Avioeron toinen vaihe jo menossa. kesäkuussa tulee voimaan ja nyt kun kaikki paperit on hoidettu tekis mieli takaisin kotiin. Olen kuitenkin uudessa parisuhteessa, mikä on ihanaa. En osaa päättää menisinkö takaisin mieheni ja kolmen lapsen luokse vai otanko riskin ja katson mihin asti tämä uusi suhde menee.. miehen kanssa piiitkä historia ja kolme yhteistä lasta. uusi mies:kesästä asti yhdessä mutta ihanaa vieläkin.. HALUAN UUSIA NÄKÖKANTOJA JA KOMMENTTEJA MITÄ PITÄIS TEHDÄ??!!!
Vanha vai uusi??!!
tuuliviiri sata
11505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
vaan aloillasi, älä mene enään sekoittamaan exäsi elämää...Tuskimpa se sinnuu edes enään huolisi?
menisin takaisin.Tosin se vaatisi hieman nöyryyttä ja todellista halua selvittää ongelmat,mistä ero johtui.Mieheni ja minä erottiin 4kk sitten,mieheni uskottomuuden vuoksi.Välillä menee hyvin ja välillä huonosti.Mieheni itse ratkaisi asian lähtemällä.Ottaisin hänet takaisin,koska olemme olleet kauan yhdessä,on lapsia ja rakastanhäntä.Mutta luottaisinko..siinäpä kysymys,mutta jos eksäni tulisi pyytämään anteeksi ja olisi valmis tekemään töitä avioliittomme eteen,että saisin luottamukseni takaisin..niin Kyllä hänet myös ottaisin.
En kyllä itse lähtisi enää pakkaa hämmentämään. Mistä tiedät ylipäätään, ottaisiko entinen miehesi sinua takaisin?? Ja oletko palatessasi valmis hänen kanssaan menemään sitkeästi ja luovuttamatta vaikka läpi harmaan kiven, jos se sitä vaatii? Luulisin että melkoinen urakka olisi edessäsi uuden alun rakentamisessa.. Entä haluatko asettaa lapsesi siihen asemaan, että he joutuvat katsomaan/kuuntelemaan teitä siinäkin tilanteessa että menneet alkavat painaa ja riitaannutte ja aloitatte eroprosessin jälleen uudelleen??? Eikö heidän elämänsä olisi tasapainoisempaa, jos et menisi enää hämmentämään soppaa?
Jos palaat ja yritys epäonnistuu, tuskin tämä uusi miehesi sinua enää takaisin siinä vaiheessa huolii.. oletko valmis hänestä luopumaan lopullisesti??
kyllä hän ottaisi minut takaisin. ja ihmettelenkin kuinka hänen rakkautensa on niin vahva. Minä tiedän etten rakasta häntä vaan jotain toista. mut silti mietin että oppisinko taas rakastamaan häntä. Ja pystyisinkö olemaan uskollinen. en halua mennä sinne leikkiin kotia jos lähden taas. lapset ovat todella tärkeitä enkä tiedä kuinka elää elämää miehen kanssa pelkästään lasten takia.. ??
Olisiko mielestäsi miestäsi kohtaan oikein, että menet takaisin, vaikket rakasta häntä?! Hieno ihminen on, kun sinut ottaisi takaisin - ja on ansainnut sen, että häntä rakastetaan eikä haikailla toisten perään!
Melkein tuon kuvion arvaa... Jos menisit takaisin, vähäintäänkin ensi vuonna tähän aikaan olisit taas lähdössä...
Se on joko tai: joko menet takaisin ja alat rakastaa miestäsi ja lapsiasi - tai sitten jätät haihattelun ja pelaat niillä korteilla, jotka sinulla on kädessä nyt. Ajattele lapsiakin: ovatko he ansainneet tunteiltaan epävakaan äidin, joka tulee ja menee taas...?
Oletko kuullut sananlaskua : "Jos vähänkään epäröit niin älä..."
Pätee joka paikkaan.
Ja toinenkin : "Mieti tarkkaan mitä toivot, saatat nimittäin saada sen."
kesään on vielä aikaa,eiköhän se nykyinen siihen mennessä jo kyllästy sinuun,on sitten helppo hipsiä sinne entiseen helvettiin takaisin..
Olet kyllä tuuliviiri. Itse aikoinaan teimme vuosia eroa ja kun se lopulta saatiin, olipa helpotus. Päivääkään en ole katunut, vaikka uutta ei ollut kummallakaaan.
Eroaminen on ihan hemmetin vaikeaa ja työlästä. Jos se on nitkahtanut eteenpäin, siitä kannattaa suunnata kunnolla eteenpäin. Paluuta entiseen sellaisenaan EI joka tapauksessa ole. Jos päädyt takaisin marssitte pariterapiaan. Toisaalta et ole vielä eronnut kunnolla nytkään, muutama kuukausi sinne tänne ei tee vielä yhtään mitään....
Oletko miettinyt miksi sinulla on PAKKO OLLA JOKU? Uusi mies tai vanha mies, etkö pärjää hetkeäkään omillasi?
Oletko muuten ajatellut sitä vaihtoehtoa, että miehesi (vanha tai uusi, aivan sama) voisi tulevaisuudessa jättää sinut toisen takia?
on ansainnut parempaa kuin sinä olet. Millainen äiti olet? Ainoa hyväksyttävä selitys on, että sinulla on mielenterveysongelma. Se selittäisi tuollaisen käytöksen. Miten kummassa olet voinut noin fiksun aviomiehen edes saada? Jos hakeudut hoitoon, asia on ok. Jos et niin, anna miehesi ja lapset elää omaa elämäänsä.
Älä ramppaa edestakaisin. Kun kerran olet lähtenyt ja ero vireillä, niin eroa kunnolla ja pysy poissa. Sinähän olet sen riskisi jo ottanut! Et sinä voi enää tehdä sitä tekemättömäksi. Sinulla on nyt uusi elämä, nauti siitä ja anna exäsi ja lastesi elää omaansa. Heille on varmasti parasta mitä vähemmän sekaannut heidän elämäänsä. Kuitenkin taas muutaman kuukauden päästä haikailisit, että olisiko sittenkin pitänyt jatkaa sen uuden ihastuksen kanssa, ja sitten hän ei enää huolisi sinua. Lopeta soutaminen ja huopaaminen ja elä siinä tilanteessa johon olet itsesi saattanut. Sinulle kyllä tekisi hyvää elää yksin jonkin aikaa.
Minä otin takaisin monta kertaa, jokakerta uskoin exän selityksiin kuinka rakastaa vain minua ja haluaa elää kanssani. Silläseurauksella että muutaman kuukauden kuluttua lähti taas uuden heitukan perään.
Viimeisin lähtönsä aiheutti henkisen romahduksen minulle, oli vaikea löytää itsensä sen jälkeen.
Nuo joopas eipäs jutut olivat syöneet minua niin pahoin että olin tosiaankin hukkua siihen itse.
Onneksi tuo on mennyttä, Näen asiat jo eri kantilta, enkä enää koskaan huolisi häntä kynnykseni yli.
Se suhde käytiin tyytstin loppuun, sen myönnän että asiat olisi voitu tehdä kauniimminkin.
Siis älä sinäkään aiheuta exällesi lisää tuskaa sillä kun eron joutuu käymään yhä uudestaa ja uudestaan läpi niin se musertaa. Exäsi, ja sinäkin olette paremman kohtelun arvosia kuin se mihinkä tuollainen soutaminen ja huopaaminen johdattaa.