Haluaisin kuulla kokemuksia onnistuneista kaukosuhteista, sillä mitä todennäköisemmin itsellä sellainen tulee lähiaikoina ajankohtaiseksi.
Minulla ja miehelläni tulee olemaan välimatkaa noin 2500 km eli ihan joka viikonloppu (eikä kuukausikaan) tulla näkemään. Ollaan molemmat opiskelijoita, tapasin miehen hänen kotimaassaan ja kesällä minulla paluu suomeen. Edessä luultavasti 2-3 vuoden ero, hänellä 2 vuotta koulua, minulla 3. Hän on jo varma, että aikoo jättää maansa, mutta ei ole varma minne aikoo, sanoo että sinne mistä saa töitä. Itse olen samassa tilanteessa, että suomeen en välttämättä halua jäädä opintojen jälkeen vaan luultavasti suuntaan ulkomaille töihin. Kun palaan suomeen tulee olemme olleet yhdessä 10kk.
Olisin tosi kiitollinen, jos jollain olisi oma tarinansa kerrotavana ja tietysti vinkkejä :)
Minulla ja miehelläni tulee olemaan välimatkaa noin 2500 km eli ihan joka viikonloppu (eikä kuukausikaan) tulla näkemään. Ollaan molemmat opiskelijoita, tapasin miehen hänen kotimaassaan ja kesällä minulla paluu suomeen. Edessä luultavasti 2-3 vuoden ero, hänellä 2 vuotta koulua, minulla 3. Hän on jo varma, että aikoo jättää maansa, mutta ei ole varma minne aikoo, sanoo että sinne mistä saa töitä. Itse olen samassa tilanteessa, että suomeen en välttämättä halua jäädä opintojen jälkeen vaan luultavasti suuntaan ulkomaille töihin. Kun palaan suomeen tulee olemme olleet yhdessä 10kk.
Olisin tosi kiitollinen, jos jollain olisi oma tarinansa kerrotavana ja tietysti vinkkejä :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen itse ollut kaukosuhteessa pari vuotta, tosin en ole koskaan asunut mieheni kanssa samassa maassa, vaan koko parisuhdeaikamme on ollut minun reissaamistani. Nyt on lama vaikuttanut eikä ole ollut rahaa lähteä miestäni katsomaan kuukausiin.
Kaukosuhde on hermoja repivää, mutta myös ihan myönteinen haaste. Itse ajattelen joka päivä, että jos suhteeni akestää tämän eron, olemme varmasti yhdessä onnellisesti ja pitkään.
En osaa sanoa kumpi on pahempaa; ne hetket, kun muistaa jonkun tietyn tilanteen yhdessä rakkaansa kanssa. Silloin sydämmeni itkee verta, kun tiedän, etten voi tuntea hänen ruumistaan vierelläni pitkään aikaan. Vai sitten ne hetket, kun melkein unohtaa kaiken. Niitäkin tulee ajan kuluessa, vaikka kuinka rakastaa. Kun on pitkään erossa, toisinaan ajattelee, että ei halua tuhlaa elämää odotukseen.
Mutta kuitenkin tulee taas päivä, milloin näen web-kameran kautta hänen hymynsä. Ja silloin tiedän, että olen valmis odottamaan vaikka vielä toiset kaksi vuotta.
Koita jaksaa, Rakkauden, jos minkä takia kannattaa laittaa itsensä likoon ihan sataprosenttisesti :)
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jos suhteen osapuolet ovat molemmat tosissaan ja uskovat suhteeseen, ovat välimatkan tuomat esteet voitettavissa. Tärkeää on kuitenkin, että erossa ololle on näkyvissä loppu. Ehdottomasti kannattaa myös pyrkiä näkemään mahdollisimman usein ja muutoin muistaa asennoitua tilanteeseen kärsivällisyydellä ja nauttia omasta itsenäisestä elämästä. Itse tutustuin mieheeni tilanteessa, jossa asuimme eri maissa. Kahden vuoden kaukosuhteen jälkeen muutin vihdoin Suomesta mieheni luokse. Päivääkään en ole katunut, ja vuosi muuttoni jälkeen menimme naimisiin. Ei varmasti helpoin tapa tutustua toiseen, mutta onneksi en kuunellut epäilijöitä.