Ok, I'm back! =)
Viime viikon alkupuoli meni sairaalassa kytkettynä lukemattomiin elektrodeihin ja erilaisiin kidutuslaitteisiin (oma tulkinta) joista meni letkut nenän ja kurkun kautta mahaan ja suolistoon. Verta otettiin parin tunnin välein milloin mistäkin suonesta ja lukemattomien katedrien, tiputusten, lääkkeiden aiheuttamien allergisten reaktioiden yms. jälkeen olin siinä kunnossa että kumpikaan käsi ei enää toiminut normaalisti ja istumaan nousukin tapahtui sängyn kauko-ohjaimen nappia painamalla. Vessaan ei saanut poistua koska roikuin kiinni letkuissa ja nukkumisesta ei meinannut tulla mitään kun itkin kivusta. Puhumattakaan siitä huvista kun niitä letkuja syötettiin nenän kautta (ilman puudutusta tai rauhoitusta) tosi monen yrityksen verran ja hoitaja piteli minusta kiinni röntgenpöydällä kun yskin, oksensin, itkin, haukoin henkeä ja tärsisin yhtä aikaa... Sanottakoon vain että veri valuu letkujen jäljiltä vielä melkein viikkoa myöhemmin ja katedrit yms. olivat sitä kokoluokkaa että niistä jää arvet...
Kotiin päästyäni olin niin heikko etten edes päässyt suihkuun ja sitten alkoi mennä taju. Seuraavasta parista päivästä ei ole turhan montaa muistikuvaa muuta kuin se että kuulin että minulle tärkeä henkilö joutuu riskialttiiseem leikkaukseen. Sen shokin jälkeen alkoi nousta kunnon kuume ja puolitajuttomana täristen ja ulisten hirveissä lihaskivuissa meni sitten viikonloppu ja poikaystävä on uskollisesti nostellut minua ylös, ruokkinut ja raahannut huoneesta toiseen sillon kun omat jalat lakkoilivat. Että helvetin hieno hiihtoloma... Suunitelmissa oli viettää viikko äidillä suomessa kun ei olla yli 2 vuoteen nähty mutta sitten tuli kutsu sairaalaan X(
Laihdutuksesta sen verran että minulla ei ole hajuakaan, mitä olen viime viikolla syönyt. Sairaalassa jo välipaloiksi sain 600 kcal (per kerta!!!) edestä ravintojuomaa tiedä häntä mitä kaikkea suoneen ja lisäksi normaalit sapuskat. Kaikki tosin ei mennyt alas. Makeita herkkuja on kotona sen jälkeen mennyt ihan kiitettävästi energian saamiseksi ja mehuja olen juonut. Alkuun pystyin nielemään vain pehmeitä mössöjä. Jossain välissä loppuviikosta kai jotain hedelmiä, leipää ja kotiruokaa mutta tarkemmin en muista.
Aamupaino tänään oli 69,1 kg, eli 600g vähemmän kuin helmikuun alussa mutta 700g enemmän kuin alimmillaan kuukauden aikana. Näytän kylläkin kuulema sairaalta, riutuneelta ja rajusti laihtuneelta. Maaliskuussa meinasin ottaa laihdutuksen taas vähän vakavammin jos vaikka pysyisin taas tolpillani. Tavoitetta en uskalla vielä määritellä, katson ensin mikä on kunto ja kerron mihin päädyn. Lumet ovat poissa joten harkitsen juoksuohjelman aloittamista kunhan toivun sen verran että voin tutkia kantavatko jalat.
Liikuntakärpänen: onneksi olkoon, ihana kuulla että jollakin sujuu laihdutus hyvin! ;)
Tosiaan on ollut hiljaista täällä, missä ovat pömppä, muumimami ja kumppanit? Kintas on nyt sitten kai ihan kokonaan kadonnut :'( No, minä ainakin yritan nyt taas kirjoitella aktiivisemmin jos vaikka te muutkin sitten palaisitte!? Tsempataan nyt joukolla taas ettei sitten sitten tarvitse bikineissä kiroilla että miten se laihdutus jäi tekemättä!
Viime viikon alkupuoli meni sairaalassa kytkettynä lukemattomiin elektrodeihin ja erilaisiin kidutuslaitteisiin (oma tulkinta) joista meni letkut nenän ja kurkun kautta mahaan ja suolistoon. Verta otettiin parin tunnin välein milloin mistäkin suonesta ja lukemattomien katedrien, tiputusten, lääkkeiden aiheuttamien allergisten reaktioiden yms. jälkeen olin siinä kunnossa että kumpikaan käsi ei enää toiminut normaalisti ja istumaan nousukin tapahtui sängyn kauko-ohjaimen nappia painamalla. Vessaan ei saanut poistua koska roikuin kiinni letkuissa ja nukkumisesta ei meinannut tulla mitään kun itkin kivusta. Puhumattakaan siitä huvista kun niitä letkuja syötettiin nenän kautta (ilman puudutusta tai rauhoitusta) tosi monen yrityksen verran ja hoitaja piteli minusta kiinni röntgenpöydällä kun yskin, oksensin, itkin, haukoin henkeä ja tärsisin yhtä aikaa... Sanottakoon vain että veri valuu letkujen jäljiltä vielä melkein viikkoa myöhemmin ja katedrit yms. olivat sitä kokoluokkaa että niistä jää arvet...
Kotiin päästyäni olin niin heikko etten edes päässyt suihkuun ja sitten alkoi mennä taju. Seuraavasta parista päivästä ei ole turhan montaa muistikuvaa muuta kuin se että kuulin että minulle tärkeä henkilö joutuu riskialttiiseem leikkaukseen. Sen shokin jälkeen alkoi nousta kunnon kuume ja puolitajuttomana täristen ja ulisten hirveissä lihaskivuissa meni sitten viikonloppu ja poikaystävä on uskollisesti nostellut minua ylös, ruokkinut ja raahannut huoneesta toiseen sillon kun omat jalat lakkoilivat. Että helvetin hieno hiihtoloma... Suunitelmissa oli viettää viikko äidillä suomessa kun ei olla yli 2 vuoteen nähty mutta sitten tuli kutsu sairaalaan X(
Laihdutuksesta sen verran että minulla ei ole hajuakaan, mitä olen viime viikolla syönyt. Sairaalassa jo välipaloiksi sain 600 kcal (per kerta!!!) edestä ravintojuomaa tiedä häntä mitä kaikkea suoneen ja lisäksi normaalit sapuskat. Kaikki tosin ei mennyt alas. Makeita herkkuja on kotona sen jälkeen mennyt ihan kiitettävästi energian saamiseksi ja mehuja olen juonut. Alkuun pystyin nielemään vain pehmeitä mössöjä. Jossain välissä loppuviikosta kai jotain hedelmiä, leipää ja kotiruokaa mutta tarkemmin en muista.
Aamupaino tänään oli 69,1 kg, eli 600g vähemmän kuin helmikuun alussa mutta 700g enemmän kuin alimmillaan kuukauden aikana. Näytän kylläkin kuulema sairaalta, riutuneelta ja rajusti laihtuneelta. Maaliskuussa meinasin ottaa laihdutuksen taas vähän vakavammin jos vaikka pysyisin taas tolpillani. Tavoitetta en uskalla vielä määritellä, katson ensin mikä on kunto ja kerron mihin päädyn. Lumet ovat poissa joten harkitsen juoksuohjelman aloittamista kunhan toivun sen verran että voin tutkia kantavatko jalat.
Liikuntakärpänen: onneksi olkoon, ihana kuulla että jollakin sujuu laihdutus hyvin! ;)
Tosiaan on ollut hiljaista täällä, missä ovat pömppä, muumimami ja kumppanit? Kintas on nyt sitten kai ihan kokonaan kadonnut :'( No, minä ainakin yritan nyt taas kirjoitella aktiivisemmin jos vaikka te muutkin sitten palaisitte!? Tsempataan nyt joukolla taas ettei sitten sitten tarvitse bikineissä kiroilla että miten se laihdutus jäi tekemättä!
Vastaukset 39
Vanhimmat
Ei tätä hommaa oo unohdettu, minä ainakaan! Jotenkin muka vaan ollut "kiiire". Höm, tai mikä lie.
Onnea munki puolesta Liikuntakärpäsen hyvälle kehitykselle! Ja herkkurotalle myös, että selvisit tuosta suhteellisen kamalan kuuloisesta rääkistä! Toivottavasti elämä taas rupee hymyilemään ja jalatkin alkavat kantaa. Toivu nyt ensin ja sitten mieti sitä liikuntaa ja juoksuohjelmaa, tuokin on jo todellinen saavutus, että olet suunnilleen kunnossa moisen kituutuksen jälkeen!
Niin, eli mulla punnituspäivä piti olla maaliskuun eka. Se muuttui maaliskuun tokaksi ja tässä tulos. Viime kertaiseen punnitukseen -1,4 kg. Eli suunta on oikea, vaikken v i e l ä k ä ä n ole alle kuudenkympin. Mutta mutta, kai sekin joskus vielä saavutetaan.
Liikunnasta ei ole oikein tullut mitään, en muista mitä olen jo kertonut, mutta sairastelun päälle sain keuhkoputkentulehduksen, joka esti liikunnat koko viime viikolta. Joo, ankealta kuulostaa valittaa näin pienistä, kun toiset kokevat paljon kovempia! Joten ei siitä sen enempää, käännetään se niinpäin, että nyt se taas alkaa, kunnon liikkuminen siis. Tavoitteena oli olla alle 60 kg ennen kuin täytän 21 tässä kuussa, mutta voi olla, etten enää tässä ajassa sitä ehdi saavuttaa. Joka tapauksessa tämän kuun loppuun mennessä se kyllä menee rikki.
Siis, tämmöistä luovaa laihdutusta omien tuntemusten mukaan. Näköjään tämä kuitenkin tuottaa tulosta paremmin kuin se kamala itsensä ruoskiminen ja hirveät tavoitteet ja minuutilleen suunitellut liikuntaohjelmat. Ehkä sellainen sopii jollekin, mutta ei minulle. Joten näillä uusilla metodeilla mennään kohti bikini-minää..
Minä mietin aiemmin, että jos tässä kuussa aloittaisi sen juoksuohjelman. Täällä kuitenkin on ihan päinvastoin tuo lumitilanne kuin herkkurotalla. Sitä vain sataa, sataa ja SATAA lisää ja lisää. Nytkin sataa, pyryttää oikein kunnolla. Joka paikka on täynnä lunta, enkä tiedä enää mihin sitä täällä kaupungissa oikein enää survotaan. Kotona olin viikonloppuna, lunta oli melkein keittiön ikkunan alaosaan asti. En tiedä, lumi on ihan jees juttu, mutta nyt rupeaisi ihan jo piisaamaan kun kotonakin joka kerta kun astui ovesta ulos joutui suunnilleen raivaamaan itselleen polun, että pääsi eteenpäin. Joten ei juoksuohjelmaa tähän saumaan, ehkä joku lumityöohjelma, lumenluontihan se vasta kuluttaakin.. :D
Yhdyn herkkurotan joukkotsempitykseen, periksi ei anneta!
Hiljaista täällä, nostanpa tätä tässä samalla, ettei ihan pohjamutiin putoa koko ketju.
Täällä mennään tasaisen tappavaa vauhtia, puntarille kipuan maanantaina. Liikkunut olen tällä viikolla joka päivä jonkin verran, syömisissä ei ekstrapahoja lipsahduksia. Sain uuden motivaation aiheen, kun sain kuulla, että kuukauden päästä pitäisi mahtua juhlamekkoon. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että pitäisi pudottaa 4,5 kg. Tällöin olisin viime kesän painossani, jolloin mekko vielä mahtui... Eli laitan jonkin älyttömän hurjan tsemppivaiheen päälle, ei kuitenkaan mitään paastoilua, ettei lähde lihakset mäkeen ja jaksaa liikkua. Lähinnä siis liikunnan määrän nostan niin kattoon kuin voin. Tuo 4,5 kg ei ole ehkä ihan realistinen tavoite, mutta jos kolmekin kiloa tippuu, olen erittäin tyytyväinen. Eli siinä nyt virallinen tavoite tästä kuukauden päähän. Sitä kohti siis!
Ja tsempit vielä muille, tämä likka painuu rääkkäämään crosstraineria ja siinä sivussa itseään...
Täällä ollaan taas ihan kriisissä...
* Lääkärit päätyivät umpikujaan ja koko sairaalarumba alkaa uudelleen. Joku kun kertoisi vielä että miten melkein 9 kk tutkimusten jälkeen on mahdollista että olen yhä puolikuollut mutta syytä ei löydetä...
* Olen juuri onnistunut työntämään pääni johonkin kansainväliseen tieteelliseen tutkimusprojektiin jossa erilaisia teknisiä vempaimia pitäisi tuoda markkinoille. Lisäksi pitäisi kirjoittaa 3 muuta tieteellistä tutkimusprojektriraporttia vauhdilla 1 per viikko. Nämä kaikki 3 eri kielellä (joista yksikään ei ole suomi tai ruotsi jotka ovat 1. ja 2. kieleni) koopäiväisen opiskelun ohella jonka aikana pitäisi selättää tiiliskiven paksuiset statistiikkakirjat ja tehdä 3 viikossa 8 viikon duunit - ai niin, ja suorittaa pari extra kurssia jotka sairastelun takia jäivät väliin. Iskee pikku aikapula...
* Olen ihan hermoraunio läheiseni ison, riskialttiin leikkauksen takia kun voi olla ettei siitä herää. Tuntuu että minua vainoaa joku kirous kun melkein kaikki läheiset ovat kuolleet/sairastuneet.
* Pelkään itse joutuvani useampaan tähystysleikkaukseen elleivät lääkärit keksi äkkiä jotain muuta.
* Ja sitten se ylivoimaisesti pahin... Tuntuu että suhde poikaystävän kanssa on kohdannut loppunsa (ennemmin tai myöhemmin) kun tuntuu ettemme mitenkään saa ihan erilaisia tulevaisuudenkuviamme sopimaan yhteen; meillä on eri uskonto, eri kulttuuri (joka sinäänsä vielä on saatu toimimaan), haave elää (todennäköisesti) eri mantereilla ja sitten vielä toinen haluaa ehdottomasti lapsia ja toinen ei vielä tiedä haluaako lapsia koskaan. Kumpikaan ei halua erota ja rakastamme toisiamme mutta kun on hiukan vaikea elää puoli vuotta toisella ja puoli vuotta toisella puolella maailmaa 0,5 lapsen kanssa (siitä uskonto-ongelmasta puhumattakaan). On kuulema ehkä parempi olla ystäviä jos yhteistä tulevaisuutta ei näytä olevan mutta kun en todellakaan ymmärrä miten voisin olla vain ystäviä ihmisen kanssa jota rakastan koko sydämestäni - tai miten muka voin koskaan aloittaa mitään järkevää jonkun muun kanssa kun rakastan toista. Enkä edes halua ajatella että hän olisi myöhemmin jonkun muun kanssa, vatsa kääntyy nurin jo ajatuksesta...
Nukkumisen sijasta olen viettänyt yöni itkien (kyllä, koko yön) ja totesin että minulla on suunnilleen kaikki burn-outin oireet. Lisäksi naama on turvonnut ja silmät pienet ja punaiset enkä saa itkua edelleenkään loppumaan ja luennoille pitäisi kohta lähteä vaikka näytän lähinnä hakatulta. Tuntuu vaan etten jaksa kun koko ajan elämä potkii päähän. Tekisi mieli olla taas 5-vuotias joka istuu kiljumassa äidin sylissä ja jonka ei tarvitse suorittaa mitään mutta ikävä kyllä täytän 25 enkä 5. Ruokahalukin meni eilen kokonaan ja tänään aamulla paino näytti 68,5-68,8 riippuen siitä mihin kohtaa kylppärin lattiaa sen asetti (pilkkuna i:n päälle sekin temppuilee). Terveellisyydestä en sano mitään kun tuntuu vain ettei mitään saa alas, korkeintaan ehkä jotain makeaa jota en kuitenkaan halua puputtaa. Pelkään pahoin että viikonloppukin menee itkuisesti kun en osaa teeskennellä että kaikki on hienosti ja suhteenlopettamiskeskusteluista en selviä itkemättä vaikka kuinka yrittäisin. Tunnesyöppönä en osaa sanoa että onko sitten niin paha olo ettei halua syödä vai pitääkö tuska yrittää hukuttaa herkkujen mussuttamiseen.
Meinasin yrittää päästä tämän kuun aikana vihdoinkin alle sen 67 kilon. Ihannetavoite olisi painaa alle 66,5 kg huhtikuun alussa mutta kunhan alle 67 pääsen niin on ok. Tavoite maanantaille on alle 68,5kg.
Eilen kävin lenkillä jonka aikana juoksin huiman minuutin, viikonloppuna pitäisi sitten juosta 2 minuuttia ja niin eteenpäin kunnes toukokuun lopussa pitäisi onnistua 30 min. Katsotaan onnistuuko, haluaisin kovasti entisen kiinteän kroppani takaisin joten pitää yrittää vaikka kuukausien sänkylevon jälkeen se 1 minuuttikin teetti ihan tarpeeksi töitä...
Sori nyt kamalasta valitusvirrestä mutta en suin surminkaan keksi tähän hätään mitään positiivista sanottavaa, v****taa vain kaikki...
Hellurei vain piiiitkästä aikaa...en tiiä miks en oo käynynnä aikoihin???ei oo jaksanu istua koneella kun lähen vetää pihalle mennen tullen ja palatessa...kaikenlaista ähvääriä..mukamas...täällä mennee aikas hyvin kuitennii siis teillän kaikilla??ylä ja alamäkeehän tää on mutta kaippa tässä nyt kuitenkin voitonpuolella oltas jos kilot karisee??? piti ihan tuola käydä lukemassa omia vimosia kirjotuksia että mitä sitä sillon on painanu..eli viimeksi on ollut aamupaino 59 en muista päivämäärää, mutta tällä hetkellä aamupaino on 57.7 eilen se oli 57.4 mutta eilen pidinkin pienen mässy päivän niin meni siinä mutta hyvältä siis näyttää..herkuton helmikuu meni melkeenpä vimosella viikolla pipariks en muista edes syytä mutta jotai vamasta sillon oli ja sit rupesin vetää namia naamaan...mutta hyvältä tää nyt siis tää tilanne näyttää että jos pystys pitää sen 0.5kilon pudotuksen per viikko niin vauhti ois mahtava...kyllä jo mahtuu vaatteet erilailla päälle ja muutamat housut mitkä viime talvena paukku päällä kun vetskakaa ei menny kiinni lähimainkaa niin menee nyt ihan kiltisti se vetskakin kiinni...ihana tunne kuulkaas..mutta jatkuu siis tää homma vielä toivon kovasti et painaisin kesäkuun alkuun mennessä 50 tai ees 52...joten työtä on vielä..homma siis jatkukoon..täytyy yrittää taas täällä pyöriä enemmän ja tsemppistä taas kaikille ja kesä on tulossa ihanasti jo aurinko lämmittää ulkona...kesä kesä jesjes..
Onnea muumimami onnistumisista! Kuten jo sanottua, toisten onnistuminen tsemppaa itseäkin jatkamaan..
Itse ei vaaka näyttänyt kyllä toivottuja lukemia tänään. Viikonloppuna kyllä tuli juhlittua synttäreitä ja vähän mätettyäkin, mutta että 0,6 kg, eeeei hyvä ollenkaan! Noh, jospa ne ois hiilareista kertyneitä nesteitä, ja viikon päästä tulos on rutkasti parempi. Liikunnasta kyl oon alkanu taas nauttia, kävelen 15-20 kilometrin lenkkejä ja crossailen saman mittaisia. Salitreenit olen jättänyt, mutta väännän noita netin ilmaisvideoiden lihaskuntojumppia lähinnä tuolta exercise tv:n sivuilta. Hyviä treenejä löytyy ja ajanevat suunnilleen saman asian kuin salilla hikoilu, kun niitä kerran jaksaa tehdä paljon useammin.
Tän viikon tavotteena kunnon liikuntasessiot ihan vaan hiihtoloman (tai loman ja loman) kunniaksi. Parin tunnin lenkkejä jos sää sallii (pariin päivään ei kyllä ole sallinut, kamala tuisku ja tuuli ja lunta joka tuutti täynnä..) ja jos ei salli, niin crossailua senkin edestä. Syömisten suhteen menen suht terveellisellä linjalla, en millään tappomeiningillä kuitenkaan. Eli siis herkkujakin menee, joskus kun niihin antaa itselleen luvan, mutta nehän voi aina crossailla pois....
Herkkurotta, toivottavasti kriisi on jossain määrin edes helpottamaan päin, kaikki mahdollinen tsemppi täältä sinne! Ja muille myös, Liikuntakärpäselle ja muumimamille, josko täällä kovin paljon muita enää mukana onkaan? Ilmoitelkaahan itsestänne ja kertokaa (laihdutus)kuulumisia!
4.1: 72,3 kg (aloituspaino)
1.3: 67,5 kg
8.3: 68,8 kg ( 1,3 kg edelliseen viikkoon)
Huh huh. Perjantai, lauantai ja sunnuntai meni herkutellessa ja se näkyy painossa! Toivottavasti se lähtee kunnolla laskuun ja tuosta suurin osa olisi nestettä.. Harmittaa pirusti, mutta ei auta kuin jatkaa tästä. Perjantaiaamuna vaaka näytti jo niin hyviä lukemia, että siksi tämä nousu harmittaa vietävästi.
Viikonlopun oli vieraita kylässä, eikä urheilemaankaan ehtinyt. Viime viikon urheilut: kuntosali 2 kertaa, step ja kävely/hölkkälenkki.
Pitää yrittää joku toinen päivä lukea noita teidän kirjoituksia, kun pitää nyt joutua salille treenaamaan. Nyt mulla on hiihtoloma ja ehdin taas urheilemaan. Ja herkut on nyt unohdettu ja lähden karistamaan kiloja toivottavasti hirmuista kyytiä entisiin lukemiin!
Aurinkoista kevätviikkoa kaikille :)
Kääk, mun pitää yllättäen mahtua tasan viikon ja päivän päästä jonkinlaisiin juhlatamineisiin, eikä paino ole mikään mairitteleva. Mutta ei auta mitään älytöntä repäisyä tehdä, että pysyisi järkevänä tämä homma. Täysillä kuitenkin yritän, pakko on jotain syödäkin säästöliekin välttämiseksi. Tänään ohjelmassa noin 3 tunnin kävelylenkki, hikinen jumppa excercisetv:ltä min. 20 minuuttia ja 15 km:n crossailu. Pakko tänne nämä rustata, onpahan haaste heitetty itelleen ku kirjaa ylös.
Joten ei tämän enempää, luminen lenkkipolku kutsuu!
4.1: 72,3 kg (aloituspaino)
8.3: 68,8 kg
15.3: 68,1 kg (-0,7 kg edelliseen viikkoon, mutta 0,6 kg kahden viikon takaiseen painoon :( )
Joo eli nyt alkoi taas arki ja NYt on OIKEASTI saatava taas tätä painoa alaspäin. Paino on nyt melkein sama kuin kuukausi sitten :/ Mistä löytää se motivaatio kesään asti??
Jotain positiivista, viime viikon urheilut: 4 kertaa kuntosali ja 4 kertaa kävelylenkki.
Niin ja pömpälle tsemppiä juhlatamineisiin mahtumiseen!
Minä pidin kirjaa tammikuusta helmikuun puoliväliin saakka painokehityksestäni. Mulla oli kotona sellainen tulostettu lappu, johon merkkasin päivittäin liikunnat ja kerran viikossa painon (vieressä koreili joka viikon oma määrittämäni painotavoite). Se lappu motivoi silloin mua hirmuisesti eli yritin joka viikko tsempata siihen painotavoitteeseen. Nyt aion tehdä uuden lippusen ja siihen kirjailen asiat sitten kesään asti. Ei voi enää sitä vanhaa käyttää, kun painotavoitteista on hiukan jääty, kun kuukausi junnattu suunnilleen samassa :/
Näillä eväin lähdetään taistellen jatkamaan kohti upeaa kesäkuntoa, eikö joo :D
Liikuntakärpänen: älä turhaan sure jos laihdutus hetkeksi tyssää, olet edelleenkin hyvän matkaa alaspäin alkutilanteesta! Kyllä se siitä taas lähtee!
Pömppä: miten on sujunut juhlatamineprojekti?
No niin... Hieman hävettää viime purkaukseni mutta pistän sen jonkun tilapäisen mielihäiriön aiheuttaman masennuskohtauksen piikkiin... En yleensä ole noin masentava mutta jotenkin meinasi kaikki kaatua niskaan. Ei sitten kuitenkaan kaatunut koska nyt menee huomattavasti paremmin!
Aiemmin jo sairastin viikon kuumehoureissa ja oltuani pari päivää parempaan päin koko homma alkoi taas alusta. Tällä kertaa oli kuumemittari lähettyvillä ja lämpö nousi muutamassa tunnissa 36--> 39C. (Hauska arvailla mitä se sitten viimeksi oli kun silloin olin ihan taju kankaalla). Kuulema kurkunpääntulehdus ja antibioottikuuri. Sivuvaikutuksina se ettei uni tullut, puolessa viikossa muutamia tunteja! Jouduin järjestelemään tosi paljon asioita kipeänäkin ja läheiseni selvisi vaikeasta leikkauksestaan (=D =D =D) ja kun pikku hiljaa aloin tervehtyä sain taas nukuttua ja levättyä ja uskaltauduin piiiiitkästä aikaa liikkumaan.
Nyt jotenkin tuntuu että on taas alkanut aurinko paistaa oikein kunnolla (vaikka ulkona viime päivinä lähinnä sataa ja tuulee)! Olen koko elämäni halunnut olla kilpaurheilija ja vaikka nyt pitää kaikki aloittaa ihan alusta ja tosi varovasti niin on sentään jotain toivoa saada comeback tehtyä. Olo on ihan euforinen, on taas jotain mitä odottaa ja mitä varten nousee sängystä koska HALUAA, eikä siksi että TÄYTYY! Olen ihan rättiväsynyt mutta tyytyväinen :)
Laihis on ollut vähän lomalla kun en oikein saanut mitään aikaan kaiken muun sähläämisen lomassa. Paino on edelleen 69,risat ja vaihtelee hiukan sen mukaan, olenko syönyt jotain turvottavaa kuten esim. kastiketta tai lisäaineita sisältävää sapuskaa. 5kg olen saanut pois viime lokakuun lopulta ja nyt sitten pitäisi selättää seuraavat 5 kg! Pitäisi sinäänsä olla mahdollista että liikkuessani kulutan taas enemmän kuin sänkylevossa. Haluan ainakin päästä alle 68 kg mahdollisimman nopeasti että saa sitten edes katsella uusia lukemia vaa'asta ;) Tuon täytyy sentään onnistua tässä kuussa vaikkei alkuperäisiin suunnitelmiin ehkä ihan yllettäisikään. Panostan nyt liikkumiseen ja terveelliseen syömiseen joten kai se tästä taas lähtee!
kummaa tämä "painoilu" aamupaino oli 57,1 toissa aamuna se kävi jo 56,8???miten tää heittelee näin karseesti ees taas...samoin oli sillon aiemminkin...kummaa touhua pääasia kuitenkin että alaspäi ollaan menossa...=) jospa se tästä..mini tilanne päivitys muut tekemiset jo kutsuvat tsemppistä taasen kaikille!!!!!
Kiitos tsempeistä, täällä yritetään edelleen. Vaaka näytti tänään viikon takaiseen pudotusta -0,9 kg. Siis kahden viikon takaiseen -0,3 kg kun tuli viikko sitten niitä plusgrammoja. Mutta yhtä kaikki, alaspäin kuitenkin ja olen ihan tyytyväinen. Siihen taas en ole tyytyväinen, että tuo pudotus lähti lähes yksinomaan liikunnalla, eikä sillä kuuluisalla ruokavalion muutoksella. Muutaman päivän jaksoin pysytellä syömisten suhteen aisoissa, mutta eilen sitten vähän repesin menkkamasennuksessani syömään. En kuitenkaan iiihan kamalia määriä, lähinnä makeaa ja vähemmän sitten sitä terveellistä puolta. Kaloreita vajaa 1800 kcal :(, mutta tein kuitenkin 2 tunnin kävelylenkin ja 25 minuutin intervallitreenin crosstrainerilla, joten ei siitä nyt oikeastaan kamalasti plussalle edes jääty. Hiilarimäärä tietenkin taisi kerätä vähän nestettä plus menkat vielä siihen päälle, siksi tuohon vaivaiseen -0,3 kilogrammaan voi olla tyytyväinen. Viikon päästä kun ne kilot eivät enää näy, saa puntari sitten näyttää jo vielä iloisempia lukemia...
Perjantaina siis tosiaan pitäisi mahtua jonkinsortin juhlavetimet ylle. Mekkoa kokeilin ja oli sen verran makkarankuori vielä, että siitä ideasta luovun, vaaleat värit kun muutenkin saavat näyttämään ison vieläkin isommalta. Juhlahousut kuitenkin menivät hyvinkin jalkaan kun tänään kokeilin, joten toivoa on! Sitten sinne huhtikuun alkuun kun on vielä vähän enemmän aikaa, sinne kun saan vielä vähän reilummin tuota painoa pois, niin voisi haaveilla siitä mekostakin...
Siispä, tämän viikon ehdoton ykköstavoite tuo syömispuolen saaminen kuntoon. Liikunta on nyt ihanaa tuolla auringossa ja pahoina päivinäkin ihan siedettävää, joten se puoli on tällä hetkellä kunnossa. Nyt kun en vaan repsahtele syömään liikaa, niin tulosta tulee!
Herkkurotta: saa sitä purkautua jos siltä tuntuu.. Tässä on se hyvä puoli, ettei oikeastaan tarvitse hävetä sanomisiaan tai masispurkautumisiaan kun ei tunne muita. Mutta mukava, että taas sujuu paremmin ja homma jatkuu! :)
Liikuntakärpänen: kyl se motivaatio taas jostain puskan takaa pomppaa esiin! Mullakin se oli kauan hukassa, ja itseasiassa olen hervottomasti jäljessä alkuperäisistä tavoitteistani, mutta yritän nyt keskittyä niihin pieniin tavoitteisiin ja iloita jokaisesta pienestäkin onnistumisesta. Taistellen se kuuluisan komea kesäkunto sieltä tulee. :)
Ja muumimamille vielä, en olisi kauhean huolissaan 300 gramman heittelystä noin lyhyellä aikavälillä. Itsellä ainakin tuppaa tekemään ihan samaa, jos useasti käy vaa'alla. Siihen ku vaikuttaa niin miljoona seikkaa. Tsemiä kuitenkin, suunta alaspäin on se paras suunta! :)
Joten aurinkoa itse kunkin viikkoon, kyl me onnistutaan!
4.1: 72,3 kg (aloituspaino)
15.3: 68,1 kg
22.3: 67,3 kg (-0,8 kg edelliseen viikkoon)
Nyt on siis tasan viisi kiloa karistettu ja 3,3 kiloa pitäisi ainakin saada vielä kesäksi pois. Ei mahdoton tehtävä, vaikka viimeisen kuukauden se on siltä tuntunut. Pääasia, että viimeisen kuukauden paino on pysynyt samassa, vaikka laihtumista ei olekaan tapahtunut. Se on minulle jo hurja saavutus ja osaan olla siitä jo ylpeäkin.
Viime viikolla kävin yhdellä kävelylenkillä ja 3 kertaa kuntosalilla. Ja kotona tehdään remonttia, siinä saa sivussa mainiota hyötyliikuntaa.
Ryhmä on näyttänyt hiljentyvän kovin. Eikös nyt luvata itsellemme, että otetaan kaikki yhdessä kunnon loppukiri? Kesäkuun alkuun on reilu 2 kuukautta ja siinä ajassa voi saada ihmeitä aikaan, kun kunnolla yritetään :)
Nyt alkaa tuntua siltä, etten missään nimessä voi tätä laihdutushaastettani tähän jättää, vaan keinolla millä hyvänsä hilaan sen painon sinne 64 kiloon kesäkuun alkuun mennessä :) Se on nyt luvattu, niin näin tehdään!
Ihanaa kevätviikkoa kaikille! Nyt tsemppi päälle!
Viime viikkoon -0, eli ihan ok, ottaen huomioon juhlasyömiset. Mulla meni juhlissa jalkaan koon 34 housut, wippiii! Olkoonkin, etteivät mitään jäykkää farkkukangasta olleet, mutta silti osoitti, että toivoa vielä on.
Mulla ei tunnu toimivan nuo pidemmät haasteet kuten herkuton helmiKUU. Nyt siis heitin itselleni haasteen, että tämä viikko on ehdoton tsemppiviikko, ei mitään herkkumössöjä! Jotenkin tuntuu, että täyskielto voisi tällä hetkellä toimiakin, kun energiaa on. Syömisistähän se mulla jää kiinni aina, joten katsotaan miten vaikuttaa tämmöinen ekstratiukka ruokavalio. Tähän mennessähän siis olen sortunut syöpöttelemään harva se viikko, pakko myöntää. Tulos olisi varmasti aivan erilainen, jos olisin oikeasti sitoutunut herkuttomampaan ruokavalioon. Mutta mennyt on mennyttä, tunteisiin liittyvä ahmimiskausi oli ja meni, enkä sitä halua enää ikinä takaisin! Herkuttoman viikon jälkeen voi tulla toinen, sitten kolmas... Ja sitten kun siihen tottuu, voi ehkä suoda itselleen varovaisesti herkkupäivän, kuitenkin niin, ettei siitä taas ala uusi putki, hm. Jokatapauksessa, tsemppi on hirmuinen, tämän viestin kirjoittamisen jälkeen painun pariksi tunniksi aurinkoon käpyttelemään. Ja kunhan tiet vielä sulavat (toivottavasti ennen juhannusta, tuota lunta on ihan karmeasti) aloitan 11 viikon juoksuohjelman. Kesällä siis pitäisi mennä kymppikilsa juosten, katsotaan kuinka käy.
Sanotaanko vielä teatraalisesti, että tänään on loppuelämän, paremman sellaisen, ensimmäinen päivä. Kyl mie vielä kesällä katon peiliin ja oon tyytyväinen siihen mitä näen!
Mulla on lopulliseen tavoitteeseen matkaa 5,2 kg. Ei ehkä kesäkuun alkuun mahdollista, mutta ennen heinäkuuta! Liikuntakärpänen, puhut asiaa! ;) Nyt kunnon loppukiri käyntiin, periksi ei anneta!
Aurinkoa jokaisen viikkoon, ja tulkaahan kertomaan muutkin kuulumisia, vedetään kunnialla loppuun saakka!
kirittää täytyy haluisin kesäkuun alkuu mennessä kovasti laihtua vielä 5 kiloo mielellään vielä 6 tai 7..mutta täytyy ylpeä olla siihen et joulusta on kuitenkin laihduttu 5kiloo..hyvä minä..ja kun ajatellaan että painoin viime kesä/syksy aikaan 65-67kg...ja nyt painoa oli aamulla se 57..junnaa kyllä nyt paikollaan mutta on kyllä mensutki ja ne aina turvottaa meikää..herkkujaki tuloo aina sillo vedettyä..oon kyl joka päivä käyny vaunu lenkillä ja yritän kyllä muuten syödä hyvin mitä nyt noi muutamat herkku lipsahdukset..pääasiassa ollu keksin napostelua kahvin kaa..mut se täytyy nyt loppua taas..
olen myös alottanut netin keskustelupalstoilta bongaamani callaneticsin...vielä ei oikein osaa sanoa onko tästä iloa vai ei kun toistot ovat vielä pieniä ja vasta 6 kertaa harjotellu...mutta kyllä reidet ainakin tuntuu jotenki jämäkämmiltä ja perse oli aamulla kippee=) callanetics on siis ikäänkuin pilatesta..en oo varma onko aiemmin kehitetty ku pilates mut kyllä jo paikat on vähä kipeenä..=) toivotaan että tulos olisi kuukaudenpäästä sama kuin monilla sielä keskustelupalstoilla...*huokaus*
mutta aurinko paistaa niin ihanasti että taidan mennä paistattelemaan vähä päivää...väriä kasvoille...vaunu lenkki jo vedetty!!=)tsemppistä loppurutistukseen!!!!
Nostellaanpa tätäkin ketjua välillä, kun jossain pohjalukemissa taasen. Hiljaista täällä, mutta josko se olisi sen merkki, että hommia paiskitaan, eikä koneelle ehditä.
Mulla loppu liikunta hetkeksi, nimittäin onnistuin hankkimaan itselleni kalvojänteen tulehduksen jalkapohjaan. Siis rasitusvamma, sen siitä revityksestä sai, kun parhaimmillaan teki 2 2 tunnin lenkkiä tunnin crossailun päivässä. Nyt siis on pakko ottaa rennommin, että saan jalat parantumaan kesän juoksukaudeksi. Hyvällä tuurilla menee viikossa ohi, jos pystyn olemaan rasittamatta jalkoja. Ärsyttää vaan kun ulkona aurinko tillottaa enkä minä pysty lenkkeilemään. Mutta minkäs sille mahtaa, nyt näin, pidetään sitten syömislinjalla kahta tiukempaa kuria. Ja voihan sitä aina ylävartalotreeniä vääntää ja muuta lihaskuntoilua kun ei se nyt sillä tavoin rasita jalkoja.
Eli siis, homma jatkuu edelleen, mutta liikunnan kannalta vähän huonommissa merkeissä.
Tsempitystä kaikille ja ilmoitelkaahan taas itsestänne kun ehditte, herkkurottaakaan ei ole pitkään aikaan näkynyt, missäs luuraat?
lähtöpaino siis jouluna -09: 62 ja rapiat
paino tänään 26.3 56,4kg heijaheijaahei!!!!
tänään taidan pitää vaunulenkeilystä välipäivän jotta saa lihakset ja muut röllykät välillä huilata edes yhden päivän...
callaneticsia oon nyt vetäny 9päivää tai aamua...ja on kai tosta vuötäröltä sentti huvennu tai sit se on vaa turvotus vähä laskenu menkoilta...veikkaan kyllä enemmän sitä...=)
mutta ilokseni huomasin aamulla kroppaani peilistä tutkiessani että kun nyt jännitän vatsalihaksia niin ylävatsalihakset ovat jopa jo havaittavissa...jos saan koko rivistön kesäksi näkyviin nii wooooowww...en muista että koskaan olisin saanut vatsalihaksia millään liikkeillä tällain näkyviin..olemus tai olo on ryhdikkäämpi eikä niskat ole enää niin jumissa kuin ennen..notkeutta on tullut myös takaisin....spagaatti almost taas onnistuu...(...vai oliko se kumpi kun toinen jalka taivutetaan etee ja toinen taakse..hhmmm...fiksuja mietelmiä...=)
mutta se on huisia joskus oisko yläasteella ollu kun viimeksi sen oon saanu tehtyä...hjuva mina!!!
hiljaista kyllä on ollut...keskittyminen mulla ainakin nyt entistä tarmokkaampaa...koitan hyödyntää päivää..=)...mutta en kuitenkaan ressiksi asti jaksa tätä laihdutus hommaa omakseni ottaa..sit voi mennä jo yli ja sit on hankalaa tulla siitä montusta takasin..(nimimerkillä laihdutuksen rumankinpuolen joskus itse nähneenä ja siitä järkiintyneenä)
mutta siis tällä mennään tänään vähän harmaampi päivä ulkona mutta eipä anneta sen lannistaa silti kesä on tulossa ja olo päiväpäivältä mahtavampi ja tyytyväisempi...(huomaa että mensut menossa ohi...elämä hymyilee taas!!!!=)heh..kummia vaivoja meille lykätty....=)
mutta siis tsemppistä kaikille ja parantumisia sinulle pömppä!!
kuinkas muiden viikko on mennyt??liikuntakärpänen ja herkkurotta????
Hei pakko kysyä, muumimami, että mistä löysit callanetics- ohjeita/ohjelmaa? Kaivoin itse netistä tietoa ja tutustuin kyseiseen lajiin, ois mukava kokeilla, mutten löytänyt mistään sopivia ohjeita itse liikkeisiin. Pitäs kai hommata jostain sellanen kirja, mutta kun ne on kai niin vanhoja painoksia, etten tiiä mistä niitä sais. Niin, ja onnea vielä onnistumisista, ihanaa kun jollakin jo noin hyvällä mallilla, perästä tullaan! :)
Koipelot vielä kippeenä, mutta parantumaan päin, ottivat kai opikseen muumimamin tsempeistä ja ihanan positiivisesta viestistä! Huomenna aion kyllä jo pikku lenkin vetää ja kokeilla miltä tuntuu...
Muttamutta, kertokaahan kuulumisia, kärpänen ja rotta...?
pömppä: itse tilasin opuksen ihanne vartalo 30 päivässä huutonetistä.. maksoin kirjasta postikuluineen 19,50egee...että melko hinnakkaaksi nousee siellä...mutta voi saada halvemmallakin..kirjastoistakin monet ovat löytäneet kyseisiä kirjoja ja kirpparit tietty..joissakin kirjastoissa jopa videoita...youtubessa on videon pätkiä myös...ite kävin kahtomassa sieltä mallia, että teen liikkeitä oikein ..mutta sieltä ei kyllä sillain saa tai en itse ainakaan osannut rakentaa itselle ohjelmaa..kirjojaki on monia mutta aloittelijoille suositellaan sitä 30 päivää..alkaa helpommista liikkeistä ja pienemmistä toistoista...en kyllä oo katunu vielä kirjan ostoa..=) luulen löytäneeni siitä itselleni ikuisen rakkauden...taika-avaimen...=)heh...
Okei, kiitos muumimami tiedoista! Pitänee koettaa jostakin kaivaa tuo opus. Ehkä niitä joku jossain myy, tai sitte pitää yrittää tärppäiskö kirjastosta. Youtubesta tietysti nyt saa vähän helppiä mutta ei sieltä jus mitään kokonaista ohjelmaa saa. Mutta pitää yrittää jostai, ku vaikuttaa aika hyvältä. Ja ainahan sen kirjan voi myydä pois jos ei ookaan itelle sopiva juttu. Ei muuta ku etsinnät käyntiin. :)
No niin, täällä taas!
4.1: 72,3 kg (aloituspaino)
22.3: 67,3 kg
29.3: 66,6 kg (-0,7 kg edelliseen viikkoon)
Vihdoinkin olen saanut puntariin taas alimpia lukemia. Jossain vaiheessa viikkoa paino oli jo tuostakin alhaisempi, mutta viikonloppu ja naisten vaivat hiukan tulosta rokottivat. Mutta alaspäin suunta :)
Meillä on kotona menossa koko kämpän pintaremppa ja siinä touhua riittää. Palkkatöiden jälkeen on alkanut kotona remonttihommat ja äkkiä niiden merkeissä viikonloppukin hurahtaa. Nytkin istun töissä ja tuntuu, että oliko sitä viikonloppua edes! Tänään alkaa vielä työpaikalla muutto. Huh huh.
Viime viikolla liikunnat jääneet valitettavan vähälle, mutta remonttihommissakin kalorit kuluu. Tapettien repiminen ja katon maalaus nyt ainakin saa hien nousemaan pintaan :D Kävin viime viikolla 2 kertaa kuntosalilla. Tällä viikolla pyrin 3 salikertaan ja muut liikunnat saa tulla hyötyliikuntana.
Raaka totuus on se, että kesäkuun alkuun mennessä painon pitäisi olla alle 64 kiloa. 64 kiloon matkaa on tällä hetkellä 2,6 kiloa eli ei mikään mahdoton tehtävä :) Ylpeä olen itsestäni, että olen saanut laihdutettua painoni näin alas. Yleensä kun se laihdutusinnostus loppuu jo alkuunsa!
Minulla on tavoitevaatteena lempifarkkushortsit, joita pidin viimeksi kesällä 2008. Viime kesänä ne ei mahtuneet päälle, vetoketju ei mennyt kiinni ja maha tursusi yli hurjasti. Mutta nyt laihdutukseni on sen verran hyvin edennyt, että ne mahtuvat jo päälle, eivätkä juuri purista. Kilo tai pari pois ja ne istuvat täydellisesti :)
Päivä on ainakin täällä päin auringoton ja loskainen, mutta onneksi sisähommia tiedossa. Hyvää viikkoa kaikille! Käyn täällä kirjoittelemassa ainakin näin maanantaisin, mutta jos muistan ja ehdin, niin useamminkin.
iloitsin liian aikaisin ja liikaa...puntari näytti la aamuna jo 55,6 siitä villiintyneenä ajattelin että nyt on herkkuhetken aika..se karkas käsistä ja söin sinäpäivänä vaiks mitä..tänään aamupaino 57...tyhmä minä..enkä oo päässy lenkille 3 vai 4 päivään...ajattelin loppuviikosta että pidän välipäivän...sit poika tuli kipeeksi niin tyssäs lenkitki siihen ja eilen sit onnistuin kompuroimaan rappusissa ja horjahdin niin että jotain kai revähti selästä...joku noidannuoli tai jotai...sattuu nii pirusti aina välillä..kävely hankalaa ja istuakkaan ei kauan pysty...siis callakin joutuu ainakin huomenna varmaan tauolle...voi räkäräkäräkä...nooh toisaalta pihalla ihan perse kelit et jos vähä huilin kannalta välillä ottas......mut ahistaaaa....loppuviikosta toivon et ois jo kunnos ite ja poikaki ku on kerran luvattu niin nättiä keliä...toivon kovasti että toi painon nousu johtuu siitä että nestettä kerty lauantain herkuista..ja join vielä pari sidukkaakin....namia oli piiiiiiitkästä aikaa..mut ois se vähempiki riittäny...nooh...tästä suunta vaan ylöspäin...vai alaspäi...riippuu mistä kahtoo...täh?!?!..nojooo...tsemppistä kuitennii kaikille!!!!
Aaa, en ollut uskoa tänään vaa'an lukemia. Alle kuuskyt, alle kuuskyt, jeeeee! Ja vielä reilusti, vaaka näytti siis 58,7 kg, mikä meinaa -1,5 kg viime viikkoon. Kolme kertaa piti punnita, ennen kuin uskoin todeksi. En tiiä yhtään miten ihmeessä voi olla, koska viime viikon liikunnat oli jalkojen rasitusvamman takia tasan 3 alle tunnin kävelylenkkiä. Perjantaina vielä repsahdinkin ja söin 300g karkkia. Muuten kyllä olen pitänyt tosi tiukan ruokavalion, onkohan se sen ansiota sitten? Joka tapauksessa, mahtava juttu, jospa se tästä lähtisi kunnolla putoamaan ja vähän helpommin sen kamalan junnauksen ja jojottelun jälkeen. Tavoitepainoon matkaa 3,7 kg, ennen heinäkuuta pyrin sen saavuttamaan, jos aiemmin, ei sekään haittaa..... Aion pitää tämän kurin ruuan suhteen ja vielä kun pääsen liikkumaan, niin eiköhän ala tulosta tulla! Lempparifarkutkin meni jo jalkaan, tosin juuri ja juuri, mutta menivät kuitenkin. Toivoa siis on.
Liikuntakärpänen, mukava kuulla sinustakin! Ja hyvä suunta sulla, alaspäin se paras suunta. :)
Muumimami: ei kannata masentua tuosta noususta, nesteitähän ne varmasti on suurimmaksi osaksi. Ja turhahan sitä on liikkua jos on kippeenä, siitei tuu ku kippeemmäksi ja vihasemmaksi. Hirmusesti tsempitystä sinnepäin, ja paranemisia!
Herkkurottaaa, missä oot?
muumimami: ei kannata huolestua noista mässäilyn jälkeisistä kiloista. Ne ovat nestepöhötystä ja lähtevät yleensä parissa päivässä liikkeelle, kun syöt terveellisesti ja nautit riittävästi nesteitä. Itsekkin olen näitä mässäilylukemia todistanut vaa'asta etenkin maanantaiaamuisin :D Mutta ripeään ne tippuu alas!
pömppä: onnittelut huisista viikkopudotuksesta! Uusi kymmenluku tuntuu varmasti hyvältä ja tsemppaa eteenpäin :)
Tänään tieni vie suoraan töistä kuntosalille. Ja tällä viikolla sitten kammettava vielä pari kertaa lisää. Iltaisin tuntuu ettei väsytä, mutta aamulla kellon soidessa en meinaa päästä millään ylös. Toivottavasti tänään salilla käynti väsyttäisi ja saisin nukuttua kunnon yöunet.
Tosiaan, herkkurotasta ei ole kuulunut aikoihin.. Tulisit kertomaan kuulumisia?
No niin, ensin onnittelut kaikille onnistujille!
Netti kaatui ja korjautuu vasta noin 21-23.4. joten en turhan usein koneella ole.
Aamulla todistin 69,5 kg lukemia vaa'asta eli osapuilleen - viime viikkojen ajalta. Tosin varmaan laskee nopeasti edes hiukan se paino koska eilen juhlittiin ravintolassa ISOLLA aterialla. Nyt taas voisi palata ruotuun jotta olisin edes alle 65 kun alkaa kesakuu... Ihan mahdollinen jos vain herkuttelu pysyy hallinnassa... JOS ;)
Tilanne ja tavoitteet:
1.4. 69,5 uusi alkutilanne
1.5. 66,5 tavoite
1.6. 63,5 tavoite
Ja alle 65 kg haluan olla aina, oli sitten menkat menossa tai herkuttelu / ravintola-ilta takana.
Kaapissa on 2 ananasta ja lihaa illalliseksi, katsotaan nyt miten etenee noilla sapuskoilla... Ilmoittelen taas kuulumisia kun koneella olen! Nyt on kiire ja tarttis taas juosta ja lujaa!
SUURET TSEMPIT KAIKILLE!!!
Joo iloitsin liian aikaisin, mikä laulaen tulee se viheltäen menee. Paino kävi jo 57,9 kg:ssa, mutta sitten tuli illalla mässättyä. Ja seuraavana iltana. Ja sitä seuraavana. Ja tänään aamulla paino oli 59,4. Sen siitä saa taas kun itsekuri pettää, argh.
Joka tapauksessa, nyt on ihan hillitön tsemppi päällä, haluan eroon näistä kiloista enemmän kuin koskaan! Ja jossain tuolla kun mainitsin tavoitteistani, taisin löpistä jotain heinäkuusta. Hyvänen aika, enhän minä nyt sinne asti odota, ennen kesäkuuta paino on 55 tai alle. Tänään on tullut jo tehtyä lähes 2 tunnin lenkki, myöhemmin odottaa vielä salitreeni ja kunnon crosstrainer lenkki. Eli siis pudotettavaa vähintäänkin 4,4 kg vielä. Ja noista on pakko osan olla nesteitä. Koska jos ajattelee, että rasvakilo vastaa 7000 kcalia, niin en edes puolta siitä saanut ylimääräistä tuon parin illan syöminkien seurauksena. Joten toivo elää edelleen!
Jotain positiivistakin sentään, vaikka tuo paino nyt näyttikin pahoja lukemia. On se kuitenkin sen verran vähentynyt, että eilen juhlin kaverin häitä mekossa, joka viimeksi mahtu päälle vajaa vuosi sitten. Tällöin olin tosin vielä muutaman kilon pienempi kuin nyt, mutta yhtä kaikki mekko meni päälle ja näytti ihan siedettävältä.
Hirmu tsemppi päälle, tänään alotan juoksuohjelmankin, kun nyt sen verran on nuo tiet sulaneet. Hirveästi tsemppiä jokaiselle, toivottavasti teillä etenee paremmin kuin tämä mun "kaks askelta eteen, yksi taakse" -homma!
juu täällä sama homma että askel etee ja kaks taakse..aamupaino tänään 56,3 ollaan useamman kerran käyty jo 55 puolella, mutta sit ku antaa periksi herkuille niin aina se on tätä veivaamista...eli nyt mun olis taas otettava ihteeni niskasta kii ja herkut sallittu taas vasta sit ku tavotepaino on kasassa...sit sen jälkeen on ihan luvallista pitää se herkkupäivä kerran viikossa..ei pakollista mutta sallittua...koska näköjään pysyy paino kuitenki sit paikollaa jos herkuttelu tapahtuu kerran viikossa...sen viikon aikana sit ehtii taas nesteet poistua jne..eli pysytään tasapainossa..mutta herkut olis sit kohtuudella....ärsyttää kyllä kovasti kun niin oli mukamas loppukiri alkamassa ja jos en ois nyt viikonloppuna kahtena vielä vaiko kolmena peräkkäi herkutellu niin paino ois jo ihan varmasti 54 puolella..suututtaa...haluisin niiiinnn kovasti päästä siihen 50 kiloon...sit sais pitää niitä herkku vkloppuja ja paino ei herkuttelunkaan jälkeen nousis yli sen 52..ja menkkakilotkaan ei nousis yli sen..sit ois mahtava fiilis..
eihän tohon enää matkaa ois paljon mutta kyllä se on kaakana kuitenkin...jos nyt sais itteesä taas niskasta kiinni ja paino putois sen puol kiloo viikos nii hyvällä tuurilla kesäkuun loppuu mennes ois 50....toivossa hyvä elää...mutta kyllä mun vähä täytyy taas piristää ihteäni ja taputtaa ihteeni olkapäälle kun vertaa että viime syksynä paino 65-66kg...jouluna 2009 62kg..ja nyt se 56,3kg....niin onhan se aikas hienoa ku en enää ikinä uskonu painavani alle 60 saatika mahtuvani vanhoihin ihaniin farkuihini ja muihin vaatteisii..voi ne vaatteet...oiskohan taas aika kaivella kaappia ja kokeilla niitä niin jos se tsemppinki sit siitä taas lähtis käyntii...calla on toiminut...by the way...paino ei hirveesti siis ole tippunut..mutta kyllä centtejä on lähteny...rinnanalus oli alottaessa 75..nyt se oli 73...navan kohilta 81 nyt 79 navan alta 90 nyt olikos se 88 - 88,5... vielä pariviikkoa ohjelmaa jäljellä ja sit alkaa ylläpito...voi tota masupäkkiä ku sen sais näkyviin ja se aivan varmasti tulis näkyvii ku sais noi loput kilot karistettua...no nyt vähän jo piristyin...siis niskasta kiinni ja uskomaton tsemppis on alotettava!!!!!synkkää pihalla mutta jaksamista ja aurinkoa mieliinne!!!!
Maanantain aamupaino oli 68,8kg jota pidän ihan hyväksyttävänä koska se on sentään kivasti alle 69 kilon. Eilen saimme poikaystävän kanssa ison itsetehdyn suklaakakun ja siitä on nyt reilu puolet hävinnyt ja taisin syödä 2 palaa poikaystävää enemmän, nimittäin äsken, -*öhöm*-, aamiaiseksi! *_*
Eilisen suklaakakkupäivän jälkeen en tänään aamulla uskaltanut kiivetä vaa'alle mutta kunhan ensi maanantaina ollaan alle 68 kilossa niin olen tyytyväinen joten toivoa on vielä - kunhan itsekuri säilyy... Pääsiäisestä on selvitty hengissä ja nyt pitäisi pitää taas tiukempaa linjaa seuraavat päivät, muuten en todellakaan pääse alle sen 68kg:n maanantaiksi. Mietin että pitäisiköhan tässä seurata jotain tiukkaa dieettiä pari päivää jos vaikka nesteet lähtisi, ja hyvässä lykyssä hiukan rasvaakin! Tietäisi sitten taas minkä verran painosta oli turvotusta ja 1-2 kilon pudotus lyhyessä ajassa motivoisi TOOOOSI paljon!... Mutta näköjään en ollut ainoa joka kohki ns. "pääsiäisrepsahduksen" ;)
Nyt on menossa 12 viikon juoksuohjelmani 3. viikon ohjelma. Ensimmäisestä 2 viikosta olen pari "liian helppoa" lenkkiä jättänyt heittämättä (ohjelma sanoi että voi aloittaa niin pitkältä kuin kunto kestää) ja ne loput kerrat olen juossut useamman viikon aikana kun sairastelin välissä ja sitten oli muka niin kiire. Nyt siis edessä 10 viikkoa ähkimistä ja puhkimista ja ottaa tosi koville kuukausien sänkylevon jälkeen. Voi olla että jotkut viikot pitää ottaa kahteen kertaan enen kuin pystyy jatkamaan pidemmälle; toissapäivänä pisti niin kovasti kylkeen yms. että ehdin jo pelätä että saanko raahauduttua kotiin asti... Pitänee nyt panostaa oikeanlaiseen syömiseen, kai sekin vaikuttaa jaksamiseen suht. paljon. Koeviikotkin menossa ja lukea pitäisi mutta se jotenkin lykkääntyy aina "huomiseen", aaaapuuuuaaahhh...
Tuli muuten brutaali todellisuuskatsaus eteen että kaapissa on n. 1000E edestä huippilaadukkaita urheilukamoja joihin mahtumiseksi tarvittaisi tosi reilu painonpudotus... Puhumattakaan normaalivatteista joita niitäkin löytyy pienen kokoisina joidenkin satasten edestä. Rahaa ei ole uusia kaikkia eikä niistä myytyinäkään saa juuri rahaa joten... tarttis ihan tosissaan saada paino vanhoihin lukemiin tai edes lähelle... Pelottaa että saanko kaikkea siltikään päälle mutta aika näyttää!
Onko jollakin hyviä ideoita tsempiksi tai laihdutusmetodiksi? Itse mietin että jos noudattaisi lentoemäntädieettiä 1-2 päivää että edes turvotus katoaisi...
Mutta hei, nyt on sentään kevät!!!! X)
Noh, sattuuhan sitä näköjään muillekin, repsuja siis. Mutta ah nämä tsempitysviestit oli just mitä nyt tarvitsin! Tuotatuota, kun tuli tuossa äsken syötyä reilummankokoinen palanen jäätelöä..... Eikä mitään kevythössötystä vaan ihan aitoa kermaista. Ärrms. Joten tsempit tuli tarpeeseen, tosiaan, nythän on sentään KEVÄT. Ihana tosiasia! ;)
Minä alotin 11 vkon juoksuohjelman, kesäkuussa pitäisi mennä 10 km. Katotaan, toivottavasti nyt onnistun siinä. Ja ens viikolla kunhan paino on alle 58, oon tyytyväinen. Höh, pakkohan sen on olla. Taidan herkkurotan tapaan tarvia jonkin vähän vähemmän terveellisen muutaman päivän kuurin, että saan taas kunnon tsempityksen päälle. On sitä ennenkin omenoita syömällä parissa päivässä hävitetty nesteet veks ja sen jälkeen taas on ollut ilo laihduttaa. Nyt se kuuluisa hirmutsemppi päälle, kyllähän me onnistutaan, hei!
No niin, täällä taas!
4.1: 72,3 kg (aloituspaino)
29.3: 66,6 kg
7.4: 66,6 kg ( - 0 kg edelliseen viikkoon)
Hah, nämä saatanalliset luvut vaan piinaa mua jo toista viikkoa :D Jos laihdutustavoitteen saavutettua saan samalla tavalla tasapainoiltua painon kanssa kuin maaliskuun, niin ei voi olla kuin tyytyväinen.
Alkuviikosta sain karistettua pahimmat pääsiäisen nestepöhöt, mutta joku tuollainen herkkurotan ehdottama "pikakevennys" voisi tehdä itsellekin hyvää. Torstai ja pejantai menee koulutuksessa ja siellä on valmiit lounaat eli nyt ei ole hyvä hetki siihen. (seli seli :D) Katsotaan josko viikonloppuna, voi tehdä tiukkaa..
Mutta nyt kun tuo kuukausi on vaihtunut, niin minä päätin, että nyt loppuu tämä painon tasapainoilu ja laihdutus jatkuu! Jos saisi painon kuun loppuun 64-65 kiloon, niin hyvä tulisi.
Itseäni kiinnostaisi tuo juoksun aloitus, mutta pitää jossain vaiheessa hommata kunnon lenkkitossut sitä varten. Tällä hetkellä ilma on harmaa ja taidankin tästä kohta lampsia salille.
4.1: 72,3 kg (aloituspaino)
7.4: 66,6 kg
12.4: 66,3 kg (-0,3 kg edelliseen viikkoon)
Pitkästä aikaa tuntuu, että olen saanut kunnon rytmin päälle tähän laihdutushommaan. Yritän nyt tällaisella kerran viikossa herkkupäivä-metodilla. Silloinkin yritän pitää järjen mukana ja söisin suunnilleen vain kulutukseni mukaan tai hieman yli.
Nyt olen viikon mennyt ja hyvin meni. Perjantaina oli herkkupäivä ja kalorit meni täyteen, mutteivät paukkuneet yhtään yli kulutuksen. Muina päivinä olen syönyt kalorivajeen mukaisesti.
Viime viikon liikunnat oli: 3 kertaa kuntosali ja 4 kertaa kävelylenkki. Kävely on mielestäni aika tylsää ja ehkä alan pikkuhiljaa kokeilemaan hölkkää. Loppuviikosta pääsen kaupungille ja lähden katsastamaan kunnon kenkiä ja vaatteita sitä varten.
Yritän nyt tiputella kiloja pois huhti- ja toukokuun ja tarvittaessa vielä kesäkuussa. Huhtikuun lopulla toivoisin painon näyttävän n. 65 kg ja toukokuun lopulla n. 63 kg. Kesäkuussa tiputtelen sitten kilon pari, jos se on tarpeen. Heinäkuu on lomakuukausi ja heti loman alettua lennetään etelänaurinkoon, niin pitää nyt kiristellä kohti kunnon bikinikuntoa ;) Luulisi, että kun maaliskuu meni melkein tasapainoillessa painon kanssa (eli ei tapahtunut tippumista juurikaan), niin nyt riittäisi laihdutusintoa vielä pari kuukautta. Ja se tuntuukin tällä hetkellä siltä :)
Kokeilitteko herkkurotta ja pömppä muuten sitä muutaman päivän kevennyskuuria? Itsellä oli mielessä aluksi, että pitäisin viikonloppuna, mutta muutinkin sitten metodia tuohon kerran viikossa herkkupäivään ja ajattelin, että itselleni saattaa tulla vaan suuri herkkuhimo, jos olen 'nälkäkuurilla' muutaman päivän. Ehkä otan harkintaan, että pidän esim. joku viikonloppu, jos tuntuu, että paino junnaa yrityksestä huolimatta.
Laskin, että on 7 viikkoa kesäkuun alkuun (jipii ja iiik :D ) Hittolainen, siihen saakka vedetään täysillä!!
Liikuntakärpänen: en lähtenyt vetämään nälkäkuuripäiviä. Aattelin, että ei oo niin tarpeen ja ehkä vaikutus ois ollu päinvastanen ku mitä haen, niin yritin mennä järkevästi. Ehkä jossain vaiheessa jos tuntuu, että paino taas alkaa junnaamaan pitää tehdä moinen temppu.
Vaa'an lukemat tänään 58,8. Tuohon lukemaan olen oikeastaan ihan tyytyväinen, vaikka se onkin tavoitteesta jäljellä. Tähän syy löytyy siitä, että vaikka on menkat, niin paino on silti reilusti alle 60 ja se oli se ihka ensimmäinen tavoite, mihin pyrin! Eli jotain on sentään saavutettukin. :)
Nyt meen taas hirmutsempillä eteenpäin, juoksuohjelman eka viikko on takana, ja tuntuu niin loistavanihanalta viilettää tuolla lumettomalla kadulla! Joka askeleella sitä ajattelee, kuinka tämä törky pikkuhiljaa sulaa pois... Ah, jotenkin kauhea hurmos päällä ja sellainen olo, että oikeasti tulen onnistumaan tässä! Toivottavasti tämä fiilis säilyy ja näkyy myös vaa'an lukemissa.
Mun tsempparina on tällä hetkellä jääkaapin ovessa olevat kaks kuvaa. Minä 53-kiloisena ja 34-kokoisena, terveen, mutta hoikan näiköisenä (Se oli joskus, se...) ja minä isoimmillani 64-kiloisena. Siinä on muistutus siitä, mihin pyritään, ja mistä pyritään pois. Pitää vaan muistaa vetäistä veks jos sattuu joku tulemaan kylään... :D Mutta mulla tuollainen yksinkertaisen lapsellinen konsti toimii, tuleepahan mietittyä jo ennen jääkaapin oven avaamista, että mitä sinne suuhunsa laittaa ja mitä ei.
Hirrrmu tsempit kaikille ja aurinkoa viikkoon! And yes, summer is coming...
Ja sillä lailla..aamupaino tänään 55,4, jesjes..jotain edistystä. Menkat kyllä kohta tuloillaan että suapi nähdä mihin pompsahtaa...mutta jos pysyy tossa nyt niin sitten en voi muuta tehä ku hymyillä koska menkkojen jälkeen tuon lukeman pitäisi olla vielä alhaisempi...
sellasta olen kyllä mieltä että tää loppukilojen pudottaminen on kyllä aikas iso homma...mä kyllä jo alussa sen arvasin että jos lähellekkää tavotetta päästään niin sit kyllä tulee se loppukirin jumi..ja kyllähän tää paino nyt on tosi hitaasti pudonnu mun mielestä tän vimosen kuukauden aikana...mutta toisaalta pääasia että putoaa..
vieläkin haaveena on se ihannepaino 50kiloo, mutta välitavotteena tällähetkellä että katsotaan miltä kroppa näyttää lukemissa 52 et siihenki olisin niiiiiiinnn tyytyväinen..
tälläkin hetkellä kroppa on ihan ok mutta jenkkakahvat löytyy vielä jonninmoiset ku vanhat farkut o jalas..että päätin näin jos ne siinä on ja pysyy vielä tos 50kg 52kg välimaastossa niin sit ne on siinä pysyäkseen ku ohan toi poikaki tullu pyöräytettyä, että eipä sitä varmaan ihan niiin entisiin mittoihin päästä..mutta yritämme=)
kovasti oon lenkkeilly ja jumpannu callan tahtiin hyöty liikunnat puiden mätöt sun muut..kohta alkaa ku pihat kuivaa pihan haravoinnit ja siinä taasen saamme hyötyliikuntaa..että katsotaa nyt...toive ois että tän kuun loppuu mennessä paino ois sielä 54 puolella...ja älytöntä mutta se tuntuu pitkältä ja tuskaiselta haasteelta..tosiaan kun tuo paino ei ihan niin innokkaasti enää laske ku alussa...oon koittanu syömisiäniki päivittää mutta en kyllä viittis enää kitistellä et enemmän se ois sit liikuttava...
kävin heittämäs viikonloppuna ekan pyörälenkinkin ku mies vahti poikaa..ai että oli nannaa...nyt on vaa perse hellänä=)
ihanan aurinkoisia päiviä kaikille ja energiaa laitan täältä jakoon ja tsempityksiä kyllä me nämä loputkin kilot laitetaa matalaksi!!!=)
Täällä laihdutus jatkuu hyvissä merkeissä. Piti tulla ketjua nostelemaan, aika hiljasta täällä.
Juoksuohjelma on ihan mun lempparijuttu, loistojuttu nähdä kuinka koko ajan pikkuhiljaa edistyy. Vaa'alle hyppään maanantaina, tuntuu kyllä, että taas on paino pudonnut. Odottavin mielin siis. Muumimamin innoittamana kävin minäkin vetämässä kevään ekan pyörälenkin ja ah kun oli kivaa pitkästä aikaa! Takamus siis hellänä täälläkin ;)
Joltakin muuten kuulin joskus, että jenkkakahvat lähtee laihduttaessa ihan viimesenä veks. Joten ne viimeset vaikeimmat kilot vois kyllä lähteä sieltä sitten... Toivottavasti käy näin!
Mutta ny kun vielä aurinkoa riittää niin painun pihalle. Tsemiä, maanantaina nähään taas onko tulosta tullut!
No niin, maanantai jälleen. Vaa'an lukemat näyttivät 57,3. Tyytyväinen olen, todellakin! Pudotusta viime viikkoon 1,5 kg, joskin osa tuosta johtui menkoista. Mutta suunta on todellakin oikea, nyt kun tässä laskeskelen, niin kokonaispudotus suurimpaan aamupainoon verrattuna on jo vähän vajaa 7 kg. Tietenkään tuo nyt ei ehkä ole ihan vertailukelpoinen kun suurimmassa 64 kg aamupainossa taisi olla vähän nesteitä ym turvotusta mukana, mutta yhtä kaikki tyytyväinen olen.
Tästä kun jatkan samaan malliin niin hyvällä meiningillä ennen kesäkuuta vois olla jo alle 55 kg. Ja sitten olen jo tavoitteessani, kaikki mitä sen jälkeen lähtee on vain plussaa. Jos tuntuu, että vielä helposti tai edes helpohkosti putoaisi vielä vaikka sinne 52-53 kg:n, niin sitten pudotan. Mutta jos peilikuva näyttää hyvältä jo siinä 54-55 kg:ssa niin sitten keskityn vain tuon painon ylläpitämiseen.
Juoksuohjelma jatkuu ja ainakin tähän mennessä hyvällä menestyksellä. Kaksi viikkoa siis takana, yhdeksän viikkoa jäljellä 10 kilometriin. Ja ihan tuntuu siltä, että voisin jopa onnistuakin! Minuuttimääriä lisätään pikkuhiljaa, tämän viikon lopussa pitäisi jo parin kilometrin lenkki mennä tuosta vain ja uskon, että meneekin. Minulle se on jo saavutus, vaikka jonkun mielestä ehkä kuulostaa vähältä. Jos tuon 10 km onnistun kesällä juoksemaan, olen erittäin tyytyväinen. Sitten voisi ottaa ihan tavaksi, että heittäisi vaikkapa kymppikilsan aamulenkin, ei nyt ihan joka päivä, mutta kuitenkin useamman kerran viikossa. Niin se kunto säilyy ja kilot pysyy kurissa. Ja nyt kun noita kilojakin on jo lähtenyt ihan mukavasti, niin jalkakin nousee keveämmin. ;)
Ruokavaliosta sen verran, että ihan perusruoalla menen, leipänä ruista tai näkkileipää korkeintaan 2 palaa päivässä. Proteiinien ja kuitujen saannista pidän huolen syön paljon kasviksia, marjoja, hedelmiä ym. Muuten en enää pidä kiloklubin ruokapäiväkirjaa, mitä nyt joskus käyn tarkistelemassa, että menee ok tai paljonko nyt siinä ja siinä ruoka-aineessa on mitäkin. Tuntuu, että olen vihdoinkin löytänyt itselleni sopivan ruokavalion ja -rytmin jolla laihdun, mutta jaksan myös liikkua. Kalorien millintarkkaa laskemista en halua harrastaa loppuelämääni, joten siitä olen luopunut jo tässä vaiheessa. Toki suunnilleen tarkistan, että pysyn suunnitelluissa lukemissa, mutta millintarkka ruokapäiväkirjan pito on jäänyt kun kuitenkin tiedän mitä sinne omaan suuhun kannattaa laittaa ja mitä ei.
Näillä siis mennään ja ihan positiivisella asenteella eteenpäin! Kertokaahan kuulumisia kaikki, hiljaista ollut täällä viimeaikoina. Aurinkoiset tsempit täältä näppäimistön äärestä! :)
4.1: 72,3 kg (aloituspaino)
12.4: 66,3 kg
20.4: 65,8 kg (-0,5 kg edelliseen viikkoon)
Hyvä, alaspäin mennään. Nyt mennään kunnon loppurutistuksella kesään saakka.
Pömppä, onnea huisista pudotuksesta :) Itsellä on muuten juuri niin, että jenkkakahvat lähtee viimeisenä! Nyt ei oikeastaan vartalossa häiritse mikään muu kuin alaselän jenkkakahvat. Plaah, mutta toivon, että ne katoavat parin pudotetun kilon jälkeen.. no tietysti ne katoaa, kun tsemppaan loppuun saakka!
Eilen kävin katselemassa juoksutossuja, mutten vielä osannut lopullista päätöstä tehdä. Kunnon kengät kyllä tuntuivat unelmilta jalassa. Uudet lenkkihousut hankin ja takki on jo tilauksessa. Kohta voi aloittaa vaikka hölkkälenkit :) Aionkin lisätä aerobisen liikunnan määrää tässä kesään asti, jotta saan viimeiset rasvakilot tihrustettua pois! Lenkkipolut kutsuu. Viime viikolla urheilut koostui 2 salitreenistä, uinnista ja 3 kävelylenkistä.
Mulla sama juttu, että pyrin jossain vaiheessa vähentämään kaloreiden laskua kalorilaskurissa, jotta oppisin lopun ikääni syömään oikein. Mutta tällä hetkellä melkein päivittäin lasken kaloreita vielä.
Tsemppiä kaikille, loppuun asti jaksetaan!
joo niinhän siinä kävi ku äiteen luo menee kyläilemään..söin ku hevonen..
aamupaino 55,9 about viikko sitte 55,4 että ei toisaalta paljon mutta mulle se tuntuu ihan liian paljolta..on täs kyllä nyt nää naisten vaivatki aukomassa päätään..edelleen..tosi rasittavaa...
nesteitäki tossa ehkä on ku en oo muutamaan päivään kunnolla muistanu tota veden juontia...(hyvä itteesä lohutella....ainaki yrittää...=)
kovasti yritän nyt tsempata että 54:lla alkais kuunloppuu mennessä paino...voiku se tuntuu niin piiitkältä ja hankalalta tavotteelta...
mäki oon innostunu nyt vähä tosta hölkkäilystä..ei tosin oikee kunnolla onnistu muutaku jos saan poikaa miehen hoiviin..yritän ottaa lenkille niitä juoksupätkiä..ja sit kävelyä vuorotellen..se on mukavaa vaihtelua..=)
hienostihan täällä muilla on mennyt ei muutaku käsiä yhteen teille=)
suunnittelin sellastaki et pidän tässä vaikka muutaman keittopäivän että saa taas tota ahmimis himoa hieman pienennettyä...ei tulis veettyä napaa täytee..seku tahtoo jäädä tuosta äiti kyläilystä päälle..se tekee liian hyvää ruokaa=) ne on ne äidit sellasia..=)
jeps mutta mukavia ja rentouttavia päiviä kaikillen ja tsempitystä kovasti!!!
ONNEA KAIKILLE PUDOTTAJILLE!!! HYVA TE!! (me?)
Internet on edelleenkin "rikki", pitaisi toimia ensi pe joten sitten taas aktiivisemmin ilmoittelen itsestani. Tassa kuitenkin nyt yhteenveto viime ahellyksista, raahauduin koulun koneelle raportoimaan =) :
1) eka koeviikko: kova stressi ja deadlineja vaikka muille jakaa, soin liikaa ja vaarin ja vaarassa rytmissa.
2) seuraava koeviikko; alkoi olla sen tasoinen ahky ja turvotus ja paino oli jo taas lahella 70 joten sisuunnuin ja paatin kokeilla jos lentoemantadieetilla ihan oikeasti lahtisi 4 kiloa kuten luvataan. Tai edes 2, olisin siihenkin ollut tyytyvainen. Eli viime to-su meni seuraavasti:
-to: kuten pitaakin, paitsi etta kaikkia papuja en saanut alas kun oksetti niin kovasti ja teeta join pitkin paivaa etta nalka ja makeanhimo pysyisi kurissa. Alkupaino 69,7!!!
-pe: alkoi esimerkillisesti mutta ananas- ja vihannesillallinen korvautui 200 g karkkipussilla ja smirnof ice-pullolla. Krohommm... Tuli kylla tanssittuakin koko yo etta eikohan ne kalorit silla kulutettu...
-la: olin ihan puolikuollut heikotuksesta... soin kuten piti mutta tuntui etta taju lahtee
-su: paino oli 68,2 kg eli lupaavalta naytti se kahden kilon pudotus kun joka paiva puoli kiloa tippui. Olo oli taas puoli tajuton ja hoippuva joten myohaan illalla paatin syoda muutaman siivun leipaa. Jota meni ihan liikaa joten se alle 68 kg paaseminen jai sitten siihen.
ma ja ti ei ollut ollenkaan esimerkillista ruokailua, tanaan taas terastaydyin. Aamupaino oli rasittavat 68,8 mutta toisaalta kuukautisetkin alkoivat etta ehka se siita taas hiukan putoaa. Tavoite kuun loppuun VIHDOINKIN se alle 68kg, joskin ottaa koville kun 3-.4. on poikakaverin kanssa vuosipaiva ja on ravintolareissu tiedossa. Pitanee nyt sita ennen kunnolla tiukistella!
Juoksuohjelma etenee koko ajan 3 x viikossa, jaljella taman viikon loppu ja sitten 7 viikkoa. Koville ottaa pitkan sankylevon jalkeen mutta viela olen pystyssa joten ehka se siita...?
korjaus: siis 30.4. on vuosipaiva...
Tulen kohta kirjoittelemaan enemmän kunhan olen käynyt juoksulenkillä mutta jos joku ehtii ennen minua (toivon niin ;) ) niin aloitettaisiinko taas maanantain kunniaksi uusi ketju kun nykyinen on jo tooooosi pitkä?