Miehelläni on totisesti tuohon pleikkariin parempi suhde kuin minuun. Eilen en ole saanut kaverista puolta sanaa irti, kun hänellä oli uusi peli. No, myöhemmin tänään aion mennä kyllä juttelemaan pelistä, koska siinä syntyy ainakin jonkinlaista kommunikointia. (Ja kyllä tietyt pelit kiinnostaa vähän myös mua.)
Mutta mutta. Mitä ihmettä mä teen, etten aina jää kakkoseksi? Ei, itse asiassa kolmoseksi: pleikkari, telkkari, minä.
Kyllä, olemme olleet pitkään yhdessä. Yli 10 vuotta. Emme ole siis enää edes teinejä. Mutta onko normaalia, että keski-ikää lähestyvä mies tarrautuu tuolla tavalla noihin leluihinsa?! Eikä missään tapauksessa suostu puhumaan tilanteesta, ei vaikka kuinka ystävällisesti ja pitkämielisesti yrittäisin.
Juttuseuraa sentään joskus saan, mutta läheisyyttä tai seksiä on kyllä turha yrittää. Ei kuulemma kiinnosta. Silti hän sanoo haluavansa jatkaa suhdetta. En ole mikään perinteinen kotirouvatyyppi, joten ainakaan kyse ei ole siitä, että ruoka, siivous tai pyykki tulisivat kätevästi hoidettua... Lapsiakaan ei ole, joten senkään takia ei tarvitse pitää perhettä koossa.
Mikä sitä miestä vaivaa? Vai vaivaako minua jokin?
Mutta mutta. Mitä ihmettä mä teen, etten aina jää kakkoseksi? Ei, itse asiassa kolmoseksi: pleikkari, telkkari, minä.
Kyllä, olemme olleet pitkään yhdessä. Yli 10 vuotta. Emme ole siis enää edes teinejä. Mutta onko normaalia, että keski-ikää lähestyvä mies tarrautuu tuolla tavalla noihin leluihinsa?! Eikä missään tapauksessa suostu puhumaan tilanteesta, ei vaikka kuinka ystävällisesti ja pitkämielisesti yrittäisin.
Juttuseuraa sentään joskus saan, mutta läheisyyttä tai seksiä on kyllä turha yrittää. Ei kuulemma kiinnosta. Silti hän sanoo haluavansa jatkaa suhdetta. En ole mikään perinteinen kotirouvatyyppi, joten ainakaan kyse ei ole siitä, että ruoka, siivous tai pyykki tulisivat kätevästi hoidettua... Lapsiakaan ei ole, joten senkään takia ei tarvitse pitää perhettä koossa.
Mikä sitä miestä vaivaa? Vai vaivaako minua jokin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Laita mies aisoihin ja äkkiä. Omallani oli sama ongelma mutta lopulta mittari tuli täyteen ja uhkasin lähteä, ellei asia muutu. Ja niinhän se muuttui. Kai miehesi seurustelee SINUN kanssasi ,ei koneiden. Pidä siitä huoli äläkä ole liian kiltti ihminen...
Jotenkin tuntuu hassulta ryhtyä aikuiselle ihmiselle lukemaan lakia noinkin itsestäänselvästä asiasta. Olen yrittänyt puhua rakentavasti, mutta sillä ei tunnu olevan vaikutusta. Uhkailuun tai riitelyyn en haluaisi ryhtyä, enkä näe asiaa myöskään minä tai koneet -asetelmana.
Haluaisin vaan joskus olla taas se kaikkein rakkain :) Enne sitä ja sen jälkeen saa pelata niin paljon kuin sielu sietää. - Tämän olen sanonut, miksei se ymmärrä?!
tai elämän niin ei tarvi koko aikaa kyhnätä äijän kainalossa.
Mulla on elämä, ehkä jopa kaksi. Harrastuksia on, ja ystäviä. Jos luet tekstini tarkemmin, huomaat, etten mä siis hae rikkumatonta ja 24h huomiota osakseni. Pieni toisen huomioon ottaminen olisi kuitenkin paikallaan. Minimissään se, että vastaisi, kun tervehditään.
Ajatus pleikkarin heittämisestä pihalle on tietty käynyt mielessä, mutta en mä tosissani sellaiseen ryhtyisi. Pelaan toisinaan itsekin, joten osuisi omaan nilkkaan myös ;)
Sekä elämä että harrastukset. En mä vaadi, että 24h pitäisi olla laatuaikaa pelkästään mun kanssa. Alkuun riittäisi, että kotiin tullessa tervehdittäisiin lämpimästi (voin kyllä odottaa, että senhetkinen pikataival ehtii maaliin) ja että aina uuden pelin tullessa ei olisi puhesuhde poikki kovin monta päivää.
En aio paiskata pleikkaria ikkunasta. Kyllä puheen on autettava, en ryhdy riehumaan.
Auta meistäsi näkemään että elämässä on muutakin kuin uudet pleikkaripelit ja urheilu-uutiset.Sama se on tämän tietsikan kanssa. Jos tässä istuu kaiken sen ajan kun toinenkin on kotona on se aikalailla verta kärsästään kerjäävää toimintaa:-) Niin vain olemme hölmöjä. Annamme näille toosille sen ajan mikä ennen meni puhdetöiden ja seurustelun ja lukemisen piikkiin. Pelasta ukkosi ja sano jotta nyt loppu tahi terapeutille.
Osta lahjaksi toinen ohjain pleikkariin ja pelaa joitain kaksinpelejä hänen kanssaan.
Heh, kaverin tyttöystävä toimi vastaavassa tilanteessa siten, että se otti ja heitti kaverin konsolin viidennen kerroksen ikkunasta pihalle, sillä aikaa, kun kaveri meni käymään jossakin asioilla. Loppui pelaamiset siltä erää ja kaverikin antoi loppujen lopuksi anteeksi, kun ensin selvisi halvauksestaan.. Varmaan ainakin oppi huomioimaan tyttöystäväänsä paremmin sen jälkeen ;)
Siinä voi käydä niin että miehesi on sitten istumassa ihan turhaan vaikka olisit voinut yrittää löytää sellaisenkin joka pitää lasten leluja lapsellisina. On noita nähty, niitten peliin ei muuten kosketa.
Eipä siinä voi oikein muuta kuin joko odotella innostuksen laantumista tai mennä hommaan mukaan. Itsekin pari vuotta vajaat 30 äijä ja silti aina joskus tuo pelikonsoli aiheuttaa vähäsen sellaista kausiluontoista jämähdystä, varsinkin huono keli pihalla niin joskus kaveriporukassa pelaillessa voi humahtaa viikonloppukin niin että heilahtaa.
Itsellä tuo pelailu on vähän sellaista kausiluontoista ja oletan että sama se on valtaosalla muillakin, eli jos nyt perheriitoja meinaa tulla niin ehkäpä voisi vain odottaa ainakin hetkisen ja innostuksen laannuttua vähän huomauttaa kohteliaasti asiasta ennen kuin uusi kausi ehtii alkaa.
Itse tosin pelailen ehkä vähän eri tavalla, pitkät duuniviikot ym. niin voi mennä viikkokausia ettei koske koko koneeseen ja joskus sitten taas menee muutamia päiviä esim. vapailla ihan ohimarssina koneen ääressä. Tosin pelityylikin on sellainen että aina kerralla saatan ostaa 5-10 uutta peliä ja saattavat olla kauankin koskematta, sitten vain joku kerta niitä alkaa hakkaamaan tyylillä "pakko vetää kerralla läpi". Ymmärrän hyvin että ei oikein omakaan emäntä tykkää kun liimautuu ruudun eteen.
Sen olen kyllä (yleensä jälkikäteen) huomannut että olen kyllä aika muriseva tapaus itsekin jos jotain kovin kummoista keskustelua tai huomiota yrittää virittään kun oikein on uppoutunut mutta eipä sitä silloin tajua ajatella...
Ei sen puoleen, yhden varmaan pahimman mökötyksen olen saanut meillä aikaan juuri pelikonsolin takia. Itse kun olen pelejä vähän keräillytkin vuosia niin ajattelin kerran kun alkoi vähän kone jumitella, varmistaa että pystyy kone käytössä kuitenkin vaikka tarvisi huoltoon laittaa, ja ostin varakoneen josta en (aidosti) huomannut mainita emännälle vaan laitoin sen komeroon.
Noh, tulipa yksi perjantai ja oli siinä alla yksi to-pe välinen yö tuttujen kanssa pelailua ja olin ostanut illaksi pippaloihin viinaksia valmiiksi. Oli emännällä vähän huono päivä ja erehdyin jumittumaan pariksi tuntia iltapäivällä koneen ääreen...
Noh, tuli emäntä, nappasi koneen, kipaisi keittiöön ja kaatoi tuuletusritilästä sisään 0,7l kossupullon.
Seuraava reaktio taisi olla yksi pahimpia parisuhdevirheitäni: Emännän toteamus "v---u nyt loppui pelaaminen että mitäs tohon sanot, joko huomaat hänetkin".
Ajattelin hoitaa homman tyylikkäästi enkä hermostunut millään lailla, kaivoin kaapista tuon uuden pleikan josta emäntä ei tiennyt ja totesin rauhallisesti, juu viesti meni perille mutta jos nyt sitten samalla virittelen tämän kiinni, rikkihän tuo vanha taisi jo ollakin. Annatko sen pelin sieltä sisältä jos vaikka vielä toimisi.
Eipi näkynyt muuten emäntää ennen seuraavaa alkuviikkoa kun ovesta pihalle kirmaisi "nyt riitti" karjaisujen kera. Katsoin kuitenkin seuraavat pari viikkoa taas aiheelliseksi pitää pleikan visusti kiinni..
Tämä nyt tietysti ihan hauska esimerkki miten pitkälle taitavat meitin miespuolisten harrastukset välillä naispuolisten hermot raastavan, mutta siinähän sinäkin näkisit miten paha peliriippuvuus on kyseessä, teet saman niin jos kaapista kaivetaan tyynesti uusi pleikka on tilanne varmaan jo paha.
Mä seurustelin neljä vuotta samanlaisen ihmisen kanssa. hän oli 27 vuotta kun erosimme.
Aina kun lähdimme juhlimaan hän kutsui kavereitaan meille pelaamaan. Ensin pelattiin noin kolme tuntia ja sen jälkeen hän saattoi lähteä baariin.
Aina kun lähdimme vaikka vanhempieni luokse viikonlopuksi, hänen oli pakko ottaa pleikkari mukaan vaikkei sitä ois tarvinnu.
Kerran kun hän oli töissä ja annoin hänelle tuntemattoman ihmisen pelata pleikkarilla ni tää mies suuttu ihan järjettömästi!!! et entä jos se ois rikkonu sen jne jne.
Ja kaikista parasta oli se, et jos ehdotin hänelle, et haluisin esim. uuden paidan tai jotain niin ikinä ei ollu rahaa siihen vaikka se saattoi maksaa 20e. mut sit jos joku uus mielenkiintoinen peli tuli markkinoille, joka maksoi 60e, ni hänen suusta tuli vastaus et "kyl me pärjätään vaikka mä tän pelin ostaisinkin". ihan hyvin hän saattoi laittaa viimeiset rahamme uuteen peliin.
Ja viikonloput meni siihen et se heräs kaheksan aikaan aamulla pelaamaan ja jatko sitä aina kahteen asti. Me oltiin muutettu uudelle paikkakunnalle, en tuntenu ketään, en osannu liikkua siellä yhtään, ni ei mikään muu auttanu ku istua sohvalla ka kattoo ku toinen pelas. Ja se suuttu hirveesti jos en ite ollu kiinnostunu siitä pelistä enkä halunnu pelata sitä.
Että ei se oo kivaa!!