Kysymys teille tai kysymyksiä. Itselläni ei ole kokemusta väkivaltaisesta liitosta. Mutta eräs ystäväni on päässyt turvakotiin lasten kanssa. Väkivaltaa kesti noin 15 vuotta. Nainen ja lapset ovat olleet turvakodissa nyt 2kk ja muuttavat omaan asuntoon. Nainen edelleen jollain tavalla elättele toiveita yhteisestä elämästä ja kertoo, että tulevaisuudesta että sitä voisi olla. uskoo että mies hakee apua, vaikka miehellä ei ole tarkoitustakaan hakea apua.
Onko teillä ollut tälläisia ajatuksia, että liitto voisi vielä jatkua? Vai onko se ollut kerrasta selvä, kun on päässyt eroon niin ei mitään ajatuksiakaan palata enää?
Jotenkin hirvittää ajatus että ystäväni voisi vielä palata väkivaltaisen puolison luo. Joka on uhannut tappaa, on hakannut yms nainen ei aio ottaa eroa, vaan haluaa ilmeisesti pitkittää sitäkin?
Onko teillä ollut tälläisia ajatuksia, että liitto voisi vielä jatkua? Vai onko se ollut kerrasta selvä, kun on päässyt eroon niin ei mitään ajatuksiakaan palata enää?
Jotenkin hirvittää ajatus että ystäväni voisi vielä palata väkivaltaisen puolison luo. Joka on uhannut tappaa, on hakannut yms nainen ei aio ottaa eroa, vaan haluaa ilmeisesti pitkittää sitäkin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin, niin lopullinen irtiotto on vaikeaa. Pelissä on kuitenkin niin monenlisia tunteita, toiveita, yhteisiä hyviäkin muistoja.
Jostain syystä ihmismieli jaksaa vain uskoa parempaan, vaikka järki sanoo jotain aivan muuta.
Parasta olisi vain lopettaa kaikki yhteydenpito ja keskittyä rakentamaan omaa ja lasten elämää ilman väkivaltaista miestä. Niitä ikäviä kokemuksia kannattaisi kirjata itselleen ylös. Kun ne sitten alkaa haalistua ja hyvät muistot ottaa vallan, niin voi todistaa itselleen, että asiat ei todellakaan olleet hyvin. Se on rankkaa ja repii haavat auki aina vain uudelleen, mutta jossain vaiheessa ihminen "herää".
Mitä pitempään väkivaltainen suhde on kestänyt, sitä vaikeampi siitä on lähteä.
Toivon, että ystäväsi lakkaisi elättelemästä toiveita suhteen korjaantumisesta. Ei se siitä paremmaksi muutu. Hänen on aika alkaa rakentaa omaa ja lastensa tulevaisuutta. Ilman väkivaltaa tai sen uhkaa.
Mulle taas oli itsestäänselvyys että kun sain vihdoin erohakemuksen vireille
ja miehen mun kodista ulos niin en halua häntä enää ikinä takaisin.
Olin jo kärsinyt aivan tarpeeksi.
Mutta aluksi ajattelin että voidaan kuitenkin olla väleissä, tavata julkisilla paikoilla kavereina.
Terapeutin avulla käsitykseni asiasta hieman muuttui
enkä nykyään halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan.