppisellä. Myös kehitysvammat ja lievemmät jutut kuten tarkkaavaisuushäiriöt ja lukivaikeudet lisääntyvät huimasti kolmenkympin jälkeen.Voisit myös lisäksi kertoa että kuinka rankka abortytion henkisesti ja kuinka nyt siitä tulisi vielä paljon rankempaa, sillä itse haluaisit pitää lapsen eikä ole oikein pätevää syytä tehdä aborttia ja tappaa lasta. Voit kertoa myös miten olet jo rakastunut sisälläsi kasvavaan uuteen elämään ja kuinka haluaisit että teistä tulisi oikea perhe. eikä perheen tarvitse siltin olla mikään tiilitalo, kultainen noutaja, farmariauto-linjaa(tiedän omasta kokemuksesta) Elämää on vielä lapsen jälkeenkin. Oma mieheni on hyvin ilahtunut lapsestamme kun vain tottui ajatukseen. ja hän ei todellakaan ole sellaista perheenisä-tyyppiä. mutta sanoo nauttivansa isyydestään vaikka ensin olikin epäluuloinen asian suhteen! tsemppiä ja toivottavasti musta oli nyt jotain apua.
tuon kohdan kyllä kirjoituksessasi, joka antaa ymmärtää, ettei abortin jälkeen raskaus olisi enää yhtä todennäköistä, kuin ennen. abortti ei vaikuta myöhempiin raskauksiin millään tapaa, jos sen jälkeen huolehtii hygieniasta ja toipumisestaan siten, ettei tule tulehduksia, jotka voisivat vahingoittaa raskauden ja synnytyksen kannalta välttämättömiä elimiä.
abortti ei myöskään ole "tappo". suomen laki sallii abortin, mutta ei kuolemantuottamusta, joten kysymys ei ole samasta asiasta.
"parhaan synnytysiän"? kuinka sellaisen voi määritellä? paras ajankohta lapsen saamiselle ei aina ole kiinni pelkästään fyysisistä edellytyksistä.
vaikka abortti voikin olla henkisesti ankka kokemus, sen voi silti kokea myös itse oikeaksi ratkaisuksi ja näissä tapaukissa se ei jää painamaan meltä.
on ihana asia, jos kirjoittaja saa miehen suhtautumaan lapseen poitiivisesti, mutta jollei saakaan? miltä lapsesta sitten tuntuu elää sen tiedon kanssa, että isä ei koskaan halunnut tai rakastanut?
onnea alkuperäisen kirjoituksen jättäjälle. pidän peukkuja :).
...epäröit, älä vaan tee keskenmenoa. Voit joutua katumaan sitä jälkeen päin!
että keskenmeno TEHDÄÄN? Sehän on sitte abortti!
Minä koin kanssa viime keväänä yllätysraskauden. Mieheni ei todellakaan innostunut asiasta:naimisissa 3 vuotta, yhdessä 11 vuotta. Otin riskin ja päätin pitää lapsen! Raskaus oli melko rankaa aikaa, lähinnä mieheni takia, hän on aina ollut yltiönegatiivinen ihminen lähes kaikessa. Olemme jo kolmekymppisiä!!!! En kadu päivääkään etten tehnyt abortti poika on meille nyt kaikki kaikessa, vaikkei häntä suunniteltukaan. Hän syntyi keskosena, lähes kolme kuukautta etuajassa, mutta nyt kaikki on hyvin!! Riskejä pitää ja kannattaa ottaa, osa miehistä ei varmaankaan koskaan ole valmiita isiksi. Poika on aivan hurmaava ja oikeastaan vasta nyt olen onnellinen. Olen varmaankin nyt paljon vahvempi ihminen! Tämä pieni mies on koko elämäni.....Eli mieti tarkkaan mitä itse haluat? Se ei pelaa, joka pelkää: elämä on lyhyt ja oikeaa aikaa ei ole koskaan! Tsemppiä!!!
on todella lyhyt, sitä ei pidä tuhlata lapsiin...
ei myöskään typeriin ihmisiin! joskus pieni lapsi on fiksumpi ja mukavampaa seuraa kuin typerästi kommentoiva aikuinen
Kyllähän se niin on että kun sen pienen avuttoman lapsen näkee, koskettaa sen pientä kättä, silottaa pehmeää poskea, näkee ensi hymyn, kuulee ensi naurun, sydän on myyty! mITÄÄN NIIN RAKASTA, NIIN IHANAA JA TÄRKEÄÄ EI MAAILMASSA OLE KUIN OMA LAPSI! sIITÄ HALUAA PITÄÄ HUOLTA JA SUOJELLA! eN USKO, ETTÄ AINAKAAN KADUT JOS ET TEE ABORTTIA!
Olin 17v...yllätysraskaus...lääkäri sanoi:kyllä sinä pärjäät...!Sain suloisen tyttövauvan..hän kasvoi ja kasvoi...tytär nyt 20v...seurustelee...asuu miehen kanssa...kunpikin viel opiskelee...haluavat töihin...mut perheenlisäys ei ole poisluettu...IHANAA OLLA VIEL JOSKUS MUMMO=)
Minusta asiassa ei ole mitään mietittävää,minä ainakin valitsisin lapsen jos joku pitää valita.
Jos mies ei lämpene asialle voi sanoa miehelle että parasta alkaa katsomaan eri asuntoa.
En mistään hinnasta antaisi lasta pois,koska tämä voi olla ainoa mahdollisuus saada lapsi.
Voihan olla että aiemmat abortit aiheuttaa sen että et enään saakaan lasta.
Olet sen verran vanha että monella sinun ikäisellä on jo neljäkin lasta,niinkuin minun työkaverilla.
Vanhin hänellä on 9v. seuraava 8v.ja 6v. ja nuorin on 2v.
Eli olet aika iäkäs jo ensi synnyttäjäksi,ajattele sitä myös
Olet sen verran vanha että aivan varmasti pärjäät yksinkin vauvan kanssa vaikka mies lähtisi kävelemään.
Minulla oli kolme lasta kun nuorin syntyi,eikä isää ole näkynyt,Isä ei ole käynyt kertaakaan katsomassa poikaansa,joka on nyt 2v,5kk
Mutta olen pärjännyt kuiten vaikka lapsia on yht.neljä,vanhin muutti pois kotoa joulukuussa,hän on jo 19v,
Mutta en sinuna tekisi aborttia,pelkästään sen takia että mies ei halua lasta.
Minä nautin lapsistani ja on ihanaa nähdä heidän varttuvan ja kasvavan.
Jos en olisi heitä ottanut vastaan niin katuisin sitä lopun ikääni.
Onnea tulevalle äidille!
älä tee aborttia kuitenkaan tai kadut sitä loppuelämäsi. Jumala rakastaa jokaista lasta ja antaa sulle voiman jaksamiseen. Abortti ei ole ratkaisu.
Et sitten katsonut että aloitus on 7 vuoden takaa!!!
Yllätys raskaus myös yllätti minut ja mieheni. Mies ei halunnut pitää lasta ja minä halusin.
Pidin lapsen ja nyt hän on meille rakkain asia maailmassa. Ja isä on ylpeä lapsestaan ja onnellinen hänestä.
Kuuntele ja mieti mitä sinä haluat. Oma lapsi on hienointa mitä maailmassa on. Nähdä pienen kasvu,kehitykset ja ennen kaikkea se ihana hymy ja kikatus.
Olen onnellinen että itse tein niin kuin parhaimmalta tuntuu. Ja se kannatti. Nyt meillä on onnellinen perhe.
Kyllä teidän on yhdessä se päätettävä.Lapsi tarvitsee Isän ja Äidin.
Keskustelkaa ja etsikää yhdessä vastaus,älä vain sotke asiaan ketään ystäviäsi tai vanhempiasi.Yhdessä hyvä tulee.
Itse ainakin olen miehelleni tehnyt selväksi jo seurustelun alkaessa, että en tulisi koskaan missään tilanteessa tekemään aborttia. Koska olen aikuinen eikä minulla ole mitään syytä miksi en pystyisi lapsesta huolehtimaan, alaikäisenä vielä ajattelin toisin. Nyt on meidän perheessä toinen suunniteltu raskaus aluillaan..
Mielestäni tällaiset asiat on hyvä keskustella selväksi jo ennen kuin se vahinko tapahtuu, silloin ei mikään tule yllätyksenä.
Miehen takia ei aborttia kannata tehdä. Lapsi on ainutkertainen---miehet tulevat ja myös menevät, lapsi pysyy........
Tuossa tilanteessa pitää vain miettiä kummasta selviytyy, abortista vai yksinhuoltajuudesta.
Abortti (silloin kun mies ei lasta halua) vaikuttaa ainoastaan sinun elämääsi (alkio ei ole ihminen!) kun taas yksinhuoltajuus vaikuttaa todella vahvasti lapsen elämään etenkin jos tukiverkostot on heikot. Aika harvalla on mahdollista selviytyä lapsen hoidon tuomasta vastuusta täysin yksin ja ilman apua muuttumatta marttyyriksi.
Siihen että mies muuttaa mielestä kunhan lapsi on syntynyt en missään nimessä luottaisi vaikka monesti niin käykin.