Olemme olleet vaimoni kanssa pian 12 vuotta yhdessä ja meillä on 2 lasta eikä kumpikaan ole juuri viettänyt sinkkuelämää. Nyt vaimoani suhde on alkanut kyllästyttää ja puhuttuamme sanoi ehkä haluavansa tietää miltä tuntuisi elää sinkkuna. Vaimoni sanoo että rakastaa minua eikä haluaisi erota, mutta ei ole täysin onnellinen suhteessamme, koska ei ole koskaan ollut sinkkuna ja haluasi kokea myös sen elämän.
En tiedä miten saisimme suhteemme jatkumaan niin että myös vaimoni olisi tyytyväinen suhteeseemme.
En tiedä miten saisimme suhteemme jatkumaan niin että myös vaimoni olisi tyytyväinen suhteeseemme.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Enpä minäkään ole ollut koskaan sinkku, mutta en osaa sellaista kaivatakaan.
Liikaa katsellut huonoja TV-sarjoa, joissa sinkkuelämää ihannoidaan?
Vaimosi on huolellisesti ja harkiten valinnut sinut ja valinnut tehdä lapsenne. Nyt on liian myohistä haikailla sinkkuudesta. Mitähän jo myisitte TVnne ettei hän pääsisi tyijottamaan tuota roskaa sinkkuelämän ihanuudesta.
On loputon lista mitä voi tehdä ja osallistua lasten ja sinun kanssasi. Hän voi täydellisen hyvin aloittaa ikioman harrastuksen liittyi se sitten taiteeseen tai urheiluun tai johonkin muuhun terveeseen. Noihinkin voi silloin talloin ottaa perheen mukaan.
Se että aikanaan on valinnut perheen ilman muuta velvoittaa käyttää energiansa perheen hyväksi, kaikkien yhteiseen hyvinvointiin.
On täydellisen typerää alkaa hjoittamaan perhettä ja luoda epäluuloa ja arkuutta lapsiin hiomalla idiootti ajatuksia, puhumattakaan lausua niitä edes ääneen!
Nyt vaimosi vain tiukentamaan hiukan loystyneitä ruuvejaan ennenkuin ne tipahtavat kokonaan.
Kuulostaa ihan hullulta. Sinkkuna ei kyllä ole yhtään kivaa, paitsi jos on sellainen seksinjahtaajabilettäjätyyppi. Kysy häneltä, mitä sinkkuudessa hän oikein kaipaa tai kuvittelee kaipaavansa.
Toisin sanoen vaimosi haluaa kokeilla muita miehiä! Kaikkea muuta vapautta hän voi saada, vaikka elääkin kanssasi. Annathan hänen harrastaa kaikenlaista, tavata ystäviään ja tehdä mitä vaan, vaikka ei olekaan sinkku? Ainoa mikä ei ole mahdollista vakisuhteessa on vaihtuvat seksipartnerit. Oletko valmis hyväksymään tämän?
Jos et hyväksy uskottomuutta, voitte joko jatkaa avioliittoa tai erota, välimuotoja ei ole. Jos jatkatte avioliittoa, pitäisi selvittää mikä suhteessanne kyllästyttää, mitä puuttuu seksipuolelta, ja mikä pitäisi muuttua. Puhukaa keskenänne tai menkää pariterapiaan.
Ei sinkkuelämä ole mitään sellaista mikä pitäisi kokea. Jos viihtyy yhdessä ja rakastaa, ei tarvitse sellaista ylimääräistä vapautta toisistaan. Löytyy myös keinoja saada vaihtelua, jännitystä ja romantiikkaa pitkään suhteeseen, ei siihen tarvita parinvaihtoa.
Niin sitäpaitsi jos teillä kerran on lapsia, ei hän voi enää koskaan olla sinkku vaikka eroaisitte. Sinkkuäiti on kaupallinen keksintö. Ne ovat oikeasti yh-äitejä. Sinkkuuteen liitty olennaisesti se, että ei ole vastuussa kuin itsestään. On vapaa tekemään omat valintansa itsenäisesti.
>Muista sanoa vaimollesi ,että sinkkuuteen kuuluu aina SANA JAKORASIA.Moni nainen kaipaa sinkkuutta ja
haluaa palata avioon ,kun on maineensa pilannut..Vaimosi on tosiaan liikaa katsellut näitä
höpö sinkkuohjelmia,joissa naidaan kaikki liikkuvat......
Keskutelimme asiasta lisää ja vaimoni mukaan hän haluasi "sinkkuelämästä" kokea "ihastumisen" tunnetta. En tiedä onko tuo ihastuminen oikea sana tuolle tunteenlle, mutta käytä nyt sitä. Eli haluaisi baareissa olleessa mennä vähän tanssimista ja puhumista pidemmälle, mutta ei kuitenkaan seksiin asti. Eli miehille flittailua ja suutelua ja hyväilyä toisen miehen taholta, ilman että sen tarvitsi johtaa seksiin. Itse ehkä olisin hyväksynyt sen paremmin, jos vaimoni olisi vain halunnut seksiä toisen miehen kanssa ilman mitään tuollaisia tunteita. En tiedä onko tämä miehen ajattelua vai vain minun, mutta jotenkin tuossa tunnen, että vaimoni haluaa tuntea "ihastusta" juuri siihen mieheen eli asia ns. henkilöityy ja vaimoni ajattelisi tätä kyseistä miestä myöhemminkin eikä vain niin että saisi tuntea vain tuota "ihastuneisuutta" johonkin mieheen ilman että ajattelisi tätä myöhemmin, kuten vaimoni sanoi. Jos asia on tosiaan noin, että tuo "ihastumisen" tunne jää tuohon, pystyn sen hyväksymään, mutta voiko se jäädä siihen. Itse ajattelen sen kuitenkin niin, että ihastuinhan minä tuolla tavalla vaimoonikin aikanaan ja eikä se jäänyt vain sinne baariin, tosin silloin en ollut suhteessa ja aika paljon nuorempi.
Olenko väärässä ja tunne voi jäädä vain tunteeksi ilman että se henkilöityy?