Elän melko ihmeellistä aikaa. Erostani on 2,5 vuotta, yhdessä olimme 15 vuotta, kolme teini-lähes aikusta lasta. Ihastuin ja rakastuinkin syksyllä 2009 kivaan naiseen, jonka kanssa olen ollut tiiviisti yhdessä.
Alkuperäisen avioliiton mokasin bilettämisellä ja muilla naisilla, tuli anteeksiantoa, mutta ei loputtomasti.
Olimme kavereita ex.n kanssa sen ajan kunnes löysin uuden. Sen jälkeen vihamielisyyttä, mutta jossain välissä sain tietää, että hänellä on tunteita mua kohtaan. Itselläni on tunteita nyt molempia kohtaan. Onko tämä vain vanhojen hyvien aikojen kultaamista vai mitä pitäisi tehdä. Uusi ehdotteli kihloihin menoa, mutta tässä tilanteessa ei uskalla tehdä ratkaisuja mihinkään suuntaan. Mitä ihmettä pitäsi tehdä, kertokaa onko kokemuksia, jos on tunteita kahta kohtaan?
Alkuperäisen avioliiton mokasin bilettämisellä ja muilla naisilla, tuli anteeksiantoa, mutta ei loputtomasti.
Olimme kavereita ex.n kanssa sen ajan kunnes löysin uuden. Sen jälkeen vihamielisyyttä, mutta jossain välissä sain tietää, että hänellä on tunteita mua kohtaan. Itselläni on tunteita nyt molempia kohtaan. Onko tämä vain vanhojen hyvien aikojen kultaamista vai mitä pitäisi tehdä. Uusi ehdotteli kihloihin menoa, mutta tässä tilanteessa ei uskalla tehdä ratkaisuja mihinkään suuntaan. Mitä ihmettä pitäsi tehdä, kertokaa onko kokemuksia, jos on tunteita kahta kohtaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aika näyttää...mutta pienenä neuvona voisin tarjota, että ota etäisyyttä hetkeksi molempiin...kumpaa kaipaat sen jälkeen...?! Ei kannata kiirehtiä....
Ekan kans sulla on pitkä historia,mutta alkuhuumat on jo koettu..malttaisitko pysyä arkisessa suhteessa..?
Uuden kanskaan ei mitään salamarakastumista tunnu olevan, kun kuitenkin mietit vielä exääsi..?
Ottaisin tuon edellisen neuvon hanskaan ja sinuna viettäisin vähän sitä sinkkuelämää, eli elä ota vakavasti vielä kumpaakaan,mikäs kiire sulla?
Muista touhuilla muksujes kans ja jättää ne muijat vähän vähemmälle huomiolle..! :D
Kiitti viesteistä. En tosiaan tiedä mitä tehdä, joten varmasti neuvojenne mukaan, ei kannata tehdä mitään. Uusi on vaan niin hanakkaasti rakastunut minuun ja kyllä minäkin rakastan, mutta tarpeeksiko, en tiedä. Olenko vaan sellainen vanhojen hyvien muistojen haihattelija, voi olla. Toisaalta meillä oli se etsikkoaika 2,5 v eron jälkeen, mutta biletin senkin ajan ja kai mokasin jatkoni siihen. Voihan se olla, että ex.n tunteet/mustis tuli vain siksi, että aloin seurustella. Välillä tunnen taas rakastavani paljonkin uutta naisystävääni ja touhuamme ja harrastamme paljon yhdessä kaikenlaista. Ehkä tosiaan otan hieman etäisyyttä molempiin, jotta tiedän mitä oikeastaan haluan, mutta en oikein jaksa bilettääkkään, kun ikääkin on rapiat 40v. Sen tiedän, että yksin en kuitenkaan halua olla, olen parisuhdeihminen.
höpö, höpö, mitään etäisyyksiä kannata otta. Sitten joutuu taas vaan aloittamaan kaiken alusta. Löydät taas uuden ja sitten mietit kolmen naisen välillä tai ainakin haikailet näitä kahta nyt olevaa.
Ex vaimosi on tuttu ja turvallinen vaihtoehto, mutta lasten kannalta eipäs-juupas kuvio on erittäin huono. Todennäköisesti exäsi on toivonut sinun heräävän ja muuttuvan siinä vaiheessa, kun eroa on haettu. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, miksi niin tapahtuisi jatkossakaan? Aika kultaa muistot.
Nykyinen naisystäväsi on rakastunut, sinäkin ainakin ihastunut. Katso nyt se kortti loppuun. Tosin minusta on aivan liian aikaista miettiä kihlausta, olette kuitenkin tunteneet vasta muutaman kuukauden. Vuoden parin päästä tästä hetkestä eteenpäin tiedät itsekin onko nykyinen suhde sitoutumisen arvoinen vaiko eikö. Jos kihlaudutte nyt, exäsi ei välttämättä ole vielä sisäistänyt uutta elämääsi. Ajan kanssa sekin tapahtuu ja ongelmat kokonaisuuden kannalta ovat huomattavasti helpommat silloin.
Kiitos "se ei pelaa, joka..". En tosiaan ajatellut, että jos uusi suhde väljähtyy ja löydänkin vielä uuden, niin sitten vasta hajalla olenkin. Tätä en todellakaan halua. Kai se niin on, että kun se etsikkoaikakaan ei tulosta tuonut, niin miksi se toisi jatkossa. Mulla on nyt niin hyvä olla uuden kanssa, että hölmöhän olisin, jos tän mokaisin. Viestisi selvensi päätäni ja toivon sinulle aurinkoista
kevättä.
Toinen odottaa aikansa.Itsekin eronneena joskus haaveilin,että saataisiin asiat kuntoon.Sitten kun huomasin että uuden suhteen jälkeen seuraavakaan suhde ei ollut minun kanssani,annoin periksi.Liikaa ei kannata raahata painolastia ja jaksamista sen exän hartioille omilla tempuillaan.Jossain vaiheessa tulee se tilanne,että et enää kelpaakaan takaisin,vaikka itse olisit mitä mieltä tahansa.
Nauti nyt vain siitä vapaudestas! Näethän, et ole mikään katkera äijänkuvatus vaan viriili innokas mies!!
Tahtoopi olla noissa seurusteluissa, et ei ne siihen kihlaukseen jää...kohta on vailla naimisiin ja sitten taas lapsii ja niinkuin tiiät, onni loppuu sit siihen! ja seksi!
Nauti ja elä! Älä rupee enää perheitä perustaan! Sullahan oli jo sellainen! :D
Lapsesi kasvaa aikuisiksi ja itsenäisiksi. Heille voi tulla omia lapsia, sinun lapsenlapsiasi. Tunnesiteet ovat vahvat lapsiisi (ja heidän äitiinsä). Olette yhdessä vahvoja ja veri on aina vettä sakeampaa. Tiedät mitä tarkoitan...? Tunteet vaihtelee ja muuttuu, alkuhuuma katoaa uudessakin suhteessa. Ajattele realistisesti mikä vaakakupissasi painaa eniten. Elämä on lyhyt, tunteet ei pitkälle kannattele, mutta elämän perusasiat kantaa. Haluatko elää tunteella elämäsi joka loukkaa toisia vai järjellä ja realistisesti vastuun kantamalla elämäsi valinnoissa? Elämään kuuluu aina vaikeuksia olitpa yhdessä kenen kanssa tahansa ja myös hyviä asioita joita kannattaa hoitaa. Mieti vakavasti mitä elämältäsi haluat.
Kyllä ne mahdolliset lapsen lapset ovat samaa verta joka tapauksessa, vaikka en ex:n kanssa palaisikaan yhteen, joka tuntuu nyt ajateltuna kyllä erittäin todennäköiseltä. Toki on eri asia verrattaessa ydin- ja
uusioperhettä. Uusioperhe on minulle uusia asia ja paljon asiassa on otettava huomioon, sellaisiakin, jota ei kuvitellut tulevan vastaan. Asumme toki yhä eri osoitteissa uuden kanssa, mutta käytännössä olemme lähes päivittäin töiden jälkeen ja joka yö yhdessä. Tiedän, että itse olen mokani ja virheeni tehnyt ja kannan siitä myös vastuun. En todellakaan siis ole virheetön, mutta ajattelen, että oppi on ikä kaikki.
Tosiasia on, että uusi saa minusta paremman miehen, kuin ex, jättämällä pyörimisen kavereiden kanssa baareissa, jota olen vähentänytkin minimiin uuden kanssa. Ehkä on kuitenkin oikeudenmukaista vaan jättää ex kokonaan ja antaa hänen elää omaa elämää. Sitten vasta morkkikset tuliskin, jos takaisin menisin ja en täyttäisi hänen laatukriteeriään.