Olemme tutustuneet poikaystäväni kanssa netissä puolitoista vuotta sitten. Kirjoittelimme alussa tosi tiiviisti jolloin hän vaikutti kaikin puolin täydelliseltä. Asuin tuolloin ulkomailla, ja suunnittelimme tapaavamme kunhan muutan takaisin suomeen. Kun palasin vuosi sitten, mies ilmoitti tavanneensa toisen naisen. Hän otti kuitenkin uudelleen yhteyttä viime syksynä, tapasimme ja yhdessäolo tuntui hyvälle.
Nyt luulen kuitenkin että mies särki sydämensä tuon naisen kanssa. Vaikka olemme tavanneetkin vasta tänä syksynä kasvokkain, hän vaikutti vuosi sitten paljon positiivisemmin elämään suhtautuvalta ja siksi mielenkiintoisemmaltakin. Hän on sairastanut masennusta vuosikausia, ja eron jälkeen oireet vaativat lääkkeet. Alussa seksi sujui hyvin, mutta reiluun kuukauteen hänellä ei ole ollut haluja, toisin kuin minulla. Olen tottunut huomiointiin ja kehumiseen ja tuntuu että mieheni masennus vaikuttaa omaan itsetuntooni. En tunne olevani enää kaunis, en haluttava enkä mielenkiintoinen koska hän on torjunut minut niin monesti, vedoten lääkkeiden aiheuttamaan haluttomuuteen. Olen nauttinut seksistä hänen kanssaan hyvin paljon, mutta nyt olo on aika surkea. En ole enää varma voinko uskoa välinpitämättömyyden johtuvan yksinomaan lääkkeistä, vaikka hän näin vakuuttaakin.
Tuntuu etten osaa sanoa mitään mikä auttaisi häntä, enkä ehdottaa mitään tarpeeksi mukavaa tekemistä. Emme käy missään. Itselläni on paljon kavereita, ja aina jos olen lähdössä jonnekin pyydän häntä mukaan. Vielä koskaan hän ei ole lähtenyt. Olen tarjoutunut tekeväni mitä vain jotta hänen olonsa paranisi. Tähän hän on sanonut että hän toivoo minun olevan osa hänen elämäänsä. Tällä hetkellä se tuntuu raskaalta ja turhauttavalta. En tunne tuntevani hänen oikeaa persoonaansa, ja välillä pelkään olevani vain edellisen naisen korvike.
Ennen häntä olin vuosia sinkku. Nyt viimeinkin tunnen löytäneeni ihmisen johon voisin helposti rakastua, mutta se pelottaa. Entä jos hän ei tunnekaan minua kohtaan niin vahvasti kuin olen toivonut?
Nyt luulen kuitenkin että mies särki sydämensä tuon naisen kanssa. Vaikka olemme tavanneetkin vasta tänä syksynä kasvokkain, hän vaikutti vuosi sitten paljon positiivisemmin elämään suhtautuvalta ja siksi mielenkiintoisemmaltakin. Hän on sairastanut masennusta vuosikausia, ja eron jälkeen oireet vaativat lääkkeet. Alussa seksi sujui hyvin, mutta reiluun kuukauteen hänellä ei ole ollut haluja, toisin kuin minulla. Olen tottunut huomiointiin ja kehumiseen ja tuntuu että mieheni masennus vaikuttaa omaan itsetuntooni. En tunne olevani enää kaunis, en haluttava enkä mielenkiintoinen koska hän on torjunut minut niin monesti, vedoten lääkkeiden aiheuttamaan haluttomuuteen. Olen nauttinut seksistä hänen kanssaan hyvin paljon, mutta nyt olo on aika surkea. En ole enää varma voinko uskoa välinpitämättömyyden johtuvan yksinomaan lääkkeistä, vaikka hän näin vakuuttaakin.
Tuntuu etten osaa sanoa mitään mikä auttaisi häntä, enkä ehdottaa mitään tarpeeksi mukavaa tekemistä. Emme käy missään. Itselläni on paljon kavereita, ja aina jos olen lähdössä jonnekin pyydän häntä mukaan. Vielä koskaan hän ei ole lähtenyt. Olen tarjoutunut tekeväni mitä vain jotta hänen olonsa paranisi. Tähän hän on sanonut että hän toivoo minun olevan osa hänen elämäänsä. Tällä hetkellä se tuntuu raskaalta ja turhauttavalta. En tunne tuntevani hänen oikeaa persoonaansa, ja välillä pelkään olevani vain edellisen naisen korvike.
Ennen häntä olin vuosia sinkku. Nyt viimeinkin tunnen löytäneeni ihmisen johon voisin helposti rakastua, mutta se pelottaa. Entä jos hän ei tunnekaan minua kohtaan niin vahvasti kuin olen toivonut?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin siis totta on kyllä se,että nuo masennuslääkkeet todellakin voi aiheuttaa haluttomuutta sängyssä. Toisaalta tuntuis,et voisitteko käydä yhdessä siellä lääkärissä ja kysyä ihan suoraan tuota asiaa et olisko jotain sellaisia mielialalääkkeitä jotka ei vaikuttaisi seksielämään niin paljon?
On varmasti raskasta elää masentuneen ihmisen kanssa ja se jos mikä kysyy kovaa luonnetta että itse jaksat. Mutta muista et myös sinun täytyy saada olla välillä itseksesi että saat kerättyä taas voimaa jaksaa tässä suhteessa eteenpäin. Ja paras apu on tottakai olla kavereidesi kanssa. Saisitkohan mieystävääsi menemään vaikka jonkin harrastuksen mukaan? Siinä vois olla hänelle hyvä sauma kun löytäisi jonkun mielenkiintoisen harrastuksen mistä tykkää niin vois piristää häntä kummasti. :)
Muista että vaikeina aikoina myös sinulla on lupa hakea keskusteluapua itsellesi jos tuntuu liian raskaalta. Ja tuskin kukaan sinua tuomitsee jos tilanne siihen menee ettet enää jaksa olla miehen kanssa yhdessä, näinhän siinä usein käy jos kumppanilla todella kova masennus eikä pääse siitä yli.
Olet tottunut huomioinrtiin ja kehumiseen.
Mutta onko mies?
Itse en periaattesta kehu koskaan ketään, enkä varmaankan osaa huomioida sinun tarkoittamallasi tavoin. Nämä ominaisuudet eivät johdu millään tavalla masennuksesta, vaan on kyse ihmisen perusluonteesta.
Minulla on myös menneisyydessä kokemusta masennuslääkkeistä, ainakaan minulle ei löytynyt monien kokeilujenkaan jälkeen sellaista lääkitystä, joka ei olisi tappanut seksihaluja.
Ennen poikaystävääni en osannut pitää masennusta sairautena. Olin sitä mieltä että paha olo menee pois kunhan vain keksii mukavaa tekemistä, on ystävien kanssa yms. Häneen tutustuttuani olen lukenut aiheesta ja tajunnut katsoa asiaa ihan eri tavalla. Aina ei kyse olekaan tahdonvoimasta.
Huomiosta ja kehuista, olen miettinyt itse samaa, ehkä sellainen ei vain ole hänelle tyypillistä kehua ja imarrella yhtämittaa. Sehän tässä onkin hämmentävää, en osaa erottaa sitä, mikä kuuluu hänen persoonaansa, mikä masennukseen ja sen oireisiin... Ehkä hän kaipaakin entistä tyttöä? Ehkä hän on kanssani vain koska ei voinut saada häntä ja masennuksen piikkiin on hyvä laittaa vaikkapa haluttomuus? En tiedä...Olemme tunteneet ajallisesti vähän aikaa, enkä voi verrata aikaisempiin aikoihin. Teen sitä silti, mietin ihania viestejä joita sain häneltä ennen kuin olimme tavanneet kasvokkain, mutta kirjoittaahan voi toista ja sanoa toista, ehkä.
Jälkiviisaus on ihan typerää, harrastan silti sitäkin. En olisi tavannut häntä kasvokkain jos olisin tiennyt masennuksesta. Tiedän että ei kukaan pakota minua olemaan hänen kanssaan, mutta tällä hetkellä ero ei tunnu mahdolliselta. Tuntuu että olen rakastumassa. Nyt kun tiedän hänestä en voisi kuvitellakaan haluavani olla kenenkään muun kanssa.
Onko mitään konkreettisia ohjeita siitä, miten masentunutta voisi auttaa? Mitä sanoa, mitä välttää sanomasta, miten tehdä toisen olo mahdollisimman hyväksi? Itse kehun häntä päivittäin, en imarrellakseni, vaan koska olen hänestä ylpeä ja tarkoitan mitä sanon. Haluan hänen tietävän pitäväni häntä ihanana, lahjakkaana, älykkäänä ja kiinnostavana.
Älä kuvittele pystyväsi auttamaan tai parantamaan masentunutta.
Riittää kun olet läsnä tarvittaessa, käyttäydyt normaalisti ja kohtelet kuin aikuista ihmistä pitääkin.
Älä vaadi itseltäsi enempää kuin mihin tiedät pystyväsi.