Dream Theater

Dream Theater rocks 4ever!!!XD
Mun mielest paras albumi on systematic chaos tai octavarium.
Lempi biisejä on forsaken, constant motion, panic attack ja pull me under.
En osaa sanoo huonointa albumia.

Jostain syystä Metallica fanit eivät pidä tästä Dream Theater yhyeen materiaalista.Mistä moinen mahtaa johtua,ehkäpä Dream Theaterin musiikki on liian monimutkaista ja monipuolisempaa kuin Metallican perusraskas metallisoundi.Viime aikojen Metallica levytkin ovat olleet suuntauneet fanien kauhuksi monipuolisempaan rokkiin,joka ei oikeen tunnu toimivan fanien mieliksi.Mutta Dream Theaterilla se monipuolisuus on aina ollut yhtyeen kulmakivi jokaisella soitetulla levyllä.

Olen pitänyt kaikista Dream Theaterin levyistä.Mutta jos pitää valita maan ja taivaan väliltä paras tai huono Dream Theater albumi,niin paras olisi ehkä Awake(1994) tai Six Degrees Of Inner Turbulence(2002),Huonoin levy taasen olisi ehkä minialbumi A Change Of Seasons(1995) tai Falling Into Infinite(1998).Nämäkin levyt on pilannut levy yhtiön diktaattorimainen asenne muokata Dream Theaterista kaupallisesti myytävämpi yhtye,joka oli tuolloin paha virhe.

Pidin myös uudesta Black Clouds & Silver Lining albumista,varsinkin levyn viimeisestä pitkäsoitto kappaleesta "Count Of Tuscany".Tuossa kappaleen loppuosuudella on todella kaunis soolopätkä kosketinsoittaja Jordan Rudessilta.Fingerboardilla soitettu soolo-osuus on luultavasti Jordanin parhaita esityksiä tähän asti.

Pitkän linjan fanina voin todeta, että huonoja levyjä ei ole tullut kyllä Falling Into Infinityä lukuunottamatta kertaakaan vastaan. Images And Words, Train of Thought, Black Clouds & Silver Linings ovat ne suosikkikiekot. Kuten tuli jo todettua, Falling Into Infinity on mielestäni bändin huonoin albumi ikinä. Parhaista biiseistä mainittakoon vaikkapa A Change Of Seasons, Octavarium, erittäin vaikuttavia teoksia, varsinkin jälkimmäinen on eeppinen mestariteos. Onhan niitä toki monia muita, kuten esimerkiksi juuri tuossa ylempänä mainittu The Count Of Tuscany, tai Learning To Live, In The Name of God.. ja monia, monia muita.

Mike Portnoy, kehtaisin jopa väittää olevan maailman parhaita, ellei jopa paras rumpali.

Huonoimmaksi haukuttu Dream Theater levystä "Fall into Infinite" sessiosta on julkaistu demolevy vuosilta 1996-97. jonka aloitusraitana kuullaan Greatest Hit julkaisussakin kuultu kappale "Rise in the Knife".Yhteensä demolevyllä on 15.kappaletta,osa ensimmäistä kertaa julkaistuja ja osa tutuista kappaleista on eri pituisia. Peruvian Skies,Line in the Stand ja Anna lee ovat lähes tulkoon esitetty samoin kuin tehdyssä albumissa.Mutta muut kappaleet ovat rakenteeltaan sittemmin julkaistua albumia raakileenakin kuultuna ehtaa aitoa Dream Theateria.Harmi ettei sitä Fall into Infinite levyä julkaistu alkuperäisessä muodossaan,tosin levyn nimikin olisi ollut varmasti eri.

PASKAA 4ever.

Images and words, Awake, Metropolis pt2 ja SDOIT kaikki mahtavia albumeja. Parhaita kappaleita mm. Metropolis pt1, Under a glass moon, erotomania, 6 o'clock, The dance of eternity, Panic attack, Constant motion ja paljon muita. DT on vitun paljon parempi ku metallica, esim. taito. Portnoy yks maailman parhaimpii rumpaleit, Petrucci vitun hyvä kitaristi ja muutki soittajat on tosi taitavii. DT 4ever. Tiiän kyl et Portnoy ei oo enää dream theateris mut Manginiki o hyvä rumpali

Dream Theaterin albumi nimeltä "Falling into infinity" on väitetty heikoimmaksi kyseisen yhtyeen tekemäksi albumiksi. Tämä ei todellakaan ole yhtyeen syytä, vaan levy-yhtiön, joka halusi suunnata DT:tä enemmän kaupalliseen suuntaan.
Albumi oli myös kosketinsoittaja Derek Sherinianin ainut studioalbumi. Itse voisin sanoa, että "jos albumin teossa olisi ollut mukana Jordan Rudess, olisi voinut tästä albumista tulla ehkä hieman parempikin." Tämänkin vain sanon sen takia, koska soitan Jordanin sävellyksiä paljon, ja niistä huomaa tämän miehen lahjakkuuden.
Noh, nyt jaariteltiin aika pitkään "huonoimmasta" albumista. On todella vaikeaa nimetä yksi paras, mutta joukosta nousee hieman korkeammalle albumi nimeltä "Systematic chaos," joka siis julkaistiin 5. kesäkuuta 2007. Erikoispainoksessa on mukana myös DVD (Chaos in progress) joka kertoo kyseisen albumin tuotannosta.
Päädyin valitsemaan tämän albumin, koska siinä on saatu nerokkaasti yhdistettyä edellisten vuosien tuotantoa uusiin albumeihin. Kappale "Repentance" jatkaa "The Glass Prison" -kappaleen aloittanutta saagaa Mike Portnoyn taannoisesta alkoholiongelmasta. Kappale alkaa samoilla sanoilla, joilla Train of Thoughtin kappale "This Dying Soul" alkaa: "Hello, mirror, So glad to see you my friend, It´s been a while".
Albumin kappaleiden työnimet olivat:
Pumpkin' King (In The Presence Of Enemies)
Jetlag (Forsaken)
Korma Chameleon (Constant Motion)
N.A.D.S. (The Dark Eternal Night)
Fisheye (Repentance)
Carpet Babies (Prophets of War)
Shindler's Lisp (The Ministry of Lost Souls)

Se, kuka tämän jaksoi lukea loppuun, kiitän ja kumarran. Ne ketkä ajattelevat, että "kunhan lämpimikseen höpöttelee" niin voin vastata, että olen keskustellut Dream Theaterin jäsenten kanssa pitkään ja hartaasti.

Parhain terveisin:
Ethylhexyl
Tromethamine

Kuuntelin juuri ensimmäisen kerran kokonaan uuden levyn. Erittäin hyvää materiaalia, suosittelen tutustumaan! Illumination Theory 22 minuutin biisi lopussa on lievästi sanottuna eeppistä shittiä.

Lempibändini. Loistavaa musiikkia. Paras albumi images and words. Huonoin falling into infinity. Paras biisi... Vaikea sanoa.

Uusin levy on erinomainen teos. Rush-henkiset vaikutteet kuuluvat, mutta niin pitääkin!

Eräässä äänestyksessä "Images And Words" valittiin kaikkien aikojen parhaimmaksi metallialbumiksi. Finaalissa vastassa oli Metallican Master of Pupppets ja ero oli DT:n hyväksi melko selkeä.

Images And Words on ainoa albumi jonka heiltä omistan tällä hetkellä, mutta se onkin klassikko ja kiistatta parempi kuin Puppets. Suosittelen tämän vuoden puolella kyseistä albumia parhaimmalle kaverillenikin ja hänkin tykkäsi siitä erittäin paljon.

Parhaat biisit? Kaikki Images And Words albumin kappaleet on kovia, mutta jos sanotaan vaikka Surrounded, Pull Me Under ja Another Day.

Omistin muuten joskus Falling Into Infinite -albumin, samoiten A Change of Seasons ja Awake, mutta ne eivät oikein tehneet samanlaista vaikutusta. Falling Into Infinte jätti erityisesti sellaisen kamalan tunteen. Tiedän, tiedän, DT:lla on myöhemmin tullut koviakin albumeja. En vain ole tullut hommanneeksi niitä.

Dream Theaterin uusin levy "Dream Theater"(2013) kesti jälleen yli 3.kuukautta meikäläiseltä,jotta pääsi jyvälle levyn kappaleisiin.
Mutta niin se on aina ollut Dream Theater levyjä kuunnellessa,levyt paranevat vanhetessaan.

Monimutkaisia melodisia sävelkuvioita harrastava yhtye on uudella levyllä ylittänyt itsensä,ja albumin nimestä voidaan päätellä yksinkertaisesti yhtyeen olevan todellakin "unelmien esiintyjiä".Kokoonpano on hiotunut kokemusten ja uudelleen syntymisen muodossa todelliseksi musiikin virtuaaleiksi.

Mike Portnoyn korvannut Mike Mangini on uutena jäsenenä vuodesta 2010. tuonut uusia ulottuvuuksia keikoille imiömäisine rumpusooloineen.
Mangini ei ole Portnoy,mutta niin ei pidäkkään olla.
Tuntuu siltä että Mike Mangini on henkisesti vahvempi kuin Portnoy kaima oli,ja näin Mangini toi yhtyeeseen uutta virtaa ja voimaa.Varsinkin vahvaa voimaa uhkuu Manginin olemuksesta.

Albumin 20.minuuttinen pääteos "Illumination Theory" on moniulotteisuudessaan vahva kappale.Kappaleen lopun laulu osuudessa James LaBrie on todella hyvässä vireessä,ja muutenkin tunnelmallisuus kappaleessa on koskettava.

Odotan helmikuun 24. päivää kuin kuuta nousevaa. En aio siis tuolloin juosta yöllä metsissä ulvomassa, vaan lähinnä odottelen Dream Theaterin saapumista Helsigin jäähallille.

Olen nyt ottanut periaatteeksi olla kuuntelematta bändiä edes jonkun viikon verran ennen keikkaa, mutta sorruin tänään katsomaan bändin konserttitaltiointeja Youtubesta. Erityisesti Live at Budokanin instrumentaaliosuus, (kts linkki alla) kiinnitti huomioini, ja olenkin sen jo kolmesti tässä parin tunnin aikana katsotunut/kuunnellut. Erittäin, erittäin hyvää settiä (vaikka rumpali onkin vaihtunut)-

http://www.youtube.com/watch?v=mffDkC7vfp8

Progressiivisen metallin eeppinen edelläkävijä - yksi parhaista bändeistä koskaan. Tietysti voidaan olla eri mieltä eri albumeista, mutta kokonaisukuvaa katsottaessa. Uusin levy on useamman kuuntelun jälkeen noussut yhdeksi kaikista suosikeistani, jos katsotaan mitä tahansa musiikkia/bändiä. Erinomainen teos.

miksi kaikkien täytyy aina mainita ja analysoida lempikappaleet

Nyt kun keikkaan on noin 48 tuntia aikaa, ja bändin tuotantoa jo useamman päivän läpikäyneenä ei voi kuin sanoa, että voi hemmetti! Kuukausien odotus on pian täyttymässä, ja näen toista kertaa elämässäni tämän bändin, jonka voi mainita Iron Maidenin ja Metallican ohella sellaiseksi bändiksi, joka on muuttanut eläämäni ja suhtautumistani ympäröivään maailmaan, jos ei muuten niin ainakin parempaan suuntaan. Maiden oli ensimmäinen metallibändi johon tutustuin vuonna 1990 ja se muutti totaalisesti maailmanäkemykselliset arvoni sellaisiksi, joita ne ovat nytkin, 24 vuotta myöhemmin. Jos Metallicalla ei ollut muuta osuutta elämässäni, niin ainakin vuonna 1992 ilmestynyt Black album vahvisti käsitystäni siitä että METALLI on ainoa oikea musiikin tyylilaji ja oikeastaan elämäntapa, jota haluan seurata. Tutustuin jostain syystä Dream Theaterin tuotantoon satunnaiskuuntelua lukuunottamatta vasta vuonna 2009, jolloin siskoni alkoi hehkuttamaan bändiä. Nyt joitain vuosia myöhemmin olen todennut, että nimenomaan Dream Theater on se bändi johon haluan kiinnittää tajuntani ja elämänhaluni, sekä ammentaa voimaa ja musiikillista nautintoa. Dream Theater on eräänlainen huipentuma, jonka olen kokenut näiden vuosien varrella ja jonka tuotanto on tehnyt elämästäni sitä mitä se nyt on - antanut jonkinlaisen merkityksen olemassaololle. Dream Theater maanantaina 24.2.2014, Helsingin jäähallilla aukeaa ovet kello 19.00. An Evening With DREAM THEATER.

Huomenna sitä sitten olisi tarjolla! Ensimmäinen kerta kun pääsen näkemään bändin, vaikka aktiivisessa kuuntelussa ollut Octavariumin ja Systematic Chaosin ajoista lähtien. Huikea settilista tiedossa, josta löytyy muun muassa bändin paras biisi, jota ei ole soitettu koskaan livenä ennen tätä kiertuetta.

19:00 Ovet auki
20:00 Dream Theater

Ite kävin myös keikalla ja en tiiä kenelle tästä pitäs rekkulaa antaa, mutta oli TODELLA ärsyttävää kun screenistä ei näkyny muuta kuin alaosa. Just sopivasti oli se tulostaulu näköesteenä joka roikkuu hallin katosta. Olisivat puottaneet sen pois konsertin ajaksi niin olis ollu huomattavasti mukavampi keikka. Itellä jäi kyllä niin paha maku suuhun koko hommasta, musiikista pidin kyllä...

Mun lauluope vinkkas mulle tästä bändistä joku pari kuukautta sitten, ja tosiaan kaduttaa etten oo löytäny tätä jo aikasemmin! Aivan järettömän hyvää settiä! Uusin levy on tullu aktiivisimpaan käyttöön (toki muitakin albumeja kuunnellut) ja oon ihan hullaantunu enigma machinen selkeään kitarariffiin ja jokaisen kappaleen omaperäisiin melodioihin. Illumination theory on totisesti yks upea mestariteos jossa on monta mestarillista osaa.

Uh ku harmittaa että missasin keikan! Seuraavan kerran ku DT on Suomessa, tunnen kaikki biisit nii pystyn eläytyy täysillä! :)))

Dream Theaterin soittelemat coverlevyt ovat hyviä ja hauska idea.

Ollapa ensin normaalilla keikalla ja kolmen tunnin setin jälkeen encorena "Number of the Beast" -levy kokonaisuudessaan.

Metropolis, Part 2: Scenes From A Memory... siinäpä melkoinen virstanpylväs progressiivisen rockin historiassa. Poikkeuksellisen hyvä levy!

http://www.youtube.com/watch?v=e_6KkRgQyos

parhaita biisejä lukematon määrä ,, hollow years , the spirit carries on , the answer lies within ,, huikea bändi osaaminen todella huippua -- ei yksi parhaista - vaan mennyt jo kauan sitten oppi isänsä RUSHin ohi numero ykköseksi omalla genrellään
Proge heavyn kuningas bändi

Entä tämä? Aivan huikea taltiointi Budokanista.

http://www.youtube.com/watch?v=p2GY0y8CEJM

Eeppistä taiturointia!

Täysin tylsä, munaton ja sieluton orkesteri.

Pelkkää teknistä suorittamista. Muna ja lika puuttuvat, samoin koukut biiseistä. Bändi ei ole koskaan kiinnostanut, vaikka sitä on yritetty hehkuttaa ties mistä. Yleensähän tästä bändistä pitävät lähinnä itseään hyvänä pitävät muusikot. Kaikki nämä C-tason ketjun kaverit, jotka facebookissa pätevät toistensa sivuilla ties millä sutjautuksilla.

Dream Theater on eräänlainen metalliscenen nössöjen suosikki. Yleensä kuuntelevat nimenomaan scenen nössöimmät jäsenet.

Dream Theater, Rush, Metallica, Iron Maiden ja mitä niitä onkaan, eivät jaksa innostaa. Se jokin puuttuu lauluosastolta Nightwishiin verrattuna. Wintersunista pidän jostakin kumman syystä.:)