Olen nyt tutustunut nettideittien kautta jo kahteen mieheen, jolla ei juuri ole omia kavereita. Miten ihmeessä seurustella miehen kanssa, jolla ei ole omaa sosiaalista elämää?
Itselläni on ystäviä jonkin verran. Meitä on kaksi tyttöporukkaa, joiden kanssa välillä keksitään yhdessä kivaa puuhaa, välillä tavataan jonkun kanssa ihan kahden kesken.
Välillä otetaan miehetkin mukaan, mutta useimmiten on mukavampi tavata vaan tyttöjen kesken.
Lisäksi kuulun pariin yhdistykseen, joiden kokoukset ym. toiminta vie aikaa.
Eikö miehillä enää ole omia kaveriporukoita? Tuntuu ahdistavalta, kun miehen sosiaalinen elämä rakentuu vain sille, että on oma tyttöystävä. Kurjaa sitten, kun toinen joutuu olemaan välillä yksin, kun minulla on muutakin menoa. Olen yrittänyt rohkaista etsimään omia kavereita, mutta tuloksetta.
En haluaisi noita muita sosiaalisia kontaktejani jättääkään. Jo nyt on ystäviä, joita näen n. puolen vuoden välein, kun ei muuten ehdi. Ja sitten mies, jonka kanssa yritän seurustella on ihan äimänä, kun en panosta vain häneen ja unohda ystäviäni. Siis oikeasti, eikä seurustelu ja parisuhde muka voi toimia, jos ei olla kokoajan kuin paita ja peppu?
Itselläni on ystäviä jonkin verran. Meitä on kaksi tyttöporukkaa, joiden kanssa välillä keksitään yhdessä kivaa puuhaa, välillä tavataan jonkun kanssa ihan kahden kesken.
Välillä otetaan miehetkin mukaan, mutta useimmiten on mukavampi tavata vaan tyttöjen kesken.
Lisäksi kuulun pariin yhdistykseen, joiden kokoukset ym. toiminta vie aikaa.
Eikö miehillä enää ole omia kaveriporukoita? Tuntuu ahdistavalta, kun miehen sosiaalinen elämä rakentuu vain sille, että on oma tyttöystävä. Kurjaa sitten, kun toinen joutuu olemaan välillä yksin, kun minulla on muutakin menoa. Olen yrittänyt rohkaista etsimään omia kavereita, mutta tuloksetta.
En haluaisi noita muita sosiaalisia kontaktejani jättääkään. Jo nyt on ystäviä, joita näen n. puolen vuoden välein, kun ei muuten ehdi. Ja sitten mies, jonka kanssa yritän seurustella on ihan äimänä, kun en panosta vain häneen ja unohda ystäviäni. Siis oikeasti, eikä seurustelu ja parisuhde muka voi toimia, jos ei olla kokoajan kuin paita ja peppu?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kaikki ihmiset eivät vain arvosta sitä sinun "sosiaalista elämääsi".
Ei mullakaan ole mitään kavereita eikä ystäviä, mutta ei puolison "sosiaalinen elämä" ole minulta pois.
Ei silti tarvitse olla kuin paita ja peppu.
Ihminen jolla ei ole niin paljon sosiaalista elämää, ei välttämättä sitä vaadikaan.
Ei sinun tarvitse olla häntä viihdyttämässä 24/7.
Toinen näistä ystävättömistä miehistä, jonka kanssa yritin seurustella, ainakin kärsi siitä, että ystävät olivat kaikonneet. Hän oli ihan puhelias, alussa vain ihmisten kanssa ehkä hiukan ujo. Kun olimme muutaman kuukauden tapailleet n. kerran viikossa, hän sanoi, että toivoisi minun jättävän harrastuksia ja ystäviä vähemmälle ja olevan enemmän hänen kanssaan.
No, tiivistimme tapaamisia kahteen kertaan viikossa. Sekään ei riittänyt. Kun sitten päätettiin, ettei tästä mitään tule, kun minun olisi kokoajan pitänyt olla hänen luonaan (paitsi öiksi piti lähteä omaan kotiin, kun hän ei uskaltanut nukkua samassa vuoteessa), niin totesin, että hänen pitäisi ensin saada muuten elämänsä kuntoon. Että tyttöystävä ei voi olla hänen ainoa sosiaalinen kontaktinsa vanhempien ja työkaverien lisäksi.
Hän vaan totesi siihen, että kaipasi sitä, että tyttöystävän kautta sitten tutustuisi uusiin ihmisiin ja muodostuisi sitten siitä kaveripiiri. Mutta sehän tapahtuu vasta ajan kanssa, ei nyt sellaista tyyppiä, jonka vasta on muutaman kuukauden tuntenut, ala heti kavereille esittelemään.
Nyt olen tavannut uuden mukavan miehen. Mutta vaikuttaa siltä, että hänelläkin aika vähän kavereita. Pelkään, että taas sama edessä...
kantaa tuohon hiukan ripustautuvalta kuulostavaan tapaukseen, pitää kuitenkin todeta, että valtaosa ihmisistä tuskin kutsuu "seurusteluksi" suhdetta, jossa toista tapaa kerran viikossa.
Et selvästikään ole valmis ja halukas seurustelemaan miehen kanssa, jos pitää laskea, kuinka paljon JOUTUU viettämään aikaa yhdessä...
Kuulostaa ekstrovertti/introvertti -suhteelta jossa luontainen ymmärrys toisiaan kohtaa voi olla vaikeaa. Mies ei yksinkertaisesti voi ymmärtää miksi sosiaaliset suhteet ovat sinulle tärkeitä, ja sinä ahdistut kun mies pienentää elinpiiriäsi määrätietoisesti.
Joudut tekemään ikään kuin liian suuria uhrauksia miehen vuoksi, kun taas mies ei uhraa omasta mukavuudestaan mitään enää siinä vaiheessa kun saa sinut vain itselleen ja minimoitua yhteydenpitosi ystäviisi.
Teidän pitäisi ainakin kyetä sopimaan mikä olisi sopiva määrä viettää aikaa yhdessä/erikseen, niin että kumpikin joutuu vähän joustamaan (sinä vähennät menemisiä ja mies hyväksyy että sinulla on tapaamisia ystäviesi kanssa x kertaa viikossa). Jos jompikumpi joutuu joustamaan yksipuolisesti, se saa kyllä vastareaktioita aikaan jossain vaiheessa.
... sanoa, että harvemmin kuulee naisen valittavan miesystävänsä kaveripiirin vähyyttä tai miehen vähäistä sosiaalista kanssakaymistä kaveripiiriensä kanssa, sillä näillä keskustelupalstoilla esiintyy päinvastaista jatkuvasti. Eli tilanteesi ei ainakaan ole kovin yleistä, joten tuntuu aika oudolta kahteen tälläiseen mieheen törmääminen. No osaltaan tämä nettideittaaminen varmaan vaikuttaa asiaan, Normaalistihan tutustutaan toisiin ihmisiin sellaisissa paikoissa jossa erakoituneita harvemmin näkee.
Pääongelmasi on kuitenkin eri tavoitteen nettideittien suhteen, eli sinä haluaisit vain sellaita kaveria jota voisit tapailla silloin kun sinua sattuu huvittamaan, et siis parisuhdekaveria. Vastaavasti miehet tuntuvat etsivän ihan oikeaa parisuhdekaveria.
Kyllhän nyt on niin, että toimivassa parisuhteessa muut kavertit jäävät ajalliseseti aika vähiin normaalisti, eikä se tunnu kummastakaan osapuolesta silloin kummalliselta, sitä vain viihtyy parisuhteensa kanssa niin hyvin, ettei vanhoja kaverita suuremmin edes kaipaa.
Eli sinun pitää tehdä heti aluun selväksi seuraavalle nettideitillesi, että sinua ei kiinnosta parisuhde vaan satunnainen deittailu, sellaisiakin miehiä varmaan netistä löytyy, luulavasti jopa enemmän kuin aitoon parisuhteeseen tähtääviä.
..haluan siis kaiken: kaverini ja miehen.
ja fiksuja miehiä on niin vähän, niin että miten nää intromiehet jotka on itseään täynnä pystyy täyttämään mun kaikki tarpeet??
tääkin on tositarina. tosin en tiedä, miten plajon ahista kuuluu olla suhteen alus :/
Nainen jonka täytyy laskea, paljonko aikaa joutuu uhraamaan minulle...
Siis KAHDESTI VIIKOSSA JOUTUU TAPAAMAAN? Huhhuh! On sulla rankkaa. Mulla on omat harrastukset ja työt ja kaverit, niin KUITENKIN tapaan rakasta naistani melkein joka päivä. Kuukausi meni niin, että tapasimme vain viikonloppuna ja ehkä kerran viikolla, mutta sen jälkeen olemme viettäneet melkein kaiken aikamme toistemme seurassa. Miksi ihmeessä näet ketään jos kerran viikossa/kaksi on sinulle tarpeeksi? Ei monikaan jaa tuota sinun käsitystäsi, että jos toinen kolahtaa ja häneen ihastuu, että pitäisi nähdä kerran tai kaksi viikossa.
Ja kyllä minunkin naisellani on omia harrastuksia jne, mutta sitä aikaa vaan pystyy kyllä toiselle repimään jos on HALUA sovittaa ajat.
Etsi sellainen mies joka ajattelee asioista samalla tavalla kuin sinä?
Itse "menetin" suurimman osan kaveripiiristäni kun muutin yliopiston jälkeen työn perässä toiselle paikkakunnalle (yli 500km päähän). Meni useita vuosia että sain hommattua uusia ystäviä, tuttuja/"kavereita" toki löytyi työn ja harrastuksen parista ihan hyvin, mutta kyllä ne hyvät kaverisuhteet olivat kiven alla.
Tapasin myös naisen tuossa melkein heti muuton jälkeen ja aloimme seurustelemaan. Nainen oli asunut paikkakunnalla syntymästään saakka ja omasi siten melko laajan sosiaalisen piirin ja hän kyllä ihmetteli melko usein että miksi minulla ei ollut ketään omia kavereita, kun aina vain hänen kavereidensa kanssa oltiiin.
Ja kyllä me tavattiin lähes joka päivä, eikä vain kerran tai pari viikossa. Eihän se ole mitään seurustelua jos vain kerran viikossa ehtii toista tapaamaan, se on lähinnä vain joku seksisuhde.
No, noita tapaamisia tuon ekan miehen kanssa vaikeutti se, että hän oli toisella paikkakunnalla töissä. Eli oli arkisin kotona vasta klo 19. Aiemmin olen tottunut siihen, että vaikka molemmilla oliskin omia menoja, niin nähdään vaikka heti töiden jälkeen klo 16 tietämillä, siinä on aikaa 1,5-2 tuntia, kunnes sitten harrastus tms. meno alkaa.
Eli jos mulla oli harrastus tai kokous tms. klo18-20/21, niin sen jälkeen on arkisin jo vähän myöhä tavata. Varsinkin, jos ei voi toisen luo edes jäädä yöksi.
Miehelle ei myöskään riittäneet mitkään 2-3 tunnin treffit viikolla. Hän oli tyytyväinen vasta, kun istuin hänen seurassaan johonkin klo 24-01 asti. Hän kun tarvitsi vain 4-6 tuntia unta yössä. Minä tarvitsen ainakin 8. Kun sanoin, että meidän pitää sit viettää yöt yhdessä, jos hän haluaa, että olen myöhään hänen kanssaan, niin se ei miehelle käynyt...
...jos ei halua viettää öitä yhdessä? Minkä verran on ikää? Haiskahtaa siltä, että kokemusta ei ainakaan pahemmin ole. Jos on kiinnostunut naisesta, niin luulisi yhteisten öiden houkuttavan, ellei ole niin kovia suorituspaineita ettei uskalla.
Siis ei tietenkään pidä jättää ystäviä ja minun mielestä mies on kyllä vähän liian vaativa ja suorastaan tyhmä jos sellaista vaatii. Minä seurustelen, mutta tapaaan silti kavereitani tosi paljon, teemme myös tyttöporukalla kaikkea kivaa ja sitten tapaan muutamaa ns. läheisempää useasti yksin. Onneksi miehenikin tapaa kavereitaan, vaikkei ehkä nii paljon kuin minä ja olen muutenkin itse enemmän menossa mitä mies. Mutta ei ole minulta kieltänytkään!:D Ja yhdessä olo on nii paljon parempaa ku tekee välillä jotai ite ja omien kavereiden kanssa!Ei pidä kahlita toista. Ystävät on todellä tärkeitä ja jos multa joku vaatis etten niitte kans sais olla, ni jättäsin miehen siihen heti!