tällä palstalla on. Ettekö oikeasti ymmärrä, ettei ketään ihmistä voi omistaa?
Elämä on lyhyt aika ja siitä kannattaa ja pitää nauttia täysin rinnoin, niin kauan, kuin voi.
Miksi tehdä uskottomuudesta niin kovin vaikea asia?
Jos puolisosi haluaa välillä harrastaa seksiä jonkun muun, kuin sinun kanssasi, niin mitä sitten? Mitä meinaat asialle tehdä? Typerää kytätä kumppaniaan mustasukkaisena, koska ethän voi omistaa ketään ihmistä. Ja mikäli loukkaannut muista seksikumppaneista, niin se ei ole tervettä.
Laittakaa hyvät ihmiset asiat tärkeysjärjestykseen ja unohtakaa sairaalloinen omistushalunne kumppaneitanne kohtaan!
Eläkää itse ja antakaa myös toisten elää.
Elämä on lyhyt aika ja siitä kannattaa ja pitää nauttia täysin rinnoin, niin kauan, kuin voi.
Miksi tehdä uskottomuudesta niin kovin vaikea asia?
Jos puolisosi haluaa välillä harrastaa seksiä jonkun muun, kuin sinun kanssasi, niin mitä sitten? Mitä meinaat asialle tehdä? Typerää kytätä kumppaniaan mustasukkaisena, koska ethän voi omistaa ketään ihmistä. Ja mikäli loukkaannut muista seksikumppaneista, niin se ei ole tervettä.
Laittakaa hyvät ihmiset asiat tärkeysjärjestykseen ja unohtakaa sairaalloinen omistushalunne kumppaneitanne kohtaan!
Eläkää itse ja antakaa myös toisten elää.
Vastaukset 166
Vanhimmat
taidat olla pikkusen vähäjärkinen
ei ymmärrä miksi omistushalu on niin valtavaa.
liikekumppanisi, jos suhtautumisesi yhteiseen sopimukseen on tuollainen. Toivottavasti sinun vihkikaavassasi luki tai tulee lukemaan; EN TAHDO OSOITTAA SINULLE USKOLLISUUTTA VAAN PANNA KAIKKEA MUUTAKIN MAAN JA TAIVAAN VÄLILLÄ!
moni on aina pitänyt tarkkalleen sopimuksestaan kiinni, oli sitten työnantaja tai työntekijä?
Oletko sinä jättänyt koskaan tekemättä työtäsi, kuten olet luvannut?
Oletko sinä koskaan varastanut työpaikaltasi kynää, paperia tai jotakin sellaista, mikä on työpaikkasi omaisuutta?
Oletko aina pitänyt sopimuksestasi kiinni esim. ystäväsi kanssa?
Eli et. Näin minä arvelinkin.
kysytäänkin juuri "tahdotko osoittaa rakkautta ja uskollisuutta..." Ihmisen tahto on enemmän tai vähemmän horjuva. Sen ymmärtämistä kutsutaan inhimillisyydeksi.
jep, tolla periaatteella voisin vetästä pullon jallua ja hypätä 3promillen humalassa rattiin, Ja sinä varmaan sen jälkeen ymmärrät minun inhimillisyyteni. "Kato kun sellanen vaan tapahtu, ja ihan vaan vahingossa"
Mä en kyllä sitten tajua yhtään sellasta että jos jotain sovitaan ja/tai luvataan, oli se asia MIKÄ hyvänsä, uskollisuudesta työmoraaliin, niin mikä siinä on niin vaikeaa omaa sanaansa pitää? Samaa uskollisuutta noudatetaan ystävien kesken, toisten asioista ei juoruilla. Tahto on oikeasti todella vahva asia, ja sillä mennään läpi vaikka harmaan kiven, tahto ei tarkoita sitä että "jos mua sattuu huvittamaan".
Se on kyllä nähty elämän eri tilanteissa että näitä lupaajia ja paskapuhujia on suurin osa sakista. Missä ihmeessä ne ihmiset ovat, jotka tekevät niinkun sanovat ja lupaavat? Olen suorastaan kyllästynyt moneen lähellä olevaan paskapuhujaan. On siinä pettävät ex -miehet saaneet mennä, kun samoin turhaa jauhavat ja ohareita tekevät kaverit, en minä ole kellekkään heittopussi, enkä minäkään kohtele ketään heittopussina.
Ei se ole oikeasti niin vaikeaa sanoa mitä tekee tai tarkoittaa. Mutta jos ei omilla puheilla ole katetta ja suoraselkäisyyttä ei löydy, niin mitä hittoa sitä alkaa selittelemään? Kyllä se on oikeesti helppo sanoa: EI tai EN PYSTY
Mikään ei ole idiootimpaa katseltavaa kun ihminen yrittää selitellä omia (tietoisesti ) typeriä tekosiaan ja virheitään. ja kun niitä usein selitellään vielä niin, että vika on oikeasti jonkun muun, ihan kun joku toinen pisti pakolla pettämään tai joku muu pakotti kännissä auton rattiin, tai että sieltä työpaikalta vaan huomaamatta hihaan tarttui varastettavaa, tai vahingossa höpöttelin sun henk.koht asiat ympäri kyliä.
Myönnän että olen aika vittumainen ihminen kun en tunne sääliä tietoiselle tyhmyydelle. Ei meistä kukaan ole niin uuvatti ettei osaa erottaa oikeaa väärästä. Jos jotain tyhmää tietoisesti menee tekemään, kannattaa mennä ja katsoa peiliin ja koittaa ottaa opikseen ja jumalauta KORJATA ne omat sotkunsa, sen sijasta että itkeä vollotetaan ja SELITEÄÄN kylillä ja kaikille jotka vaan jaksavat vähänkään kuunnella. Petettyjen itkun kyllä ymmärrän ja sympatia heille.
Inhimilliset erehdykset on kyllä ymmärrettäviä, mutta tietoinen pettäminen/varastaminen/turhien lupailu ei kyllä mene minkään inhimillisyyden piikkiin. Itse pettäjältä puuttuu se inhimillisyys kumppania kohtaan. Varastajalta lojaalisuus työnantajaansa kohtaan jne jne. Jos tietää, ettei pysty olemaan uskollinen niin sillon ei pidä lähteä "perinteiseen" parisuhteeseen. Ja jos suhde ei toimi, joko teet asialle jotain tai sitten hoidat homman loppuun ja sitten sähläät sinkkuna. Mutta kyllä varattujen ihmisten säätämiset on niin säälittävää säheltämistä.
Just tää selittely on heikkojen puuhaa. Ja kyllä pitää olla aika kiero kuva parisuhteesta jos aletaan selittelemään "ettei ketään voi omistaa". Eipä voi ei, eikä terveessä parisuhteessa olekkaan kysymys toisen ihmisen omistamisesta. Ja itse jokaisen pitäs vastata kunniansa ja omantuntonsa kanssa omista tekemisistään ja käytöksestään. Mutta minäpä siltikkin jatkan omaa periaatettani: minulle on kunnia-asia olla toiselle ihmiselle luottamuksen ja kunnioituksen arvoinen, minä en ole tähän 36 ikävuoteen mennessä pettänyt koskaan ystävän tai kumppanin luottamusta, pidän sen minkä lupaan, enkä lupaa koskaan sellaista mitä en halua/pysty. Parjatkaa mitä parjaatte. Minä itse elän oman elämäni puhtaan omantunnon kanssa, en myöskään pakota ketään elämään omien arvojeni mukaisesti, mutta en myöskään itse suostu uhraamaan omaa elämääni ja mielenterveyttäni selkärangattomien ihmisten touhujen takia. Sitä voi jokainen suosiolla pysyä omassa leirissään sitten.
Minäkään en ymmärrä sitä, että yritetään omistaa toinen.
Mutta... Lupauksia ei saisi rikkoa. Se on silloin pettämistä. Jos lupaat puolisollesi olla uskollinen, eli et käy harrastamassa seksiä toisten kanssa, silloin et myöskään tee niin.
Uskollisuus ja pettäminen voivat toki tarkoittaa jotain aivan muutakin. Jokainen pari (tai minkälainen ryhmä nyt sitten onkaan) päättää itse missä rajansa menee. Luulen, ettei tästä keskustella parisuhteessa tarpeeksi.
Minusta toisten paneminen ei ole pahinta. Pahinta on se, jos kumppani on vaatinut tällaista kieltoa, ja käy siitä huolimatta itse vieraissa. Se on minusta anteeksiantamatonta pettämistä. Jokaisella on omat rajansa, tässä minun. Koen silti mustasukkaisuutta, mutta mielestäni ihan terveessä hengessä. Jos toisella on tarve mennä, se sama oikeus on annettava kumppanillekin.
Tee niin kuin tahtoisit itsellesi tehtävän :)
puolet miehistä eli 50% on joskus pettänyt kumppaniaan, naisten lukemaa en tarkalleen muista, mutta varmasti jotakin 30-40% luokkaa.
Avioliitossa annetaan se vihkivala kyllä, mutta kaikkeahan voi aina luvata, huomattavasti vaikeampaa on pitää lupauksistaan kiinni.
Mielestäni avioliitto on kahden laajamittainen kauppa, siihen kuuluu niin paljon tärkeitä asioita.
Totta, että yleensä se joka vaatii ehdotonta kieltoa, ettei vieraisiin housuihin lipsuta, on parisuhteessa se joka ei omaa kieltoansa noudata lainkaan.
Me ihmisit nyt vain tehdään usein omien lupauksiemme vastaisesti, se kuuluu ihmisluontoon
Voi hyvää päivää sun tekstiäsi. Uskon että valtaosa naimisiin menevistä ihmisistä on sitä mieltä että toista ei voi omistaa. Kyse on siitä,että pari sopii että ei toista ei petetä. Eihän ole pakko olla naimisissa,jos ei halua! Aina voi erota jos haluaakin elää toisella tavalla ja paneskalla muita.Itse ainakin annan puolisolleni vapauden elää just niin kuin hän haluaa,kunhan ensin kertoo että sopimus jonka solmimme,eli avioliitto puretaan. On ihan vapaa lähtemään,en roiku puntissa kiinni koska enhän häntä OMISTA!
sairasta että pettäjä ei eroa vaimostaan? Helpompihan se on olla itselläänkin kun on villi ja vapaa.
ihmeessä pitäisi erota, jos avioliitto muilta, kuin seksin osilta sujuu loistavasti?
Seksi on sitäpaitsi loistava "kuntolaji", miksi sitä pitäisi harrastaa ainoastaan vaimon kanssa?
Ota sinäkin järki käteen ja ne ruusunpunaiset lasit silmiltäsi, ei elämää pidä noin vakavasti ottaa.
Miksi ihmeessä eroaisi?
On koti, ihanat lapset, menestyvä kaunis vaimo, hieno talo, rakastajatar, hyvä työ, sukulaiset, ystävät, naapurit, kaikki sosiaalinen elämä, rahaa, omaa aikaa... Kuka hullu nyt tuollaista vaihtaisi mihinkään? Eiköhän tuo ole monen miehen unelmatilanne!
Jokamiehen unelma listastasi unohtui se vaimon rakastaja!
Unohtui paljon muutakin: pihtaava vaimo, ei anna peppua eikä ota kunnolla suihin, nalkuttaa, vaimon kamalat ystävät, kalliit vaateostokset... jne... Mutta ne eivät kuulu siihen unelmatilanteen unelmiin vaan huonoihin puoliin.
unelmatilanne, että vaimo antais peppua?
Tykkääkö kaikki miehet tästä? Jos ei kehtaa oman vaimon kanssa, ni kehtaako sitten jotenki vieraan kanssa?
Entä miten nii ei ota kunnolla suihin?
Voiko ottaa huonosti, jos voi ni mikset sano vaimolles vai eikö ota ollenkaan suihin?
Kiva lista nalkutuksineen...
Jos mieheni olisi kertonut haluavansa erota, en varmaankaan olisi häntä siinä estellyt. Ihmetellyt ja kummastellut vain, mutta ymmärtänyt, että niin tunteet muuttuvat. Jospa mieheni olisi vastannut kysymykseeni, että hän ei rakasta ja haluaa erota, mutta kuitenkin kertoi rakastavansa minua ja ettei hänellä ole toista naista. Asiat olisivat minun kannaltani aivan toisin. Tuntuisi, että kaksi kypsää aikuista kykenee rehelliseen elämään, ystävyys saattaisi jatkua.
Mutta kuinka uskoton petturi toimii?
Vain kaksi päivää myöhemmin kuin olin kysynyt uskollisuudesta, mieheni yht'äkkiä "sylkäisi suustaan", että joku nainen odottaa hänelle lasta. Hän kertoi, ettei tiedä lapsen hankkimisen/saannin motiivia, ettei rakasta tuota naista ja tuskin sitä tunteekaan, on vain tiennyt hänet työn merkeissä useamman vuoden. Kuitenkin hän halusi olla lapsensa lähellä. Hänen aikuinen poikansa oli saanut tyttären ns. irtosuhteessa ja ei päässyt tapaamaan tytärtään, niin tämä jo yli 60-kymppinen isoisä näki elämän tarjoavan hänelle uuden, mielenkiintoisen mahdollisuuden. Hänelle, jolla on jo 5 lastenlasta! Olimme suunnitelleet yhdessä matkustelua, rauhallista elämää toisistamme nauttien. Meidän seksielämä oli aktiivinen ja hän oli vielä puoli vuotta aiemmin puhunut meidän suhteen kestävyydestä. Miksi hän on mennyt sänkyyn alaisensa kanssa? Kertomansa mukaan kyse hetken mielijohteesta, tilaisuudesta joka tekee varkaan, heikosta lihasta, lapsellisuudesta yms. Niin hän lähti. Jäin shokissa yrittämään selvittää itselleni tapahtunutta. Olin shokissa ainakin 2 kk.
Nyt hän jatkaa yrityksensä pyörittämistä, hänen talousasioitansa hoitava nainen (söi siis kuormastansa) synnyttää hänelle lapsen, joka on nuorempi kuin kaikki hänen omat lapsenlapsensa. Nainen on ollut tyttärien ystävätär ja hänen poikansa pitää tuota naista rahan perässä juoksijana.
Olin kuvitellut, että meidän suhteemme perustuu kahden aikuisen ihmisen väliseen rakkauteen ja tasavertaisuuteen. En ollut hänestä riippuvainen ainakaan taloudellisesti. Mutta nyt olen huomannut kuinka vaikeaa on henkisen riippuvuuden katkaiseminen (kai sitä rakkaudeksi sanotaan). Vaikka hän on ollut minua kohtaan uskoton, erittäin katala, valheellinen ja tahditon, niin on ollut todella vaikeaa saada riuhtaistua sitä rakkautta, jota tunsin häntä kohtaan. Kaikkein raskainta on ollut kestää se, että hän vain totesi, että syntyneessä tilanteessa tuo toinen nainen tarvitsee häntä enemmän kuin minä, joka olen hyvin koulutettu, pystyvä ja taloudellisesti omillaan toimeentuleva.
On mielestäni eettisesti arveluttavaa hankkia lapsia 64-vuotiaana, eikä 40 jo valmiiksi yksinhuoltajaäitikään ole enää parhaassa vireessä, kun lapsi on murrosikäinen ja on omat vaihdevuodet – ei ehkä paras kombinaatio. Ehkä kunkin sukupolven tulisi keskittyä siihen rooliin, joka on ajankohtainen! Nyt appiukko ja vävypoika sekä lapset ja lapsenlapset ovat samanikäisiä.
Tässä teille kertomus elävästä elämästä (ei Kauniista ja rohkeista) mihin uskottomuus ja pettäminen kaikessa kauheudessaan johtaa.
arveluttavaa on se, ettet kykene luopumaan jostakin vanhasta ja ottamaan uutta vastaan.
Kiitos rohkaisusta. Katson eteenpäin, mutta koskee veiläkin.
Elämä on tosiaan lyhyt ja se kannattaa siis elää hyvin ja nauttia siitä täysin rinnoin. Uskottomuus ei mielestäni ole täysillä elämistä ja elämästä nauttimista; päin vastoin!
En omista miestäni eikä hän minua mutta olemme toistemme rakkaat ja sitoutuneet toisiimme; mitä muuta elämältä voi edes toivoa, jos on löytänyt sen oikean ja saa rakkautta sekä voi rakastaa. Sen lisäksi että olemme naimisissa, meillä on lapsia, joista olemme ikionnellisia ja ylpeitä. Ei tulisi mieleenkään vaihtaa tätä elämää naurettavaan irtoseksiin tai salapanoihin.
Onkohan sinulla ihan oikea kä'sitys tasapinoisesta ja onnellisesta elämästä ja miten mahtaa olla itsearvostuksen laita?
Kyllä nyt on puurot ja vellit sekaisin.
Tietysti pitää rakastaa puolisoaan, kun on perheenkin perustanut.
Ajan saatossa, mikäli teillekin tulee sellainen tilanne, ettet jaksa tai halua tyydyttää kumppaniasi seksuaalisesti, tai muutut kumppanisi mielestä epäseksikkääksi, niin pitääkö sen rakastamasi miehen elää loppuelämänsä puutteessa?
Ei avioliitto saa olla mikään vankila.
Jos seksi teidän parisuhteessanne muuttuu epätyydyttäväksi tai sitä ei vain enää ole, niin miksi erota, jos kerran muuten menee hyvin ja on ne lapset, sukulaiset, ystävät ja yhteinen omaisuus ja rakkaus ja kiintymys toiseen osapuoleen?
mies petti, kun halusin saman oikeuden itselle, vastaus oli ehdoton ei.. ei edes avointa suhdetta.. pettäminen/uskottomuus on eri asia kuin vapaamielisyys.. yksiavioisuus on kahden kauppa..
Valitettavasti noin se juuri on. Ne, jotka julistavat seksuaalista vapaamielisyyttä, tarkoittavat yleensä vain itseään. Varsinkin, jos ovat miespuolisia. Mutta kumppanille ei välttämättä sallitakkaan samaa. Tämä on yllättävän yleistä.
Yhtä juttua en oikein tajua. Jos on vaikea olla yksiavioinen ja tyytyä yhteen kumppaniin, niin miksi hitossa pitää mennä naimisiin ? Miksi ei voi pysyä sinkkuna, niin voi tehdä mitä huvittaa. Tätä ristiriitaa en ole koskaan ymmärtänyt.
huomannut, kuinka ihmiset kasvavat vuosien varrella, elämä opettaa ja ajatukset muuttuvat jne.
taas tätä hedonismia. Tai sitte pila. Kun se vaan on niin yksinkertaista. Toisia ei saa loukata ja luottamuksen pettäminen on pahimpia loukkaustapoja. Jos et haluakaan olla uskollinen, älä sitten lupaa. Pidä suhde avoimena. "Samanlaiset linnut lentävät parhaite yhdessä" eli siitä vaan ettimään kumppania joka on samaa mieltä.
tosiaankaan ymmärrä lukemaasi?
Elämä muuttuu ja ihmiset.
Täysin turhaa kuvitella, että mikään ei muutu.
että nämä ihmiset tarvitsevatkin elämänkoulua eli opetusta.
kaikki eivät ole henkisesti niin kasvaneita, kuin sinä.
Olen kanssasi samaa mieltä.
Näiltä ihmisiltä puuttuu täysin elämänkokemus joissakin asioissa, sen näkee heidän kirjoituksistaan.
Tuo ykkönen&kakkonen kirjoitusilmiö kertoo jo jotain ihmisten henkisestä kapasiteetista.
Tämä palsta, on kuin joku lapsien tai kehittymättömien ihmisten temmellyskenttä.
Aivan kuin aivot eivät toimisi täydellä teholla täällä.
Kyllä minä sallin miehelleni salasuhteet ja kakkospanot, ihan kaikki. Mutta minä en halua olla mukana sellaisessa elämässä ja siksi mun pitää saada tietää niistä. En halua saada tauteja. Enkä pelätä koko ajan meneekö koti alta. Pitää voida luottaa ja elää turvallisesti. Joko sitten yksin jos ei parisuhteessa.
tiedät, mitä tapahtuu tänään tai huomenna?
Älä elä vääränlaisessa turvallisuudentunteessa.
Miksi kuvitteletkin, että miehesi kertoo nimenomaisesti sinulle panonsa?
Miksi koti menisi altasi, jos miehesi helpottaa oloansa jossakin muualla?
Miksi kuvittelet, että kukaan irtosuhde harrastaisi seksiä ukkosi kanssa ilman kondomia?
Mitä tulee keneen tahansa ihmiseen, et voi koskaan tietää varmuudella, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Kerrankin fiksu kirjoitus tällä palstalla. Mä en ole koskaan ymmärtänyt niitä mustasukkaisia puolison vahtaajia, ja jotka puhuu "mun mies" tai "mun vaimo". Eiköhän jokainen ole ihan oma itsensä eikä kenenkään omaisuutta. Täällä riehuu naisia, jotka petetyksi tulemisen jälkeen vajoavat masennukseen, hautovat itsemurhaa tai jotain kamalaa kostoa niin miehelleen kuin sille toiselle naiselle. Jos mies kuolisi, niin kuljettaisiin pystypäin onnellisena leskenä, mutta kun mies pettää niin koko maailma luhistuu. Huh huh sanon vaan, en muuta keksi.
Kärjistettynä voisin todeta, että nämä omistushaluiset puolisot ovat vaan niin pirun itsekkäitä ja omahyväisiä egoisteja, joilla on kuitenkin huono itsetunto.
minäkin ennen ajattelin pettämisestä. Enkä edes välittänyt, kun tiesin joidenkin tuttujenkin pettävän. Jotenki se ei kuulunut minulle. Ja enkä ikinä uskonut omalle kohdalle sattuvan.
Mutta kun se osuikin omalle kohdalle, niin se aiheutti sellaisen reaktion, jota ei ikinä olisi voinut kuvitella etukäteen. Enkä todellakaan ole ajatellut ikinä omistavani puolisoa ja meillä on ollut aina paljon omia ystäviä, harrastuksia, haasteelliset työt molemmilla yms... Ja sitten teimme myöskin yhdessä paljon ja kaikenlaista, joista molemmat nauttivat.
Mutta kun pettäminen paljastui, niin se jotenki romutti kaiken; niin yhteiset ihanat hetket kuin tulevaisuudenkin. Luottamus, itsetunto ja kaikki meni hetkessä pirstaleiksi. En voi itsekään vieläkään käsittää, miten siitä seurasi niin voimakas shokki, josta yritetään toipua...
Siis nytkö asiat ovat käännetty niin, että se petetty puoliso, joka odottaa puolisoltaan uskollisuutta, onkin yhtäkkiä se omahyväinen ja itsekäs ja omistushaluinen ? Ja siis se pettäjäkö ei ole itsekäs ja omaa etuaan ajava ? Kuten täällä on jo todettu, naimisiinhan ei ole mikään pakko mennä.
Mutta minkä ihmeen takia sitä aina kerta toisensa jälkeen törmää siihen ilmiöön, että nekin itseään vapaamielisenä pitävät ihmiset, jotka sallivat itselleen syrjähypyt ja jopa leuhkivat niillä, ja syyttävät syrjähypyistä loukkaantuvaa kumppaniaan omistamishaluisuudesta, saattavat reagoida jopa yllättävän negatiivisesti, kun tulevat itse petetyksi. Eikö se jos mikä ole itsekkyyttä ? Että kaikki on sallittua minulle, mutta ei sinulle.
textiä kirjoitat. Se on juuri tuo itsetunto-ongelma mikä näitä ihmisiä vaivaa. Ja tietysti se, että elävät pilvilinnoissaan.
Uskomattomia kommentteja täältä saa lukea. Olen täysin samaa mieltä,kuin moni muukin,että kukaan ei voi omistaa toista ihmistä. Mutta mikä siinä on niin vaikea tajuta,että jos kaksi ihmistä on parisuhteessa ja molemmat keskenään ovat sopineet että ei petetä,ja toinen tuleekin vuosien kuluessa toisiin aatoksiin,niin se PITÄÄ kertoa toiselle.Koska,jokaisella ihmisellä on oikeus päättää miten haluaa elää, myös sillä joka ei pettämistä hyväksy! On sikamaisen itsekästä ajatella että en kerro,koska välitän puolisostani vieläkin,on lapset,omaisuutta ja yhteisiä ystäviä. Mitä sitten,vaikkka näin on. Ei sillä puolisolla joka haluaakin suhteilla muiden kanssa ole oikeutta päättää sen toisen puolison puolesta miten hän haluaa elää,koska eihän hänkään omista puolisoaan.
Pettäjähän siinä omistaa petetyn elämän, ei kysy onko tämä okei, kun vierasta ottaa tai sano puolisolle, että ota sinäkin, kun minäkin niin teen.
Ja kyllä, olen yksi tiukkapipoinen omistava ja katkera ämmä, jolta ei kysytty.
Arvostelkaa ihan vapaasti, mutta väitän ettei kukaan joka on saman kokenut tule sanomaan, että älä niuhota, ei se tunnu missään. Ja jos tulee, niin pidän kyllä sellaista ihmistä melko tunnevammaisena, en suinkaan itseäni, joka meni rikki.
olla totta!! Koska olet tullut toisiin ajatuksiin, sinulla on siis oikeus valehdella ja pettää? Siis pelkkä mielenmuutos oikeuttaa petokseen!! Eihän se silloin olekaan enää valehtelemista, eikä pettämistä, koska Herra on vaan muuttanut mielensä. Siis ei voi olla totta, miten hullua.
Kuten olen kertonut, olen elänyt avoimessa avioliitossa. Samoin minä ihmettelin useasti, että miksi jotkut ovat mustasukkaisia.
Jos muistelen tuon aikaisia tunteitani, niin mieleen tulee muutama seikka.
Meillä oli hyvä ns. järki suhde. Mitään suuria tunnekuohuja emme kokeneet edes seurustelun alkaessa. Tosin silloin itse päättelin että olin ns. rakastunut. Etenkin älyllinen puoli pelasi hyvin, tunsin saavani tukea ja ymmärrystä. Elimme samojen arvojen mukaan, olihan kyse villistä 70 luvusta.
Suhteemme oli siis ystävyyttä ja kaveruutta. Mies ei aluksi kertonut ihan kaikkea, oli sisäistänyt niin tuon maailman, jossa asiat tehdään salaa. Meillä ei seksi synkannut lainkaan ja mies syyllisti minut siitä. Olin kuulemma frigidi. Oikeasti kärsin hellyyden ja kosketusten puutteesta, eikä panot sitä juuri auttanut. Oikeasti olin rohkea ja kokeiltiin vaikka mitä, mutta joku puuttui.
Kyllä minullakin oli miestuttavia ja mahdollisuus olisi ollut olla vaikka kenen kanssa. Aina kun tilanne alkoi lipua kohti intiimimpää eli yhdyntää, en vain pystynyt siihen. Ihmettelin sitä itse, mieheni mielestä olin siis vain ongelmainen.
Sitten havahduin. Odotin avioliitolta ja suhteelta vallan muita juttuja. Lämpöä, syvempiä tunteita ja sitä että saisin edes joskus nauttia rakastelusta. Että olisin muutakin kuin suorittava puoliso, jotenkin enemmän läheinen. Halusin siis kokea mitä on tosirakkaus ja rakastetuksi tuleminen.
Kyllä nuorena onnistuu elää noinkin, samoin jos on persoona, joka ei kaipaa mitään sen syvempää puolisoltaan. Ymmärrän erittäin hyvin että tuollaista riskiä eivät kaikki ole valmiita ottamaan, ja mieluummin valitsevat vanhanaikaisen mallin, koska se on järkevää. Samoin että kaikilla ei ole tarvetta olla mitenkään erityisen läheinen sen puolison kanssa.
Järkevää siksi että taloudellisesti se kannattaa, ja saa tarjota jälkikasvulleen enemmän maallista hyvää. Samoin se tuo vakaan aseman ja helpomman elämän. Ne todelliset tunnetarpeet sitten haetaan vieraista. Vaihtoehtoisesti kun ei haluta ketään liian lähelle, on seksi oiva keino pitää ihmiset lähellä mutta ei liian lähellä.
Vasta nyt vanhemmalla iällä olen oivaltanut mikä on se ”omistaminen”. Kun todella on syvä tunneside toiseen, väkisinkin nuo mustasukkaisuuden tunteet nousevat esiin. Kai se on taantumaa, aivan kuin lapset ovat äidin rakkaudesta mustasukkaisia sisarilleen. Meillä tuntuu olevan tarve siihen, että saamme olla jollekulle jotain erityistä. Että joku näkee juuri minut ja jolle minä olen tärkeä.
Samoin koen että tuo ihminen jonka kanssa elän, on tärkeä siksi että juuri hänenlaisensa on olemassa ylipäätään. On halu ja tahto tehdä hänen elämästään mahdollisemman onnellinen. Seksi on naisen ja miehen erityinen tapa osoittaa toinen toiseleen kuinka tärkeä toinen on. Siksi se ehkä loukkaisi jos hän ei tykkäisikään siitä vaan hakisi sitä muilta. Vähän sama kun laittasi omasta mielestään erityisen aterian ja toinen vähättelisi sitä ja vähän näykkisi ja menisi naapuriin nautiskelemaan koska se olisi ”erilaista” ja ”maukkaampaa” – vaikka olisi ihan sitä samaa kuin kotona.
Lähes jokainen, niin mies kuin nainenkin, joka kuuntelee itseään, huomaa, että haluaa muitakin kuin sitä "omaansa". Poikkeuksen tähän tekee vain se mahdollinen, väliaikainen, suhteellisen lyhyt voimakkaan ihastumisen ja rakastumisen jakso.
Tästä syystä mummomuorin mainostama erityisyyden "vaatiminen" tai "tarvitseminen" on harhaa, oikeastaan itsepetosta. Tai oikeammin erityisyys on kyllä itsestäänselvyys tilanteissa, joissa mies ja vaimo elävät tavanomaisessa avioliitossa, vaikka siihen kuuluisikin runsain määrin seksuaalista uskottomuutta: kuitenkin on vain yksi aviomies ja yksi aviovaimo. Liiton aikainen, ulkopuolinen "tunteeton" irtoseksiakti muistuttaa "tunteetonta" irtoseksiaktia, joka on tapahtunut ennen liittoa "sinkkuna": molemmat kahdenvälistä seksiä, jonka heijastumat kolmannelle osapuolelle ovat oleellisesti ottaen samanlaiset. Naapurissa hyvin syöminen saattaa jopa kasvattaa ruokahalua kotona.
Miten pitäisi suhtautua aikuiseen ihmiseen, joka kokee mustasukkaisuutta siitä, että hänen sisaruksiaankin äiti rakastaa?
ymmärtävän että noita yllykkeitä me voimme ohjata, sitä kutsutaan sivistykseksi (kasvatus) ja aikuisuudeksi (henkinen kehittyminen). Seksuaalinen tarve on vain tarve, eikä se sinällään kohdistu kehenkään. Vasta kun ajattelemme, loihdimme (opittuja) mielikuvia ym. se muuttuu ihmisten väliseksi sosiaaliseksi suhteeksi. Riippuu siis siitä mitä ajattelet, aivot ovat tärkein seksielimemme!
Emmehän tee muissakaan yllykkeissä samoin, kuten vaikka ruuan tai varastamisen suhteen? Eli kaikkihan me haluaisimme syödä rasvaista (kermaa, hampurilaista, pizzaa) ja makeaa (suklaata ja limsaa) jos vain ”kuuntelee” itseään eikä turhaan kieltäydy niistä? Kun noita haluja ohjaa peräti geenimme…
En muuten puhunut vaatimisesta. Tunne joko on tai ei ole, ei sitä voi vaatia keneltäkään. Sehän on lahja joka annetaan toiselle!
Rakastaminen voi olla joidenkin mielestä itsepetosta. Etenkin, ellei ole koskaan uskaltanut laittaa itseään alttiiksi. Muurin voi kasvattaa, ja elää sen kanssa. Tämä nykyaika jopa suosii sitä että fyysisesti vieraannutaan itsestämme.
Niin, se on totta että useimmat parisuhteet ovat enemmän näitä tavanomaisia. Harvassa liitossa on sitä rakkautta, mitä moni hakee. Ehkä toisaalta se on hyvä että tyydytään ihan tavalliseenkin, yksin ei ole kiva elää.
Miksi siis niin moni kaipaa uskollisuutta? Miksi niin moni kokee ahdistusta ja pahaa oloa kun puoliso pettää? Miksi juuri miehet romahtavat kun nainen on uskoton? Kuten ensimmäinen mieheni jota tuntui kovasti sattuvan kun seuraava mieheni oli seksuaalisesti ok? Tuntui kovasti käyvän itsetunnon päälle.
Se on itsensä pettämistä että puhuu tunteettomasta seksistä. Kun nautinto vaati itse asiassa aika voimakkaita tunteita. Siinä kulkee tunteiden kirjo kun nauttii aktista. Harvalle riittää pelkkä purkautuminen ilman nautintoa. Olen elänyt sinkkuna ja tiedän, että huikeimmat seksikokemukset ovat kaikkea muuta kuin tunteettomia. Siinä on kaikki tiedostamattomat tunteet äärimmäisen voimakkaina.
Jos olet itsellesi rehellinen, niin toki voit myöntää tuon?
En puhunut aikuisesta vaan lapsesta, ja meissä jokaisessa elää hyvin voimakkaana lapsuuden aikaiset tunnekokemukset.
Ei seksuaalisella aktilla ole mitään tekemistä sen kanssa, onko ihminen rakastettu kumppani vai ei.
Orgasmit ja seksuaalinen nautinto ovat fyysisiä asioita.
Ymmärrätkö mitä ne ovat? Vihaa ja intohimoa, naurua ja itkua, se voi olla kostonhalua, ihailluksi tulemista, lohdun hakemista tai vaikka halveksunnan osoitusta jne.
Nämä alkavat jo ennen kuin on sitä partneria, kun sitä etsii, soidinleikit, yhdynnän aikainen ja sen jälkeinen muisto – ne tuovat hitonmoiset tunteet pintaan.
Luulenpa että vain prostituoidut jotka tekevät sitä henkensä pitimiksi, voivat harrastaa täysin tunteetonta seksiä!
saa todellakin hyvää ja aitoa seksiä, ainakin joiltakin heistä.
Parhaat orkut olen saanut juuri prostulta, vaimoni makaa kuin lahna.
Tuota, et tainnut nyt ymmärtää. Sinähän olit asiakas, et seksityöläinen itse! Epäilen kuitenkin että olet ollut näiden elintaso prostituoitujen kanssa, jotka tienaavat tuolla työllä vain ekstraa.
Sanoit parhaat "orkut", eli olet tuntenut todella jotain voimakasta. Moni seksiä ostava mies on kertonut, että parasta on se kihelmöivä tunne kun alkaa suunnittelemaan ja odottaa varsinaista kontaktia.
Asia jota on joskus vaikeaa ymmärtää, on se että kuinka joku voi nauttia seksistä sellaisen kanssa, joka silmin nähden on tympiintynyt koko juttuun ja näyttelee? Moni alan ammattilainen kun sitä taitaa olla, heillehän seksi usein on kuin tukanleikkuu parturille.
Miten on, möisitkö sinä seksiä leipäsi eteen ja makasit ihan kenen naisen kanssa vain, jos hän maksaisi? Se olisi enemmän sitä tunteetonta seksiä.
1. Haluista. Toki haluja voi hllitä ja jättää toteuttamatta. Se on selvä. Oikea kysymys on, miksi jättäisi toteuttamatta halunsa. Jos ei toteta haluaan, toimii itseään vastaan, sitä perustavampaa laatua olevalla tavalla, mitä primitiivisemmästä halusta on kyse. Halunsa voi kuitenkin jättää toteuttamatta, jos tästä on merkittävää etua itselle tai jollekin toiselle henkilölle (kuten puolisolle). Mutta mitä merkittävää etua on itselle tai puolisolle siitä, että hänen kumppaninsa jättää seksuaalisen halunsa toteuttamatta? Tähän ei ole vastattu.
Jos nyt joku vastaa, että kieltäytyminen tarkoittaa puolison erityisyyttä, niin vastaus on väärä. Tällainen periaatteellinen kieltäytyminen olisi vain symboline ele vailla konkreettista sisältöä. Eleen voisi korvata millä tahansa symbolilla, vaikkapa peukalon ylos nostamisella tai kielen näyttämisellä. Eli vastaus on haettava muualta.
2. Tunteista. Niin, "tunteeton" irtoseksi viittaa tässä yhteydessä tietenkin "rakkaudettomaan" seksiin; toki himoa ja jopa intohimoa voidaan tuntea sekä muita mummomuorin mainitsemia tunteita.
"Olen elänyt sinkkuna ja tiedän, että huikeimmat seksikokemukset ovat kaikkea muuta kuin tunteettomia"
Tarkoitatko sanoa, että huikeimmat seksikokemuksesi koit sinkkuna? Jotkut taas kertovat, että huikeinta seksiä on silloin, kun seksikumppanit rakastavat toisiaan.
3. Erityisyydestä. Edelleen mummomuorin näkemys erityisyyden kokemiseen/tarpeeseen liittyvästä mustasukkaisuudesta vaikuttaa siltä, että "se on aivan kuin lapset ovat äidin rakkaudesta mustasukkaisia sisarilleen", kuten mummomuori itse kirjoittaa. Niinpä niin: yhtä kohtuutonta, yhtä oikeudetonta, yhtä irrationaalista, yhtä ristiriitaista, yhtä harhaista. Aikuinen tuntekoon itsensä, omat heikkoutensa ja myöntäköön ne heikkouksiksi, joita toisilla ihmiisillä on enemmän ja vahvemmin kuin toisilla. Tärkeää on huomata, että heikkouksien mukaan ei voi elää, koska ne johtavat irrationaaliseen toimintaan ja ristiriitaisuuksiin: siksi heikkouden haltijan on tarvittaessa taivuttava.
Mukavaa lukea älykkään ihmisen kirjoituksia.
Ei mitään lisättävää.
Miksi jättää halunsa toteuttamatta?
Ehkä nyt kuitenkin voisit ajatella mitä ovat ”primitiiviset” halut? Eivät edes ns. primitiiviset kansatkaan toteuta niitä ihan noin vain. Yhteisössä asuminen kun nyt vaatii tiettyjä käytössääntöjä. Yllättävää kyllä juuri seksuaalisuuteen liittyviä on sääntöjä eniten. Kun puhutaan järjestäytyneestä ja sivistyneestä yhteiskunnasta, se vaatii vielä enemmän sääntöjä. Tuollaiset primitiivisten halujen ilmaisut ymmärrän kyllä 3 vuotaialta sekä kehitysvammasilta.
Seksuaalinen halu voidaan manipuloida monin tavoin esiin. Meidän aikamme stimuloi sitä jatkuvalla syötöllä niin, että muut tarpeet voivat jäädä taka-alalle. Tarve turvallisuuteen, tarve rakastetuksi tulemiseen ja hyväksyntää omana itsenään, tarve arvostukseen yhteisössään ovat myös ”perustarpeita”.
Huomaan että arvojesi perusta on ns. hedonistinen. Se mikä tuottaa sinulle fyysistä mielihyvää, on arvostuksessasi ylinnä. Se on perusta, miksi haluat elää. Välitön tyydytys, mielihyvä ja muiden ihmisten tarpeiden ohittaminen on mielestäsi silloin perusteltua toimintaa. Kun ajattelet kuinka ihmisen henkinen kehityskaari muodostuu, niin lapset ovat juuri tällaisia. Onko meistä siis tehty suuria lapsia tämän kulutusyhteiskunnan myötä?
Ehkä sana erityinen ei kuvaa oikein sitä mitä tarkoitan, en vain keksinyt muutakaan ilmaisua. Kuinka siis konkreettisesti osoittaa puolisolle se, että se on tärkeää että Juuri Hän on olemassa ja eikä ole ketään muuta, jonka kanssa kokea niitä samoja asioita? Kun rakastaa toista, haluaa myös antaa sille toiselle hyvää, oli se sitten seksiä, hellyyttä tai turvallisuutta. Jos toinen on onneton, se turhauttaa (kuulemma etenkin miehiä) ja syntyy kokemus ettei se oma rakkaus riitä (riittämättömyyden tunne). Väitän että tästä alkavat ongelmat, joita yritetään ratkaista pettämällä. Harvoin tilanne paranee, koska syihin ei puututa.
Mustasukkaisuus on meissä myötäsyntyinen tunne. Se on yleismaailmallista ja samanlainen ”primitiivinen” tunne kuin ”panetus” tarve aikuisilla. Kasvatuksen avulla me opimme hallitsemaan tuota tunnetta ja aikuisilla on raja, jolloin se muuttuu ”sairaalloiseksi”. Kerro miksi mustasukkaisuudenosalta meidän pitää kyetä hallitsemaan jopa luonnon vastaisesti tunteitamme mutta ei seksuaalisuuden osalta?
Niin, noista seksikokemuksista vielä. Kyllä näin on että fyysinen seksi on tuottanut huikeampaa fyysistä nautintoa mutta seksi rakastetun kanssa suurempaa kokonaisvaltaisempaa tyydytystä, vaikka välissä onkin ns. rutiiniseksiä. Sinkkuna kun ei ollut väliä sillä, mitä toinen koki ja kokemus oli "yksinäinen", nyt suhteessa sen kokemuksen voi jakaa toisen kanssa. Se taas toimii kuin liima, eli yhdistää meidän tiiviimmin ja vahvemmin toisiimme.
"Se mikä tuottaa sinulle fyysistä mielihyvää, on arvostuksessasi ylinnä"
Tässä sekoitellaan kahta eri asiaa: fyysistä vs. henkistä mielihyvää ja omaa vs. muiden. Oikea päätelmä olisi ollut, että arvojen perusta on se, että jokainen etsiköön omaa fyysistä ja henkistä mielihyväänsä. Tätä tehtävää suorittaessaan jokainen ihminen jakaa toisille ihmisille keppejä ja porkkanoita ohjaamaan heidän toimintaansa haluttuun suuntaan: näin muodostuu peli ja pelisäännöt. Tämä ei oikeastaan ole normatiivista (=ohjeistavaa) etiikkaa vaan deskriptiivista (=kuvailevaa).
"Kerro miksi mustasukkaisuudenosalta meidän pitää kyetä hallitsemaan jopa luonnon vastaisesti tunteitamme mutta ei seksuaalisuuden osalta?"
Tämä on mieletäni hyvä ja oikea kysymys. Helpoin vastaus olisi, että koska mustasukkaisuus on itseäsi ja suhteitasi hajottava tunne. Esim. kun mies on mustasukkainen naisensa menneistä seksikumppaneista, mies joutuu joko nielemään mustasukkaisuutensa tai jättämään naisensa (ja lapsensa). Ihannemaailmassa eletään niin, että mustasukkaisuuteen ei anneta aihetta, mutta tosielämässä tämä tuntuu olevan harvojen onni. Panetus ja sen toteuttaminen sen sijaan on lähtökohtaisesti elämäniloinen ja yhdistävä tunne, vasta välillisesti, mustasukkaisuuden kautta hajottava. Siksi juuri mustasukkaisuutta on syytä hallita, sen olemus on hyvä ymmärtää ja purkaa osiinsa: mitkä pelot tms. sen taustalla ovat jos ovat.
Pidän panetusta fyysisempänä ja primitiivisempänä kuin mustasukkaisuutta, joka on emotionaalisempaa ja henkisempää, vaikka molemmille lienee vahva biologinen/geneettinen perusta.
"Kyllä näin on että fyysinen seksi on tuottanut huikeampaa fyysistä nautintoa mutta seksi rakastetun kanssa suurempaa kokonaisvaltaisempaa tyydytystä"
Tässä yksi syy siihen, miksi jokaisen pitäisi harkita huikeamman fyysisen nautinnon järjestämistä rakkaalleen, luultavasti vieraan kumppanin avustuksella.
Siis niissä ?onnettomissa? tilanteissa, kun oma rakas ei satu olemaan se huikeimman fyysisen nautinnon antaja.
älykäs kirjoitus.
ehkä et voi päättää muiden puolesta mitkä heidän arvonsa ovat? Eli et voi sanoa että mm. fyysisen mielihyvän on arvojen perusta! Ne ovat Sinun arvojesi perusta.
Suhteen ulkopuoliset seksuaaliset suhteet ovat myös itseään ja suhteita hajottavaa – jos mikä! Mikään muu syy ei aiheuta niin paljon hätää, kärsimystä, väkivaltaa ja kuolemaa kuin ne.
Ehkä et ymmärrä että tuota mustasukkaisuutta on eri asteita ja myös omistamisen halua (vallanhalua, kontrollinhalua jne.) sekoitetaan siihen. Jo pieni vauva on mustasukkainen, koska esim. hän ei koe äitiään erillisenä ihmisenä aluksi. Kun hän alkaa oppia sen, mustasukkaisuus tulee aika voimakkaana esiin. Kerropas se, mitä pelkoja mustasukkaisuuden takana on? Olisi mielenkiintoista tietää miksi nyt olen mustasukkainen mutta aimmin en ole ollut?
Lapsi joka ei ole saanut koskaan kokea olevansa erityinen äitinsä silmissä (sisaruksien, ym. muista huolimatta) ei kykene kunnolliseen kiintymys suhteeseen aikuisena. Hänelle puoliso voi olla kuin kuka tahansa ihminen, pääasia kunhan on jossain lähellä hänen tarpeitaan tyydyttämässä.
”Panetus” on sukupuolielimissä syntynyttä paineen tunnetta, jota orgasmi helpottaa. Paine tulee osittain hormoneista ja välittäjäaineista (aivoista), jotka aiheuttavat verentungosta sukupuolielimiin. Rytminen hieronta helpottaa, eikä siihen edes tarvita toista ihmistä. Se me opitaan ulkopäin että tuo toimenpide tulee suorittaa vastakkaista sukupuolta olevan kanssa. Samoin meille opetetaan mikä on sopivaa ja mikä ei.
Lopulta opimme sen että aina kun haluamme kokea mielihyvää, se tapahtuu sukupuolielinten avulla. Mitä enemmän ajattelemme seksiä, sitä enemmän sitä tekee mieli. Aivot lähettävät signaalit alas ja kappas, kummasti alkaa ”panettaa”.
Tuota, jos en kykenisi tuottamaan nautintoa miehelleni, en olisi alkanut koko suhteeseen. Miksi olla yhdessä? Samoin jos en nauttisi itse, miksi olisin aloittanut koko juttua? Kyllä antaisin mieluummin vapauden miehelleni kuin katsoisin hänen seksijuttujaan vierestä.
Ne huikeat nautinnot ovat satunnaisia ja harvinaisia. Niiden muistoa latistaa kovin se paska tunne, joka niistä jäi ja se johtui partnerista. Mielenkiintoista mutta en ole ikävöinyt jälkeenpäin pätkän vertaa, mieluummin kartan. Nyt seksi on toisella tavalla huikeaa, jotain yhteistä johon kukaan muu ei pääse. Hyvä tunne kestää päiviä ja jo katse toiseen tuo mielihyvän tunteen. Koko kroppa nauttii, ei vain sukuelimet.
Juu, ihmissuhde sekoilut eivät ole mukavia. Liian paljon pahaa ne tuovat mukanaan.
ongelma??? Jos sinä haluat panna muita, niin pane. Mutta älä valehtele puolisollesi, että olet uskollinen ja älä vaadi puolisoltasi uskollisuutta. Eläkää avoimessa suhteessa!!!!! Ei sinun tartte miettiä millä tavoin muut elävät. KUKA SINUA ESTÄÄ OLEMASTA AVOIMESSA SUHTEESSA? ELÄ SINÄ SITÄ JA ANNA MUIDEN ELÄÄ USKOLLISESSA SUHTEESSA, JOS MUUT NIIN HALUAVAT!
Luulenpa, että se ongelman ydin on siinä, että ne jotka haluavat panna muitakin, eivät kuitenkaan tahtoisi sallia kumppanilleen samaa. Juuri tästä syystä he eivät ehdota kumppanilleen avointa suhdetta, koska eivät siedä ajatusta, että kumppani tekisi samoin kuin hekin. Siksi he mielummin valehtelevat ja puhuvat soopaa, jotta kumppani pysyisi heille uskollisena ja he itse voisivat porsastella miten mielivät. Hitonmoista itsekkyyttähän se on.
Ehkäpä toinen osapuoli liitossa, joka on oivaltanut elämän rajallisuuden ja haluaa nauttia elonpäivistään haluamallaan tavalla, ei viitsi turhaan loukata sitä toista osapuolta, joka ei ole henkisesti yhtä kypsä.
En tiedä pahempaa tapaa loukata toista kuin pettäminen, valehtelu ja huijaaminen. Jos toinen ei ole yhtä "kypsä" (kypsyys tarkoittaa eri asiaa eri ihmisille), niin kerro mitä mieltä olet ja mitä haluat. OPETTELE KUNNIOITTAMAAN TOISTA IHMISTÄ OLEMALLA REHELLINEN. MILLOIN VALEHTELEMISESTA JA PETOKSESTA ON TULLUT KYPSYYTTÄ?????
on kovin vaikeaa selittää asioita, koska suhtaudut kovin fanaattisesti ja liiallisella tunteella käsiteltäviin asioihin.
Ymmärrän hyvin, että olet pettynyt parisuhteeseesi kumppanisi pettämisien vuoksi, mutta sinun pitäisi nyt vetää hiukan henkeä ja ottaa asioihin etäisyyttä, jotta näkisit oman tilanteesi ja asiat yleensäkin elämässä hiukan objektiivisemmalla tavalla.
Hyvää kevättä ja yritä parantua.
oli juuri se, että valehtelu ja pettäminen ei nyt järin aikuista ole?
Nuorena se voi olla aluksi jännittävää ja hienoa, saa olla vähän cool. Vuosien mittaan vain se käy henkisesti raskaaksi kun aina täytyy turva selustansa ja kehenkään ei voi luottaa, eikä sinuun enää luoteta. Jos nyt haluat olla objektiivinen...
minua ei ole petetty. Minulla ja miehelläni on samanlainen käsitys parisuhteesta. Kenkää saisin, jos pettäisin. Mutta olen sitä mieltä, että vaikka kumppani pettää, ei se ole syy pettää myös. JOKAINEN ON KUN VASTUUSSA VAIN NIISTÄ OMISTA TEOISTAAN. Minä toivon, että sinulle kasvaa selkäranka ja opit rehellisyyteen. Ei se ole objektiivisuutta, että hyväksyy petollisuuden. Elämässä pitää olla rajoja, ei kaikki voi olla sallittua.
Hyvää kevättä ja kunnioita sinä puolisoasi, vaikka hän ei sitä tekisi.
oikein sisäistää lukemaasi.
Jos: ” osapuoli liitossa, joka on oivaltanut elämän rajallisuuden ja haluaa nauttia elonpäivistään haluamallaan tavalla, ei viitsi turhaan loukata sitä toista osapuolta, joka ei ole henkisesti yhtä kypsä.”
on suomennettuna, että kun puoliso haluaa ottaa vapauksia jotka tuntuvat toisesta loukkaavilta, hän ei vain VIITSI loukata eli olla rehellinen. Ei kai koska hän joutuisi ottamaan vastuun tekemisistään ja siitä seuraisi liikaa vaivaa! Hänhän haluaa nauttia?
”Henkisesti kypsä” tarkoittanee, ettei ole liiallista tunnesidosta ko henkilöön? Kun on ”kypsä” ei omat eivätkä puolison ulkopuoliset seksisuhteet TUNNU missään?
Vasta kommentti oli, että on vain objektiivinen, kun kokee valehtelun nautinnon takia hyvänä vaihtoehtona. ”… näkisit oman tilanteesi ja asiat yleensäkin elämässä hiukan objektiivisemmalla tavalla…” Siis on lapsellista olla rehellinen ja kunnioittaa toista ja aikuista huijata muita ettei vaan heille tule paha mieli? (Ovatko siis muut ja se puoliso niin lapsellisia?)
Mitä en siis sisäistänyt?
Mistäs lähtien kumppanille valehteleminen on ollut muka kypsää käytöstä ???
Kirjoitus on naurettava. Jossakin kommentissa kirjoitettiin, että vaimo kulkee pystypäin onnellisena, jos mies on kuollut. Osoittaa täysin typerää tietämättömyyttä. Rakkaan ouolison menettäminen kuoleman kautta ei ole verrattavissa petetyksi tulemiseen, olkoonkin, että menettämisestä on molemmissa kysymys.
Tuossakin kirjoituksessa puhuttiin vaimoista. Juuri mies on se, joka haluaa omistaa vaimonsa ja menee tolaltaan, jos vaimo pettää, vaikka itse olisi tehnyt sitä. Miksi ei saisi sanoa minun vaimoni tai minun mieheni. Asiahan on niin, jos ollaan naimisissa. Sanotaanhan minun isäni ja minun äitini.
henkilö, joka sekoittaa puurot ja vellit keskenään, eikä ymmärrä lukemaansa, kuten nimimerkki mummomuorikin osoittaa.
Onko aloituksessa puhuttu jonkun kuolemasta jotain, onko?
Ja miten vitussa sekoitat sukupuolet tähän keskusteluun, sama se, onko mies vai nainen, tässä ei nyt ole kysymys siitä kumpaa sukupuolta edustetaan?
Aina teitä feministejä kaivautuu jostakin kolosta huutelemaan typeryyksiä.
Olen samaa mieltä ap kirjoittajan kanssa ettei toista ihmistä voi omistaa. Mutten silti hyväksy myöskään toisen pettämistä, minua kun petettiin erosin ja jatkan elämääni. Parisuhde perustuu rehellisyydelle ja jos ihminen ei halua olla rehellinen minusta silloin ei pidä elää parisuhteessa keneenkään kanssa. Eikä tällaista ihmistä näinollen pidä myöskään alkaa omistaa tai muutenkaan, silloin kun on mentävä menköön lopullisesti. Eikö elämä ole elämistäv varten, eikä se elämä siihen pysähdy jos toisesta osaa päästää myös irti.
Lue uudestaa. Siinä kirjoitettiin jossakin kommentissa ja jne. Älä vedä hernettä nenääsi, jos joku on eri mieltä kanssasi. Avioliitossa kun ollaan, toinen on puoliso , minun puolisoni niin hyvässä kuin pahassakin niinkauan kuin ollaan naimisissa ja vielä jos erotaankin. Eivät yhteiset kokemukset, lapset, ihmisen historia häviä minnekkään.
Näissä uskottomuuteen liittyvissä asioissa miehet ovat järjestään tosi kaksinaamaisia. Minun exukkoni aikoinaan ehdotti tällaista avointa liittoa, kun oltiin oltu kuusi vuotta naimisissa. Sanoi, että jos ei käy minulle, niin sitten meidän on paras erota. Meillä oli silloin pieni lapsi, joten hätäpäissäni suostuin, etten menettäisi miestäni. Kuvittelin, etten pärjäisi lapsen kanssa yksin. Kysyin mieheltäni, että koskeeko sama vapaus minuakin ja mies vastasi, että tietysti. Nyt jälkeenpäin tajuan, että mies oli valmis suomaan tämän vapauden minulle, koska kuvitteli ettei minun olisi kovin helppo löytää miesseuraa. Olin raskauden ja synnytyksen jälkeen saanut melkoisen paljon ylipainoa enkä muutenkaan ollut parhaimmillani, kun olin väsynyt pienen lapsen äiti. Tämä kai oli myös syy, miksi mieheni halusi vieraisiin. No, minä sitten itkeskelin lapsen kanssa kotona ja mies meni menojaan. Oli välillä öitäkin poissa kotoa milloin minkäkin naisen luona. Se sattui minuun, mutta siedin sen, koska olin henkisesti silloin vielä jotenkin riippuvainen miehestäni. Muutama vuosi kului ja lapsi kasvoi. Aloin laihduttamaan ja kahdessa vuodessa onnistuin tiputtamaan parikymmentä kiloa. Olin tosi tyytyväinen ja niin oli ensin miehenikin, mutta ei enää sen jälkeen kun huomasi että laihtumiseni myötä muut miehet alkoivat kiinnostua minusta. En enää ollutkaan se lihava väsähtänyt perheenäiti, jota mieheni luuli vaarattomaksi tapaukseksi. Rupesin käymään joskus iltaisin ulkona ilman miestäni eikä hän pitänyt siitä. Oli selvästi mustasukkainen. Ja kun sitten aloin tapailla yhtä miestä, hän raivostui täysin. Huoritteli ja vaikka mitä. Kysyin, että emmekö olleet sopineet, että suhteemme on avoin ja molemmilla on oikeus omiin menoihin ? Mieheni vastasi, että oli tullut toisiin ajatuksiin, että se ei enää olekaan hyvä idea. Toisin sanoen se ei ollut exukkoni mielestä enää hyvä idea kun hän huomasi että minullakin on vientiä muualla. Niin kauan se hänelle sopi, kun hän sai mennä ja minä istuin surkeana kotona odottamassa. No, minä jatkoin tuon miehen tapailua eikä exmies kestänyt sitä, joten eroon siinä lopulta päädyttiin. Ja jälkikäteen ajatellen parempi niin. Mutta aina kun joku miespuolinen alkaa puhua avoimesta liitosta, niin alkaa naurattamaan. Tiedän täsmälleen, mitä miehet sillä avoimella liitolla oikeasti tarkoittavat.
Mahtavasta omakohtaisesta kirjoituksesta!!! Oikein paljon iloa elämääsi.
ei oikeasti kukaan voi olla noin tyhmä, eli kirjoituksesi on täyttä skeidaa.
Säälittävää.
On niin tosi yleistä tommonen. Miehet haluaa mennä niin kun tykkää ja vaikka näennäisesti sallitaan vaimolle sama, niin tosipaikan tullen nousee kauhea meteli. Kyllä se taitaa niin useinmiten olla että kun mies tahtoo vapaata suhdetta niin se tarkoittaa että vapaata hänelle, ei vaimolle. Suurin osa naisista tietää tämän pohjimmiltaan eikä senkään takia innostu asiasta, kun tietää jo etukäteen ettei se tule molemminpuolisena toimimaan, koska miehet ei lopulta pysty siihen.
Kyllä niitä tyhmiä miehiä vaan löytyy, mutta onneksi kirjoittaja pääsi eroon sellaisesta ;)
Ja tämä on juuri se syy, miksi miehet eivät edes puhu tai ehdota puolisolleen tätä avoimen suhteen mahdollisuutta, koska silloin he joutuisivat tasapuolisesti sallimaan vaimolleen saman mahdollisuuden ja sitä he eivät tunnetusti halua tehdä. Siksi mielummin valehdellaan ja huijataan, jotta saadaan vaimo pidettyä uskollisena ja kuitenkin itse päästään vieraisiin. Valitettavasti tämä on ikävä totuus.
hah ! Tollasia miehiähän löytyy vaikka kuinka paljon. Tiedän tapauksia itsekin.
jos sillä tartkoitetaan, että miehelle ja naiselle on samat säännöt. Miehen ja naisen seksuaalisuus on siksi erilaista, että samat säännöt ovat huono lähtökohta. Parempi on, että molemmat osapuolet esittävät omat vaatimuksensa ja sitten vain katsotaan suostuuko toinen osapuoi niihin (=syntyy parisuhde) vako ei (=ei parisuhdetta). Esim. mies "saa" vaatia, että nainen pitää tietynlaisesta seksistä, ja nainen saa vaatia, että mies harrastaa kuntoliikuntaa säännöllisesti. Samojen vaatiminen on huono lähtökohta, vaikkakin mahdollinen, joskin epätodennäköinen, lopputulema.
Alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään kaikki sellaiset henkilöt, jotka vaatimalla vaativat, että miehet ja naiset olisivat jollaintavalla samanlaisia.
Minä olen kokenut niin laajasti elämää, että voin kertoa varmuudella, kuinka naiset ja miehet ovat aivan eri viivoilla ja siksi tasa-arvohöpinät ovat silkkaa skeidaa.
Miehet ja naiset ovat erillaisia, se on kylmä fakta.
Tämä yhteiskuntamme menee aivan nurinkuriseksi, kun naiset kuvittelevat olevansa ylitse miesten.
Miehet ovat miehiä ja naisten kannattaisi keskittyä vaalimaan sitä, missä on hyvä, eli olemaan nainen.
yleistää. Jos joku on lapanen, ei sitä mieheksi kutsuttako.
Ei tarvitse vaatia
kun se on tieteellisesti todettu juttu, etteivät mies ja nainen nyt niin erilaisia ole kuin heidän halutaan olevan. Kahden naisen välillä voi olla enemmän eroja kuin miehen ja naisen välillä. Tämän taas minä olen kokemuksien mukaan oppinut.
Miten voi vaalia sitä että on jotain sukupuolta? Enhän minä voi sille mitään, että minulla on tietyt sukupuolielimet ja siitä johtuvat ulkoiset merkit. Haluan toki tehdä paljon muutakin kuin keskittyä vaalimaan sukupuolielimiäni ja esittelemään niitä.
sopii sitten mainiosti, että miehesi käy luvan kanssa panemassa muita naisia, kunhan saat shoppailla parilla ylimääräisellä satasella kuussa miehen piikkiin? Ja sinä pidät polvesi yhdessä muiden miesten kanssa, kunhan miehesi vain muistaa käydä siellä kuntosalillakin. Näinkö se toimii?
On ITSEKKYYTTÄ ajatella vain omaa parasta. On KUNNIOITETTAVA toista ihmistä ja oltava VASTUUNTUNTOINEN käyttäytymisessään, etenkin jos parisuhteessa on lapsia. Lapset tarvitsee ehjän tasapainoisen kodin tasapainoista elämäänsä varten. On LUONNOLLISTA olla jossain määrin mustasukkainen kumppanistaan jos rakastaa häntä. Se on osoitus RAKKAUDESTA ei omistushalusta. Äläkä tee mitään sellaista toiselle mitä et toivo itsellesikään tehtävän! Elämän onni on kiinni näistä asioista, ei siitä että sinä vain nautit välittämättä mitään toisten tunteista!
tarvitsevat tasapainoiset ja onnelliset vanhemmat. Yhtälö menee siinä kohtaa mahdottomaksi, jos jompikumpi parisuhteen osapuolista ei toimi kuten pitäisi, esimerkiksi seksin saralla.
Et voi vaatia kumppaniasi kärvistelemään epätyydyttävässä suhteessa, missä sopimukset eivät ole pitäneet.
Lapsetkin kärsivät moisesta, kun huomaavat että äiskä ja iskä elää kylmää suhdetta.
seksuaaliasioissa yleisesti:
"Äläkä tee mitään sellaista toiselle mitä et toivo itsellesikään tehtävän!"
Kyllä mies saa viedä ja kyllä nainen saa vikistä, vaikka he eivät sitä toisinpäin toivoisikaan.
Olet oikeassa.
Taitaa olla nyt etteivät nyt näin ajattelevat ihmiset itse ole selvillä mistä itse kommentoivat.
Nuoruuteni ajoittui seksivallankumouksen aikoihin. Oli ”peace and love” ja ”make love not war.” Aivan samoin argumentein silloinkin puhuttiin ja oltiin vapaita. Tämä nykyaika on paljon puritaanisempaa aika tuolloin 70 luvulla. Oltiin parinvaihtoa ja kokeiltiin ryhmäseksistä lähtien kaikkea mahdollista. Eivät kaikki nuoret, mutta ne rohkeimmat. Silloin vain yksi asia oli toisin. Pettämistä pidettiin todella poroporvarillisena ja tympeänä kaksinaismoralismina. Mitä vapaata sellaisessa on joka täytyy tehdä salaa?
No, kun aikuistuttiin, niin aate hiipui. Miksi? Jotenkin se ei enää pelittänytkään kun löydettiin se tärkeä ihminen, häntä ei ollutkaan niin helppo jakaa. Ja todellakin, miehille se on aina ollut vaikeampaa kuin naisille. Miksi? Jäi vain pieniä yhteisöjä jotka ehkä yhä edelleen elävät vapaan rakkauden maailmassa.
Nyt on pariskuntia jotka ottavat sen kolmannen pyörän yhteisiin leikkeihin. Pareja joilla on selkeä sopimus ja sovitut pelisäännöt siitä kuinka menetellään vieraiden seksikumppanien kanssa niin, etteivät ne loukkaa toista.
Uskottomuus on siksi vaikeaa, että se tehdään salaa selän takana ja tarpeen tullen valehdellaan. Kun sanotaan; minä uskon sinun olevan rehellinen, kun sanot että et harrasta seksiä muiden kanssa, on villakoiran ydin. Ei se seksi sinänsä. Kun toinen ei kykene lupaustaan pitämään (ei ehkä edes halunnut alun pitäenkään) ja yrittää väittää kuitenkin toista, se on aina nöyryyttävää sitä kohtaan, joka uskoi sanoihisi.
Olen täsmälleen samaa mieltä ettei toista ihmistä voi omistaa. Parisuhteen pitäisi perustua molemminpuoliseen vapaaehtoisuuteen. Suhteen tilaa tulee tarkastella aika ajoin, sillä kyllä, me muutumme, kehitymme ja meillä on oikeus muuttaa arvojamme. Sopimus tulee tarkastella uudelleen ja tehdä siitä enemmän todellisuutta vastaava.
Jos toinen ei hyväksy ehtoja, hänellä on silloin mahdollisuus poistua suhteesta kasvojaan menettämättä ja ilman nöyryyttävää tilannetta. Tämä on VAPAUTTA. Se täytyy antaa myös toiselle eikä omia pelkästään itselleen ja omia tarpeitaan varten, muutoin se on mielivaltaa puolisoa kohtaan.
Eli todellakin elä ja anna niiden muidenkin elää (omalla tavallaan)...
noin.
Usein myös unohdetaan, että suhteessa täytyy mennä kumppanin ja tilanteen mukaan. Suhteessa vuorottelee läheisyys ja etäisyys, niin ihmisten kuin asioiden välillä.
Omistushalu näkyy ennenkaikkea siinä, ettei anneta toiselle hetkeäkään rauhaa. Aina on jotain sanomista, kytättävää, tentattavaa, kysymistä: tätä henkilö itse nimittää "rehellisyydeksi". Toinen ei ole rehellinen, ellei taukoamatta selvitä olevansa kumppaninsa nöyrä ja uskollinen palvelija. Usein sekään ei riitä.
Mielestäni uskottomuuden raja menee siinä, mitä itse voisit tehdä puolisosi nähden ja mitä sallisit puolisosi tekevän itsesi nähden? Harvoin nämä kohtaavat ja kun uskottomuus/pettäminen tulee ilmi niin sitten selitellään ummet ja lammet. Kun asian kääntää toisin päin, entäs jos minä olisin toiminut niin kuin sinä nyt olet toiminut niin mitekä olisi käynyt? Meillä mies myönsi, että hän olisi varmaan vieläkin ilkeämpi ja sotaisampi kuin minä olen, kun miehen petturuus paljastui. Kuitenkaan syytä ei vielä ole kertonut miksi kävi panokaverin luona. Kotona ei kuitenkaan ole ollut sen puutetta.
"Kuitenkaan syytä ei vielä ole kertonut miksi kävi panokaverin luona"
että miehesi teki mieli eli hän halusi käydä panemass ko. henkilöä, sellainen syy. Onko tuollainen halu jotenkin sietämätöntä? Vai onko se tuon halun toteuttaminen, mikä on sietämätöntä? Jos kyllä, niin miksi?
olet kyllä älykäs ja verbaalisesti lahjakas henkilö, kiitos nauruista.
Niin, voisit itsekin analysoida tuntemuksiasi tuollaisessa tilanteessa. Mietin tuota omasta näkökulmastani.
Kun toinen on täynnä seksuaalista halua, mieli jossain muualla. Sehän näkyy toisen käytöksestä milloin on eroottisesti virittynyt. Hän torjuu ehkä sinut, koska haluaa tehdä sen jonkun toisen kanssa. Hmm.
Tämä on spekulaatiota, mutta varmaan loukkaantuisin. Siinä jäisi itse nuolemaan näppejään sillä aikaa kun toinen nautiskelisi jostain sellaisesta mitä itsekin olisi halunnut kokea. Voisiko sanoa, että tunne olisi kateutta ja suuttumusta siitä että ei ole enää kelpaa. Jos mies ei edes sanoisi, miksi en kiinnosta, olisi kai se turhauttavaa kun ei voisi tehdä mitään tilanteelle.
Oma seksuaalinen halu jäisi siis päälle ja se todella turhauttaisi. En ihmettele että tämä saa monen tekemään kostoratkaisun. Ellet anna minulle mitä haluan vaan annat sen jollekin muulle, minä otan ja haen sen itsekin toisaalta. Toinen vaihtoehto on hoitaa se itsetyydytyksellä, ja onhan niitä leluja joilla saada vaihtelua aikaan.
Miksi miehet eivät yritä edes hahmottaa sitä, että se vieras nainen jonka kanssa he ovat, on ihminen? Tarkoittaa, että harva nainen pystyy olemaan tuon kokemuksen jälkeen ilman että ”pissi” nousee päähän. Mies antaa selkeän merkin, että nainen on enemmän, parempaa kuin hänen vaimonsa. Näin mies itse järjestää tilanteen jossa kaksi naista ovat kilpailutilanteessa.
On toki naisia jotka kykenevät pitämään aisoissa kilpailuviettinsä, mutta niitä on harvassa. Tutkimuksien mukaan nämä toiset naiset eivät voi olla julistamatta avointa kilpailua. Se tapahtuu pienin viestein, merkein jota jätetään omasta olemassa olosta. Ellei se keino tepsi, asia ilmaistaan suoraan. (Tai sitten täällä keskustelupalstoilla!). Siinä mies saa melkoinen fakiiri, ettei jää kiinni tai kiinnijäämisen jälkeen saa tuon kilpailutilanteen rauhoittumaan.
Voisinko siis luottaa mieheen siinä, että hän ei päästäisi tuota vierasta naista puukottamaan minua selkään ja laittamasta naurunalaiseksi selän takana? Osaako hän todella harkita kenen kanssa ja missä hän toteuttaa homman?
Voisinko luottaa siihen että itse voisin panna vierasta miestä vain siksi, että teki mieli eikä oma mies ollut ”vireessä” juuri silloin, eikä siitä olisi seuraamuksia? Entä jos se mies alkaa halveksia miestäni ja pitää jotenkin nössykkänä? Naureskelee vaikka kännipäiten kavereilleen ja eipä aikaa kun juoru saavuttaa mieheni.
No niin, nyt on siis sinun vuoro kertoa, olisiko se sietämätöntä että puolisosi haluaisi panna jonkun toisen kanssa?
"Mies antaa selkeän merkin, että nainen on enemmän, parempaa kuin hänen vaimonsa."
Spekulointisi lähtee mielestäni aika epärealistisista oletuksista. Eihän se, että haluaa vierasta tarkoita sitä, etteikö voisi haluta omaansakin. Spekuloinnista tulee mielenkiintoisempi, kun oletetaan seuraavaa. Jos mies valitsisi yksittäistä panoa, hän valitsisi naisensa, koska tämä on kaikkein himottavin. Jos mies valitsee kahta panoa, niin hän ei kuitenkaan valitsisi vaimoaan molemmille kerroille, vaan ottaisi toiselle kerralle sen melkein yhtä haluttavan vieraan. Ei siis voi yleisesti sanoa, että vieras olisi vaimoa enemmän tai parempi. Vaimo siis voittaa kilpailun, mutta täpärästi toiseksi tullutkin erittäin mielellään palkitaan.
Ja jos onkin niin, että vieras todella on/olisi miehelle enemmän ja haluttavampi, niin asia ei muutu miksikään sillä, jos mies jättää halunsa ilmaisematta tai toteuttamatta. Ongelma ja harmi on olemassa joka tapauksessa. Ehkäpä se oma mies ei ole vaimolle kaikkein sopivin ja päinvastoin.
"No niin, nyt on siis sinun vuoro kertoa, olisiko se sietämätöntä että puolisosi haluaisi panna jonkun toisen kanssa?"
Ei olisi sietämätöntä. On luonnon laki, että nainen haluaa panna silloin tällöin vieraiden miesten kanssa. (Nuorempana toki luulin erheellisesti, että on olemassa hyvä joukko naisia, jotka haluavat seksiä vain rakkaussuhteessa.) Tärkeää kannaltani on kuitenkin se, että tuskin ottaisin vaimokseni naista, jonka kanssa fyysinen, seksuaalinen yhteys ei olisi ylittämätöntä luokkaa. Tällainen yhteys jättää olemattoman tilan mustasukkaisuudelle.
kirjoitus. Olet todellakin verbaalisesti lahjakas henkilö ja älykkyytesi on huippuluokkaa.
Olisipa kaltaisiasi enemmän.
Ja höpö höpö ! Äijähän on täysi hedoinisti. Näennäinen älykkyys ei tarkoita, että olisi kypsä ihmisenä. Tyyppi vaikuttaa selvältä tunnevammaiselta: Periaatteessa älykäs, mutta puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan ja tuntea empatiaa. Hitlerhän oli tällainen: Älykäs ja erittäin sanavalmis mies, mutta täysin empatiakyvytön. Mitä ihailtavaa tuollaisessa on ?
Epäilen, että tuskin äijä itsekään tosipaikan tullen on valmis elämään omien oppiensaa mukaan.
Nyt täällä joku fanittaa kapulakieltä käyttävää kommentoijaa. En nää tuossa mitään älykästä. Sen nään, että ihmiseltä puuttuu elämänkokemusta. On voinut pettää, mutta ei ole tullut petetyksi, ei ainakaan niin , että vaimo olisi ollut epävarma, valitseeko sittenkin sen toisen miehen. Jos kirjoitus on tarkoitettu joksikin ironiaksi, on se surkea yritys. Väittelijänäkään ei ole kummoinen.
suoranaista skeidaa. Mikäli et tosiaankaan ymmärrä ja sisäistä lukemaasi, niin eihän se sinua älykkäämmän ihmisen vika ole.
Otahan peili käyttöön.
Nuo kuvaamani asiat nyt vain ovat niitä tavallisia tapauksia. Etkö tiennyt?
Ollaan tultu lopputulokseen, ettei puolisot ole yhteensopivia keskenään, ainakaan seksuaalisesti. Se tarkoittaa, ettei sitä syvempää yhteyttä enää ole, eikä mitään syytäkään kokea henkistä yhteenkuuluvuutta. Eikö? Kun emotionaalinen vieraantuminen alkaa, ei ole enää estettä ulkopuolisiin suhteisiin.
Jos kerran hyväksyt että puolisosi viettää kiihkeitä hetkiä toistenkin kanssa, niin eihän ole enää mitään pettämistä! Elätte molemmat tietoisina siitä, että kummallakin on seksikumppanit. Ja hyvä että olet jo alun perin valinnut puolisosi niin, että teillä on yhteiset arvot. Kuten ennen vanhaan, avioliitto oli vain taloudellinen kysymys, ei siihen mitään rakkautta tarvittu (eikä muuten suositeltukaan), se haettiin rakastajilta ja rakastajattarilta..
Näin nykyaikana se vain tuntuu oudolta, ja vaatii aika ”kovan” luonteen. No, minä olen halunnut kokea myös rakkaussuhteen enkä ole pettynyt. Luulen että niin moni muukin.
Miksi muuten olet tällä palstalla etkä tuolla avoimen suhteen palstalla?
kommentoija on sen verran älykäs henkilö, että tuskin hänenkaltaistaan kukaan pettäisi.
En tosiaan usko, että kyseiseltä mieheltä puuttuisi elämänkokemusta, päinvastoin, hän ymmärtää ja sisäistää asioita enemmän kuin suurinosa ihmisistä tälläkin palstalla.
Kirjoittelija vaikuttaa kyllä lähinnä provoilijalta, joten älkää ottako häntä turhan vakavasti. Ja nuo kommentit "voi ihanaa miten älykäs sinä oletkaan" saattavat hyvinkin olla henkilön omia postauksia, joten jätetään ne omaan arvoonsa.
itse ole tällä palstalla ja mikä sinä kuvittelet olevasi määräilemään muita ihmisiä palstavalinnoissa?
Mistä teitä kehittymättömiä ihmisiä oikein tulee?
Kävi muuten mullakin ihan sama asia mielessä, että tyyppi vastailee itselleen. Heh heh !
kun tälle palstalle kirjoittaa joku keskivertoa älykkäämpi henkilö, on ainut vastaus, että kyseessä olisi provopostailija.
Vakavasti miettien, olen huolissani tuollaisesta yksinkertaisuudesta, mitä myöskin tyhmyydeksi nimitetään.
ajatusmaailma kertoo sinusta itsestäsi jotain.....
ihan vilpittömästi. Jos ketjun tematiikka on se että miehen on saatava pettää ja ao. nimimerkki puhuukin avoimesta liitosta, jossa pettämistä ei ole, niin eikö kysymys ole ihan looginen?
Miksi et muuten vastaa teeseihin?
Aloittaja puhuu uskottomuudesta eikä edes mainitse sanaa pettäminen. Samoin on palstan nimi Uskottomuus. Useimmiten, niin kuin tässäkin, kaksi eri sanaa tarkoittaa eri (hieman) asioita.
"Miksi muuten olet tällä palstalla etkä tuolla avoimen suhteen palstalla?"
Oletko varma, etten ole tuollakin palstalla? Täällä olen tietysti siksi, koska täällä voin keskustella kanssanne uskottomuuteen läheisesti liittyvistä asioista.
Esimerkkinä erityisen mielenkiintoisesta tilanteesta on se, kun nainen pettää, koska hän luontonsa mukaisesti haluaa vierasta mutta samanaikaisesti toivoo/edellyttää, että hänen vakikumppaninsa ei salli uskottomuutta. Tämä ei kuitenkaan varsinaises ti ole tämän ketjun teema.
kannatuksesta! En tiedä, onko teitä yksi vai useampia. Ainakin yksi lienee nainen, mikä on oikein kiva juttu.
Odottelin kiitoksissa, kunnes saadaan vähintään natsi-kortti esiin; homo-korttia ei taida tulla. No, jokainen pelaa niillä korteilla, jotka on käteen jaettu. :-D
Minusta tyhmyyttä on pikemmin se, että vastailee itselleen eri nimimerkeillä ja vieläpä niin läpinäkyvästi, että muutkin sen huomaavat.
Uskottomuus, mitä se on? Se voi olla vaikka sitä ettei usko, eli liittyy uskontoihin. Tai toisinpäin mitä on uskollisuus? Se voi olla monenlaista, kuten sotilaat vannovat uskollisuusvalan isänmaalle. Vihkivalassa on osa jossa luvataan tahtoa uskollisuutta.
Uskollisuus voisi olla sitä, että uskollisesti on toisen puolella, ajattelee hänen hyväänsä ja toimii niin kuin on luvannut. Pysyy toisen rinnalla eikä hylkää, vaikka olisikin paha paikka.
Siis jos molemmat puolisot ovat sopineet, että muita kumppaneita saa olla, mutta siitä huolimatta ei erota, se on uskollisuutta. Tätä ei täällä ole kiistänyt kukaan!
Kun on luvattu, ettei noita kumppaneita ole, niin silloin ei niitä ole. Se on myös uskollisuutta.
Pettäminen on sitä, että pettää toisen luottamuksen. Petos tunnetaan monessa laeissa. Täällä tämä on se keskeinen teema.
Kuten jo aiemmin sanoin, riippuu siitä kuinka läheinen ja emotionaalisesti sitoutuneet kumppanit ovat, se, kuinka tuo seksin jakaminen luontuu. Ongelma on siinä, ettei näistä asioista kyllin keskustella ja harvempi on tullut miettineeksi, mikä on oma suhtautuminen seksuaalisuuteen.
Puhun usein yleisellä tasolla eli siitä, mitä oikeasti tapahtuu. Toinen teema on, mitä voisi olla.
fiksuista kirjoituksistasi ja minä olen nainen.
Pidän älykkäistä miehistä, kuten sinusta.
"Mielestäni uskottomuuden raja menee siinä, mitä itse voisit tehdä puolisosi nähden ja mitä sallisit puolisosi tekevän itsesi nähden?"
Eihän se uskottomuuden raja tuossa voi mitenkään mennä.
Jos esimerkiksi mieheni nauttisi minun nähteni suunnattomasti seksistä toisen naisen kanssa ja sallisi sen mielellään myös minulle, eli hän katselisi, kun harrastan seksiä jonkun toisen kanssa, niin minusta se olisi paljon vakavampi ja kamalampi tilanne kuin jos mieheni olisi salaa harrastanut seksiä 2. naisen kanssa.
Ihmiset ovat erilaisia. En missään tapauksessa jatkaisi suhdetta, jossa mieheni edes haaveilisi esim. kolmenkimpasta ja haluaisi minut mukaan.
Onhan tuo aikamoisen selvää, että sama henkilö kirjoittaa ja fanittaa itseään. Mieti nyt rauhassa, mikä sinua vaivaa. No onhan ketjussa tullut selväksi totuus, että mies , joka pettää, ei hyväksy sitä mistään hinnasta vaimolleen. Vaimon pitää olla se hyvä nainen, sellainen jonka kanssa mies pettää ja jota hän pitää huonona naisena. Näin se lienee. Ikävä kyllä.
Tosi huvittavaa ! Tästä lähtien aina kun mä kirjoitan jonnekin palstalle jonkun mielipiteen, niin mäkin vastaan itselleni "Oi vitsi miten fantastisia ajatuksia sulla on ! Mä olen ihan häikäistynyt kun sä olet noin kauhean viisas! ". Kiitti vaan vinkistä !
Et ehkä ota huomioon, että mä ja "fanittajani" toki itse tiedämme totuuden: olette yksinkertaisesti väärässä luulossa, jotka luulette, että itselleni olen vastaillut. Se on karu tosiasia. Toisaalta näkemyksenne on ymmärrettävä sikäli, että ettehän te voi varmuudella tietää. Mäkään en tiedä on fanittajia useampi kuin yksi, mutta nämä fanittajat itse taas tietävät, onko heitä vain yksi vaiko ainakin kaksi. Pistäähän se naurattamaan. Missä suhteessa olisit valmis lyömään vetoa kantasi puolesta olettaen, että meillä olisi keino saada totuus sunkin varmaksi tiedoksi?
ihmettelen, että miksi nämä henkilöt täällä kuvittelevat heti jonkun olevan yksi ja sama henkilö, kun pitää jonkun kirjoituksista.
Onko nyt niin, ettei kyseiset syyttelijät osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi, saatika sitten sanojaan teoiksi?
Mielenkiintoinen pohdinnan aihe.
Ehkäpä siksi, että tuollainen fanittaminen ei oikein kuulu suomalaiseen käytökseen. Kun suomalainen pitää jonkun kirjoituksesta, hän usein vastaa tähän tyyliin. "Olipa fiksusti kirjoitettu. Olen ihan samaa mieltä, jne". Ei suomalainen yleensä rupea ylistämään ja nuoleskelemaan tyyliin: "Voi juku miten ylivertaisen fiksu sä olet. Mä olen ihan sanaton." Ei sorry vaan kuulosta kovin uskottavalta. Mutta 100 % varmastihan ei koskaan voi tietää, koska ainahan kahjoja maailmasta löytyy. Vetoa en siis menisi asiasta lyömään, puoleen tai toiseen. Jos ko. kirjoittajan fanittajat ovat aitoja (mitä kyllä epäilen juuri tämän liioitellun imartelun takia ja senkin vuoksi että kirjoitukset epäilyttävällä tavalla muistuttavat toisiaan) niin en voi muuta kuin ihmetellä. Itse en pidä kyseistä kirjoittajaa mitenkään ylivertaisen fiksuna, vaan pikemmin omissa fantasiamaailmoissaan elävänä, mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Jos joku fanittaa, niin fanittakoon. Silti tuollainen ylenmääräinen mielistely pistää epäilemään. Ellei se sitten ole hirtehismuumoria. Mutta jokainen tyylillään.
IHAN VARMA JUTTU ON ETTÄ KIRJOITTAJA FANITTAA ITTEÄÄN!!!
Joo, kyllä vähän siltä tuntuu koska ei tommonen hirvee mielistely tosiaankaan kuulu oikein suomalaiseen tyyliin. Varma ei tietenkään voi koskaan olla. Jos fanit on todellisia, niin ihmetyttää vaan, koska en mä ainakaan pidä tota tyyppiä minään niin hirveän älykkäänä. Ei ansaitse mun mielestä mitään kehuja. Paitsi voihan tää tietysti olla joku ihan huumorijuttukin.
epäile rauhassa. Kummallinen ajatusmaailma sulla on.
Seksi ei ole harrastus ollenkaan, vaikka siitä harhaanjohtavasti eräät siten puhuvat. Kumppanin kunnioitus lähtee sitoumuksesta haluun voida luottaa ja uskoa toisiinsa.
Jatka ja nauti siellä vessassa runkkaamisesta ja unelmoi varatuista omalla käden hellyydellä.
kirjoitus.
Ehkä joku kumppani kestää, mutta jos leikkii toisen naisen sydämellä, joka pahaa aavistamatta miehen matkaan lähtee. Nainen haluaa melkein aina suhteen. Ja toinen vaan seksiä hakee, kun pitää olla niin "kivaa". Toisen ihmisen arvostaminen ei tule mieleen? Melkoinen tuska vuosia voi olla toisella naisella.
Ja kuka haluaa aina suhteen?
Mitä tarkoitat?
Onko nyt kysymys eri sukupuolista?
Jos niin on mielestäsi, niin voitko oikeasti puhua kaikkien naisten rintaäänellä?
Miksi kuvittelet, että ihminen ei arvosta toista silloin kun harrastaa vain seksiä toisen kanssa?
Siinä taas yksi HEDONISTI!
Kykenisitkö millään ajattelemaan asioita hieman laajemmalla perskeptiivillä?
kykenen. Siksi on periaatteita ja normeja. Ja lupauksista on pidettävät kiinni, vaikka se hetken hurma tuntuisikin hyvältä. Eikai kukaan ikinä "pahaa" tekisikään, jos se ie tuntuisi hyvältä. Seuraamukset tulevat vasta sen jälkeen.
Kykenisitkö sinä pitämään lupauksesi? Tai olemaan rehellinen?
kuvastaa ihmisen henkistä kapasiteettia.
Varsipeilissä näät ihmisen, joka ottaa aseekseen kieliasun, kun ei muuta osaa.
Lehti:
Sadat suomalaiset palkkaavat yksityisetsiviä
Sunnuntai 7.3.2010 klo 10.18
Savon Sanomien haastatteleman yksityisetsivän työtehtävistä puolet koskee uskottomuusepäilyjä.
Etsivä seuraa kohdettaan herkeämättä. (KARI PEKONEN)
Yksityisetsivä Riitta Tanner on tehnyt noin kolmesataa uskottomuusselvitystä, kertoo Savon Sanomat. Suurin osa on ollut aiheellisia.
Etsivä kertoo lehdelle, että suurin osa käytännön työstä on odottamista. Parhaimpia varjostuspaikkoja ovat laivaristeilyt. Siellä kohde on helppo käräyttää, jos asiaan on aihetta.
Etsivän vakiovarusteisiin kuuluvat vaihtovaatteet, peruukit ja aurinkolasit. Niiden avulla kohdetta on helppo seurata huomaamatta.
Silmiä ei saa ummistaa hetkeksikään, vaikka kohde viipyisi vieraassa hytissä tai hotellihuoneessa tuntikausia.
Savon Sanomien mukaan Suomessa on noin 20 Suomen yksityisetsivä- ja lakitoimistoliittoon kuuluvaa yritystä.
Sellon surmassa vuoden vaihteessa menehtyneen Ibrahim Shkupollin entisen naisystävän sukulaiset palkkasivat naisen turvaksi yksityisetsivän aikoinaan. Pariskunta ei kuitenkaan päässyt irti toisistaan, ja lopulta mustasukkainen mies surmasi entisen naisystävänsä.
jos haluaa harrastaa vaan vapaata seksiä muitten kans niin ei pidä ruveta parisuhteeseen!!
Sinä olet harvinaisen itsekäs ja vielä puolustat petoksen tekemistä. Et näköjään pysty edes vaimoasi tyydyttämään, koska hän ei enää sulle anna. Yritä nyt etsiä itsellesi munia jostakin, vai onko ne vielä sun mammas käsilaukussa? Mieheksi, kun ei kaikki koskaan kasva.
Munaton mies, mikä munaton mies!!!
Minä olen aloittanut tämän ketjun ja olen nainen.
Et sitten kyennyt ottamaan kantaa aloitukseeni, vaan spekuloit omiasi.
Noh, kyllä sinäkin vielä ehkäpä kehityt ihmisenä ja näinollen, myös naisena.
olet taas nainen. Onhan niitä moraalittomia (munilla tarkoitetaan selkärankaa) naisia yhtä lailla kuin miehiä.
katri, oletko joutunut uskottomuuden uhriksi?
Pänniikö ja miksi asia sua niin kaivertaa?
joutunut, mutta liian moni on. Minua ärsyttää suunnattomasti hedonismi. Ja petolliset ihmiset!!!
ärsyttää mustavalkoiset ihmiset, jotka vailla omaa kokemuspohjaa asioista katsovat asiakseen tuomaroida toisia.
mulla kokemusta tarvitse olla asioista, jotka ovat väärin, että voin sanoa niiden olevan väärin. Rajat täytyy vetää. Täytyy olla asioita, mitkä ovat oikein ja mitkä väärin. Jos varastat, niin varastat, jos tapat jonkun, tapat, jonkun, jos teet aviorikoksen, teet aviorikoksen, jos valehtelet, niin valehtelet. Sama-asia ei voi yhtä aikaa olla totta ja valhetta!!
ei ole mikään ilo, vaikka se meitä älykkäämpiä naurattaakin.
tavalla sinä olet älykäs? Ei ole tullut missään vaiheessa esille. Ylemmyyden tunne ei ole älykkyyttä.
tiedoksesi, että käsitettä nimeltä aviorikos ei ole Suomen rikoslaissa.
Vetele sinä rajojasi ja elä niiden mukaan. Muut tekevät omat päätöksensä.
Ylimielisyys on kuvottavaa.
vain tietäisit, et hirveästi soittaisi poskeasi täällä.
Tiedoksesi, ettei taida olla valehtelun käsitettäkään Suomen rikoslaissa.
tiesin, että et osaisi sanoa. Mutta jotain ylimielistä piti vielä heittää, että sanot kuitenkin sen "viimeisin sanan".
jos valehtelua ei ole kielletty laissa, niin se ei ole väärin? Pitkää kaikki olla kirjoitettu lakiin? Ihmisen oma "järki" ei siinä sano mitään. Outoa.
Valehtelija esittää väärää tietoa. Miksi? Siksi, ettei halua kertoa totuutta jollekulle. Miksi? Siihen on lukemattomia ja taas lukemattomia syitä. Yleisempiä voi kuitenkin arvailla.
Itse olen varsinainen valheidenpaljastuskone.. tiedän tasan tarkkaan milloin joku valehtelee ja milloin ei. Yleensä keksin myös heti syyn hänen valehtelemiseensa, joten en ajattele asiaa enempää. Erittäin vaikeissa tapauksissa täytyy olla ovela, sillä parhaiten valheesta saa kiinni kysymyksiä esittämällä. Valehtelu on joskus pakollista, koska se on myös itsesuojelukeino, jolla voi vartioida omia rajojaan.
yleensä hätävarjekun liioittelua:
"Valehtelu on joskus pakollista, koska se on myös itsesuojelukeino, jolla voi vartioida omia rajojaan."
Tarkoittanet että jos valehtelemalla voi estää suuremman rikoksen tapahtumisen. Vai onko muitankin tilanteita? Missä tilanteissa toivot, että sulle valehdellaan?
.voi ihastua, rakastua, seksuaalisesti viehättyä toisesta ihmisestä. On vähän lapsellista ajatella ettei voisi, jos on naimisissa sen "oikean" kanssa. Siksi tarvitaan moraalia. Ja kyse on nimenomaan moraalista! Minä EN HALUA pettää puolisoani, siksi en anna "pikkusormen" viedä. En lähde flirttiin mukaan, en lähde lasilliselle, kahville ym. Teen tätä tietoisesti. Vaikka on useasti yritetty iskeä. Ja todella ihanatkin miehet. Koska, jos lähtee "peliin" mukaan jarruttelu on vaikeaa. Mutta se, että särkisin aviopuolisoni ja lasteni isän sydämen en kestäisi sitä. En halua tehdä toiselle ihmiselle sellaista. Sellaista panoa ei ole olemassakaan, jonka takia olisin valmis näkemään tuskan kumppanini silmissä. Ja jos ajattelisin, että en jää kiinni, niin en todellakaan halua kantaa sellaista valhetta mukanani. Minä uskon, että saisin sen niin monin verroin takaisin tässä elämässä. En ole valmis sellaiseen. Niin makaa kuin petaa.
Olet Emma niin oikeassa! Olen aivan samaa mieltä kanssasi.Hienoa.kiitos!
Miestäsi ei välttämättä paljon lämmitä, jos jätät panematta vierasta VAIN KOSKA se särkisi miehesi sydämen. Entä jos miehesi sydän särkyykin sen vuoksi, että haluat panna vierasta?
Aina joku, joka ei halua ymmärtää. No, 5 kg rautalankaa: en halua särkeä hänen sydäntään, koska rakastan, jumaloin ja ihailen häntä niin suuresti. Hän on paras ystäväni, loistava rakastaja ja erinomainen isä. Upeana miehenä, hän toki saa paljon ihailua upeilta naisilta. En minäkään siitä suutu, jos hän viehättyy toisesta sukupuolesta. Naiset ovat kauniita. Mutta, rakkaus ja kunnioitus toiseen saa meidät olemaan luottamuksen arvoisia. Ei avioliitossa tulisi enää olla kilpailutilannetta, eli minä vastaan muut naiset (tai mieheni vastaan muut miehet). Olen ylpeä, että "voitin" tuon miehen ja nyt me yhdessä rakennamme tätä liittoa.
Kiitos, mutta eihän tuossa vastauksessasi ollut rautalankamallin aineksia alkuunkaan. Se, että miehesi on sulle "paras", rakas yms. ja et halua särkeä hänen sydäntään millään tavoin on aiemmin kertomasi perusteella itsestäänselvyys. Fine. Sen kertominen ei tuo mitään lisää. Mielestäni oikeampi tapa vastata on kyniä, avata ja rikkoa tuo muna-kana-ongelma:
Kana: et pane vierasta, koska se särkisi miehesi sydämen.
Muna: miehesi sydän särkyisi, jos haluat panna vierasta.
Alkuun pääse vaikkapa miettimällä, pitääkö Muna paikkansa.
siitä että he saavat jakaa naisensa muiden miesten kanssa?
Niin, tuota on ihan hyvä kysyä miehiltä. Jostain kumman syystä miehille on paljon vaikeampaa hyväksyä että nainen on muiden kanssa yhdynnässä kuin naisille miesten vastaava toiminta. Eli muna pitää äärimäisen harvoin paikkansa!
En tiedä mutta tuntuu sitä, että jos mies sanoisi, että hänelle se on ihan sama, niin se on välinpitämättömyyttä.
Uskollinen voi olla myös ihan omasta tahdostaan (ja pitäisikin olla). Ajatus että oma seksuaalisuus pitäisi pirstoa erilliseksi alueekseen, on käynyt minulle yhä vieraammaksi. Johtuu siitä, että pyrin mahdollisemman suureen eheyteen ja olemaan kokonainen myös henkisesti. Uskollisuuteeni on sillä tavoin riippumaton esim. miehen käyttäytymisestä.
Samoin se yksinkertaistaa elämää, kun sanomisiaan ei tarvitse kontrolloida (salailun ja valehtelemisien takia) ja jatkuvasti seksualisoida, vaan voi keskittyä asiaan ja elämään itseensä. Voi elää täysillä kun ei tarvitse miettiä missä roolissa milloinkin pitäisi olla. Pirstaloituneisuus on yksi aikamme suuri ongelma, harva sitä kestää reagoimatta joten ongelmaisesti.
Ei pidä muna paikkaansa. Mieheni tietää, että vastakkainen sukupuoli kiehtoo aina. Ei naimisiin meno sitä sammuta. Alussa kirjoitin siitä, että en anna "pikkusormen" viedä, joten en myöskään anna ajatusten lähteä fantasioimaan mielessäni jostain "naapurin Karista". Uskollisuus on tahdon asia. Mieheni on iloinen siitä, että hän voi tosiaan luottaa minuun!
"Uskollisuuteeni on sillä tavoin riippumaton esim. miehen käyttäytymisestä."
Niin, miksihän Emma_ vaikuttaa ajattelevan toisin: "Sellaista panoa ei ole olemassakaan, jonka takia olisin valmis näkemään tuskan kumppanini silmissä"? Tämä ei kuvasta riippumattomuutta kumppanin käyttäytymisestä.
Uskollisuus, joka on itseohjautuvaa ja kumppanista riippumatonta, on jotain aivan muuta kuin uskollisuus, joka ei ole itseohjautuvaa vaan on kumppanista riippuvaa. Tämän eron pohdintaa toivoin.
Valitettavasi Emma_ ei tähän vielä allakaan oikein tarttunut.
miehesi sydän ei säry, kun kerrot että haluat panna vierasta vaan vasta jos toteutat halusi ja tosiasiallisesti panet. Tässä tilanteessa mielenkiintoinen kysymys on, minkä eron miehesi oikeastaan näkee noilla kahdella asialla. Halusi vieraaseen jo kertoo sen, miten suhtaudut (=mitä tunnet) mieheesi ja muihin miehiin; halun toteuttaminen ei lisää siihen mitään. Se mitä halusi toteuttaminen tuo lisää, on todennäköisesti nautintoa miehesi rakkaalle eli sulle (ja sille vieraalle). Mikä on se sydäntä särkevä kielteinen asia miehesi kannalta katsoen, jonka halusi toteuttaminen luultavasti/mahdollisesti tuo?
En ymmärrä mikä näin yksinkertaisessa asiassa on epäselvää. Tietenkin nimenomaan se teko (paneminen) loukkaisi miestäni sydäntä särkevästi. Mutta aina voi käydä niin, että joku esim. työpaikalla rupeaa viehättämään. Niin silloin, kun huomaan tämän asian, teen sille jotakin. Esim. jos ennen pitkiä kesälomia työtoverit halaavat toisiaan, kättelen tätä miestä asiallisesti. Idea on se, että ei anna viehätyksen viedä. Asialle voi tehdä jotain ennen kuin siitä tulee todella loukkaavaa. Ei siis lähde myöskään mielikuvituksen tasolla fantasioimaan. Eihän se nyt mitenkään mukavalta tunnu, jos puoliso viehättyy jostain toisesta, mutta ei se kenenkään sydäntä särje (ei minunkaan mieheni sydäntä). Sydämen särkee petos.
Päinvastoin minun kunnioitukseni on noussut miestäni kohtaan. Yksi hänen työtovereistaan oli, sanoisinko ihan "rakastunut" mieheeni. Piiritys oli hyvin selvää, jopa mieheni työtoverit vähän kiusottelivat asiasta. Tuommoinen on hyvin imartelevaa miehelle (ja naiselle), kun joku piirittää. Siinä on tosiaan helppo lähteä "mukaan". Mieheni kertoi minulle asiasta. Minä olin erittäin ylpeä miehestäni, koska hän osasi hoitaa sen niin tyylikkäästi kotiin. Mieheni käyttäytyi asiallisesti loppuun asti. Ei mennyt yhtään mukaan ja nainen huomasi lopulta, että tämä mies ei ole vietävissä (joitain miehiä tosiaan viedään kuin pässiä narussa). Se jos mikä on MIEHEKÄSTÄ. Se, että ei ole viettiensä vietävissä vaatii tosimiestä (tosinaista).
Tämä uskollisuuteni ei ole kumppanista riippuvaa. Olisin naimisissa kenen kanssa hyvänsä, en haluaisi tehdä petosta. Vaikka mieheni pettäisi minua, en silti haluaisi pettää häntä. Jokainen, kun on vastuussa vain niistä omista teoistaan. Omia pahoja tekoja, kun ei voi perustella toisten pahoilla teoilla. Valinta on aina sinun.
"Sydämen särkee petos."
Ei ei. Tässähän on mielenkiintoista tarkastella nimenomaan sellaista tilannetta, jossa harmi tai sydämen särkyminen ei aiheudu valehtelusta. Siksi siis oletamme, että uskottomuus on aivan avointa, siitä kerrotaan puolisolle etukäteen tai heti jälkikäteen ilman mitään salailua tms. Silloin sydäntä ei tietenkään särje petos. Ja kysymys siis on: Mikä sen särkee??
Kerro sinä, mikä särkee sinun sydämesi?
Jos minun kumppanini kertoisi minulle, että hän on nyt muuttanut mielensä ja haluaa vapaan suhteen. Kokisin silti tulleeni petetyksi ja sydämeni särkyisi, koska solmiessamme liittomme, sovimme uskollisuudesta elämämme loppuun asti.
sinä moraalisi takia ole uskollinen, vaan sen takia, ettet halua pettää. Pettäjistä suurin osa on ennen uskottomuuttaan jumaloinut omaa moraaliaan, hyvyyttään, laupeuttaan, uskollisuuttaan ja kaikkea hienoa. Sekä halveksinut vastaavasti toisten huonoa moraalia, selkärangattomuutta, kevytkenkäisyyttä, yms.
Uskottomuutta painotetaan tai uskottomaksi leimataan muutenkin aivan turhaan. Jos ihmisellä on satoja seksisuhteita liiton aikana, hän on seksiriippuvainen, ei niinkään toivottoman uskoton. Yleensä ihmisellä on yksi tai kaksi syrjähyppyä koko elämänsä aikana. On kohtuutonta väittää häntä uskottomaksi, jos hänen uskottomuutensa on promillen luokkaa siitä ajasta, jonka liittoa on kestänyt.
Minusta taas miehen sydämen särkisi parhaiten tieto, että vaimo haluaa toista, vaikkei hän toteuttaisikaan sitä. Siis siinä tapauksessa, jos mies rakastaisi naista, joka on harvinaista ;). Tai ainakin harvinaisempaa kuin se, että vain miehen itsetunto romahtaa vaimonsa uskottomuuden johdosta, eikä sellaista kukaan nainen kestä katsoa. Miehen itsetunto on osiltaan hieman erilainen kuin naisen. Se voi romahtaa varsin mallikkaasti vaimon uskottomuuden myötä siitäkin huolimatta, että mies olisi itse ollut uskoton. Miehen itsetunto ja jopa tunteet saattaakin sijaita hänen housujensa alla.. Naisella ei, nainen on kokonaisvaltaisempi ja monimutkaisempi olento...
Minusta vääriä tekoja ei tarvitse hyväksyä, vai olemmeko me suvaitsevaisuudessamme niin pitkällä, että mikään ei ole enää väärin - paitsi se, että tuomitsee jonkun teon vääräksi. Sehän on tietysti suvaitsevattomuutta, koska kaikki on sallittua. Muslimeja kyllä ymmärretään, koska sehän kuuluu heidän kulttuuriin. Mutta sitten jos Maija Meikäläinen ilmoittaa, että uskottomuus on väärin, eikä halua itse sitä tehdä, niin nousee kauhea “haloo”. Miksi minä en oikeasti voisi olla uskollinen? Miksi en voisi noudattaa omantuntoni ääntä lopun ikääni?
Haluan korostaa, että ihmisarvo ei ole teoista kiinni. En koe olevani arvokkaampi ihminen kuin joku sellainen, jonka arvomaailma eroaa vahvasti omastani. Jos jonkun mielestä uskottomuus on hyväksyttävää, tottakai koen, että hän on väärässä. En kai muuten olisi eri mieltä! Varmasti on tilanteita, mitkä voivat “ajaa” enemmän tai vähemmän uskottomuuteen. Mutta se ei poista sitä, että se on edelleen väärin. Kysymys on moraalikäsityksestä, mitä minä pidän oikeana tai vääränä. Minusta hyvien arvojen puolesta tulee ja saa taistella.
Sellaiselle linjalle lähteminen, “että et voi sanoa noin”, “koska ethän tiedä, vaikka saisit aivokasvaimen ja persoonallisuutesi muuttuisi ja sitä myötä arvosi”, on minusta ärsyttävää. Kyllä minä voin sanoa, että en ikinä olisi uskoton. Kyllä minä voin sanoa, että tulen varmasti töihin huomenna (vaikka voisihan päälleni ajaa auto ym.). Ihminen tekee valintoja joka päivä. Olemme myös yksin vastuussa valinnoistamme. “Lieventävät asianhaarat” eivät poista tekojen vääryyttä.
mieltä! Tottakai saa, mutta jos olet eri mieltä muiden kanssa, sitä ei haluta hyväksyä. On ärsyttävää, "maalailla piruja" seinille kertomalla, että et voi sano noin tai näin, koska jos jos ja jos. Ei kannata mennä naimisiin. Ei kannata ottaa projekteja vastaan, koska siinä luvataan saada ne valmiiksi. Älä lupaa lapsillesi ikinä mitään, koska ethän taas voi tietää. SIIS koskaan elämässä ei voi luvata kenelläkään mitään, koska jos jos ja jos. Kannattaako uloskaan enää mennä, koska jos vaikka kuolen onnettomuudessa, tai minut puukotetaan. Toisaalta koti onkin maailman vaarallisin paikka, joten voiko sielläkään olla.
Minä olen sitä mieltä, että uskottomuus on aina väärin, vaikka siinä olisi ne kymmenen jossia!
kohtuutonta, jos on ollut uskoton. Ei se ole leimaamista, vaan tosiasia. Uskoton on itse valinnut uskottomuuden ja sen valinnan kanssa on elettävä loppuelämä.
Jokainen voi ihan vapaasti olla sitä mieltä, että uskottomuus on väärin, mutta vain OMALTA kohdaltaan. Jos kumppanisi mielestäni uskottomuus ei ole väärin, sinun täytyy hyväksyä se, vaikket uskottomuutta omalta kohdaltasi hyväksyisikään. Ellet voi mitenkään päin hyväksyä kumppanisi uskottomuutta, pitää erota, se on ainoa mahdollisuus. Mutta eron syy ei ole uskottomuus vaan se, ettet pääse sen yli.
Ja jos vaikka puolisosi olisi uskoton, vaikka se myös hänen mielestään olisi väärin, niin mitä käytännön merkitystä lopultakaan on sillä onko jokin teko oikein vai väärin? Mielestäni ei mitään. Aina täytyy miettiä kokonaisuutta, sitä mikä suhteessa on hyvää ja pystyykö itse pääsemään ongelman yli.
entäs jos se puoliso jää sille tielleen
ei harrastakaan seksiä kanssasi enää
ei hellittele vaan haukkuu
on aina pois kotoa
olet siellä lasten kanssa ja silität paitaa
odotat että saisit jonkun selityksen tai että joku avaisi oven ja päästäisi sinutkin vapauteen
öisin kuulet kellon tikittävän, aika kuluu
sinä olet yksin vaikka sormessasi on sormus
sinulle luvattiin jotain kauan aikaa sitten
se joka lupasi on jo toinen ihminen
uskoit, toivoit rakastit luotit
korppikotka korjasi kaiken hauskan
mitäpä siitä
Sitten täytyy tehdä alussa selväksi, että tämä on sitten vapaasuhde!
Molemmilla mahdollisuus halutessaan tehdä niin!
Ihmiset muuttuvat ja joskus aikoinaan se niin kiihkeä kumppani saattaa muuttua aivan erillaiseksi ihmiseksi, joka ei esimerkiksi tyydytä enää puolison seksuaalisia tarpeita.
Silloin ainut vakavasti harkittu vaihtoehto on hakea seksuaalinen tyydytys muualta.
Eli lisäys edelliseen, jos haluaa saada on pakko antaa.
Olkoon se tämän aurinkoisen päivän mietelause.
paras kirjoitus tällä palstalla aikoihin.
Mitäs jos sinä vaikka eläisit oman elämäsi sinkkuna tai AVOIMESSA suhteessa, niin ei tarttis ihmetellä muitten ihmisten arvomaailmaa, ja sillonhan sinä itse tekisit niin, kun ite haluaisit, ja olisit vielä reilu kanssaihmisiäsi kohtaan.
on ihmisten hyväksyä se tosiasia ettei kaikki olekkaan samaa mieltä kun itse on.
Vaikeinta on antaa toisen tehdä ne ihan omat päätelmät miten paljon omalta elämältään haluaa saada ja ottaa. Kyllä ihmisen täytyy elää ihan itsekkääst omia tarpeitaan tyydyttäen eikä voi vain miettiä miten voisi silottaa sen rakkaan puolisona polkua.
Jos täällä joku sanoo eriävän mielipiteen hänet leimataan tyhmäksi vaikka mielipiteellä ei ihan oikeasti ole tyhmyyden tai viisauden kanssa paljoakaan tekemistä. Ihminen vaan tuntee itsensä erityisen viisaaksi nimittäessään toista mieltä olevaa tyhmäksi.
Toisaalta jos joku ylistää toisen kirjotustyyliä hänen on pakko olla ihan erikoisen tyhmä.
Avioliittolupaushan on vain lupaus tahdosta. Ei siis edes mitään näkyvää ja konkreettista. Haluta voi aika paljon eriasioita ja silti se ei päälle aina näy. Onkohan monikin lisänännyt siihen vihkikaavaan ihan omiakin lupauksia?
Kannattaisi etukäteen ihan kahden tulevan puolisonsa kanssa käydä läpi lupaukset ja kirjata muistiin kahtena kappaleena mistä sovitaan. Vaikka lupaan ja vannon etten katso himoiten muihin miehiin tai naisiin.
Tai lupaan ja vannon harrastavani seksiä aviopuolisoni kanssa 3 kertaa viikossa oli haluni mikä hyvänsä sillä viikolla.
Varmasti kuulostaa tyhmältä mutta silti luvata haluta raastaa ei ole kovinkaan isosti luvattu kun voin uskoa että kaikki haluaa rakastaa ja silti monet epäonnistuu toteutuksessa.
Luvatkaa ihan näkyviä tekoja Esim puolisolle aamukahvit joka aamu tai silittää se paita aina pyykkipäivän jälkeen. Mieskin voi luvata vaimolle pitää auton ajokunnossa ja tankin täynnä bensaa.
Lupaus huolehtia toisen elintasosta on iso asia ja kannattavampi myös kun miettiä päänsä puhki onko puoliso todella pystynyt pitämään ajatuksensa kurissa. Sanotaan että tilaisuus tekee varkaan ja toisen ajatuksien vahtiminen antaa tilaisuuden valehdella ajattelevansa himoiten vain puolisoaan ja liikaa tilaa epäilyille.
Jankutinkohan nyt riittävästi että saatte miettiä olenko riittävän viisas näinkin korkeatasoiselle palstalle edes kirjoittamaan?