Moikka !
Olen siis parinkympin paremmalla puolella oleva nuori mies jonka avoliitto on katkolla nyt ja pahasti. Tein pahan virheen jota kadun yli kaiken ja olen osoittanut naiselle myöskin sen. Hän on lähtemässä pois kotoa nyt n. viikoksi miettimään asioita rauhassa ja pelottaa, että eilinen yö oli viimeinen yö kun tämä oli vieressäni ja sain nukahtaa siihen viereen.
Taustasta vielä sen verran, että suhteessa on ollut paljon iloisia hetkiä, mutta surullisiakin on aina välillä tullut vastaan. Olen ite aina vaatinut liikaa suhteessa ja ollut tyytymätön. Nyt kun olen menettämässä kaiken, olen ymmärtänyt mitä käsissä olikaan. Olen vakuuttanut naiselle meneväni psykiatrille keskustelemaan ja haluan korjata itseni. Tajusin tämän prosessin aikana, että kaikessa aito syypää olen ollut minä, tajusin myös, että se johtuu menneisyydestä josta en vain ole päässyt irti.
Nyt olen valmis tekemään mitä vain korjatakseni suhteeni, itseni ja saadakseni kultani takaisin.
Fiilis on ollut kateissa kaikesta ja muutenkin nyt kun jään yksin kotiin niin ei varmaan ole halua nähdä ketään tai liikkua minnekkään. Kertokaapas, että millä saan tämän enkelin ymmärtämään, että olen tajunnut ongelmat ja olen valmis tekemään kaikkeni muuttaakseni asiat.
Kirjoitin tälle myös kirjeen jonka pyysin lukemaan yksin sitten kun on aikaa ja fiilistä. Kirjoitin siihen loppuun, paikan ja ajan missä tavattaisi jos tämä päättäisi, että haluaa vielä olla kanssani. Mielessä pyörii kuitenkin vain, että mitä jos tämä ei tulekkaan silloin ja tämä olisi tosiaan ohi. En kestäisi sitä, että menetin käsistäni tuollaisen aarteen.
Olen siis parinkympin paremmalla puolella oleva nuori mies jonka avoliitto on katkolla nyt ja pahasti. Tein pahan virheen jota kadun yli kaiken ja olen osoittanut naiselle myöskin sen. Hän on lähtemässä pois kotoa nyt n. viikoksi miettimään asioita rauhassa ja pelottaa, että eilinen yö oli viimeinen yö kun tämä oli vieressäni ja sain nukahtaa siihen viereen.
Taustasta vielä sen verran, että suhteessa on ollut paljon iloisia hetkiä, mutta surullisiakin on aina välillä tullut vastaan. Olen ite aina vaatinut liikaa suhteessa ja ollut tyytymätön. Nyt kun olen menettämässä kaiken, olen ymmärtänyt mitä käsissä olikaan. Olen vakuuttanut naiselle meneväni psykiatrille keskustelemaan ja haluan korjata itseni. Tajusin tämän prosessin aikana, että kaikessa aito syypää olen ollut minä, tajusin myös, että se johtuu menneisyydestä josta en vain ole päässyt irti.
Nyt olen valmis tekemään mitä vain korjatakseni suhteeni, itseni ja saadakseni kultani takaisin.
Fiilis on ollut kateissa kaikesta ja muutenkin nyt kun jään yksin kotiin niin ei varmaan ole halua nähdä ketään tai liikkua minnekkään. Kertokaapas, että millä saan tämän enkelin ymmärtämään, että olen tajunnut ongelmat ja olen valmis tekemään kaikkeni muuttaakseni asiat.
Kirjoitin tälle myös kirjeen jonka pyysin lukemaan yksin sitten kun on aikaa ja fiilistä. Kirjoitin siihen loppuun, paikan ja ajan missä tavattaisi jos tämä päättäisi, että haluaa vielä olla kanssani. Mielessä pyörii kuitenkin vain, että mitä jos tämä ei tulekkaan silloin ja tämä olisi tosiaan ohi. En kestäisi sitä, että menetin käsistäni tuollaisen aarteen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla samanlainen tilanne paitsi olen nainen..Sitä vaan sattuu tajuamaan asioita liian myöhään.En mä tiedä miten vaikuttaa toisen mieleen jos toinen on jo asioista päättänyt. Mä toivon et teillä on vielä mahdollisuus.Puhukaa jos mahdollista ja menkää vaikka jonnekki yhdessä asioita selvittää.
Tarvitsemme myös epäonnistumisia ja mokia, jotka loppujen lopuksi kasvattavat meitä. Jonkun ajan jälkeen vasta huomaa, että epäonnistuminen oli sittenkin tarpeen kasvun kannalta. Kuinka raakileiksi jäisimmekään, ellemme joskus totaalisesti epäonnistuisi. Itse en olisi ilman epäonnistumisia tai mokailua, kehittynyt, saanut varmuutta ja itsenäisyyttä ja ennen kaikkea nöyryyttä. Se edellyttää rehellisyyttä ja rohkeutta tunnustaa ja tunnistaa omat virheensä, mutta ei niissä eläen ja niihin ylenmäärin takertuen vaan niistä oppien. Sinulle "Aidosti pahoillaan" sanoisin, että mene joka tapauksessa ammattiauttajalle, jatkuupa suhde tai ei. Näin et kanna ongelmaa mahdollisesti seuraavaan suhteeseen. Ihminen pitää aina mukanaan omaa historiaansa niin hyvässä kuin pahassa. Millä sitten osoittaa toiselle että on muuttunut? Ajan kanssa ja tekemällä enemmän pieniä käytännön tekoja ja huomioimalla toinen kuin suurilla puheilla. Mutta jos suhteenne ei enää palaa entiselleen, muista että vasta kun ihminen sulkee oven, hän voi avata toisen. Kynnykselle ei kannata jäädä makaamaan liian pitkäksi aikaa. Toisaalta eron suruakaan ei voi muuta kuin elää läpi.
Se pieni tauko suhteessa tekee vain hyvää! :)
Ei pelisi ole vielä menetetty! Olethan katunut ja kirjoittanut vielä kirjeenkin! ihanaa!
Minulla kun oli miehen kans kerran tosi iso kunnon riita, niin mies yllätti minut totaalisesti, kun töihin tuli kukkakaupan lähetti ja toi ruusukimpun ja kortissa luki vain:"anteeksi!"
Eihän siinä voinut enää olla vihainen..olin pelkästään imarreltu ja työkavereitten utelut oli aivan nannaa!!
Kaikki kyseli vain, että kukas se "ritari" on??
Tämä tapaus jäi mieleeni iäksi ja vieläkin tulee lämmin olo,kun muistan elämäni ihaninta anteeksipyyntöö.. :)
..että pienenä vihjeenä...?
ei se teidän riita ole ihan sama asia kuin että toinen muuttaa pois.
Jos jotakin kukkia alkaa tuossa tilanteessa töihin lähettämään, vitutuskäyrä saajalla vain kasvaa.
Vakuutat hänet varmemmin kun käytännössä näytät sen, että menet hakemaan apua. Turhia lupauksia ja sanahelinää mahtuu maailmaan. moni mies lupaa ja lupaa, mutta ei muutu. Jos nyt alat vaatimaan, että hän heti tulee soviittuun tapaamiseen on se aika ahdistavaa. kunnioita sitä, että hän haluaa miettiä, anna tilaa. Jos nyt ahdistelet etkä anna tilaa hänelle tulee olo, että et kunnioita. ja ensimmäiseksi ala toimimaan jotta muutut, se on paras tae, että hän tulee takaisin.
kukaan muutu hetkessä ja vakuuttelu on vain sanahelinää mitä epätoivoinen suustaan päästää (pelko jäädä yksin).
Et pysty muulla tavalla vakuuttamaan toista ihmistä, kun elämällä niin millainen väität nykyään olevasi.
Toi oli jotenkin kornia, että laitat kirjeeseesi ajan ja paikan missä tavataan, jos kumppanisi päättää jatkaa kanssasi. Eli tarkoittiko tuo sitä, että et anna kumppanillesi mitään mahdollisuutta keskustella kanssasi ongelmista, vaan hänen tultua paikalle, se sitten tarkoittaa että nyt sitä taas jatketaan yhdessä??
Entäs, jos kumppanisi luottaa sinuun ja uskoo tosissaan sinun muuttuneesi ja sitten käykin jonkin kuluttua ilmi, että ethän olekaan muuttunut? Pystytkö kuvittelemaan miltä kumppanistasi silloin tuntuu? Miten sinä ja hän kestäisi sen, että rikoit kaiken?
Ole mies, lopeta ruikutus ja näytä todellisessa elämässä, että olet muuttunut. Ei mitään sanahelinää ja tyhjiä lupauksia.
Muista, että muuttumisprosessi vie monesti niin monta vuotta, kun olet pilannutkin. Eli jos olet ollut viisi vuotta oikea p-pää, niin muuttumisprosessi vie samaisen ajan ja se on kova henkisen kasvun paikka. Johon saat tukea ammattiauttajilta - toivottavasti.
Kuinka vakuuttaa muuttuminen? Ethän sinä vielä ole muuttunut, eli et voi vakuuttaa sitä mitenkään. Voit yrittää vakuuttaa, että yrität kehittää itseäsi toiseen suuntaan terapian avulla. Ja kysyä varovasti, haluaisiko nainen ottaa vielä riskin kanssasi.
Jos joku mokailija itkee perääni ja väittää olevansa muuttunut mies, siinä oli viimeinen naula arkkuun. Pelkkää paskanjauhantaa tuollaiset jutut.
"Kirjoitin siihen loppuun, paikan ja ajan missä tavattaisi jos tämä päättäisi, että haluaa vielä olla kanssani." Ajattelit sitten tarjota ota tai jätä -vaihtoehdot. Kannattasiko ennemmin aloittaa terapia ja ottaa tyttö mukaan. Keskustelette rauhassa ja mietitte asioita. Tuohon voi mennä kuukausia. Päätätte sitten mitä teette.
Tiedän tuon tunteen. Itsekkin rypenyt samassa tilanteessa ja vienyt kukkia työpaikalle lähettipojaksi pukeutuneena (tiedän, kuullostaa pirun naurettavalta nykyään, mutta pidin sitä romanttisena tekona silloin) yms yms. Tunsin myös, että kaikki vika on minussa itsessä. Se auttoi hetkeksi, mutta samat ongelmat tuli vuoden päästä esiin..
Tajusin, etten voi millään olla kakesta itse syyllinen. Riitoihin tarvitaan aina kaksi. Mun suhteessa naisella oli paremmat puhumisen lahjat, ja ehkä siten myös manipuloinninkin, joten kaikki oli aina mun syytä. Samaa epäilen teidän suhteesta. Tuskin olet itse yksin täysin kusipää, kun tänne kirjoittelet.
Oman suhteen sain lopetettua vihdoin ja viimein, vaikka helvetin vaikeeta se oli minulle henkisesti ja uskotella itselle, että ei tämä ole maailman loppu. Joskus on parempi vain luopua rakkaudesta ja antaa toisen mennä. Samaa uskon tässä tilanteessa. Anna mennä. Eikä niitä hyviä muistoja tarvi unohtaa..