Tämänkin päivä koitti..

Aikansa kun näitä juttuja täällä lueksii, samoin, kun kuuntelee juttuja elävästä elämästä, ei tule hysteerikseksi, kun huomaa oman puolisonsa pelaavan jotain tämän tapaista peliä. Sitä vaan toteaa, että ai jaahah..

Mulle kerrottiin, että mun mies on kohta vuoden pitänyt ainakin toista, ellei kolmattakin. Mä olen tiennyt, että kaverinsa exää oli tukenut henkisesti kun näillä oli niin vaikea ero. Mä joskus kysyin mieheltäni, mitenhän meidän mahtaa käydä, kun tuettavaa tuntui piisaavan..Viikonloppuisinkin piti vähintään soitella, oltiinpa mökillä tai missä.

En mä tiedä.. ihan uskomatonta tämä ei ole. Harmittaa vaan, miehelläni ja mulla oli hyvä olla, mutta hän ei osannut rajata tarvitsijoitaan, vaan antoi ihan jokaiselle mitä pystyi. Rajan olisi suonut olevan antamisessa, mutta ei.. kaikillehan sitäkin riitti. Mä olisin voinut jatkaa mieheni kanssa kaikesta huolimatta, mutta kylmyys on vallannut sydämeni. En tunne enää lämpöä enkä kiintymystä häntä kohtaan. Hän on minulle ihan se ja sama.

Mä opettelen elämään omaa elämääni. Mies saa tukea eestä ja takaa ketä tahtoo.
3444
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Arvostan päättäväisyyttäsi ja järjen käyttöä.
Itselläni oli myös se on kerrasta poikki-periaate, mutta kun se kohdalle oikeasti sattui, olinkin raukka ja yritän nyt antaa anteeksi. Kärvistelyähän tämä on ja lopputulos ei näytä lupaavalta ainakaan vielä. Kyllä joka päivä tulee mieleen, että miksi en lähtenyt heti, nyt tämä on katsottava loppuun kun niin tunteellinen hölmö ja miehestä riippuvainen olen.
Pidä lippu korkealla ja näytä esimerkkiä meille noloille hyväksikäytetyille ja petetyille!

Äänestä

Sen siitä saa palkaksi kun yrittää olla kohtelias ja auttaa tuttaviaan kaikessa......

Äänestä
  • mä en käsittänyt, miten sulla on niin älyttömän kova veto tilanteisiin, mihin ei olisi pakko mennä, mutta silti. Eikö meidän tavallinen hyvä, ongelmaton elämä olisi ollut ihan hyvää meille, ilman dramaattisia käänteitä, ilman ulkopuolisten huolia ja murheita. Niinkuin nyt tuokin ero, jota sä hyvää hyvyyttäsi menit korjailemaan ja paikkailemaan; miksi sä niin teit?
    Me oltaisiin voitu lähteä reissuun -näitä aikoja- viipyä, nautiskella olosta, mutta sulla oli pelastusoperaatio kesken. Kuulin kun sä sanoit jollekin kaverillesi, että on joo ollut rankka talvi, pitänyt käydä tyttöystävän lumitöitäkin tekemässä vähän päästä. Mä vaan kuuntelin, että mikä juttu tuo nyt on. Nyt mä tiedän, että sillä naisella on omakotitalo ja kolattavaa pihaa. Ja kukas se siellä onkaan talonmiehenä häärinyt.. Mun oma armas.
    No huh huh..
    Nyt kun on kohta sillä muijalla nimipäivä, laitan lahjan ihan meiltä molemmilta. Seurustele sä nyt ihan mielihyviksesi. Jos sä jotenkin tunnet itsesi paremmaksi ja pätevämmäksi avittamalla jonkun exmuijaa, niin sittenhän sun on niin tehtävä.
    Vituttaa ja jotenkin katkeranmakuista, mutta en mä ala susta taistelemaan. Olkaa nyt vaan onnellisia. Joku mekanismi siinäkin on.Toivottavasti te täydennätte toisianne, vaikka mä en ymmärräkään, miten.

    Muuten, kesämökki vetoa, ettei se sun avuntarvitsija tuosta enää omille jaloilleen nouse, onhan kuin suoraan oppikirjasta koko kuvio, sä pelastajana. Hienoo, varsinainen taikaviitta.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


mä pärjään kirjoitti:

Aikansa kun näitä juttuja täällä lueksii, samoin, kun kuuntelee juttuja elävästä elämästä, ei tule hysteerikseksi, kun huomaa oman puolisonsa pelaavan jotain tämän tapaista peliä. Sitä vaan toteaa, että ai jaahah..

Mulle kerrottiin, että mun mies on kohta vuoden pitänyt ainakin toista, ellei kolmattakin. Mä olen tiennyt, että kaverinsa exää oli tukenut henkisesti kun näillä oli niin vaikea ero. Mä joskus kysyin mieheltäni, mitenhän meidän mahtaa käydä, kun tuettavaa tuntui piisaavan..Viikonloppuisinkin piti vähintään soitella, oltiinpa mökillä tai missä.

En mä tiedä.. ihan uskomatonta tämä ei ole. Harmittaa vaan, miehelläni ja mulla oli hyvä olla, mutta hän ei osannut rajata tarvitsijoitaan, vaan antoi ihan jokaiselle mitä pystyi. Rajan olisi suonut olevan antamisessa, mutta ei.. kaikillehan sitäkin riitti. Mä olisin voinut jatkaa mieheni kanssa kaikesta huolimatta, mutta kylmyys on vallannut sydämeni. En tunne enää lämpöä enkä kiintymystä häntä kohtaan. Hän on minulle ihan se ja sama.

Mä opettelen elämään omaa elämääni. Mies saa tukea eestä ja takaa ketä tahtoo.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu