Epäsosiaalinen olo, mistä apua?

Kannattas mennä lääkäriin ja keskustella oireistas

"Minkälaista apua tällaiseen voi saada? Onko mahdollisesti olemassa jotain lääkitystä/luontaistuotetta joka ns. estää sosiaalista vetäytymistä? Ei ole kivaa tällainen elämä..."

Apua saat psykiatrilta, joka todennäköisesti määrää sinulle cipralexia. Cipralex on edullinen lääke, joka todella auttaa sosiaalisten tilanteiden ahdistukseen! Lääkkeellä voi olla aluksi pieniä sivuoireita, mut ne menee hoidon jatkuessa ohi.

Itse olen reilu parikymppinen nuori nainen myös ja olen pienestä asti pelännyt sosiaalisia tilanteita. Junalla ja bussilla kulkeminen yksin oli kamalimpia kokemuksia, keskityin koko matkan siihen että hengitän. Nykyään bussimatkat menee mutta junalla kulkeminen ei. En pysty edes varamaan puhelimella hammaslääkäri aikaa ja tilaamaan pizzaa kotiin. Kaverit ei tunnu ymmärtävän kuinka vaikeaa se on vaikka olen selittänyt. Huomaan kyllä ku niillä palaa hermot muhun kun en pysty soittamaan jonnekin, mitäs siinä sitten sanot kun kaikki muut ovat niin sosiaalisia ja minä en.

Kouluun en pysty menemään jos tiedän että siellä ei ole ketään tuttua. Tämän takia mullakin on monta koulupäivää jäänyt väliin ja olen valehdellut kavereille ja perheelle että nukuin pommiin, oon kipeä jne jne. Tidän että ne ei ymmärtäisi. Monesti kouluun mennessä oon jäänyt istumaan bussipysäkille tunniksi pariksi ja odottanu että seuraava bussi tulee ja menen takaisin kotiin. Se yksin bussipysäkillä istuminen on helpompaa kuin olla yksin koulussa kaikkien keskellä. Kaupassa käynti on todella vaikeaa.

En tutustu helposti muihin ihmisiin, käyn kyllä viikonloppuisin kavereiden kanssa ulkona. Tuntuu että alkoholi vie sen ahdistuksen ihmisten ympärillä olosta pois. En ikinä ole ollut parisuhteessa tai minkäänlaisessa suhteessa. Luulen että se johtuu omasta epävarmuudestani ja siitä että ahdistun jo ajatuksesta että pitäisi tavata jonkun muun ihmisen ystäviä.

Asun vielä vanhempieni luona, ja äitini hoitaa useimmiten kaikki tarvittavat asiani, kuten lääkärivaraukset. Tuntuu että äiti on ainut kuka jonkun verran mua ymmärtää ja luulen että pelkään muuttaa kotoa pois (vaikka sitä kovasti haluan) koska sen jälkeen joudun tekemään kaiken yksin.

Itse olen monesti miettinyt pitäisikö mennä lääkäriin ja saada jotain helpotusta elämään. Mutta se että edes soittaisin ja varaisin ajan lääkärille, siihen saattaa venyä seuraavat 5 vuotta koska en pysty soittamaan.

Minulla on poika joka kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta ja minusta on tullut sen myötä tällainen yö-valvoja. Minulla itsellänikin on ollut koko iän samoja oireita, mutta aloitin nuorena tästä syystä asiakaspalvelutyön, koska halusin kokeilla auttaisiko se asiaa. Töistä tuli itselleni jonkun sorttinen turva, koska meitä on siellä melko kiva porukka ja kaikilla on omanlaisensa elämä. Kauan se otti silti aikaa. Silloin harjoitteluaikana saatoin olla niin jännittynyt, että oksensin kun menin töistä kotiin ja heti nukkumaan, kun oli voimat loppu. Nyt olen viisikymppinen ja pelko tasaantunut siedettäväksi. Pojalla ilmeisesti tilanne pahempi, saattaa olla hyvinkin reippaana illalla lähdössä esim. työharjoitteluun, mutta aamulla siitä ei tulekkaan mitään tai kestää työpaikalla jonkun tunnin ja sitten on päästävä tilanteesta pois. Hänkin kuitenkin kaipaa kaveriporukkaa. Ja se kotona itsekseen oleminen, ei anna ihmiselle sitä mitä kaipaa, mutta kun kokee ettei osaa aloittaa keskustelua tai ei osaa vastata toisille niin, että he hyväksyisivät. On ollut paljon ikäviä tilanteita,joita ei saisi tulla jo muutenkin epävarmalle ihmiselle. Siitä olen kiitollinen,että hän ajoittain puhuu minulle asiasta ja haluaa tilanteeseen itse parannusta. Silti mietin tilannetta sekä yöllä ja päivällä. Olisin toivonut, että jälkikasvu pääsisi helpommalla. Lääkärissä nyt käyty ja lääkekokeilu alkamassa. Katsotaan auttaako se. Sitä piti vielä sanomani, että ihmisillä on jokaisella tilanne omanlaisensa ja se voi vaan pahentaa tilannetta, kun joku ajattelee,että kyllä kaikkien pitäisi pystyä kun on kerran pakko. Jospa se olisikin niin yksinkertaista. Eivät nämä ihmiset ole saamattomia. Pitää antaa aikaa ja yrittää pikkuhiljaa keskustelemalla avata asioita ja jotkut tarvitsevat lääkehoitoa avuksi. Hyväksi on jos perhe ympärillä ei hosu. Jokainen elämä on tärkeä ja omanlaisensa.

Homeopatiasta voi olla kovasti apua, tosin homeopaatit Suomessa antaa vain yhden lääkkeen kerralla kun usein yhdistelmälääkitys toisi nopeammin apua, lisäksi kannattaa käyttää muitakin luontaisia hoitoja ja etenkin jooga esittää monia ratkaisuja syöminen mukaan lukien, http://beforeitsnews.com/health/2017/04/yogis-know-more-about-glands-than-doctors-2742155.html

vuodelta 2010 aloitus