Olen 35-vuotias nainen, ja viime syksynä tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun minulla todettiin ms-tauti. Sairastan taudin aaltomaista muotoa, ja sen mukaisesti vointi vaihtelee. Minulla on ollut oireita pääasiassa jaloissa: puutumista, pistelyä, tunnottomuutta ja jäykkyyttä. Joskus esiintyy myös lihasheikkoutta jaloissa ja käsissä. Toisinaan kärsin tasapainohäiriöistäkin ja väsymyksestä. Luojan kiitos minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut suurempia kipuja eikä halvausoireita tai näköhäiriöitä yhtä näköhermon tulehdusta lukuunottamatta.
Liikkumiseen käytän apuvälineitä tilanteen mukaan. Huonoja päiviä varten minulla on pyörätuoli, hieman parempia päiviä varten kyynärsauvat ja rollaattori, mutta hyvinä päivinä kävelen ilman apuvälineitä.
Olen koulutukseltani taidehistorioitsija, mutta en ole paljon ollut koulutustani vastaavassa työssä. Muuten olen kyllä tehnyt kaikenlaisia hanttihommia aina siivoojan ja puhelinmyyjän työstä lähtien. Olen kärsinyt vaikeasta masennuksesta, ja olen sen vuoksi ollut viisi vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ennen tautini toteamista minulla oli ollut noin vuoden ajan oireita jaloissa, pistelyä, puutumista ja tunnottomuutta. Kävin jo niiden vuoksi lääkärissä, ja ms nousi jo esiin yhtenä vaihtoehtona. Viimeinen niitti oli näköhermon tulehdus, jonka jälkeen tehdyissä tutkimuksissa diagnoosi varmistui.
Kun minulla todettiin ms, opintoni olivat juuri loppuvaiheessa. Sairastuminen oli minulle valtava järkytys. En tiennyt silloin ms-taudista paljon mitään. Luulin sen olevan keski-ikäisten ja vanhusten sairaus, ja ajattelin, että jos sen saa nuorena, elämä jää lyhyeksi. Kaikesta huolimatta jaksoin suorittaa opintoni loppuun. Samalla luin kaiken käsiini saaman tiedon ms-taudista. Tieto oli osittain jo silloin vanhentunutta, ja ahdistuin yhä enemmän. Vuosi diagnoosin jälkeen kävin lääkärissä masennuksen takia ja sain lääkkeet. Ne auttoivat, jätin vähitellen lääkkeet pois, ja muutama vuosi meni ihan hyvin.
Vuonna 2004 tapahtui romahdus. Minulla oli tavallista rajumpi pahenemisvaihe, joka masensi minut täysin. Menetin elämänhaluni. Voin hyvin huonosti sekä henkisesti että fyysisesti. Olo oli täysin voimaton, jalat kuin makaronia eikä käsissäkään ollut voimaa kantaa juuri mitään. Minua huimasi koko ajan ja hengittäminenkin oli vaikeaa. Jouduin muuttaa vanhempieni luokse. Pahimpina aikoina en juuri jaksanut nousta sängystä. Ruoka ei maistunut ja laihduin aivan alipainoiseksi. Olin varma, että kuolen pian. Harkitsin tekeväni itsemurhan lääkkeillä, mutta joku sisäinen ääni kielsi minua tekemästä mitään itselleni. Olin silti pohjalla. Sieltä ei olisi suuntaa kuin ylöspäin tai hautaan.
Pääsin onneksi hyvän psykiatrin hoitoon ja sain sopivat lääkkeet. Uskon myös läheisten esirukousten auttaneen minua toipumisessa. Olen uskovainen, mutta suhtaudun hyvin varauksellisesti erilaisiin kaatajapappeihin ja huijarisaarnaajiin, joita pidetään ihmeparantajina.
Oikealla hoidolla toivuin vakavasta masennuksesta vuodessa ja fyysinen vointinikin koheni. Muutin takaisin omaan asuntoon. Minulla oli toki edelleen ms-taudista johtuen huonoja päiviä, jotka määräsivät menemisiäni ja tekemisiäni.
Kolme vuotta sitten olin aikeissa lähteä Kreikan matkalle isäni ja pikkusiskoni kanssa, mutta juuri ennen matkaa kaaduin ja löin pääni. Se ei ollut mitään vakavaa, mutta matka jäi väliin. Olen kyllä sittemmin käynyt ystävien kanssa mm. Pietarissa ja Saksassa.
Nykyisin vietän päiväni monipuolisesti. Välillä istun sohvalla tai nojatuolissa katsomassa televisiota, välillä luen, maalaan tauluja, surfaan netissä ja teen kotitöitä. Pyrin myös käymään joka päivä ulkona. Jos ei muuten niin kauppa- tai kirjastoreissulla. Usein tapaan ystäviänikin ja käyn erilaisissa tilaisuuksissa. Kerran viikossa minulla on fysioterapiaa. Voin tällä hetkellä paremmin kuin esim. kaksi vuotta sitten ja huomattavasti paremmin kuin viisi vuotta sitten.
Kun minulla todettin ms-tauti, pelkäsin joutuvani pyörätuoliin. Nyt minulla on ollut reilut kaksi vuotta pyörätuoli osittaisessa käytössä, ja se on vain apuväline muiden joukossa eikä siihen liity sen kummempaa mystiikkaa. Pyörätuolin avulla pääsen huonoinakin päivinä esim. kauppaan, kun aikaisemmin jouduin jäämään huonoina päivinä kotiin, vaikka jääkaappi olisi ollut tyhjä.
Olen tällä hetkellä täynnä elämänhalua ja haluan elää vähintään 80-vuotiaaksi. Ms ei pitäisi olla sille mikään este, ja perintötekijätkin ovat niiltä osin hyvät. Haluaisin myös miehen ja vähintään yhden lapsen. Toivoisin myös, että voisin tehdä jotain koulutustani vastaavaa osa-aikatyötä voimieni mukaan. Olen jo käynyt asian tiimoilta keskusteluja. Lääkärini suositteli minulle lääkityksen aloittamista ms-tautiin. Harkitsen asiaa. Minulle on kyllä sanottu, että tauti tuskin tuottaa minulle tulevaisuudessa mitään sellaista yllätystä mitä en olisi jo kokenut. Kaiken kaikkiaan näen tulevaisuuteni valoisana. Aurinkoista kevättä kaikille!
Minun tarinani
18
4877
Vastaukset
- DG 08/09
Ihanan aurinkoinen ja positiivinen kirjoitus :). Vaikka paljon olen kokenut niin näet kumminkin elämäsi valoisana :)
Kirjoitus antaa myös paljon ajateltavaa ja pohdittavaa, niin kuin tuo pyörätuoli juttu. Ensimmäisenä kanssa mieleen tuli että kohta sitä sitten tuolissa istutaan. Niin kuin sanoit että se on apuväline muiden joukossa ja parempi huonona päivänä sillä mennä kuin nälkää nähdä kun kauppaan ei pääse.
Itsellä tulee kohta vuosi taudin alkamisesta ja tässä vielä kaikki ovet on auki sairauden ja muun asioiden kanssa. Koskaanhan sitä ei tiedä miten elämä kuljettaa ja missä kunnossa sitä on mutta kumminkin elämässä on hyvää ja aurinkoa. Kaikesta huolimatta. Taisteluahan tämä tauti on, on hyvä pätkä ja sitten huonoa. Aina taistelet terveydestäsi ja tosissaan pitää löytää ne voimavarat ja keinot että jaksaa tätä taistelua.
Vielä tässä pitkään ihmetellen ja miettien mitä elämän kanssa tekee. On edessä uuteen ammattiin kouluttautuminen ja sen kautta sitten mitä työtä sitä pystyy tekemään. Harmittaa tosissaan olla sairauslomalla kun rahat väheni ja kaipaa tosissaan töihin. Tästä kyllä selviää ja pitää vaan nauttia nyt tästä toimettomuudesta ja kuntouttaa itseään.
Myös kaikesta huolimatta valoisena näen tulevaisuuteni :). Aurinkoista kevättä sinulle :)- keijo_m1
Kiitos kirjoituksestasi. Olen 25 vuotiaan tyttäreen isä, jolla alkoi oireet jo nboin viitisen vuotta sitten. Emme ymmärtäneet mikä oli kysymyksessä, koska lääkärit sanoivat sen johtuvan selästä ja tyttäreni oli pitkiä aikoja ihan hyvässä kunnossa ja ilman kipuja. Nyt kuitenkin ihan viime viikolla saatiin diaknoosi MS. Hänellä välillä häviää liikunta toisesta jalasta ja näkökin huononee toisesta silmästä. Vielä emme tiedä onka sairaus mitä laatua mutta kysymykseni onkin että jos tyttäreni on sairastanut kyseistä sairautta jo viitisen vuotta ilman mitään hoitoa niin pahentaako se tilannetta paljonkin?
Toinen kysymykseni onkin että missä vaiheessa sinä sait diagnoosin MS siitä kun sait ensimmäiset oireet sairaudesta?
Kiitän vastauksestasi jos vain jaksat ja on aikaa vastata. YST: Keijo Mannerlinna.
- Maria Virginia
Minun täytyy kertoa täsmennykseksi aloitusviestiini, että minulla on koko sairauteni ajan ollut hyvin vähän kontakteja muihin ms-potilaisiin. Olen kyllä ms-yhdistyksen jäsen, mutta en ole osallistunut yhdistystoimintaan enkä vertaistukiryhmiin. Syynä tähän on se, että pelkään tulevani pahalle mielelle, jos tapaan itseäni huonokuntoisempia ms-potilaita. Pelkoni ei ole täysin aiheeton masennustaustani vuoksi. Olen myös huomannut, että tulen aina surulliseksi, jos kuulen tai luen jonkun ms-potilaan surullisesta elämänkohtalosta. En tosin enää masennu näistä kertomuksista pitemmäksi aikaa, sillä olen oppinut ymmärtämään, että minulla on oma elämä joka ei ole riippuvainen kenenkään toisen ms-potilaan surullisestakaan kohtalosta.
Olen tavannut muita ms-potilaita kahdella laitoskuntoutusjaksolla, ja kohtaamiset ovat olleet ihan positiivisia. Jälkeenpäin en ole kuitenkaan pitänyt näihin ihmisiin yhteyttä, koska olen pelännyt kuulevani huonoja uutisia heidän tilastaan. Korostettakoon, että minulla ei ole mitään muita ms-potilaita vastaan ihmisinä, mutta koen ystävystymisen heidän kanssaan nykytilanteessa mahdottomaksi. Alkaisin kantaa liiaksi harteillani heidän sairauttaan ja saattaisin masentua. Seuraankin muiden ms-potilaiden kuulumisia vain lukemalla näitä keskustelupalstoja. Muuten minulla on kyllä paljon ystäviä, osa terveitä ja osalla on jokin sairaus.
Minulla on ollut vaikeuksia myös parisuhteen muodostamisessa. Ennen sairauteni toteamista minulla oli yksi vakavampi seurustelusuhde, joka katkesi luonnollisista syistä ennen kuin sairaudestani oli mitään tietoa. Ms-diagnoosin jälkeen heitin sitten mielessäni hyvästit ajatuksille puolisosta ja lapsista. Viime aikoina biologinen kello on alkanut tikittää, ja olen etsinyt tosissani kumppania. Toissa kesänä tapasinkin yhdellä deittipalstalla mukavan miehen. Tapailimme ja oikeastaan seurustelimme yli puoli vuotta. Sinä aikana voin paremmin kuin koskaan sairastumiseni jälkeen. Pystyin kävelemään suurin piirtein koko ajan ilman apuvälineitä, ja pisimmillään kävelin 5 km yhteen menoon. Aivan ennenkuulumatonta sairauteni aikana!
Surukseni seurustelusuhteeni päättyi. Syynä ei ollut sairauteni vaan lähinnä se, että asuimme eri puolilla Suomea. Tapaamiset oli hankala järjestää. Miesystävälläni oli myös lääkehoitoa vaativa krooninen sairaus. Vaikka hän ei sanonut suoraan, minusta tuntui, ettei hän uskonut kahden sairaan ihmisen parisuhteen onnistumiseen. Ehkä hän pelkäsi joutuvansa hoitamaan minua, vaikka yhtä hyvin roolit olisivat voineet tulevaisuudessa olla toisinkinpäin. Miesystävälleni liikuntakyky oli kuitenkin kaikki kaikessa, ja kun hänen oma sairautensa ei vaikuta liikuntakykyyn, hänen oli ilmeisesti vaikea hyväksyä minun mahdollista liikuntarajoitteisuuttani.
Tällä hetkellä minulla on taas eräs mukava miestuttavuus. Olemme toistaiseksi vain ystäviä, mutta olen toiveikas. Sairauteni ei ainakaan ole miehelle ongelma.
Mitä pyörätuolin käyttöön tulee niin tarvitsen sitä nykyisin paljon vähemmän kuin kaksi vuotta sitten. Tällä hetkellä on ehkä vain yksi päivä kuukaudessa jolloin joudun turvautumaan pyörätuoliin ulkona liikkuessa. Kotitaloustöissä käytän satulatuolia, että voin mm. imuroida puoliksi istuvassa asennossa.
Lopuksi sanoisin vielä kaikille ms-potilaille, että koettakaa pysyä iloisella mielellä. Älkää antako katkeruudelle valtaa. Älkää myöskään sortuko päihteisiin. Ne vain pahentavat sairautta. Itse en ole koskaan tupakoinut, ja olen melkein absolutisti.- DG 08/09
Itsellä ei ole kanssa yhtään ms-tautiin sairastunutta ystävää mutta toisaalta on näitä hyviä ja rakkaita ystäviä jotka tukee ja kuuntelee.
Joskus miettinyt että olisi kiva saada ystävä joka on kanssa samaan sairastunut mutta on kyllä hitsin vaikea saada ystävää foorumien kautta. Joten en nyt ystäviä edes hae ja jos ystävä tulee niin tulee mutta en hakemalla hae :)
Tuota seurustelua olen kanssa miettinyt, miten paljon taudin epätietoisuus/pelko estää seurustelu suhteita. Ei varmaan kaikkien kanssa mutta epätietoisuus ja pelko joutua omaishoitajaksi pistää suhteen harkintaan.
Toivottavasti löydät kumppanin itsellesi jos miestuttavan kanssa ei asiat etene ja saat perheen josta olet haaveillut :).
Itsellä on tullut taudin myötä kiire elämään. Kiire kokea kaikki mahdollinen ja hankkia nopeasti perhe. Varmaan monet muutkin vastasairastuneet ovat kokeneet tämän.
Se on hankalaa kyllä mutta tuntuu että aika loppuu käsiin vaikka ei tämän taudin kanssa välttämättä mene niin mutta päässä jyskyttää että tee kaikki mahdollisimman pian. Jää harmittamaan jos tauti etenee niin ettei pystykkään tekemään asioita enään.
Ja tämä kiire kiristää sitten parisuhdetta kovasti. Miehellä ei tietenkään ole kiire elää niin kovalla vauhdilla ja eikä tunnu oikein ymmärtävän omaa kiirettäni :). Onneksi kumminkin on tiiviisti elämässäni mukana eikä lähde suhteesta vaikka sanoin että jos yhtään tuntuu siltä, että haluat lähteä niin lähde. Etkä silloin kun kaikkein eniten sinua tarvitsen. Lupasi olla tukena ja turvana. Aika näyttää käykö näin.
Miehelle omaishoitajuus ei ole paha paikka mutta ei sitä tiedä miten se menee jos siihen joutuu. Ehkä ajattelee sitä liian ruusuisesti. Itse kyllä yritän miehen vaan pitää avomiehenä/aviomiehenä enkä omaishoitajana. En halua sitä että suhde kaatuu siihen, että joutuu hoitamaan minua ja väsyy siihen.
Aika näyttää miten käy ja helppo sitä on päässä suunnitella entä jos käy niin ja näin...todellisuus onkin eri asia.
Tosissaan pitää vaan yrittää pysyä iloisella mielellä ja tehdä sellaisia asioita joista pitää. Pitää mielen virkeänä ja nauttia päivistä. Koskaanhan ei tiedä miten elämä kuljettaa ja missä sitä on vuodenkin päästä :)
- Yhdessä eteenpäin
Olet "loistomimmi" ja mielestäni oiva esimerkki kaikille, miten suhtautua sairauteen. Itse olen vaimoni omaishoitajana ja toivon kaikille muille omaishoitajille voimia.
Tällaiset kertomasi tarinat ja päivä päivältä pitenevä päivä antavat voimia jaksaa myös täällä "hoituripuolella".- Maria Virginia
On erittäin hienoa, että jaksat olla vaimosi omaishoitajana. Mukavaa, että tarinani antoi sinulle uusia voimia omaishoitajan vaativaan tehtävään. Kuten aikaisemmassa viestissäni kerroin, en ole naimisissa, mutta haaveilen silti puolisosta ja vähintään yhdestä omasta lapsesta.
Olen huomannut, että ms-potilas ei ole kovin suosittu puolisokandidaatti. Itse en toki missään nimessä haluaisikaan puolison ryhtyvän sairaanhoitajakseni. En voisi vaatia toista ihmistä luopumaan esim. omasta urastaan tai harrastuksistaan minun takiani. Haluaisin viettää mahdollisimman normaalia perhe-elämää, johon sairaudellani ei olisi juuri vaikutusta. En haluaisi, että perheessäni vallitsisi " sairauden ilmapiiri ".
En voi toki tietää miten sairauteni tulevaisuudessa kehittyy, mutta ms-taudin aaltomaista muotoa sairastavana minulla on jo nyt parempia ja huonompia päiviä. Uskoisin, että huonoimmillaankin tautini voi kehittyä vain sellaiseksi mitä se on nyt huonoimpina päivinä. Niinäkin päivinä voin elää ja pystyn huolehtimaan silloinkin itsestäni. Kaikki vain sujuu hitaammin, mutta pitää vain olla kärsivällinen eikä saa hermostua.
Toivon, että pystyisin huolehtimaan itsestäni ilman mainittavaa apua elämäni loppuun asti. Aika näyttää miten se tulee toteutumaan. En halua rakentaa elämääni sen varaan, että joskus tulevaisuudessa keksitään parantava hoito. Itse olen asennoitunut, että ms-taudin hoito on suunnilleen samanlaista kuin nyt myös silloin kun olen 70-vuotias. En voi tietää millaisessa kunnossa olen 70-vuotiaana, mutta toivoisin olevani samanlaisessa kunnossa kuin nyt. Se lienee kyllä epärealistinen toive, sillä harva perustervekään on 70-vuotiaana yhtä hyvässä kunnossa kuin 35-vuotiaana. Joka tapauksessa haluan olla elossa 70-vuotiaana ja ainakin 10 vuotta sen jälkeenkin.
Ms-taudilla on varsin synkkä maine eikä se kaikissa tapauksissa olekaan täysin perusteeton. Kun jotkut ovat kysyneet minulta onko ms-tauti tappava, olen vastannut että on, mutta olen lisännyt siihen, että nykyisillä hoidoilla suurin osa potilaista ehtii kuolla vanhuuteen ennen kuin tauti ehtii tappaa. Näinhän asia juuri on. Ei minua silti loukkaa se, jos joku pitää ms-tautia pelottavana sairautena. Paljon enemmän minua loukkaa taudin vähättely. Siihenkin olen nimittäin törmännyt. Ms on kuitenkin sairaus, jota ei misssän nimessä pidä vähätellä.
Olen parin viikon ajan kokeillut lähes viljatonta ruokavaliota. Siitä on ollut apua. Olen ollut paljon pirteämpi. Ehkä minun ei tarvitsekaan aloittaa ms-taudin pistoshoitoa, jota olin jo suunnitellut piikkikammostani huolimatta. Seuraan vointiani ja harkitsen lääkityksen aloittamista tilanteen mukaan. Joka tapauksessa pääni on täynnä uusia suunnitelmia. Ensi kuussa matkustan ystävien kanssa Puolaan ja kesällä Ruotsiin. Suunnitelmissa on myös osa-aikatyön aloittaminen joko kesällä tai viimeistään syksyllä.
- keijo_m1
Kiitos kirjoituksestasi. Olen 25 vuotiaan tyttäreen isä, jolla alkoi oireet jo nboin viitisen vuotta sitten. Emme ymmärtäneet mikä oli kysymyksessä, koska lääkärit sanoivat sen johtuvan selästä ja tyttäreni oli pitkiä aikoja ihan hyvässä kunnossa ja ilman kipuja. Nyt kuitenkin ihan viime viikolla saatiin diaknoosi MS. Hänellä välillä häviää liikunta toisesta jalasta ja näkökin huononee toisesta silmästä. Vielä emme tiedä onka sairaus mitä laatua mutta kysymykseni onkin että jos tyttäreni on sairastanut kyseistä sairautta jo viitisen vuotta ilman mitään hoitoa niin pahentaako se tilannetta paljonkin?
Toinen kysymykseni onkin että missä vaiheessa sinä sait diagnoosin MS siitä kun sait ensimmäiset oireet sairaudesta?
Kiitän vastauksestasi jos vain jaksat ja on aikaa vastata. YST: Keijo Mannerlinna. - keijo_m1
Voit vastata minun sähköposti osoitteeseen jos haluat. [email protected]. YST: Keijo Mannerlinna.
- Toispuol pöhnä
Onko muuten MS-sairaille olemassa jotain liittoa, josta saisi taudista selostuksia, että voisin verrata omia oireitani, sopisivatko ne MS:ään? Voisiko joku kertoa oireista täällä.
Minulla on jo kymmeniä sairauksia, en tahtoisi enää lisää. Luin täältä noista silmäoireista. Ne panivat vähän miettimään. Heii!
Viestisi kosketti minua paljon ja hienoa että elämä näyttää nyt valaoisenmalta. Mun mies kuoli 42v. 2001 aivoverenvuotoon työpaikalla ja suoni repesi ei voitu tehdä mitään...Ajattelin okey olenhan kohdannut kuolemaa työpaikalla (hoitoala) ja isän ja äidin olen arkuttanut haudan lepoon .
Ajattelin kyllä selviän mutta sitten pääsin kuntoukseen 2-viikoksi(2003) ja siellä sanottiin että olen työkyvytön ja alettiin tutkia , löytyi plakit päästä ja siitä kyytiä sairaslomalle ja 2004 olin jo eläkkeellä....tauti on raju kahdessa vuodessa lähti jalat alta..olen kokeillut kaiken mahdollisen lääkityksen mitä nyt löytyykään...mikään ei ole auttanut ...pulssikaan ei enää auta..liika on liikaa...elän vielä henkilökohtaisen avustajan turvin yksin ja toivoa parempaan huomiseen ei pidä heittää...
Olisi kiva kuulla susta enenmän ja kirjoita jos näet tämä ?
Siuslla me naiset pärjätään ja leipoisaa kesää !- Anonyymi
Hei! Olisi kiva tietää mitä teille kuuluu nykyään. Olen itse n44, ms-diagnoosi v. 2013.
Voimakasta väsymystä lukuun ottamatta voin hyvin (siis liikun ilman apuvälineitä ja näen), kuntoilen, olen päihteetön, syön aika terveellisesti. En ole työelämässä.
Kiva, mielenkiintoinen ketju 🙂- Anonyymi
Hei!,
En ole kukaan noista aiemmin kirjoittaneista henkilöistä siis,mutta kun kaipasit vissiin kirjoituksia..?.Niin ajattelin jotain sitten kirjoittaa..?
Olen vähän yli viisikymppinen nainen,en ole enää työelämässä.Minulla on kaikenlaista muuta krämppää seläs esim ja muitakin sairauksia melko monta MS:n lisäksi..Minulla on aubagio lääkityksnä..Vasemmas jalas on heikentymä ja oikea silmä melko näkemätön..väsymys on sitten melkoisen suurta esim!.Uniongelmaa on lähinnä esim nukahtamisvaihe hankala et siirtyy myöhäseksi aamuyöhön yms ja sitten pitää ravara yöllä tai tuolloin aamulla vessassa ja takaisin nukkumaan, et unen syvyys ei ole kovin palauttavaa esim..Mutta näillä on vaan sitten mentävä!.Toivotan oikein hyvää kesää sulle vaan ja muillekin pikein hyvää kesää!ja tsemppiä vaan! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei!,
En ole kukaan noista aiemmin kirjoittaneista henkilöistä siis,mutta kun kaipasit vissiin kirjoituksia..?.Niin ajattelin jotain sitten kirjoittaa..?
Olen vähän yli viisikymppinen nainen,en ole enää työelämässä.Minulla on kaikenlaista muuta krämppää seläs esim ja muitakin sairauksia melko monta MS:n lisäksi..Minulla on aubagio lääkityksnä..Vasemmas jalas on heikentymä ja oikea silmä melko näkemätön..väsymys on sitten melkoisen suurta esim!.Uniongelmaa on lähinnä esim nukahtamisvaihe hankala et siirtyy myöhäseksi aamuyöhön yms ja sitten pitää ravara yöllä tai tuolloin aamulla vessassa ja takaisin nukkumaan, et unen syvyys ei ole kovin palauttavaa esim..Mutta näillä on vaan sitten mentävä!.Toivotan oikein hyvää kesää sulle vaan ja muillekin pikein hyvää kesää!ja tsemppiä vaan!Niin siis minun diagnoosi tuli MS:stä 2020,ja löytyi vähän miltei vahingossa tai vain sivudiagnoosina kun toisella polilla otettiin varjoaine päänkuvaus magneetilla..Niin siinä sitten lausuttiin muutokset tai se leesio esim näkyi päässä ja/tai niitä pesäkekovattumia jonkun pikkasen verran..Sitten vasta neurologialle låhete ja siellä sitten lähete myös selkäydinpunktiolle,niin sen saadun lukeman kun neurologi sitten laski vielä niin oli MS oli ihan selvästi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin siis minun diagnoosi tuli MS:stä 2020,ja löytyi vähän miltei vahingossa tai vain sivudiagnoosina kun toisella polilla otettiin varjoaine päänkuvaus magneetilla..Niin siinä sitten lausuttiin muutokset tai se leesio esim näkyi päässä ja/tai niitä pesäkekovattumia jonkun pikkasen verran..Sitten vasta neurologialle låhete ja siellä sitten lähete myös selkäydinpunktiolle,niin sen saadun lukeman kun neurologi sitten laski vielä niin oli MS oli ihan selvästi.
Minullakin MS:n väsymys saattaa osittain selittyä sillä, että uni ei ole hyvälaatuista. Tämän olen huomannut viime pahenemisvaiheen jälkeen, joka oli vuosia sitten.
Lääkityksenä minulla on jo monta vuotta ollut Tecfidera, johon olen ollut ihan tyytyväinen.
Mukavaa kesää sinullekin sekä hyvää vointia! - Anonyymi
Oletko siis eläkkeellä ms-taudin vuoksi vai muuten vaan et työelämässä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko siis eläkkeellä ms-taudin vuoksi vai muuten vaan et työelämässä?
Tämä kysymys siis anonyymille n.44v.,joka 2013 asti sairastanut.
- Anonyymi
Sanon, että olet niin kuin kaikki ihmiset Selibaatti mennee seksin ohi niin ei voi k8skaan masentua Masentumisen välttäminen vaatii vain kiitossanoja siitä että ettei tarvitse seurustella, eihän se muuten selibaatti oiskaan kurinalaisuus on terveys jne.
n - Anonyymi
Kiitos rohkaisevasta kirjoituksesta!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest5834252Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul4683479Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise1443126Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1662407Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d82260- 2351748
Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!
Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm231437No kerros nyt nainen
Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.1001339Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä
Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa951320Nainen, mietit miten minä jaksan
En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite891120