... eilen...
Oon itkeny koko yön, ihan koko yön. Aamulla puoli kuus sain noustua sängystä ylös ja kontattua vessaan. Siitä lähtien soittelin parille kaverille itkusia puheluita parisen tuntia. Kaikkiaan siis.
Ehkä päätös lopulta oli yhteinen, vaikka mies sitä enemmän halusi. Eihän mulle jäänyt vaihtoehtoja. Olo on niin tyhjä, etten saa edes tähän kirjotettua mitään. En tiedä auttaako tää mitään, tai miksi kerron.. ehkä salaa toivon, että saisin vertaistukea...
- Nainen 22
Oon itkeny koko yön, ihan koko yön. Aamulla puoli kuus sain noustua sängystä ylös ja kontattua vessaan. Siitä lähtien soittelin parille kaverille itkusia puheluita parisen tuntia. Kaikkiaan siis.
Ehkä päätös lopulta oli yhteinen, vaikka mies sitä enemmän halusi. Eihän mulle jäänyt vaihtoehtoja. Olo on niin tyhjä, etten saa edes tähän kirjotettua mitään. En tiedä auttaako tää mitään, tai miksi kerron.. ehkä salaa toivon, että saisin vertaistukea...
- Nainen 22
Vastaukset 22
Vanhimmat
melkein vuoden suhde päätyi eilen tauolle, en tiedä mitä tuo tauko merkitsee tai mihin se johtaa(naisen 22v toimesta) en saanut selityksiä...kestostakaan en tiedä. pahoin plekään, että tämä on vain lopullista lopun alkua.
en ole vielä pystynyt itkemäänkään, syöminen ja nukkuminen vähän hankalaa...tavallaan tahtoisin vain sen vahvituksen, että tämä oli sitten tässä...en oikein jaksaisi kiduttaa itseäni enempää.
no hard feelings koska mukavaahan mulla oli.
Tuo on todella ikävää, että elää ns. "epätietoisuudessa" suhteen jatkumisesta :/
Minkälaisin perustein tää nainen teidän suhteen laittoi katkolle? Älä vielä luovuta, sillä katkolla oleminen ei tarkoita loppua. Tai yhtä paljon se tarkoittaa loppua, kuin jatkoakin. Nainen varmasti haluaa selkeyttää omia ajatuksiaan tänä aikana..
Itselläni kaikki on jo selvää :( Tyhjyys vallitsee näiden seinien sisällä ja niinkun sanoit, nukkuminen ja syöminen on todella vaiketa... :(
Onhan tää nihkeetä, mutta tajusin kyllä, että hän yrittää nyt tosissaan korjata jotain ennen kuin kaikki tuohoutuu lopullisesti. Mulle ei annettu mitään muita selityksiä kuin, että hän ei tahdo meidän pitävän hetkeen yhteyttä, koska jostain syystä hän haluaa olla vain mahdollisimman ilkeä minulle ja sitten lopulta ajauduttaisiin vain uuteen riitaan.
On selvinnyt että hän tahtoo päästä käsiksi sisinpäänsä ja siis selkeyttää omia ajatuksiaan.
Hän on ahdistunut, kerännyt liikaa stressiä jokapuolelta ja pelkää että lopulta vain tuhoamme toisemme...hän haluaisi lyödä minua ja huutaa minulle
"On selvinnyt että hän tahtoo päästä käsiksi sisinpäänsä ja siis selkeyttää omia ajatuksiaan." Eli sama suomeksi: Hän haluaa mennä baariin iskemään miehiä ja olla muiden kanssa myös.
Älä järkyty jos näet hänet parin viikon päästä uuden sulhon kanssa.
No baarissa hän käy 3 kertaa viikossa, että se ei nyt tule mitenkään yllätyksenä...ja kokeileeko hän viehätysvoimaansa siellä? Kyllä kokeilee! Eli ei tullut mitenkään järkytyksenä. En silti usko, että hän nyt ainakaa tällä hetkellä mitään kolmatta pyörää tähän mukaan vetäisi...niin hän ainakin kovasti minulle väittää.
Mitä totuus sitten on? En tiedä. Mut jos näin käy niin enpähän ole sitä ainakaan näkemässä...kaukosuhde tällä hetkellä.
Tää on niin lapsellista touhua, että pistää kohta oikein vihaksi.
Pitäiskö sitä sitten itse vaan laittaa suhde lopullisesti poikki ja ottaa askelmat kohti "laastarikauppaa"
eli soittaa vaikka exä viikonlopun rientoihin mukaan. Ei sekään miltään ratkaisulta tunnu!
En tiedä...vittu, että vituttaa. Ei tästä nyt päästä kuin puhumalla, mut sit kun ei suostuta edes puhumaan niin en sitten tiedä...arrgh.
Jumantleera kuullostaa aika identtiseltä tilanteelta omaan nähden. Tosin meidän suhde kesti vajaa puoli vuotta. Siinä ajassa ehdin kuitenkin jo ihastumaan siihen tyttöön niin paljon etten ikinä ennen ole kehenkään ihastunu! Meillä menikin mun mielestä ihan helkkarin hyvin, mutta sitte just kaikki stressi yms yms tytön elämässä pisti homman "tauolle".
Ehkä tein virheen, ehkä tein oikein, mutta pistin homman aika lailla siihen sitten poikki omalta osaltani. (Tietty mä hiukan tunnustelin ilmapiiriä ja yritin selvittää mitä se tyttö nyt oikeen tuntee mua kohtaan.) Nyt on kyllä masentava olo ja tyhjiö sisällä, mutta ei ainakaan sitä epätietoisuudesta aiheutuvaa sydämen ja mielen tappavaa riistoa.
Voin ainakin pää pystyssä lähteä ensi viikonloppuna Poriin Sinkkubileisiin :) Tuskin nappaa, mutta yritettävä on.
Joo elikkäs tulen tänne taas vähän avautumaan:
Tilanne on nyt tämä...saatiin sopu aikaiseksi eli puhevälit takaisin ja suhdekin tavallaan säilyi.
No mutta koska tilanteen raukeaminen tapahtui minun painostuksestani niin mitään korjaavaa liikettä ei saatu aikaan...sanoin suoraan, että tämä on lapsellista ja nyt tässä vain pitkitetään väistämätöntä...eli sopu tai ero, tasan 2 suuntaa. Ei erottu, kumpikin halusi jatkaa.
Tänään pitäisi keskustella...tarkoittaa siis, että tänään eroamme :/
8kk oli ihanaa, mutta kaikki muuttui viikossa...
Ensi viikonlopuksi olisi silti jo uudet treffit tiedossa...mennään yhden tytön kanssa lumilautailemaan :)
Vaikka nyt tiesinkin, että tämä päättyi näin niin en olisi voinut tehdä mitään paremmin...no olisi pitänyt olla vain ihan hiljaa, siis ihan hiljaa...no tehty mikä tehty.
En pettänyt...en edes ajatellut.
Hän tahtoi kai pitkittää eron viikonlopun yli, että en pääsisi hakemaan laastaria....hän olisi loukkaantunut,
No vittu minä olen loukkaantunut...olemme molemmat kai tavallamme sairaita...tuhoamme toisemme!
Onko se selkiytynyt miksi kaikki muuttui viikossa?
Mulla naisen kanssa sellainen vaihe menossa että ensin nousen ilmaan ja sieltä heti seuraavaksi pudotus kivikkoon. Vituttaa niin paljon kun tekis mieli pistää välit poikki kokonaan mutta kun satun tykkäämään siitä.
Eli nainen oikuttelee pienistä asioista ja en saa selville tykkääkö se takas vai mitä tää on.
Ihmissuhteissa satuttaa monesti itsensä. Yritä käsitellä asiaa, ne kipeimmätkin. Kyllä se siitä helpottaa.
:)
Nainen todellakin oikuttelee, oiva sanavalinta...se on aivan sama mitä teen tai sanon, vastaukseksi saan pelkää kiukuttelua ja vittuilua. Ehkä hänellä todellakin on nyt jokin ongelma...
Mutta miksi ihmeessä hän purkaa kaiken sen pahan olonsa minuun?
Eikä edes suostu kertomaan mistä kenkä puristaa.
Tänään "keskustellaan"...en ehdota heti eroa....tunnen kuitenkin vielä liikaa rakkautta tätä ihmistä kohtaan.
Mulla välttelee suoria vastauksia ja kertoo mahdollisimman vähän, sitten perään antaa löysiä ja mäkin annan ja pääsen taas ilmaan. Sitten ollaan jälleen kivikossa. Kumpikaan meistä ei ehkä oo tyytyväinen tähän tilanteeseen eikä niitä oikeita asioita saa hoputettua, mut kun ite koittaa puhua edes muutosta niihin pieniin asioihin jotka valmisteli oikeita isoja asioita, niin nainen menee lähes täysin lukkoon. Järki sanoo että se ei halua olla mun kanssa eikä halua katsoa mitä tästä tulee kun pienet jutut tehdään liian usein vaikeimman kautta, mut sisin sanoo että se tykkää ja tämä on vain alkukankeutta. Kun nähdäänkin sen tykkäämisen on näkevinään, mut heti kun ollaan erossa, etäännytään. Sekin kun vielä hakee muilta miehiltä huomiota vaikka ei ookaan kovin sosiaalinen. Vittu että sitä huomiota pitääkin hakea miehiltä, stana.
Sun varmaan kannattaa koittaa malttaa mielesi ja jaksaa ymmärtää. Mut jossain vaiheessa tuohon venymiseenkin väsyy jos ei saa vastakaikua, ja on tehtävä kipeitäkin ratkaisuja.
Kun ottaa etäisyyttä toiseen, näkee usein paremmin siihen lähelle. Siinä menee aikaa, se voi olla suhteen tuho, mut se voi olla sen pelastuskin. Ihmiset monesti turhautuu siihen kun toinen on liian iholla eivätkä aina osaa eikä uskalla puhuu niistä epävarmuuksistaan. Se sitten usein näkyy oikutteluna ja turhana vittuiluna. Monet tilanteet saa vältettyä kun aidosti puhuu toiselle.
Viisaita sanoja veliseni, viisaita sanoja...
En tosiaan ymmärrä miksi hänen täytyy kääntää puukkoa haavassa eli hakee jatkuvasti huomiota muilta miehiltä ja pitää myös huolen, että minä saan tietää näistä hänen tempauksistaan. Narsisti?
Ja sama homma täällä, järki pyytää tekemään suhteelle itsemurhan, mutta tunteet pitävät otteessaan.
Tämä hiihtoloma on ollut paskin loma ikinä!
Illalla jutellaan ja maanantaista voi tulle monella tapaa erilainen...
Mun on nyt pakko ottaa se ns. aikuisen rooli haltuun ja vaikka väkisin.
Can I stay cool?
I just have to.
Jotkut kääntää puukkoa haavassa vain ja ainoastaan siksi että näkevät miten toiseen sattuu. Haluavat loukata, haluavat tai yrittävät kontrolloida toista ja paimentaa mieluisaan suuntaan. Kukaties voi puukon kääntämisellä yrittää etäännyttää toista ehkä siksikin että toinen tekisi aloitteen eroon ja välttyis ite vastuunkannolta. En tiedä voiko tuollaisesta huolimatta välittää aidosti toisesta... Mun mielestä jos toisesta välittää, sitä koittaa ymmärtää eikä halua pahasti satuttaa tai loukata. Mut nämä ihmissuhteet on niin hiton vaikeita mulla ainakin ja kauheaa energian hukkaamista ja nakertaa sisintä kun tulee vain uusia pettymyksiä jos vielä toinen tietää ettei sitä kiinnosta mut silti omaa kypsymättömyyttään pitkittää tilanteen kestoa.
Kuten olit kirjoittanut, myös sulla on tasaveroinen mahdollisuus tehdä ratkaisu tilanteeseen jos tytöstä ei siihen oo tai et saa haluamiasi vastauksia. Jos te eroon päädytte niin muista että vaikka varmasti mieli on maassa, niin se eroaminen on myös valtava helpotus kaikelle sille epävarmuudella mitä oot nyt kokenut. Se voi tuntua valtavan huojentavalta vaikka samaan aikaan tyhjyys kumisee sisällä.
Ns. varastin jonkun tytön palstan ja käänsin sen puoleeni...anteeksi,
Syystäkin hän kiukutteli minulle!!?
Oli kuulemma suudellut toista miestä...(nicely done my queen)
Oli kuuleman mukaan liian ikävä, hän oli liian yksinäinen and all that shit...no siis mitäs vittua?
Mulla ei sitten ole?..vai??
Itki 1 1/2 tuntia putkeen, hyvä!
Todella ansaittu olotila, itse hymyilin...
Kuten sanoin, 8kk oli ihanaa, mut kaikki muuttui viikossa.
Vielä me jatketaan eli uudet nousut!
Pureskelin ja nielin...sanokaaa, että hän ei ansaitse ymmärrystäni, hän myös sanoi näin...mutta siis toivon että saan sen sit joskus takaisin.
Järki ja tunteet eivät nyt kohtaa....tuskin ikinä kohtaakaan.
Samaistun veljeeni (Jan.iin)...turpaan tulee, mut jotenkin silti, jotenkin silti..! "Ollaan me vaiks niitä ns. parempia"
Älä luen tämän kauemmas jos et halua epäluuloja. ;) Luulen sun kyllä tietävän tämän valmiiksikin. Mun mielestä on outoa että ikävänsä tähden tarvitsee pussailla tai panna vierasta. Tuntuu aivan järettömältä. Luulen tyttösi haluavan uusia kokemuksia. Onko se pelkkää kriisiä ja kapinointia, sitä en tiedä. Voi olla, todennäköisemmin on olematta. Itkeminen monesti kertoo että edes jotain tunteita on ja että tilanne koetaan vaikeaksi .Mut on oikeasti hienoa että päätit vielä yrittää. Mitä harvemmin joku tunteita herättää, sen enemmän sitä pitäisi osata arvostaa. Tiettyyn rajaan saakka.
Joo kyllä se "vähän" outoa käytöstä on minunkin mielestä kun ensin laitetaan päälle tauko, sitten sovitaan ja samana iltana "petetään" salataan asia minulta, kunnes on turvallisempi aika kertoa.
Sitten kun asia tulee ilmi, niin sitten ruvetaan itkemään, anelemaan sekä vannomaan ikuista rakkautta...en saa kuulemma kääntää selkääni hänelle nyt.
Sanoin haluavani jatkaa eteenpäin ja vain unohtaa koko episodin.
En tunne vihaa tyttöäni kohtaan, ainoastaan sitä poikaa kohtaa, haluaisin vammauttaa hänet pysyvästi.
Nyt mennään mun säännöillä, nyt luotan häneen itseasiassa enemmän kuin ennen...outoa?
En ottaisi huoraa lapsieni äidiksi...eikä hän sellainen olekkaan, nuori ja sekaisin.
Kannattaa muistaa että jos kahden ihmisen väliin mahtuu kolmas ihminen, suhde ei oo silloin kunnossa. Ei vika oo kolmannessa pyörässä vaan siinä, joka on suhteessa. Vaikka kolmas pyörä toimisikin moraalisesti väärin. Muutamat naiset on ollu mulle kusipäitä, mut mulle ei oo ikinä tullut mieleen että pitäisi vetää pannuun niitä muita miehiä. On joskus vituttanu sellaiset kakarat jotka hyppii silmille typeryyttään, mut mä oon ajatellut että teen mitä teen, nainen kuitenkin tekee niin kuin haluaa. Kyllä sen pitää pysyä omasta tahdostaan uskollisena mun rinnallani eikä millään kukkotappeluilla... vaikka naisen käytös miten vituttaisi, tuollainen kuitenkin mun kohdallani kertoisi vain lopun alusta ja pahoista luonne-eroista. :)
Ei se haittaa, vaikka ns. "varastitte" aloittamani keskustelun...
Luin koko ketjun läpi ja tuntuu todella pahalta, että niin moni muukin kärsii :/
Omasta erostani on kulunut nyt suunnilleen 1,5 VIIKKOA.. eli melko vähän. Viime viikko oli joka ikinen päivä pelkkiä kyyneliä, itkua ja peiton alla olemista. Mikään ei tuntunu enää miltään.
Tää viikko on lähteny paremmin käyntiin ja yritän kehitellä itselleni paljon kaikkia uusia tekemisiä. Lisäksi ajattelen, että jos meidät on tarkotettu yhteen, tulemme vielä toisemme löytämään. Ehkä vuoden.. tai viiden vuoden päästä.. ehkä vielä joskus. Ja jos niin ei oo tarkotettu, niin sitten itseäni odottaa joku paljon parempi...
Voimia myös teille tosi paljon :( Epätietoisuus omista/toisen tunteista on raastavaa, mutta niinkuin joku täällä jo kirjoitti, puhuminen auttaa yllättävän paljon.. Tsemppiä
Valitettavan usein ihmissuhteissa paljastuu ikäviä ylläreitä tai ollaan vääristä syistä yhdessä. Kiva kuitenkin että näet ees vähän valonpilkahduksia. :) Aika kuluu tuskastuttavan hitaasti noissa tilanteissa, mut kyllä se siitä kirkastuu. :)
Itselläni myös päättynyt vuoden suhde juuri..:( Ei voi sanoin kuvailla kuinka pahalta tuntuu. Mies oli juuri sellainen kenen kanssa olisin voinut kuvitella eläväni loppuelämäni, siis toisin sanoen täydellinen mies juuri minulle. Itse rakastan edelleen ja tuntuu kamalalta ajatella elämää ilman häntä. Miten tästä selviää??
Ero oli kyllä ns. odotettu joten ei tullut puskista, tavallaan löysässä hirressä roikuttu jonkun aikaa jo. Tavallaan helpottaa kun ei tarvitse jauhaa ja miettiä samoja asioita koko ajan uudestaan ja uudestaan, mutta se lopullisuus pelottaa. Että tässä se nyt oli. Ja nyt pitäisi jatkaa eteenpäin. On jotenkin aivan halvaantunut olo, tuntuu fyysisestikin siltä ettei kädet ja jalat tahdo liikkua.
Onneksi on elämässä asioita, jotka pitävät liikkeessä, ei voi jäädä sängynpohjalle makaamaan. Mutta näin iltaisin sitä vain miettii että miten toisin asiat olisivat voineet mennä..