Miten mies, joka ei juo alkoholia tai biletä voi nykymaailmassa löytää naisen? Koen olevani todella erilainen 27-vuotias mies muihin verrattuna. Yliopistossakaan en bilettänyt, vaan opiskelin päivät ja urheilin illat. Tuntuu siltä, että kun en pidä hauskaa samoin kuin muut, ei minusta juuri kukaan kiinnostu. Nykyään käyn lähinnä töissä, urheilen ja sivistän itseäni lehtiä lukemalla, mutta naisia en tapaa oikeastaan missään.
Terveellinen vaihtoehto
Tervehtijä
13246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kai sinä sentään jollain tapaa pidät hauskaa ja vietät aikaa ihmisten seurassa, vaikka et bilettäisikään? Kyllähän normaalit ihmiset tekevät paljon muutakin kuin käyvät töissä, kuntoilevat ja bilettävät.
Jos vain käy töissä ja nyhjää kotona, niin ei mikään ihme jos ei tapaa naisia. Miten sinä rentoudut ja pidät hauskaa? Mistä sinä olet kiinnostunut. Sellainen ihminen ei kuulosta kovin mielenkiintoiselta kumppanilta, joka vain tekee töitä ja nyhjöttää. Millaista olisi olla parisuhteessa sellaisen kanssa, jolla ei ole elämässä mitään muuta kuin työ? Nyhjättäisiin hiljaa kotona kaikki illat?
Eli mielestäsi aloittaja on epänormaali. Tästä lähtökohdasta onkin hyvä aloittaa keskustelu.
Aloittaja sanoi urheilevansa ja lukevansa. Ovatko urheilu ja lukeminen nyhjäämistä? Mikä ei ole nyhjäämistä?
Seuraavaksi nähdään naisten suusta klassinen argumentti, että aloittaja on ylimielinen ja pitää automaattisesti itseään muita parempana, kun ei juo eikä biletä vaan sivistää ja kehittää itseään. Narsistikin vielä kaiken lisäksi todennäköisesti!
Hauskinta tässä on, että jos itsensä sivistämisestä ja terveellisistä elämäntavoista olisi puhunut seksuaalisesti kokeneelta vaikuttava mies, nämä ominaisuudet nähtäisiin vain myönteisessä valossa. Kun ääni kuuluu kuitenkin seksuaalisessa luokkataistelussa sorretulle, myös nämä muuten myönteisinä pidetyt ominaisuudet tulee kääntää kirjoittajaa vastaan.
Ne skitsofrenialääkkeesi niin ehkä kuvitelmat luokkataisteluista häviävät. Pilaat muiden ATM:ien maineen.
En sanonut missään vaiheessa, ettei aloittaja olisi normaali. Kysyin vain että kai hän jotenkin viettää aikaa ihmisten seurassa, vaikka ei bilettäisikään. Sen jälkeen sanoin mitä että normaalit ihmiset yleensä tekevät kaikenlaista muutakin. Missä vaiheessa tuomitsin hänet tähän joukkoon kuulumattomaksi.
Urheilu ei ole nyhjäämistä, mutta silloin yleensä keskitytään urheiluun, varsinkin jos laji on yksilölaji tai miesvaltainen. Kotona lukiessa ei taida paljon ihmisiä tavata, vai olenko väärässä?
Minähän kysyin että mistä hän on kiinnostunut, miten hän pitää hauskaa. Mahdollisuuksiahan on vaikka kuinka paljon. Missä esim. sinä tapaat ihmisiä?
Bottom line nyt vaan on se, että jos pääasiassa käy vain töissä, kuntoilemassa ja on yksin kotona, niin mahdollisuudet tavata joku ovat melko pienet. Yleensä ihmisiin tutustuu kun liikkuu ihmisten ilmoilla. Ihmistet käyvät paljon muuallakin kuin ryyppäämässä (Huom! En nyt tarkoittanut, ettei hän olisi ihminen, pakko ilmeisesti tarkentaa).
Älä viitsi lukea rivien välistä sellaista mitä siellä ei edes ole.
Eikö voi kehittää ja sivistää itseään, vaikka välillä rentoutuisikin ja pitäisi hauskaa? Onko pelkkä itsensä "kehittäminen" kovinkin palkitsevaa, jos siihen hautautumisen seurauksena ei koskaan tapaa ketään? Olisitko itse valmis tinkimään jatkuvasta "itsesi kehittämisestä" hiukan, jos seurauksena olisi aktiivisempi sosiaalinen elämä?
Vai että oikein luokkataistelu? Koskas tällainen sota on julistettu ja mille puolelle mahdan itse kuulua?
On mulla kyllä kavereita, joiden kanssa vietän välillä aikaa, mutta en tutustu naisiin sitä kautta. Tietysti voisin tinkiä kehittämisestä, mutta enpä näe kavereitani kovinkaan usein. Tuntuu turhalta taas mennä vaikkapa kahvilaan istuskelemaan ja etsimään uusia tuttavuuksia. Kokeiltu on tuloksetta. Tapaan ihmisiä töissä ja urheilun parissa.
Luokkataistelun käsitteeseen liittyvät konnotaatiot eivät epäilemättä ole kaikille mieluisia, mutta enhän muuten termiä käyttäisikään. Kiusa se pienikin kiusa on. (En liioin aio muokata "marxilaista markkina-arvoteoriaani" sellaiseksi, että kaikki ATM:t voisivat sen takana seistä; tämä huomiona Kyllästynyt ATM -nimimerkin vuodatukseen ylempänä.)
Ja sitten kysymysten pariin:
"Eikö voi kehittää ja sivistää itseään, vaikka välillä rentoutuisikin ja pitäisi hauskaa?"
Luultavasti tämäkin on joillekin mahdollista.
"Onko pelkkä itsensä "kehittäminen" kovinkin palkitsevaa, jos siihen hautautumisen seurauksena ei koskaan tapaa ketään?"
On. En tapaisi ketään, vaikka en kehittäisikään itseäni. Itsensä kehittäminen on arvo sinänsä ja tuo elämään merkitystä. Kun keho hyrrää hyvillä kierroksilla lenkillä tai sormet kiitävät vinhasti koskettimistolla, voi tuntea elävänsä ja todistaa itselleen olevansa jotakin - mihin siinä muka enää muiden hyväksyntää tarvitsee?
"Olisitko itse valmis tinkimään jatkuvasta "itsesi kehittämisestä" hiukan, jos seurauksena olisi aktiivisempi sosiaalinen elämä?"
En olisi. Tälläkin hetkellä ainoa etäinen mahdollisuus sosiaaliseen elämään häämöttää itseni kehittämisen seurauksena. Juhlissa ja muissa tapahtumissa olen aina ulkopuolinen, mutta soittajan roolissa pystyn pakenemaan ulkopuolisuuden kokemusta muusikon roolimaskin taakse. Niinpä saan eräänlaisen kunnioituksen ja rauhan muilta ihmisiltä, ja pystyn (musiikkiaiheiseen) sananvaihtoon heidän kanssaan tavalla, josta heille ei käy ilmi, ettei soittoniekan naamion takana olekaan oikeasti ihmistä.
"Koskas tällainen sota on julistettu ja mille puolelle mahdan itse kuulua?"
Julistus taisi olla muutama viikko sitten tiistaina saippualaatikon päältä, kun kaupasta oli tumma suklaa lopussa, ulkona oli yli 20 astetta pakkasta, selkää raavitutti, muutenkin vitutti ja kitarastakin katkesi kieli. Vähemmästäkin sitä. Voisit kuulua meidän puolellemme, mutta ymmärrämme hyvin loikkaamisen vastustajankin leiriin (heti kunhan keksimme kuka se vastustaja on!), mikäli heillä on paremmat lyyriset runoelmat aiheesta.
Hyvä nimimerkki "Tee jotain elämälles", jos et tarkoittanut sitä, kirjoitit todella huonosti. Jo pelkän nimimerkkisi voi tulkita halveksuvaksi ja tuomitsevaksi; se antaa ymmärtää, että aloittajassa on jotain vialla. "Tee jotain elämälles" on sama kuin sanoisit pitkäaikaistyöttömällä "Hanki töitä".
Kun siihen sitten lisää mielipiteesi "normaalin ihmisen" aktiviteeteista, ei voi olla päätymättä ajatukseen, ettei aloittaja mielestäsi olisi epänormaali. Aloittaja kertoi selkeästi, mitä asioita hänen elämäänsä kuuluu. Sen jälkeen sinä listasit osin eri asioita, jotka kuuluvat normaalin ihmisen elämään. Miten muuten tämän voi ymmärtää?
Yritä hieman parantaa kommunikointiasi, jos tavoitteesi on jokin muu kuin ärsyttäminen ja provosoiminen. Jos taas ainoa tarkoituksesi oli ärsyttää, myönnettäköön, että onnistuit.
Itseironiaa huumorinvälineenä on aina hieno lukea ja tuo viimeinen kappale muutti kuvaani sinusta huomattavan positiiviseksi, vaikka aiemminkin olen kirjoituksiasi pitänyt mietittyinä, vaikka melkein kaikesta eri mieltä olenkin.
Samaa mieltä olen ilman muuta tuosta, että itsensä kehittäminen todellakin on arvo sinänsä!
Sitten erimielisyyksiin: Miten voit kutsua itseäsi luokkataistelijaksi ja marxilaiseksi, vaikka se ihanne, johon pyrit (naisen saaminen), on järjestelmän asettama ihanne? Sama kuin kommunisti julistaisi luokkataistelua tavoitteenaan vapaa yrittäjyys! Jos oikeasti haluat taistella luokkataistelua markkina-arvoteorian pohjalta, niin eikö silloin pitäisi pyrkiä romuttamaan kokonaan vallitseva järjestelmä ja kieltää koko parisuhdeinstituutio? Näin ollen pidän itseäni suurempana luokkataistelijana, vaikka olisin poliittisesti lähinnä republikaani, jos Suomessa niin hieno puolue olisi!
Tosin vien taistelun niin pitkälle, että kiistän koko markkina-arvoteorian. Samoin kiistän kaikki karsinat, joihin ihmiset tungetaan/tunkevat itse itsensä. Kannatan suurta yksilön vapautta ja vastuuta, joka vapaudesta seuraa.
P.S. Musiikki on hieno harrastus! Ainoa asia, joka on listassani asioista, jotka pitää ennen 30-ikävuotta olla tehtynä, on kitaransoittotaito. Ideoita otetaan tekemisen arvoisista asioista otetaan vastaan, koska sattumalta myös yhteiskunnan, vanhempien jne, odotukset ovat täyttyneet (hyvä työ, jälkikasvu, omakotitalo, kesämökki jne) naimisiinmenoa lukuunottamatta ja siihen touhuun en aio lähteä, koska osana luokkataistelua kiistän parisuhdeinstituution järjellisyyden!
"I like to say I'm more conservative than Goldwater. He just wanted to turn the clock back to when there was no income tax. I want to turn the clock back to when people lived in small villages and took care of each other." - Pete Seeger
Perinteisen parisuhdeinstituution voi toki kyseenalaistaa esimerkiksi esittämällä naisille pakollista bordellipalvelusta miesten asepalveluksen rinnalle, mutta oma aktivismini lähtee liikkeelle siitä, että vaikka ihmisellä ei olisikaan "oikeutta" tai "tarvetta" parisuhteeseen tai edes seksielämään, väitän jokaisen ihmisen silti kaipaavan hyväksyntää omassa yhteisössään omana itsenään - että edes joku välittää. ATM-aktivismi on ääni sille sorretulle luokalle, josta ovat joskus välittäneet vain vanhemmat (ja hekin osin velvollisuudentunnosta); joille nyky-yhteisössä ei ole paikkaa tai edes anneta mahdollisuutta.
Aivan kuten marxilaisuus pyrki pääsemään eroon luokista nostamalla ensin esille niiden olemassaolon ja järjestelmän, koen tällä hetkellä aktivismin olevan - yli vuosikymmenen jälkeenkin - yhä siinä vaiheessa, jossa perusasioista on puhuttava. Koska ATM on miehistä diskurssia, liian usein se saa ilmiasun "pitäisi päästä panemaan" tai "löytää muija": tämä on kuitenkin vain miesten tapa puhua asioista. Väitän että aivan kuten naiset naamioivat oman seksuaalisen himonsa romantiikan diskurssiin, miehet tekevät päinvastoin, ja se mitä aktivistit todella tahtovat sanoa on "tahdon tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi (ja itsekin rakastaa)". Harvalla vain on tabermannisia kykyjä - ja voidaan kysyä, miten todennäköistä on tällaisen runoltajamiehen "alempitasoisuus". Pointti siis on huutaa maailmalle, että myös me häviäjät olemme olemassa ja miksi olemme kaikille täysin yhdentekeviä, ja katsoa mitä tapahtuu.
Mikäli yhteiskunnalla on luontaisia taipumuksia Pete Seegerin peräänkuuluttamaan sosialismin muotoon, tämä epäkohta korjattaisiin jotenkin. (En siis väitä että yhteisön pitäisi järjestää ATM:lle nainen, mutta jos saisi edes jotenkin mahdollisuuden päästä osaksi yhteisöä, joka tällöin jo itse osoittaisi seksuaalisten luokkarajojen häilyvyyden*.) Jos taas yhteisöllisyys on kuollut kilpailuyhteiskunnan puristuksessa, ja metsä vastaakin ATM-huutoon "Se on teille ihan oikein, mitäs ette pärjää", vasta silloin tulevat mukaan nämä todelliset yhteiskuntaa ja luokkien rajoja murentamaan pyrkivät myyräntyöt "kurjuuden demokratian" mukaisesti. Jos moraalia ja yhteisöllisyyttä ei kerran tunneta voittajien keskuudessa, miksi häviäjänkään pitäisi?
En jaksa pidättää hengitystäni odotellessani seksuaaliliberalismin muuttumisesta kommunismiksi. Kuten Michel Houellebecq (ja Timo Hännikäinen häntä siteeraten) oivallisesti huomioi, jopa 60-luvulla, jolloin yhteisöllisyyden ihanne otettiin ohjenuoraksi, seksuaalisuus pysyi raakana kilpailukenttänä jonka alueelle "jokainen kykyjensä, jokaiselle tarpeidensa mukaan" ei ulottunut: toiset panivat ja toiset katsoivat vierestä.
---
* Se että yksittäiset miehet pystyvät nousemaan ATM-alhosta tolkun immeisiksi muuttamalla itseään ankaralla työllä hyväksyttävämpään suuntaan, ei mielestäni vielä riitä todisteeksi tästä. Pikemminkin tällainen luokkarajan ylittäminen äärimmäisin ponnisteluin ja ylemmän luokan ehdoilla pelaamalla vain vahvistaa rajojen olemassaoloa ja luonnollisuutta. Tässä (nyky?)tilanteessa on aina se pohjimmaisten joukko, jolla ei ole mahdollisuutta siihen, vaikka joskus yksittäisiä poikkeuskuplia pohjasakasta pintaa kohti pulpahtelisikin.
Naisen voit löytää
1. Urheilun kautta
- liity vaikka urheiluseuraan, jos lajiasi ylipäätään naiset harrastavat, on heitä varmasti urheiluseuroissakin
2. Kaverien kautta
- osa kavereistasi varmasti seurustelee ja heillä on siis tyttöystäviä, näillä tyttöystävillä on varmasti naispuolisia kavereita, joita voit jututtaa juhlissa
3. Netin kautta
- yleistä nykypäivänä
4. Muuta kautta
- rupea vaikka eläinsuojelijaksi ja liity Animaliaan ja vihreisiin, niin tutustut ainakin fanaattisiin luomu-Liptonia litkiviin besserwisserkettutyttöihin (tätä ei tietysti kannata tehdä vain naisen takia, vaan itse asiankin pitäisi kiinnostaa)
Nuo taitaa olla tavallisimmat vaihtoehdot
1. Pelaan jalkapalloa miesten kanssa. Välillä olen tavannut futiksen kautta naisia, mutta eipä mulla ole asiaa naisten joukkueisiin, joten en tiedä, mistä voisin löytää futarinaisen.
2. Kokeiltu on, mutta todella harvoin kemiat kohtaavat. Toisaalta kavereilla tai kavereiden kavereilla ei ole ehdottaa ketään naista.
3. Niin on, mutta en saa vastauksia millään. Jonkun tuttavan olen joskus löytänyt netistä, mutta ei siitä ole sen vakavampaa tullut.
4. Kyllähän ne ihastuksen ovat aika yllättäen vastaan tulleet. Yhteen järjestöön ja harrastustoimintoihin liityin nuorempana, mutta en löytänyt seuraa sitä kautta.