Kuinka moni jätetyiksi tulleista sydämmensä särkeneistä toivoo saavansa tulevaisuudessa revanssin,tilaisuuden näyttää jättäjälleen minkä menetti?
Varmaan aika moni,ehkä liiankin moni uskoisin?
Mutta onko siinä mitään järkeä hautoa revanssia sellaisen henkilön takia joka on jo kerran jättänyt,ei mitään järkeä.
Opin asian kantapääni kautta kauan sitten,tyttökaverini minut heitti syrjään tyypillisin selityksin sitoutumisen pelosta ja tunteidensa epävarmuudesta,mielestäni hän teki väärin päästäessään suhteemme liian pitkälle,kyllä sellaiset tunteet hänen olisi pitänyt jo aiemmin itsestään tunnistaa.., tunsin itseni syvästi petetyksi .
Vannottelin itselleni vielä kohtaavani tuon neitokaisen ja näyttäväni hänelle minkä uroksen menetti,puolen vuoden kuluttua kuin manulle illallinen tuo hetki tapahtuikin,tämä neito liimautui seuraani diskossa kuulumisiani tiedustellen..,sai siitä hyvän tekosyyn lähestyä .
Olin ajatellut revanssini juuri tälläiseksi kohtaamiseksi,ainoa vaan etten ollut kyllin vahva sitä toteuttamaan.
Koska hän halusi jatkaa seurusteluamme siitä mihin jäimme,ja itkeskeli huomanneensa tehneensä väärin minut jättäessään,olin liian heikko,tai oikeastaan sitähän minä tietämättäni olin halunnutkin ,ja huomasin taas seurustelevani tuon aivan saman henkilön kanssa.
Tunsin olevani taas onnellinen ja kaiken olevan hyvin,mutta sitä onnea kesti ainoastaan muutaman kuukauden kun huomasin olevani taas exä kuviossa,minut oli taas aivan samasta syystä kuten aiemminkin heitetty syrjään,ja sehän taas teki kipeää.
Tämän tyhmähkön tarinan opetus piilee siinä,ettei revanssia kannata hautoa mielessään koska se revanssin oikea muoto on kuitenkin kaipuu,ja halua saada exä takaisin.
Jos sinut on jätetty kerran,voit tulkita sen niin että vastapuolen rakkaus ei ole ollut sinua kohtaan riittävää,eikä se siitä kasva vaikka yrittäisitte uudestaan,lopettakaa siis itsenne petkutus ja revanssien hautominen,sillä petätte vain itseänne ja pitkitätte särkyneen sydämenne paranemista.
Varmaan aika moni,ehkä liiankin moni uskoisin?
Mutta onko siinä mitään järkeä hautoa revanssia sellaisen henkilön takia joka on jo kerran jättänyt,ei mitään järkeä.
Opin asian kantapääni kautta kauan sitten,tyttökaverini minut heitti syrjään tyypillisin selityksin sitoutumisen pelosta ja tunteidensa epävarmuudesta,mielestäni hän teki väärin päästäessään suhteemme liian pitkälle,kyllä sellaiset tunteet hänen olisi pitänyt jo aiemmin itsestään tunnistaa.., tunsin itseni syvästi petetyksi .
Vannottelin itselleni vielä kohtaavani tuon neitokaisen ja näyttäväni hänelle minkä uroksen menetti,puolen vuoden kuluttua kuin manulle illallinen tuo hetki tapahtuikin,tämä neito liimautui seuraani diskossa kuulumisiani tiedustellen..,sai siitä hyvän tekosyyn lähestyä .
Olin ajatellut revanssini juuri tälläiseksi kohtaamiseksi,ainoa vaan etten ollut kyllin vahva sitä toteuttamaan.
Koska hän halusi jatkaa seurusteluamme siitä mihin jäimme,ja itkeskeli huomanneensa tehneensä väärin minut jättäessään,olin liian heikko,tai oikeastaan sitähän minä tietämättäni olin halunnutkin ,ja huomasin taas seurustelevani tuon aivan saman henkilön kanssa.
Tunsin olevani taas onnellinen ja kaiken olevan hyvin,mutta sitä onnea kesti ainoastaan muutaman kuukauden kun huomasin olevani taas exä kuviossa,minut oli taas aivan samasta syystä kuten aiemminkin heitetty syrjään,ja sehän taas teki kipeää.
Tämän tyhmähkön tarinan opetus piilee siinä,ettei revanssia kannata hautoa mielessään koska se revanssin oikea muoto on kuitenkin kaipuu,ja halua saada exä takaisin.
Jos sinut on jätetty kerran,voit tulkita sen niin että vastapuolen rakkaus ei ole ollut sinua kohtaan riittävää,eikä se siitä kasva vaikka yrittäisitte uudestaan,lopettakaa siis itsenne petkutus ja revanssien hautominen,sillä petätte vain itseänne ja pitkitätte särkyneen sydämenne paranemista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sepä se, että kun tää meidän elämä ei vaan mene niin, että oltaisiin aina ja ikuisesti muuttumattomia, aina löytyisi sitä energiaa ja mahdollisuuksia se standardimäärä. Ja vaikeinta on monesti se, että aina ei ole niin, että joku on vaan täysin syyllinen ja täysin uhri. Varsinkin jos on jätetty, voi olla kauhean vaikea ymmärtää toisen tilannetta, ja alkaa hautoa juuri tuollaisia kostoajatuksia. Kun toisella on odotukset, että kun ollaan suhteessa, sen pitää edetä kuin juna suunnitelmien mukaan. Sitten kun asiat, tunteet ja tapahtumat ei oikeassa elämässä menekään niin joku odottaa, ja kun niistä ei pystytä edes puhumaan, tulee ne syyttelyt, kostot ja pahat ajatukset, ja siitähän ne tulee, ettei asioita käsitellä kunnolla. Ne tulee myös siitä, että toiselta odotetaan täydellisyyttä, virheitä tai virhearviointeja ei saa tehdä, ei nähdä sitä, että joku asia voidaan ehkä oppia kantapään kautta, ei nähdä kun ei haluta. Eikä haluta hyväksyä kenenkään keskeneräisyyttä, tai mitään virheitä elämässä, ei varsinkaan sen ihmisen heikkouksia, josta ensin kuvittelee täydellisyyttä. Omia kuvitelmia toisesta ja tilanteista ei olla valmiita tarkistamaan ja jos mikään niitä uhkaa tai toinen muuttuisi mitenkään, sitäkään ei enää hyväksytä. Jostain se kovuus ja ylpeys tulee, että ei haluta enää hyväksyä sitä, että ihmiset voi oppia ja muuttua. Koska silloinhan joutuisi itse myös muuttamaan käsityksiään toisesta ja moni pitää sitä omaa mielipidettään lopulta tärkeämpänä kuin toista ihmistä.
Loppujen lopuksi kaikki häviävät.
juttu, erosin ensirakkaudestani 3,6 vuotta sitten. Vaihdetaan sillon tällön tekstiviestillä kuulumisia (hän jätti minut) toivoisin että törmäisin häneen, en ole nähnyt häntä eron jälkeen ja näkisi kuinka menetti hyvän miehen. Pyysin hänen frendiä kerran kahville ja tuo exäni jauhoi minulle paskaa tuosta kaveristaan ja todennäköisesti sillekin musta.