jos heitetään moraali, etiikka ja muut arvomaailmalliset asiat romukoppaan ja tarkastellaan pettämistä tyhjiössä, niin voiko pettäminen (koskaan) parantaa nykyistä suhdetta? Oletko Sinä kokenut tällaista? Onko tällainen mahdollisuus olemassa, mutta vain vaimennettu nykypäivän arvokäsitysten alle?
entäpä
trattapoika
7298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse koen, että pettämisessä on se juttu juuri se, että tehdään vastoin kuin on yhdessä sovittu parin kesken. Muutenhan jos pettäminen on sallittua, niin ei kyseessä ole pettäminen vaan avoin suhde. Eli vaikka jotkut yhteiskunnan moraalikäsitykset riisutaan pois keskustelusta, niin jäljelle jää silti se, että toiselta salaa tehdään vastoin kuin on yhdessä sovittu ja petetään toinen. Vaikka parisuhteessa olisi sovittu sellaisen asian välttämisestä, jota ei yleisesti koeta moraalittomaksi, niin silti petollisuus satuttaa.
Kyllähän ihmisluontoon kuuluu mustasukkaisuus. Sitä esiintyy kaikkialla ja useimmissa kulttuureissa. Ei se välttämättä riipu yhteiskunnan arvoista. Kyllä moniavioisissakin yhteiskunnissa vaimot kilpailevat keskenään ja jopa murhaavat toisiaan. Ihmiseen näyttää olevan jotenkin sisään rakennettu se, ettei halua jakaa kumppaniaan toisen kanssa. Tämä koskee useimpia ihmisiä, poikkeuksiakin tietysti aina löytyy.
Tarkoitin tällä sitä, että voiko pettäminen ikään kuin auttaa ymmärtämään toisen arvon? Varsinkin sellaisessa tianteessa, jossa pari on ollut yhdessä aikuisiän ja muita kumppaneita ei juurikaan ole ollut. Tällöin saattaisi myös "kokemattomuuden" painolasti pudota toisen harteilta? Suhde voisi olettavasti vapautua ja rikastua, tällä tavoin myös kestää sen tavoitellun loppuelämän?
Mutta eihän pettäminen tarkoita, että joutuisi lopullisesti jakamaan sen toisen, vaan pari voisi jatkaa yhdessä edelleen, jos anteeksiantoa löytyisi. Tällöin mustasukkaisuus ei olisi kuin kertaisku. Luottamus tietysti menee, mutta entä jos tämä tehdään salassa? Tai jopa niin, että sovitaan kummallekin yksi tai kaksi "kokemusta".
Kysyt että voiko pettäminen ikään kuin auttaa ymmärtämään toisen arvon?
Se on sellaista utopiaa, jota pettäjä tai siitä haaveileva elättelee ja selittelee sillä käytöstään itselleen parhain päin. Pettäminen sattuu aina aivan h*tisti ja siitä kärsivät kaikki. Neuvoni on: lopeta ennen kuin vahinkoa on syntynyt enempää! Lopeta kauniiden utopioiden vaaliminen ja pureudu niihin todellisiin syihin, joiden takia huokailet toisen perään. Paranna nykyinen suhteesi kuntoon ja toteuta siinä kaikki fantasiasi ulkopuolisen suhteen sijaan. Käytä ulkopuolista terapia-apua jos itselläsi ei ole kykyä tai voimia. Puhu ja ole avoin. Mieti mitä haluat suhteeltasi ja lopeta aidan taakse katselu. Ruoho on siellä oikeasti ihan saman väristä kuin aidan tälläkin puolella.
Toimii ehkä teoriassa mutta käytännössä se menee näin:
Ajattelet että et ole saanut kokeilla seksiä kenenkään muun kuin kumppanisi kanssa, ja haluaisit tietää miltä se tuntuu jonkun toisen kanssa, olisiko se kenties parempaa, huonompaa, kiihkeämpää, tylsempää jne. Päätyisit kokeilemaan motiivina kokemuksen rikastuminen. Saat vastauksen kysymyksiisi... vai saatko? Sehän oli erilaista mutta joiltain osin samanlaista, joiltain osilta kiihottavampaa joiltain vieraampaa. Nytkö siis tiedät miltä "ne muut" tuntuu? Vai tiedätkö vain miltä ne kaksi keiden kanssa olet elämäsi aikana ollut tuntuu. Vain ne kaksi. Oletko nyt kokenut ja perillä kaikesta? Vai alkaisiko arvelluttaa että entäpä miltä se tuntuisi tuon kanssa, tai tuon? No osin erilaiselta, osin samanlaiselta.
Entäpä jos harrastaisitte seksiä jonkun toisen kanssa sopimuksesta, luvan kanssa? Sehän ei olisi kylläkään pettämistä, koska olisitte tietoisia asiasta. Mutta vaikka molemmat saisivat uuden kokemuksen, eikö sinua arvelluttaisi oliko kumppanisi kokeilu parempaa kuin seksi sinun kanssasi. Varsinkin jos huomaisit oman kokemuksesi olleen parempi. Voisihan se tuoda uutta vipinää, mutta mitä jos et voikaan saada sitä samaa kiihoketta kumppaniltasi?
Kysymyksiä siis tulisi vain lisää sen jälkeen kun yksi arvelluttava kysymys olisi ratkaistu. Ihmismieli kun on sellainen, utelias.
Miksi vieraissakäyntiin pitäisi hakea kumppanin hyväksyntää, vaikka varsin hyvin tietää, ettei kumppani hyväksy vieraissakäyntiä ja pelkkä kysyminen tuottaisi kumppanille tuskaa? Tuottaisi tuskaa siinäkin tapauksessa, ettei toinen lopulta menisikään vieraisiin. Kumppanille jää kuitenkin epäilys "entä jos kuitenkin" - ehkä koko loppuelämäksi :). Minusta olisi reilumpaa mennä vieraisiin mitään kyselemättä. Kantaa vastuu omista teoistaan itse.
Itse ällöän ns. kimppakivaa. Jos mieheni haluaisi sellaiseen minut mukaan, suuttuisin niin, että jättäisin koko miehen. Mikäli hän kysyisi lupaani kimppakivaan minulta, pitäisin häntä matona :). Jos hän harrastaisi sitä kerran tai kaksikin parin naisen kanssa salaa, niin enpä suuttuisi, pitäisi matona eikä tarvitisi jättääkään, arvostus säilyisi kohdallaan :D.
Minkä takia kaikesta pitäisi kertoa ja kaikkeen pitäisi olla kumppanin lupa? Ei puolisot ole toistensa holhoojia.