Minulla on ongelma, josta haluaisin tietää enemmän. Kärsiikö moni samasta asiasta vai vain minä.
Onko kyseessä jokin pakko-oire tai lapsuuden trauma?
Joka kerta kun käyn miespuolisella lääkärillä (olen siis nainen) niin rakastun korviani myöten lääkäriini.
Ihan sama onko hän nuori tai vanha, ruma vai komea, naimisissa tai ei.
Tämä on aika häiritsevää koska pelkään että lääkäri huomaa sen kun alan punastella ja änkyttää, lisäksi se vie yöunenikin pitkäksi aikaa.
Pyrin aina valitsemaan naislääkärin, mutta joskus sitä vaan pakosta joutuu mieslääkärille.
Onko tämä tällainen normaalia vai olenko jotenkin sekaisin?
Minulla on huono isäsuhde joten se voisi olla yksi syy, että tuntuu niin ihanalta kun mies "huolehtii" terveydestäni ja hoitaa minua.
Se on kuitenkin pitemmän päälle tosi ärsyttävää kun tietää jo etukäteen miten taas käy, jos joutuu mieslääkärille.
Tällä hetkellä olen sinkku, mutta samaa tapahtui myös silloin kun vielä seurustelin, mikä minusta viittaa sairauteen. Oli todella inhottavaa seurustellessaan rakastua mieslääkäriin, siinä oli selittämistä kotonakin.
Mihin tämän vaivan takia pitäisi hakeutua (ei mieslääkärille, kiitos;)
Voi kuulostaa huvittavalta, mutta ei ole pitemmän päälle hauskaa tällainen, se hävettää eikä siitä voi puhua läheisilleenkään.
Tämä on myös yksi syy, miksi en uskalla enää seurustella koska se haittaa suhdettakin.
Onko kyseessä jokin pakko-oire tai lapsuuden trauma?
Joka kerta kun käyn miespuolisella lääkärillä (olen siis nainen) niin rakastun korviani myöten lääkäriini.
Ihan sama onko hän nuori tai vanha, ruma vai komea, naimisissa tai ei.
Tämä on aika häiritsevää koska pelkään että lääkäri huomaa sen kun alan punastella ja änkyttää, lisäksi se vie yöunenikin pitkäksi aikaa.
Pyrin aina valitsemaan naislääkärin, mutta joskus sitä vaan pakosta joutuu mieslääkärille.
Onko tämä tällainen normaalia vai olenko jotenkin sekaisin?
Minulla on huono isäsuhde joten se voisi olla yksi syy, että tuntuu niin ihanalta kun mies "huolehtii" terveydestäni ja hoitaa minua.
Se on kuitenkin pitemmän päälle tosi ärsyttävää kun tietää jo etukäteen miten taas käy, jos joutuu mieslääkärille.
Tällä hetkellä olen sinkku, mutta samaa tapahtui myös silloin kun vielä seurustelin, mikä minusta viittaa sairauteen. Oli todella inhottavaa seurustellessaan rakastua mieslääkäriin, siinä oli selittämistä kotonakin.
Mihin tämän vaivan takia pitäisi hakeutua (ei mieslääkärille, kiitos;)
Voi kuulostaa huvittavalta, mutta ei ole pitemmän päälle hauskaa tällainen, se hävettää eikä siitä voi puhua läheisilleenkään.
Tämä on myös yksi syy, miksi en uskalla enää seurustella koska se haittaa suhdettakin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tässä kyse enemmän siitä, että toivot jollakin tasolla lääkärisi ihastuvan sinuun? Lääkärihän ei koskaan saa ruveta suhteeseen potilaansa kanssa (haaveilu on varsin harmitonta), eli potilas voi haaveilla olevansa vaikka kuinka ihana "prinsessa jonka lääkäri-prinssi noutaa valkoisella ratsulla". Kyse on ihanasta päiväunesta, mutta sinne ei saa jäädä lillumaan, vaan ikävä kyllä pitää kohdata niitä tavallisia sammakkoja ja myös itsessään ne vähemmän prinsessamaiset piirteet.
Todellisuudessa et ehkä välttämättä haluasikaan lääkärin vaimoksi. Lääkäritkin ovat nimittäin ihan tavallisia kuolevaisia. Piereskeleviä ja röyhtäileviä, omahyväisiä nilkkejä tai sietämättömiä äriseviä ukkoja. Ehkä janoat vaan ihastumisen tunnetta. Huono isäsuhde on varmaan monen naisen "lapsuuden trauma". Sitä asiaa pitää varmaan sinunkin työstää, eli haaveilut sikseen. Reality-parisuhde on vaikea laji, mutta ehkä sinun on nyt aika tutustua paremmin itseesi ja löytää se prinssi tai sammakko vasta myöhemmin. Ja, ilmankin pärjää;).
Ala seurustelemaan jonkun lääkärin kanssa.
Useilla henkilöillä on vastaavanlaisia pakkomielteitä: joku ihastuu uniformupukuisiin, toinen muusikoihin, sotilaisiin ...
Ei tuollaisesta ihastuksesta tarvitse kenellekkään kertoa ja on ihan typerääkin alkaa moista selittämään seurustelukumppanilleen. Ei siinä mitään pettämistä ole tapahtunut.
Jostain lapsuuden isän ikävästä varmaan asia johtuu. Ihan hyvä keino välttää miespuolisia lääkäreitä ja hoitohekilökuntaa. Jos ei muuta ongelmaa tuota, niin tarvinneeko edes apua etsiä.
Ei kaikkia ongelmia elämässä kannata hoitaa. Voimme välttää myös omaa järkeä käyttäen.