Olen ihan sekaisin. Olen tapaillut nyt pari kuukautta aivan ihanaa miestä. Mies sanoi heti alussa, että ei halua mitään vakavampaa tällä hetkellä. Paljon pitkiä suhteita hänellä takana, joten haluaisi välillä kuulemma pitää myös hauskaa.
Olemme kuitenkin nähneet nyt säännöllisesti(n. 2-3krt viikossa suunnilleen) ja tunnen olevani todella ihastunut häneen. Hänelläkin tuntuu olevan tunteita minua kohtaan ja on sanonutkin useasti, että saan tehdä mitä haluan muttei hän halua kuulla asiasta.
Nyt sitten n. pari viikkoa sitten sovimme, että rupeaisimme vähän vakavampaan juttuun eli jättäisimme molemmat kaikki muut säädöt pois. Katsottaisiin rauhallisesti ja hiljaa, että mitä tulee tapahtumaan. Hän sanoi, että tykkää jo nyt minusta todella paljon, mutta haluaa edetä rauhallisesti.
Kaksi viikkoa kului ja kaikki tuntui menevän hyvin.Soittelimme ja tekstailimme useasti ja hänen ollessaan baarissakin, niin laittoi viestiä, jossa sanoi, että on ikävä ja olen hänen mielessään. KUNNES nyt sitten torstaina hän lähti kavereidensa kanssa baariin, mutta nyt ei kuulunutkaan viestiä. Ei ottanut yhteyttä kuin vasta seuraavana päivänä(perjantaina), jolloin olimmekin sopineet näkevämme.
Näimme sitten silloin ja juttelimme taas kaikenlaista. Keskustelu ajautui meidän entisiin säätöihimme. Hän sitten kysyi suoraan, että monenko kanssa olen ollut. Kieltäydyin vastaamasta yhtään mitään, koska tiesin, että se loukkaisi häntä eikä hän aiemminkaan ollut halunnut kuulla mitään.
Sitten hän meni oudoksi ja sanoi, että voi vain arvailla kuinka paljon niitä on kertynyt, kun olen kerran ollut sinkkuna niinkin kauan. Ja että kuulemma häntä sattuu ja häiritsee asia todella paljon.
Lisäksi hän sanoi perään, että on epävarma jutustamme, koska hänellä on viimeiset hetket pitää hauskaa(hän on 24) ja minä olen saanut pitää hauskaa 2,5 vuotta. Sanoi kadehtivansa minua.
Seuraavana päivänä näimme taas illalla(baarissa) ja hän sanoi suoraan, että haluaakin avoimen suhteen kanssani. Kuulemma tuntuu todella pahalta, koska olen aivan mahtava tyttö ja jos vertaa aiempiin eksiinsä, niin tajuaa että olen monta kertaa mahtavampi. Ja jokaisella kerralla ja joka hetki kun näemme ja olemme yhdessä, on aivan mahtavaa.
Haluaisi kuulemma edelleen nähdä minua, mutta myöskin minun olisi hyväksyttävä, että hänellä on muita.
Ilta päättyi sitten siihen, että itkin koko yön ja sain hänetkin itkemään. Sanoi olevansa ihan sekaisin, koska ei tiedä kunnolla itsekään mitä tehdä. Viimeinen asia, mitä haluaa on se, että minuun sattuu ja itken hänen takiaan. Sanoi myös ymmärtävänsä, jos en enää pysty näkemään häntä jatkossa.
Tapasimme kuulemma vain niin väärään aikaan. Jos olisimme tavanneet vaikka vuoden päästä, hän ei olisi epäröinyt. Mutta nyt hänellä on mielestään viimeiset mahdollisuudet pitää hauskaa(pyörittää monia naisia yhtä aikaa, jota ei ole ehtinyt tehdä moneen moneen vuoteen seurustelujen takia)
Nyt ongelmana onkin, että en tiedä mitä tehdä. Tiedän vain, että kaikki mitä hän sanoi meistä ja yhteisistä hetkistämme, on niin totta. Rakastan hänen seuraansa ja tapaa, jolla hän ottaa minut huomioon. Nauramme samoille asioille, seksi on loistavaa ja tunnen, että hänen kanssaan voin olla täysin sellainen kuin olen. Tulemme vain niin hyvin juttuun.
En kuitenkaan tiedä, pystynkö siihen, että tiedän hänellä olevan muitakin naisia. Pelottaa ajatellakin.
Tuntuu vain niin epäreilulta, että ensimmäistä kertaa koskaan elämässäni tapaan ihmisen, joka saa minut tuntemaan itseni onnelliseksi. En kuitenkaan riitä hänelle:/
Olemme kuitenkin nähneet nyt säännöllisesti(n. 2-3krt viikossa suunnilleen) ja tunnen olevani todella ihastunut häneen. Hänelläkin tuntuu olevan tunteita minua kohtaan ja on sanonutkin useasti, että saan tehdä mitä haluan muttei hän halua kuulla asiasta.
Nyt sitten n. pari viikkoa sitten sovimme, että rupeaisimme vähän vakavampaan juttuun eli jättäisimme molemmat kaikki muut säädöt pois. Katsottaisiin rauhallisesti ja hiljaa, että mitä tulee tapahtumaan. Hän sanoi, että tykkää jo nyt minusta todella paljon, mutta haluaa edetä rauhallisesti.
Kaksi viikkoa kului ja kaikki tuntui menevän hyvin.Soittelimme ja tekstailimme useasti ja hänen ollessaan baarissakin, niin laittoi viestiä, jossa sanoi, että on ikävä ja olen hänen mielessään. KUNNES nyt sitten torstaina hän lähti kavereidensa kanssa baariin, mutta nyt ei kuulunutkaan viestiä. Ei ottanut yhteyttä kuin vasta seuraavana päivänä(perjantaina), jolloin olimmekin sopineet näkevämme.
Näimme sitten silloin ja juttelimme taas kaikenlaista. Keskustelu ajautui meidän entisiin säätöihimme. Hän sitten kysyi suoraan, että monenko kanssa olen ollut. Kieltäydyin vastaamasta yhtään mitään, koska tiesin, että se loukkaisi häntä eikä hän aiemminkaan ollut halunnut kuulla mitään.
Sitten hän meni oudoksi ja sanoi, että voi vain arvailla kuinka paljon niitä on kertynyt, kun olen kerran ollut sinkkuna niinkin kauan. Ja että kuulemma häntä sattuu ja häiritsee asia todella paljon.
Lisäksi hän sanoi perään, että on epävarma jutustamme, koska hänellä on viimeiset hetket pitää hauskaa(hän on 24) ja minä olen saanut pitää hauskaa 2,5 vuotta. Sanoi kadehtivansa minua.
Seuraavana päivänä näimme taas illalla(baarissa) ja hän sanoi suoraan, että haluaakin avoimen suhteen kanssani. Kuulemma tuntuu todella pahalta, koska olen aivan mahtava tyttö ja jos vertaa aiempiin eksiinsä, niin tajuaa että olen monta kertaa mahtavampi. Ja jokaisella kerralla ja joka hetki kun näemme ja olemme yhdessä, on aivan mahtavaa.
Haluaisi kuulemma edelleen nähdä minua, mutta myöskin minun olisi hyväksyttävä, että hänellä on muita.
Ilta päättyi sitten siihen, että itkin koko yön ja sain hänetkin itkemään. Sanoi olevansa ihan sekaisin, koska ei tiedä kunnolla itsekään mitä tehdä. Viimeinen asia, mitä haluaa on se, että minuun sattuu ja itken hänen takiaan. Sanoi myös ymmärtävänsä, jos en enää pysty näkemään häntä jatkossa.
Tapasimme kuulemma vain niin väärään aikaan. Jos olisimme tavanneet vaikka vuoden päästä, hän ei olisi epäröinyt. Mutta nyt hänellä on mielestään viimeiset mahdollisuudet pitää hauskaa(pyörittää monia naisia yhtä aikaa, jota ei ole ehtinyt tehdä moneen moneen vuoteen seurustelujen takia)
Nyt ongelmana onkin, että en tiedä mitä tehdä. Tiedän vain, että kaikki mitä hän sanoi meistä ja yhteisistä hetkistämme, on niin totta. Rakastan hänen seuraansa ja tapaa, jolla hän ottaa minut huomioon. Nauramme samoille asioille, seksi on loistavaa ja tunnen, että hänen kanssaan voin olla täysin sellainen kuin olen. Tulemme vain niin hyvin juttuun.
En kuitenkaan tiedä, pystynkö siihen, että tiedän hänellä olevan muitakin naisia. Pelottaa ajatellakin.
Tuntuu vain niin epäreilulta, että ensimmäistä kertaa koskaan elämässäni tapaan ihmisen, joka saa minut tuntemaan itseni onnelliseksi. En kuitenkaan riitä hänelle:/
Vastaukset 21
Vanhimmat
"Mutta nyt hänellä on mielestään viimeiset mahdollisuudet pitää hauskaa(pyörittää monia naisia yhtä aikaa, jota ei ole ehtinyt tehdä moneen moneen vuoteen seurustelujen takia)"
Siis en ymmärrä tätä, jos hän oikeasti pitää sinusta ja tuntee löytäneensä oikeanlaisen naisen ei pitäisi olla mitään tarvetta "pyörittää monia naisia yhtäaikaa". Mulle tulee käsitys, että et kuitenkaan ole hänelle "se oikea", koska jos todella rakastaa ja välittää toisesta, ei pitäisi olla mitään tarvetta katsella muista. Lähde suhteesta niin kauan kuin vielä olet ehjä. Mitä pidemmälle tuo "säätäminen" menee, sen enemmän satutat vain itseäsi. Tuntuu todella pahalle, tiedän sen.
Itselläni on takana vuoden mittainen suhde, jossa mies ei halunnut "mitään vakavaa", vaikka piti sanojensa mukaan minusta todella paljon. Tilanne meni siihen, että itse rakastuin häneen todella paljon, ja kun vuoden tapailujen jälkeen kysyin voisimmeko edetä vakavammalle tasolle, hän sanoikin että ei ole valmis sitoutumaan. Eli minä koko vuoden ajattelin, että kunhan aika kuluu, hän olisi valmis. Niin ei käynytkään ja minä kärsin.
Kannattaa päästää irti ajoissa, myöhemmin se on todella tuskallista.
sitä, että kun noinkin nuorista ihmisistä kysymys, niin tuolla miehellä (pojalla) ei vain itsetunto kestä sitä että nainen on kokeneempi kuin hän.
Pojan täytyy ensin saada nainen kokemuksissa kiinni, ennenkuin voi ajatella seurustelevansa tämän kanssa.
Nuoret pojat voivat hyvinkin noin ajatella...vaikka kuinka olisi rakastunut. Typerää mutta niin se vain on.
En tietenkään voi varma olla, mutta aloittajan tekstin perusteella tuli tuollainen käsitys tilanteesta.
Sanoisin että lähde tuosta suhteesta vielä kun ehdit ja ennenku todella satutat itseäsi. Siis se ei riitä, että sinä olet rakastunut tuohon jätkään, jos hän ei halua vielä sitoutua niin anna hänelle se hänen kaipaama vapaus ja etsi itsellesi se mies joka todella rakastaa sua ja haluaa olla sun kanssa!
Sillä voin sanoa että mulla on varmasti paljon enemmän kokemusta parisuhteista ku mitä mun nykyisellä mut koskaan se ei ole häntä millään tavalla häirinnyt eikä meidän rakkauttamme vähentänyt toisiimme millään tavalla. Ei ihminen joka toista rakastaa mieti tuollaisia, silloin ollaan joko yhdessä tai ei olla mut ei tuommoiseen avoimen suhteen kanssa leikkimiseen kannata lähtee jollet sitten tosissasi ole valmis jakamaan tätä miestä muiden naisten kanssa ja selvästikään et sitä ole. Tuossa satutat vaan itseäsi pahemman kerran. :(
http://www.youtube.com/watch?v=Ik_NAbvQyqM
sietämättömän sydäntä riipivä tilanne varmasti :(
Joka kerta kun näette ja olette yhdessä on aivan mahtavaa?????? ja sä olet aivan
mahtava..??? okay jokaisella on erillainen ajatusmaailma mutta minä käsittäisin
näin että jos teillä on mahtavaa niin saattais tarkoittaa että teil on myös hauskaa..
jos sä oot mahtava niin minkälaista ihmistä tuo mahtaa etsiä..voi tulla pettymyksiä..
Jos sä oot mahtava niin luulis haluavansa olla mahtavassa seurassa,minä ainakin haluaisin..
tyyppi vain haluaa porata muita eikä siinä sivussa halua loukata sinua ja kuitenkin
haluaisi ehkä pitää sinua pitona.
no mä sanoisin tälle kaverille että yksi tyytyväinen MAHTAVA nainen on paljon parempi
kuin muutama hetki,kokemus ja sulka hatussa..
pahasti jos käypi suattaa kaduttaa myöhemmin..
lykkyä tykö..
myös miehen näkökulmaa. (Vaikka itse olenkin nainen.) Olen elänyt parissa suhteessa yhteensä 15-vuotiaasta nykyisyyteen, 21-vuotiaaksi, suhteiden välillä ei ollut ns. "hengähdystaukoa", ja pelkäsin menettäväni rakastamani ihmisen, jos sellaista vaatisin. (Tuskin hänkään olisi halunnut odotella niin, että olisin tapaillut muitakin siinä välillä.) Vapaudenkaipuu on toisinaan suhteen kriisiaikoina aika sietämätöntä, toisaalta kait rakkaus voittaa, koska en osaisi kuvitella elämää ilman miestäni.
Tässä maailmassa yleisestikin vaikuttaa olevan ihanteena sinkkuilu nuorempana, ja sitoutumista yhteen ihmiseen pidetään kummallisena ja muut voitonriemuissaan odottavat, et "koskas nekin eroavat, nähtäispä taas, että näin se menee". Vaatii aikamoista itsekuria vaalia elämänkestävän suhteen ihannetta, koska useimmiten se elämä kuitenkin on sitä tylsää arkea eikä juhlaa kuten ikuisessa ihastuksessa. Ehkä miesystäväsi on kokenut suhteen arkistumisenkin taakan edellisissä suhteissa, eikä halua samaa uudelleen?
Sanoisin myös, että sinun kannattaa unohtaa, ellet kykene antamaan hänelle aikaa ja tilaa kokeilla - sama ongelma tulee esiin entistä voimakkaampana myöhemmin, jos hän nyt "taipuu" sinun tahtoosi. Toisaalta, se että antaisit hänelle vapaat kädet tehdä mitä lystää, saattaisi koitua eduksesi, jos hän huomaisi kaipaavansa sinua sittenkin enemmän kuin muita kokemuksia, kuka tietää? Rakkauselämässä ei ole olemassa valmiita reseptejä, joiden mukaan toimimalla onnistuu varmasti, pitää vain uskaltaa kokeilla ja tehdä päätöksiä, jotka tuntuvat parhailta, vaikka ne eivät olisi niitä tyypillisimpiä ratkaisuja.
Onnea sinulle, mitä sitten päätät tehdäkin.
Erityisesti sinulle, joka kirjoitit viimeisimmän viestin. Tätä juuri mietin, että itsekin ymmärrän tietyllä tavalla miestä. Hän kuvaili aiemmin fiiliksiään, kun oli eronnut viimeisimmästä suhteestaan ja sanoi, että tuntui niin ihanalta, kun sai taas olla vapaa ja keskittyä kavereihin ja hauskanpitoon.
Häntä on myös petetty kerran yhdessä suhteessa ja muutenkin tuntui, että jäänyt katkeraksi suhteista.
Näimme tosiaan taas eilen ja olin aivan mahtavaa. En haluaisi menettää häntä kokonaan, joten ajattelin yrittää jonkun aikaa tätä. Sanoinkin hänelle, että paluu avoimeen suhteeseen ei kuitenkaan vaikuta minuun mitenkään, koska en aio harrastaa seksiä kenenkään muun kanssa.
Hän totesi, että mitä meihin tulee, niin nautitaan toistemme seurasta aina kun nähdään ilman turhia miettimisiä.
Hän kuitenkin vaikuttaa seurusteluihmisille, koska kaipaa tiivistä yhdessäoloa ja yhteydenpitoa(tulee usein juttelemaan messengerissä, tekstaa, soittaa) ja haluaa nähdä useasti(ainakin tähän asti halunnut).
Olisin kyllä kenties valmis odottamaan, jos tietäisin, että meistä voi tulevaisuudessa tulla jotakin. Erittäin hyvin kyllä sanottu se, että koskaan ei voi tietää, mikä on oikea ratkaisu. Jokin minussa vain sanoo, että tästä miehestä ei kannattaisi luopua. Yritän antaa hänelle sen tilan, mitä hän tarvitsee.
Mielessä kävi jopa, että ehdottaisin ettei olla puoleen vuoteen tekemisissä ja sitten katsotaan tilannetta uudelleen. Josko tunteet olisivat edelleen jäljellä.
Ajattelin kyllä, että jos menee liian vaikeaksi ja minulle tulee liian paha olo, niin sitten sanon etten pysty jatkamaan. Silloin asetan hänet taas valinnan eteen, mutta toivon, että hetki olisi silloin sellainen, että hän olisi valmis asettumaan aloilleen:)
Älä riko itseäsi.
Kaikki tässä maailmassa on mahdollista, kunhan muistat että pidät oman "sielusi" kuitenkin kaukana.
Miksi helkkarissa suhteet on nykyään tätä? Vai onko se aina ollut..
oikeasti seurusteluihmiseltä? Mielestäni ei. Luehan uudestaan mitä kirjoitit. Hän haluaa avointa suhdetta, sinä ilmeisesti et? Pystytkö elämään sen asian kanssa, että hän panee myös muita naisia?
Älä lopeta jos teillä on tunteita noinkin paljon, ihmiset on nykyään tosi epävarmoja omista tunteistaan, anna miehelle aikaa ja anna siimaa. Olen jo vanhempi nainen minäkin ja kokenut helvetillisen avioliiton....siinä tuli matkan varrella mietittyä kaikenlaista. Päätin että ikinä en sido toista ihmistä kiinni itseeni väkisin....väsyttämällä onnistuu paljon paremmin. Miehet haluavat valloittaa, se on heidän luontonsa ja useimpia ei myöskään pakottamalla saa jäämään mihinkään suhteeseen, sen sijaan antamalla heille aikaa tulla itse sinne minne tunteet sanoo, tulos on paljon parempi.
Minulla on myös tällainen mies nyt joka haluaa muitakin naisia, mutta minä olen hänelle tärkein. En sido häntä itseeni ja saan kuitenkin varauksetonta rakkautta (ehkä juuri siksi) häneltä. Hän ei olisi onnellinen liian kaavamaisessa suhteessa. Asumme yhdessä silti ja elämä on ihanaa, joskus vaan menovietti iskee ja sitten hän menee ja minä toivotan tervetulleeksi takaisin. Muutaman tunnin hän korkeintaan on poissa ja sanoo että on kiva tulla kotiin ihmisen luo joka rakastaa ja jota hän rakastaa.
En tarkoita että teillä voisi olla tällainen suhde, mutta kun tilaa antaa ihmiselle josta välittää niin sen saa kyllä takaisin moninverroin.....ehkä tämä rakkautesi huomaa ettet tosiaan halua häntä menettää ja voi olla hyvin todennäköistä että tätä piirrettä hän ei löydä niistä muista naisista....joten rakkaus sinua kohtaan voi kasvaa ja kehittyä rauhassa. Sinulla on tunne hänestä, mene sen mukaan.....rakasta niinkuin toista voi puhtaimmillaan rakastaa "sellaisena kuin hän on". Tsemppiä teille!
Jotain tällaista toivoisin itsekin saavuttavani... eikä aina tätä mustasukkaisena mollottamista. Menetkö muuten koskaan itse... ? minä saisin mennä mutta kun en halua siksi tuntuu että puntit ei mene tasan... kun minä en halua mennä ja toinen haluaa tai ainakin on halunnut.
Monia huolettaa näissä geimeissä ylimääräiset lapset ja taudit... luottamuksen toiseen täytyy olla aika kova että antaa toiselle tuollaista vapautta... eikä katkeroidu!
Teillä on piiitkä juttu varmaan takana ja ikää ja kypsyyttä että en nyt ala enempää kahden vuoden teini ärveltämisestäni avautumaan (useampi vuosi on tunnettu ennen ärveltämistä... oli yhteisiä kavereita ja sama työpaikka)...
Äskeinenkin viesti oli yli pitkä.. mutta tosi. Ja rakastan tätä ihmistä todella... en vain tiedä miksi... ja miten pitkään jaksan. Ihan tuommonen perusräpeltäjä... jos nainen tarjoaa itseään ja ei pääse minun luo pitkään aikaan niin varmaan saattaa ottaa tarjouksen vastaan mutta ei etsimällä etsi baareissa tms. seuraa koska ei usko niihin ja pelkää tauteja (kondomikin voi mennä rikki) ja ikäviä tilanteita tuntemattomien kanssa. mälkättänyt olen mutta ei kai se minun elämän laatua paranna, jos ainavaan vihasena mälkätän toisista naisista (tulevista, menneistä ja olleista)... ehkä pitäisi vaan nauttia siitä mitä on eikä vaan pelätä kaiken loppumista... harvoin ne pitkät suhteet edes seinään loppuu ilman selityksiä ja kännipanoihin nyt ei ainakaan pitäisi lopettaa.
oot kyllä super nainen tuossa mielessä.... anna lisää ohjeita :D
Ap:n pitää miettiä haluaako sen räpeltäjän todella väsyttää itelleen vai antaako mennä. Minä kokeilen väsyttää... kun kuitenkin siinä on se joku mitä muissa ei ole... testattu ja hyväksi havaittu..mutta ailahtelee... ja menee mielensä mukaan välillä (ei tosin naisiin mutta muuten elämässä ei aina ajattele pitkälle tulevaisuuttaan... kerran mälkättäessäni hermostuksissaan sanoi että " Kuule.. kun minulla ei ole mennyttä kaunaa enkä murehdi tulevaa vain tämä hetki on nyt... ja minä olen nyt sun kanssa, niin miksi sinä puhut minulle jo menneistä naisista/ajoista kun minä haluan puhua sinun ja minun yhteisistä asioista, meidän mukavista asioista ja ensi kuusta?"
No niinpä... miksi tosiaan... ja on meillä tulevaisuuden suunnitelmiakin aina parille kuulle varalta, jos ja kun ollaan yhdessä (miehelle tämä on selvä asia että ollaan mutta itse en aina tiedä))
Olen itse 45v ja sanon aikuisen naisen syvällä kokemuksen rintaäänellä,että lähde hyvä tyttö tuosta suhteesta ja äkkiä! Olette niin nuoria,nauttikaa elämästä. Jos toinen on noin epävarma ja puhuu itsensä pussiin,unohda! Tiedän,että on haikeaa ja vaikeaa,mutta säästä itsesi turhalta sydänsurulta. Kun oikea osuu eteen,ei mieti milaista elämää toinen on viettänyt,vaan ottaa hänet ihmisenä,jolla oma menneisyys eikä anna sen vaikuttaa uudessa suhteessa.
Aikoinani löysin exmieheni ja rakastuin päätä pahkaa.Ummistin silmäni hänen mielettömälle mustasukkaisuudelleen ja epävarmuudelleen omista kyvyistään. Olimme yhdessä peräti 20v,mutta mustasukkaisuus ja epäileminen koko ajan tappoi tunteet.Rakastan vieläkin häntä ja sydän on ihan rikki,kun kuulen ja näen hänet uuden vaimonsa kanssa. Mutta en olisi enää hengissä,jos olisin jäänyt siihen suhteeseen. Niin hajalla olin ja olen vieläkin.
mustasukkaisen orjaksi jos hänen sairaalloinen luonne teki elämästäsi helvettiäkin vaikemman.Siitä on jäänyt sinulle loppuiäksi traumoja ja hoet vieläkin..miksi...miksi suostuin siihen ja joista et pääse irti ilman terapiaa.
Jos kysienen kaveri aidosti oikeesti rakastaa sinua...hän jättäisi kaiken muun ja olisi vain sun....unohda se mies..niin olet onnellisempi...mies kun rakastaa, niin hän ei epäröi yhtään....
Minulla on kanssa kokemus, että jos ei heti ole kiinnostunut tai pian edes, ei ole koskaan. Surullista. Ja kärsin sivussa, jo alussa oli joku toinen hänellä ja muutenkin muita vaikka ei kertonut. Ja vuosia kuluu, nyt on jäljellä vain masennusta, ja sitten yksineloa kun ei ketään löydy.
olen myös ollut suhteessa, jossa mies on pyörittänyt muita naisia. Miehellä myös alko ongelma ja ikää yli 40-v. Miksi asioista ei voi puhua suoraan, mitä miehet pelkäävät ?
Kuka on sanonut, että sinun tulee pystyä siihen, että rakastat häntä ja tiedät hänellä olevan muita naisia. Kun mies on noin sekaisin, sinun on nyt kaikesta huolimatta otettava oman elämäsi ohjat käsiin. Esim. ilmoita että mennä saa miten lystää, mutta sinut on jätettävä rauhaan. Siis joko/tai rakkaus sinuun tai vapaus joka suuntaan. Voithan häntä mielessäsi rakastaa mutta lopettakaa viestittely puolin ja toisin kokonaan (ajattele vaikka 6 kk koeaikaa). Siis nyt sinä päätät ehdot sen sijaan että olet nyyhkivä kynnysmatto.
Poika taitaa kärsiä akuutista sitoutumispelosta, pelkää jotenkin että sinun kanssasi menettää itsemääräämisoikeutensa tms. sekavaa angstia. Ehkä hän on pelästynyt itsekin tunteidensa syvyyttä seurassasi. Tai hän on kuunnellut kavereiden "hyviä neuvoja"? Hän ehkä palaa luoksesi tajuttuaan arvosi tai sitten ei. Voit vain odottaa ja itse tehdä oikein.
Kavereiden kanssa baarissa ravaaminen jos on noin tärkeää niin olkoon..
Ehh, eli varanaisena olet. Jannu vaihtoon vaan.
Eihän siinä olisikaan mitään, jos tietäisi, että toinen vain panee ( tulee, menette sänkyyn, tyyppi pistää peniksen pimppiin ja laukeaa 5 min kuluttua, menee suihkuun ja lähtee pois) mutta kun siihen liittyy kädestäpitäminen, yhdessä nauraminen ja muu hyväily.. mihin liittyy tunteita eikä tyydytystä niin se se vasta kirpaiseekin...
jokainen nainen (ja ehkä miehetkin) olipa naimisissa tai vapaassa tai seurustelussa tuntee joskus mustasukkaisuutta kumppanistaan mutta kun ei ketään voi omistaa joka hetki... itse olen mustasukkainen luonne mutta yritän kehittyä... ja vapautua.
Itselleni on todella vaikea pettää vakipanoani/rakastani mutta tämä herra ei koe samaa vaikeutta... henkilöllä myös takana kaksi 7 vuoden avioliittoa ja itselläni 4 vuoden avioliitto jossa petin 2 kertaa..
Ollaan kerrottu jo alussa toisillemme panot ja suhteet kuluvilta vuosilta ja hän on ollut rehellinen kertoessaan nykyisistä jutuista.. en tiedä onko niissä tunteita tai ei ovatko ne ohi tai eivät ja ne tapahtuivat kaikki ulkomailla. Saldo on jotenkuten tasan... minulla on enemmän yhden yönjuttuja ja miehen suhteet taas paria lukuun ottamatta kuulostavat siltä, että mies on ollut vakavissaan mutta nainen on lähtenyt (syyt ovat ymmärrettäviä).
Kehuu olleensa viisi vuotta selipaatissakin... 18-vuotissyntymäpäivien jälkeen itse en ole ollut varmaan viiteen kuukauteen selipaatissa...
Taitaa olla yleisempi ongelma naisilla kuin miehillä se, että haluaa omistautua toiselle liikaa eikä siksi halua jakaa toista.Miesten ongelma taas tuntuu olevan, että haluaa tapailla muita mutta ei kestä jos kumppani tapailee.
En ole voinut edes suudella muita miehiä kahteen vuoteen mikä on pantu yhdessä... vaikka olen yrittänyt (unohtaakseni tämän panon/rakastettuni). Suutelu on minulle vain niin iso asia... ja me suutelemme paljon... mies tietysti väittää, että ei ole suudellut muita yhtä paljon mutta enpä ole ollut laskemassa... avioliitossani en suudellut juuri koskaan ja ex-miehestäni pitkät suudelmat olivat kuvottavia... muitakin rajoituksia oli mitä tällä miehellä ei ole...
Mekin näemme 2-4 kertaa viikossa ja soittelemme ja tekstaamme lähes jokapv, haaveena olisi muuttaa yhteen ja mieskin haluaisi asua minun kanssa mutta en uskalla edes kysyä kuinka pitkään. toiset vaan on vapaampia kuin toiset... mutta eikö tosi rakkaus ole ymmärtäväinen... ja loppujen lopuksi mustasukkaisuudessa on enemmän kyse siitä mitä muut meistä ajattelevat (pitävätkö muut minua huonona kun jaan rakkaani muiden kanssa) kuin niistä parista päivästä, jolloin kumppani kertoo pettäneensä ja sinusta tuntuu pahalta (toki kyse voi olla luottamuksen menetyksestä noin yleensä... salailu on inhottavaa).
Meidän juttu ei tosiaan ole vapaa suhde, koska minä en anna itselleni vapautta ja yritän ottaa vapauden myös toiselta pois. Ehkä se on kiristys- ja panosuhde... mukavilla lisukkeilla ja yhdessäololla. Minä vain kiristän ja vangitsen itseeni miestä, joka haluaisi vain panna ja suudella ja asua (ainakin väliaikaisesti) minun kanssa... aika ilkeää... mutta realistista.
Tämän jutun aikana en ole kokenut mitään tunteita vaikka olen nukkunut useammankin uroon sängyssä jatkoilla, mitään ei ole tapahtunut. kertoessani yö jutuista tämä kaverini haluaisi tietää kaiken "huvikseen" mutta minua ei huvita kertoa että
"Pekka kyllä kovasti yritti kähmiä ja oli hellä mutta en päässyt, tequila paukuista huolimatta, fiilikseen eikä edes pussailtu... kainalossa nukuin koko yön jalatristissä ja näin unta sinusta, aamulla hiivin pois ennen kukon pierasua"
Mitä kertomista tuossa on... ihan säälittävää... joskus olen yrittänyt valehdella sekstanneeni mutta kun en ole hyvä valehtelija.
Sun kannattaa miettiä vakavasti mitä tältä mieheltä tahtoo... jos tahtoo perheen ja uskollisen aviomiehen... unohda. jos tahtoo ystävän ja vaki panon/rakastetun ilman sitoumuksia pidä nyt ainakin varalla.... Voit mennä rikki tai voit olla menemättä... kukaan muu ei tiedä täällä tunteitasi kuin sinä...
yritä tapailla muita jos onnistuu niin anna kaverin mennä... sinulla voi olla mahtavaa muidenkin kanssa itse en vain usko tuohon juuri nyt... haluaisin olla osa vakipanoni elämää ja asua sen kanssa... vain siten uskon pääseväni tunteistani eroon... olen nähnyt avioliiton tappavan niin monta hyvää suhdetta...
Se ei edes tykkää kun kutsun sitä vakipanoksi tai hoidoksi mutta kun sitä ei voi ottaa oikein vakavastikaan vielä ... ehkä pitäisi puhua lemmikistä... tai ystävästä...
Olen tavannut sen vanhemmat ja se haluaisi tavata minun mutta mutta... en haluaisi selittää äidille kaikkia kuvioita. Äiti tosin tietää tyypin ennestään ja on antanut summittaisen joon meidän menoille mutta käskee aina miettimään, että onko tämä nyt se elämä mitä haluan jatkaa....
näin on mennyt parikin vuotta mutta loppua/uutta alkua odotellessa...
"Hän sitten kysyi suoraan, että monenko kanssa olen ollut. Kieltäydyin vastaamasta yhtään mitään, koska tiesin, että se loukkaisi häntä eikä hän aiemminkaan ollut halunnut kuulla mitään."
Lue oma kirjoituksesi uudelleen niin monta kertaa, että ymmärrät sen. "Kieltäydyin vastaamasta", "loukkaisi häntä". Siinä se on.
Kuvittele nyt hetki, että olisit elänyt elämäsi toisin. Kuvittele nyt vaan. Hyvä. Silloin voisitkin kirjoittaa toisin: "Vastasin niin kuin asia on, koska tiesin, että mies pitäisi kuulemastaan" - kun on näin, voi rakkaus olla molemminpuolista. Otan osaa, että kohdallasi ei käynyt niin ja menetit miehen, joka olisi voinut olla Se Oikea. Opettaisitko tyttäresi toimimaan toisin, kuin itse olet toiminut?
Jos sulla on ollut irtosuhteita, etsi vakikumppaniksesi mies, jonka olisit kelpuuttanut jo pelkkään irtosuhteeseenkin ja jolla on ollut jonkin verran enemmän seksipartnerteita kuin sulla. Silloin voi rakkaus syttyä molemminpuolisena ja olla kestävällä perustalla. Mies kokee nämä asiat hyvin eri tavalla kuin nainen.
SAIRAS suhde