Petin vaimoani törkeästi ja laskelmoidusti (syystä, jota en itsekään ymmärrä miksi,miksi.. ) ..
asia tuli julki ja aukasi myös omat silmäni. En tehnyt mitään, kun olin jotenkin tyytymätön arkeen ja parisuhteeseen. hain itselle jotakin näistä seikkailuista ja itsekkäästi kaadoin lopulta koko paskan vaimon niskaan.
Nyt pelkään eroa.. olen yrittänyt puhua asiasta parisuhdeterapeutilla. Puhuminen ei onnistu, koska valehtelin käyneeni huorissa, alan ammattilaisten käsittelyssä, vaikka oikeasti nussin työkaveria.. en osaa vastata kysymyksiin ym, ja tämä puhumattomuus ajaa suhteemme karille. En uskalla enää kertoa totuutta, koska asiaa puidaan jo terapeutillakin niillä totuuksilla, jotka olen valehdellut. Uskaltaisinko kertoa totuuden? Onko kokemuksia? vaimo ei varmasti katsele suopeasti, että olisin valehdellut vielä lisää. Pelkään myös, että totuus tulee julki jostain muualta ja sitten.. se on varmasti loppu.
asia tuli julki ja aukasi myös omat silmäni. En tehnyt mitään, kun olin jotenkin tyytymätön arkeen ja parisuhteeseen. hain itselle jotakin näistä seikkailuista ja itsekkäästi kaadoin lopulta koko paskan vaimon niskaan.
Nyt pelkään eroa.. olen yrittänyt puhua asiasta parisuhdeterapeutilla. Puhuminen ei onnistu, koska valehtelin käyneeni huorissa, alan ammattilaisten käsittelyssä, vaikka oikeasti nussin työkaveria.. en osaa vastata kysymyksiin ym, ja tämä puhumattomuus ajaa suhteemme karille. En uskalla enää kertoa totuutta, koska asiaa puidaan jo terapeutillakin niillä totuuksilla, jotka olen valehdellut. Uskaltaisinko kertoa totuuden? Onko kokemuksia? vaimo ei varmasti katsele suopeasti, että olisin valehdellut vielä lisää. Pelkään myös, että totuus tulee julki jostain muualta ja sitten.. se on varmasti loppu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mieheni petti minua törkeästi ystävämme kanssa kuukausia ja kun asia tuli julki valheet vain jatkuivat. Halveksin häntä eniten juuri niiden valheiden takia huomattavasti enemmän kuin tekojen takia. Kiinni jäämisen jälkeen päätimme kuitenkin yrittää ja yhdessä sovimme, että nyt ollaan rehellisiä ja jos ei halua kertoa niin valehtelun sijaan sanoo sen. Vähitellen valheet alkoivat paljastua sieltä ja täältä. Olisin todella kunnioittanut häntä paljon enemmän jos hän olisi ottanut suoraselkäisesti vastuun teoistaan rehellisesti eikä kiemurrellen ja lisää valehdellen omaksi parhaakseen. Minun olisi ollut huomattavasti helpompi antaa anteeksi ja unohtaa kun ei olisi tullut niitä uusia ja uusia valheita.
Neuvoni on: Ole rehellinen kun vielä voit! On paljon parempi, että itse kerrot valehdelleesi kuin, että sen kertoo vaimollesi joku muu ja sinä joudut selittelijäksi ja puolustat itseäsi todennäköisesti raivoamalla ja vaimoasi syytellen asioittesi tonkimisesta. Vaimosi yrittää rakentaa nyt epätoivoisesti luottamuksen siltaa välillenne auta häntä rakentamalla sitä omalta puoleltasi häntä kohti.
Todista vaimollesi olevasi tästä eteenpäin sanojesi mittainen mies ja luottamuksen arvoinen. Älä enää valehtele. Vaimosi varmasti haluaa rehellisen ja luotettavan miehen. Ole hänelle se!
EROTA vaimostasi pettämällä todistit sen. Anna vaimosi mennä. Älä aikuinen mies itke perään.
Sulle itsellesi tulee paljon helpompi elämä kun kerrot totuuden. Siitä se lähtee. Muuten sä joudut elämään valheiden verkossa ja häpeämään itseäsi koko loppuelämän. Suoraselkäisyys kunniaan.
Mitä täällä itkeminen enää auttaa? Tehty mikä tehty,valehtele vaan lisää kun kerran oot sille tielle lähteny.
Totuuden kertomisesta ei tossa vaiheessa ole enää mitään hyötyä, ammut vaan omaan jalkaan.
Menneet on menneitä eikä tehtyä saa tekemättömäksi - vanha sanonta mut niin tosi.
Eiköhän menneiden märehtimisen sijaan olisi syytä keskittyä tulevaan. Jos kerrot totuuden, niin sitä tullaan hieromaan sun naamaasi vuosia eteenpäin.
Totuudella on paha tapa tulla julki. Vaikka kahden vuoden päästä. Kun kaikki on "hyvin". Joo, tosi hyvin onkin sitten kun vaimollesi selviää, että on pettämisen lisäksi elänyt valheessa myös sitä seuranneet vuodet.
Naamallesi saat kaiken. Ilman epäilyjä. Miten voit edes kuvitella, että terapeutti ja vaimosi sanoisivat, että "kiva kun kerroit....lopulta, ei tässä sitten mitään...kaikki hienosti". Naamallesi todellakin saat. Ja aivan omaa syytäsi. Silti samalla annat itsellesi, vaimollesi, teidän parisuhteelle mahdollisuuden oikeasti avoimeen ja rehelliseen ihmissuhteeseen. Nyt viet sen, eikä vaimosi taaskaan tiedä miten hänen elämäänsä ohjailee joku muu kuin hän itse. Vaimollasi on oikeus itse päättää, kestääkö totuuden, pystyykö elämään sen kanssa. Ja jos ei pysty, et sinä voi sitä muuksi muuttaa. On myös mahdollista, että hän pystyy.
Mun mies valehteli. Silmät, korvat täynnä. Melkein vuoden. Sitten otti itseään niskasta kiinni. Seurauksena lähti erohakemus, olin varma, että tämä oli nyt tässä. Vaan ei ollut. Hieman kun sai ajatella, miettiä ja koota ajatuksiaan, niin aloin jollain kummalla tavalla luottaa mieheeni. Joku minussa oli kertonut itselleni, että mies salailee. Vaikka uskottelin toista. Se hiersi, esti eteenpäinmenon.
Meillä totuus, lopulta, oli ensimmäinen askel kohti uutta ja parempaa elämää. Toisenlaisiakin kantoja on. Tiedän. Minulle totuuden kertominen osoitti kunnoitusta minua kohtaan ja todellista tahtoa saada meille rehellinen suhde ja elämä. Kaikki eivät kuitenkaan ajattele näin.
Jos kerrot, käy vaikka ekaksi yksin teidän terapeutilla miettimässä asiaa. Kerro hänelle. Hän tuntee paremmin vaimosi kuin minä:) ja osaa neuvoa ja auttaa miettimään, miten edetä. Älä vain puuskauta kaikkea vaimollesi miettimättä ja valmistautumatta. Jatkon kannalta ratkaisee tosi paljon, miten kerrot totuuden, miten olet itse siinä tilanteessa, miten otat kaiken vastaan.