Eli olemme parikymppinen pari, joka on seurustellut kohta 2 vuotta. Reilu kuukausi sitten muutimme yhteen poikaystäväni aloitteesta. Itse olen asunut jo 3 vuotta omillani, mutta poikaystäväni muutti suoraan vanhempiensa luota. Olen ollut valmis avoliittoon jo vuodenkin seurustelun jälkeen, mutta en ole painostanut poikaystävääni - tuskin maininnutkaan asiasta. Poikaystäväni otti siis esille, että haluaisi nyt itsenäistyä, muuttaa pois vanhempiensa nurkista ja asua kanssani.
Yhteenmuuttomme venyi aluksi viikkoja, koska viimeisillä metreillä poikaystäväni rupesikin epäilemään. Eniten häntä pelottaa, että emme tule rahallisesti toimeen ja että hänellä ei ole omaa tilaa. Kerroin, että muuttoa voidaan viivästyttää ja olla vaikka kokonaan muuttamatta yhteen, mutta loppupeleissä poikaystäväni halusi kumminkin kokeilla sitä, koska ajatteli lupauksen rikkomisen niin lähellä sen toteutumista vain tuovan haittaa suhteeseen ja satuttavan minut.
Muutimme yhteen, ja tänä aikana olen tehnyt kaikkeni, että poikaystäväni on viihtynyt yhteisessä kodissamme ja tuntenut olonsa hyväksi. Olen antanut aikaa ja tilaa, hän on saanut kutsua kavereitaan tänne ja käydä heidän luonaan ja olla yötä milloin vain. Ihan kaikkea normaalia siis, mitä olemme erillämme tehneet seurustelumme aikanakin. Hänen perheensäkin on ollut aina tervetullut meille kylään, hehän asuvat vain vartin matkan päässä. Kumminkin tämän kuukauden sisällä joku on mennyt pieleen, koska poikaystäväni potee koti-ikävää.
Hän haluaisi siis muuttaa takaisin vanhempiensa luokse asumaan. Tämähän olisi ihan ok varmasti suurimmalle osalle eikä aiheuttaisi sen suurta hämmenkiä, koska onhan sitä aikaa myöhemminkin muuttaa yhteen. Itselläni on vain nyt niin vahvasti sellainen olotila, että minä kaipasin ja halusin ja haluan edelleen juuri tätä muutosta. Haluan, että tämä askel otettiin suhteessa ja haluan, että tässä pysytään. En halua palata enää seurusteluasteelle, vaan haluan jo jakaa elämäni jonkun kanssa. Pelkään, että se särkee jotain minussa, jos poikaystäväni muuttaakin takaisin vanhempiensa luokse, koska pelkään, ettei poikaystäväni rakastakaan minua samalla tavalla kuin minä häntä. Hän ei ole valmis olemaan yhtä sitoutunut kuin minä olen. En vaan ymmärrä, mikä meni pieleen, koska hän kuulemma haluaa seurustella kanssani, mutta ei asua yhdessä, vaikka se onkin jo tässä vaiheessa suhdetta ihan luonnollinen askel eteenpäin. Varsinkin, kun siitä oltiin jo sovittu.i
Yhteenmuuttomme venyi aluksi viikkoja, koska viimeisillä metreillä poikaystäväni rupesikin epäilemään. Eniten häntä pelottaa, että emme tule rahallisesti toimeen ja että hänellä ei ole omaa tilaa. Kerroin, että muuttoa voidaan viivästyttää ja olla vaikka kokonaan muuttamatta yhteen, mutta loppupeleissä poikaystäväni halusi kumminkin kokeilla sitä, koska ajatteli lupauksen rikkomisen niin lähellä sen toteutumista vain tuovan haittaa suhteeseen ja satuttavan minut.
Muutimme yhteen, ja tänä aikana olen tehnyt kaikkeni, että poikaystäväni on viihtynyt yhteisessä kodissamme ja tuntenut olonsa hyväksi. Olen antanut aikaa ja tilaa, hän on saanut kutsua kavereitaan tänne ja käydä heidän luonaan ja olla yötä milloin vain. Ihan kaikkea normaalia siis, mitä olemme erillämme tehneet seurustelumme aikanakin. Hänen perheensäkin on ollut aina tervetullut meille kylään, hehän asuvat vain vartin matkan päässä. Kumminkin tämän kuukauden sisällä joku on mennyt pieleen, koska poikaystäväni potee koti-ikävää.
Hän haluaisi siis muuttaa takaisin vanhempiensa luokse asumaan. Tämähän olisi ihan ok varmasti suurimmalle osalle eikä aiheuttaisi sen suurta hämmenkiä, koska onhan sitä aikaa myöhemminkin muuttaa yhteen. Itselläni on vain nyt niin vahvasti sellainen olotila, että minä kaipasin ja halusin ja haluan edelleen juuri tätä muutosta. Haluan, että tämä askel otettiin suhteessa ja haluan, että tässä pysytään. En halua palata enää seurusteluasteelle, vaan haluan jo jakaa elämäni jonkun kanssa. Pelkään, että se särkee jotain minussa, jos poikaystäväni muuttaakin takaisin vanhempiensa luokse, koska pelkään, ettei poikaystäväni rakastakaan minua samalla tavalla kuin minä häntä. Hän ei ole valmis olemaan yhtä sitoutunut kuin minä olen. En vaan ymmärrä, mikä meni pieleen, koska hän kuulemma haluaa seurustella kanssani, mutta ei asua yhdessä, vaikka se onkin jo tässä vaiheessa suhdetta ihan luonnollinen askel eteenpäin. Varsinkin, kun siitä oltiin jo sovittu.i
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tottakai hänellä on koti ikävä. Ette ole asuneet vielä kauan yhdessä. Anna hänelle aikaa sopeutua uuteen elämän tilanteeseen. Muistele miltä sinusta tuntui muuttaa silloin aikoinaan vanhempien luota se on suuri muutos. Kerro hänelle omista kokemuksista, että vaikka tuntuikin alussa raskaalta vastata kaikesta itse. Taistelit tien itsenäiseksi naiseksi. Tai miten se sitten olikaan.On ehkä myös pelottavaa ottaa vastuu itsestään. Tehtävä ruokaa, siivottava, pyykättävä maksettava laskut ajallaan. Onko avokkisi tehnyt näitä tehtäviä lapsuuden kodissaan vai onko kaikki uutta?
Ja tottakai yhteen muuttokin on rasittavaa. Itse olin asunut ihan niinkuin sinäki8n 3 vuotta yksin ja poikaystävä muutti suoraan lapsuudenkodista. Hän tosin asui vuokraamassamme kaksiossa 2 kk yksin että oppi pikkuisen itsenäisyyttä. Minä koin yhteen muuttamisen kovin raskaaksi ja poikaytsävän äiti oli sisustamassa asuntoa kaikella valkoisella hyi. Kävin ihan lääkärissä panikkioireiden takia ja sain lääkkeet. On suuri muutos muuttua tyttöystyvästä avopuolisoksi.
Avokkia pitää informoida kaikista menoista. Esim teevetä katsellessa nousen pitää sanoa että menevänsä vessaan muuten hän huutaa sohvalta minne menin. Ja tietysti kaikki uloslähdöt ja koska palaa kyselyt ovat ehdoton. Kävimme yhteenmuuttome jälkeen joka viikonloppu syömässä ja sounomassa avokin vanhempien luona. Hehän asuvat lähellä. Ja vielä kahdenvuoden jälkeenkin avopuolisoni soittaa melkein joka päivä isälleen ja käy tekemässä heillä lumityöt. Vaikka kotona asuva veli voisi ne tehdä.
Tietysti jos avopuolisosi välttämättä haluaa asua erillään sinusta. Vuokratkaa hänelle oma yksiö. Hän saa siten itsenäistyä rauhassa. Ja opetella huolehtimaan asioista itsenäisesti. Ettei hän siirry suoraan äidin helomoista sinun helmoihisi passattavaksi. Ja olen myös mellko varma että vaikka teillä olisi erilliset asunnot. Viettäisitte suurimman osan öistä jomman kumman luona.
Kiitos paljon asiallisesta viestistä!
Olen päivittäin koittanut rohkaista poikaystävääni ja saada hänet paremmalle tuulelle ja uskomaan, että kyllä tämä tästä, kun tähän sopeutuu. Tuntuu vain, että puhuisi seinille. Alkaa itseltänikin toivo jo mennä, kun huomaan selvästi, ettei hän ole asuessaan kanssani. Itselläni vanhempien luota muuttaminen oli aika kivutonta, koska halusin sitä niin paljon ja olin varma, että selviydyn.
Meillä ei ole varaa vuokrata poikaystävälleni omaa yksiötä, asumme siis tälläkin hetkellä yksiössä. Hänen ei tarvinnut tehdä lapsuudenkodissaan juurikaan kotitöitä, niistä huolehti hänen äitinsä. Välillä mietin, että vihaakohan poikaystäväni minua, koska minun kanssaan hän joutuu osallistumaan kotitöihin. Hän on jo huomautellut, miten hänen äitinsä ei valittanut likaisista astioista hänen työpöydällään, mutta minä joko huomautan tai siivoan ne itse pois. Olisihan hänen paljon helpompaa asua täydessä hoidossa vanhempiensa luona, mutta ajattelin, että hän haluaisikin jo itsenäistyä. Tällä hetkellä hän siis yöpyy vanhempiensa luona ja miettii asioita :(
Tuntuu vain, että puhuisi seinille. Alkaa itseltänikin toivo jo mennä, kun huomaan selvästi, ettei hän ole onnellinen asuessaan kanssani.
voin olla väärässäkin mutta jotenkin minusta tuntuu oudolta se, että parikymppinen kundi haluaa muuttaa takaisin äidin puurokattiloiden ääreen kun toinen vaihtoehto on ihana nainen jonka kanssa voi tehdä "ihan mitä vaan" eikä ole vanhukset vieressä "kyttäämässä" =))
onkohan sittenkään ollut niin varma yhteenmuuttamisesta, nuorena kuitenkin joskus sanotaan yhtä ja halutaan toista kun ei uskalleta sitten kuitenkaan sanoa suoraan, että mitä haluaa.
Itse antaisin kundin päättää, että mitä haluaa - oikeesti.
Jos muuttaa takaisin kotiinsa niin sitten muuttaa.
Jos näin kävisi , niin sitten sinuna miettisin sitä, että minkälaisen suhteen itse haluat.
Jos tämä seurustelukuvio ei sovi sinulle, sitten sinun täytyy se sanoa.
Ketään ei voi pakottaa asumaan yhdessä.
Voimia sinulle
Hän muutti tänään takaisin, olo aika hajalla :( Ei ole kuulemma vielä valmis tähän, katsotaan vuoden päästä kuulemma. En jaksaisi odottaa---