Nuorempi täyttää kesäkuussa 18 v. Olen hankkinut jo oman asunnon ja tyttö on sitä mieltä, ottä olen hänet hylkäämässä. Eikö tuon ikäinen - liki aikuinen jo ala ymmärtää, että "isilläkin" on vihdoin oikeus omaan elämään? Luultavasti hän aikanaan ymmärtää, mutta se on vasta sitten. Sitä ennenkö joudun vaan kantamaan huonoa omatuntoa?
18-vuotias "lapsi ei päästä irti
Isukki53
24
1893
Vastaukset
- Täysi-ikäisten äiti
18-vuotias ei ole vielä läheskään aikuinen ja ymmärrän hyvin, että hänestä tuntuu, että olet hänet hylkäämässä ja niinhän sinä oletkin. Eli heti kun täysi-ikäisyys tulee niin ulos vaan.
Minun mielestäni nuoren tulisi saada asua vanhempiensa/vanhempansa kanssa ainakin siihen asti, että toisen asteen koulu on käyty loppuun. Sanoisin, että olisi parempi, että et lähettäisi selvästi kasvuvaiheessa olevaa nuorta vielä minnekään vaan odottaist kunnes hän pääsee ylioppilaaksi/ valmistuu amiksesta.
Mikä oikeus sinulla on "omaan elämään"? Ei sen kummemmin kuin ennenkään. Jos sinulla on lapsi niin olet aina hänen vanhempansa. Olet todella itsekäs ja huonon omatuntosi ansainnut.
Omat lapseni ovat jo melkein kaikki muuttaneet pois, nuorinkin jo toinen jalka menossa oven raossa. Kyllä nuoret muuttavat kun ovat valmiita.- nyt insinööri
samaa mieltä ei 18 vuotiasta heitetä noin vain ulos, jos koulutus kesken, ettei ole mitään eväitä maailmaan. Ei ole kivaa aloittaa omaa elämää velalla ja sossun luukulla kerjäten.
Ite en saanut kottoa muutakun 100m etumatkaa, faija alkoholisti ja mutsi mielenterveysvammanen. - aina äiti lapsilleen
Kyllä sinä ehdit sitä omaakin elämää elää myöhemminkin ja mikäs lapsenvahti sinun nytkään tarttee isolle muksulle olla? Tuskin 24 tuntia päivässä hänen kanssaan vietät? Annahan lapsen kasvaa siinä rauhassa aikuiseksi ja käydä koulunsa loppuun.. Lähtee siitä kuitenkin lähivuosina opiskelemaan ja sitten tuskin näet enää häntä paljon..
Oma kuopukseni on nyt autokoulussa ja täyttää kohta 18v ja vielä vuoden "saan" häntä pitää luonani, ennenkuin lähtee toiselle paikkakunnalle jatko-opiskeluihin..
Nauttisit vielä tyttäresi seurasta..tahtoo nuo "kossit" muuten tuppautua hylätyn tytön lohduttajiksi.. :) kun muutin pois, koska syntymäpäivänäni (!) kaiken juhlinnan seassa tuli oma "isini" ja sanoi vaan viileästi että "kun olet tarpeeksi vanha (eli 18v) niin lähdet kämpästä ulos, mä en mitään täysikäisiä kakaroita elätä ja paasaa!"
Sillon tuli mieleen että lähden samantien, en halunnut antaa sitä iloa että saisi minut ulos heitettyä!!!
nyt 24v eikä päivääkään kaduta.
Mukavaa kuulla että toisilla noin läheinen suhde omaan isään, mutta silti tärkeää että oppii toimimaan ja elämään omillaan!
- ytkoru
Minulla on juuri samanikäinen poika ja jo täysi-ikäinen tytär. Vanhin muutti pois ennen kuin täytti 18, mutta oli kuitenkin usein kotona ja olimme paljon tekemisissä. Nyt hän on jo ulkomailla ja on viihtynyt hyvin. Kun nuori on valmis itsenäistymään, niin vasta sitten on sen aika. Poika suunnittelee kotoa muuttamista vasta lukion jälkeen ja se on minusta hyvä asia.
Ei 18v kasva yhdessä yössä aikuiseksi. On tärkeää, ettei isä tavallaan hylkää, vaan elää rinnalla niin kaun kuin tarvitaan. Jos sitten tilanne on edelleen sama kun nuori on reilusti yli 20, niin isäkin voisi ottaa irtiottoa.
En tiedä, että miten et voi elää omaa elämää. Minä ainakin elän täysillä, sillä pojalla on paljon kavereita, harrastuksia ja opiskelua. Ei minun tarvitse olla häntä kaiken aikaa valvomassa, mutta kunhan olen kuulolla. - Been there
jättämässä vaimosi sekä lapsesi, koska sinulla on oikeus omaan elämään? 18-vuotias on lapsi, joka pitää äitinsä puolta etkä voi sitä taistelua voittaa. Luultavasti hän pitää sinua paskana jätkänä lopun elämäänsä.
- AP..
Ei siis kyse on siitä, että minä olen kotoa pois muuttamassa nyt, kun nuorempi on täyttämässä 18 vuotta. Tyttö jää siis kotiin äitinsä kanssa asumaan. Olen eroa siirtänyt niin kauan, että lapset ovat täysi-ikäisiä. Itselleni olen jo hankkinut asunnon 2 km päästä kotoa ja siellä varmaan usein käyn; ei riitoja.
Tyttö vaan sanoo, että olen hänet hylkäämässä, kun muutan ja se vähän minuun(kin) sattuu. Mutta ei kait tässä enää hylkäämisestä kyse ole, vaan mielestäni taidolla tehdystä erosta? - motherforone
AP.. kirjoitti:
Ei siis kyse on siitä, että minä olen kotoa pois muuttamassa nyt, kun nuorempi on täyttämässä 18 vuotta. Tyttö jää siis kotiin äitinsä kanssa asumaan. Olen eroa siirtänyt niin kauan, että lapset ovat täysi-ikäisiä. Itselleni olen jo hankkinut asunnon 2 km päästä kotoa ja siellä varmaan usein käyn; ei riitoja.
Tyttö vaan sanoo, että olen hänet hylkäämässä, kun muutan ja se vähän minuun(kin) sattuu. Mutta ei kait tässä enää hylkäämisestä kyse ole, vaan mielestäni taidolla tehdystä erosta?vastauksia sait tuossa edellä valtaosin! Itse tulkitsin tuon aloituksesi siten, että aikuisten oikeasti ja toden teolla olet paneutunut tähän asiaan - että ero tulisi vasta sitten, kun lapset ovat jo aikuisia. Hienosti ajateltu - koska harvemmin kenenkään 5- tai 10-vuotiaan isä jää odottelemaan vuosikausiksi tai edes kysyy, miltä lapsesta tuntuu se, että hän muuttaa pois.
Totta tosiaan, tytär saa jäädä siis vanhaan kotiin ja sinä olet melkein "näköetäisyydellä"... Olisiko sitten ollut parempi, että olisitte eronneet äitinsä kanssa vaikkapa 10 vuotta sitten ja tyttö joutunut muuttamaan vanhasta kodistaan 300 km:n päähän? Kysypä tätä tytöltäsi - jospa saisi vähän perspektiiviä asiaan? Jostain kumman syystä on todella takertuvainen..? Mikä on äitinsä suhtautuminen asiaan?
Oma tyttäreni on 17-vuotias, erosimme isänsä kanssa vuosi sitten. Asumme noin 20 km etäisyydellä toisistamme, tyttö näkee isäänsä vähintään kerran viikossa ja soittelevat siinä välillä. Mitään ongelmaa ei ole ollut, ei kitinää hylkäämisestä... Tyttö on tuumannut, että mukava nähdä kaksi hymyilevää vanhempaa niiden kahden "yhdessä tahkonneen" hapannaaman sijaan. Ja sekin on kuulemma kivaa, että voimme erosta huolimatta istua saman ruokapöydän ääressä täydessä sovussa, kun isänsä meillä vierailee. Muutto uuteen paikkaankin sujui kitkattomasti: kaverit ovat täällä lähempä ja lukio on sama kuin olisi ollut vanhassa kodissa asuessa. - AP..
motherforone kirjoitti:
vastauksia sait tuossa edellä valtaosin! Itse tulkitsin tuon aloituksesi siten, että aikuisten oikeasti ja toden teolla olet paneutunut tähän asiaan - että ero tulisi vasta sitten, kun lapset ovat jo aikuisia. Hienosti ajateltu - koska harvemmin kenenkään 5- tai 10-vuotiaan isä jää odottelemaan vuosikausiksi tai edes kysyy, miltä lapsesta tuntuu se, että hän muuttaa pois.
Totta tosiaan, tytär saa jäädä siis vanhaan kotiin ja sinä olet melkein "näköetäisyydellä"... Olisiko sitten ollut parempi, että olisitte eronneet äitinsä kanssa vaikkapa 10 vuotta sitten ja tyttö joutunut muuttamaan vanhasta kodistaan 300 km:n päähän? Kysypä tätä tytöltäsi - jospa saisi vähän perspektiiviä asiaan? Jostain kumman syystä on todella takertuvainen..? Mikä on äitinsä suhtautuminen asiaan?
Oma tyttäreni on 17-vuotias, erosimme isänsä kanssa vuosi sitten. Asumme noin 20 km etäisyydellä toisistamme, tyttö näkee isäänsä vähintään kerran viikossa ja soittelevat siinä välillä. Mitään ongelmaa ei ole ollut, ei kitinää hylkäämisestä... Tyttö on tuumannut, että mukava nähdä kaksi hymyilevää vanhempaa niiden kahden "yhdessä tahkonneen" hapannaaman sijaan. Ja sekin on kuulemma kivaa, että voimme erosta huolimatta istua saman ruokapöydän ääressä täydessä sovussa, kun isänsä meillä vierailee. Muutto uuteen paikkaankin sujui kitkattomasti: kaverit ovat täällä lähempä ja lukio on sama kuin olisi ollut vanhassa kodissa asuessa.Vaimoni on henkeen ja vereen vastaan eroa. Hänen mielestään ongelmia ei ole. Ei meillä mitään pakottavaa: viina, kolmas pyörä, väkivalta, olekaan. Muuten vaan liitossa olo mua ahdistanut jo hyvin kauan.
Noh, syy mun pahoinvointiin on lähtenyt vaimoni pitkäaikaisesta haluttomuudesta ja siitä seuranneesta jatkuvasta kireydestä liitossamme. Eli olen sitä mieltä, että kun lapset pääsevät aikuisen ikään, niin me vanhemmat voimme valita vapaasti elämällemme uuden, toivottavasti mielekkäämmän tavan elää.
Olen nähnyt liian paljon pareja, jotka riitelevät viimeiset vuosikymmenet. Esim. appi huusi anopille viimeimsen kerran ollessaan ympäriinsä letkuissa teholla, juuri ennen kuolemaansa. - Aina äiti lapsilleen
AP.. kirjoitti:
Ei siis kyse on siitä, että minä olen kotoa pois muuttamassa nyt, kun nuorempi on täyttämässä 18 vuotta. Tyttö jää siis kotiin äitinsä kanssa asumaan. Olen eroa siirtänyt niin kauan, että lapset ovat täysi-ikäisiä. Itselleni olen jo hankkinut asunnon 2 km päästä kotoa ja siellä varmaan usein käyn; ei riitoja.
Tyttö vaan sanoo, että olen hänet hylkäämässä, kun muutan ja se vähän minuun(kin) sattuu. Mutta ei kait tässä enää hylkäämisestä kyse ole, vaan mielestäni taidolla tehdystä erosta?No minä ymmärsin kyllä ensin sitten väärin..luulin, että olet yh. ja lähdet siitä..sorry!!
Olen itse ollut aikoinaan yh. ja kuvittelin tämän tilanteesi erinlailla..
No jos jää kuitenkin äiti siihen, niin toki sinulla on oikeus haluta omaan asuntoosi, jos niin haluat :)
Tyttösi säälii varmaan äitiään ja siksi vastustaa lähtöäsi..uskaltaako tyttö sitten muuttaa aikanaan omilleen, kun ajattelee äidin jäävän yksin..? :(
Sinun pitää nyt vain keskustella tytön kanssa, ettet kuitenkaan katoa mihinkään! Olet apuna ja turvana, jos tarvitsee..
Onhan ne erot aina ikäviä,tuli sitten mihin aikaan tahansa ,lapsen kannaltakin..mutta yritä kuitenkin ajatella ja järjestellä niin, ettei lapsesi joudu äitinsä olkapääksi lopunikäänsä.. - gdrfd
AP.. kirjoitti:
Vaimoni on henkeen ja vereen vastaan eroa. Hänen mielestään ongelmia ei ole. Ei meillä mitään pakottavaa: viina, kolmas pyörä, väkivalta, olekaan. Muuten vaan liitossa olo mua ahdistanut jo hyvin kauan.
Noh, syy mun pahoinvointiin on lähtenyt vaimoni pitkäaikaisesta haluttomuudesta ja siitä seuranneesta jatkuvasta kireydestä liitossamme. Eli olen sitä mieltä, että kun lapset pääsevät aikuisen ikään, niin me vanhemmat voimme valita vapaasti elämällemme uuden, toivottavasti mielekkäämmän tavan elää.
Olen nähnyt liian paljon pareja, jotka riitelevät viimeiset vuosikymmenet. Esim. appi huusi anopille viimeimsen kerran ollessaan ympäriinsä letkuissa teholla, juuri ennen kuolemaansa.vaimosi ole sitten tartuttanut tyttöönne tuota samaa ajatusta, että eroaminen on maailmanloppu ja tarkoittaa myös lasten hylkäämistä. Toivottavasti ei sentään ole pannut tytön päähän noita ajatuksia, että hylkäät hänet kokonaan jos lähdet?
Koeta nyt puhua tytön kanssa (toivottavasti teillä on läheiset välit?) että et aio häntä hylätä, ja että rakastat häntä nyt ja aina ihan yhtä paljon. Ja kerro että siksi lähdet koska teillä ei hänen äitinsä kanssa synkkaa enää yhtään. Ja tytöllä ei ole asian kanssa mitään tekemistä, häntä rakastat kuten ennenkin.
ja että tyttö voi vierailla luonasi niin paljon kuin vain mahdollista.
Kyllä tuonkin ikäinen voi ottaa asian raskaasti, varsinkin jos äitinsä on syöttänyt hänelle tuollaisia hylkäämis-ajatuksia. - motherforone
AP.. kirjoitti:
Vaimoni on henkeen ja vereen vastaan eroa. Hänen mielestään ongelmia ei ole. Ei meillä mitään pakottavaa: viina, kolmas pyörä, väkivalta, olekaan. Muuten vaan liitossa olo mua ahdistanut jo hyvin kauan.
Noh, syy mun pahoinvointiin on lähtenyt vaimoni pitkäaikaisesta haluttomuudesta ja siitä seuranneesta jatkuvasta kireydestä liitossamme. Eli olen sitä mieltä, että kun lapset pääsevät aikuisen ikään, niin me vanhemmat voimme valita vapaasti elämällemme uuden, toivottavasti mielekkäämmän tavan elää.
Olen nähnyt liian paljon pareja, jotka riitelevät viimeiset vuosikymmenet. Esim. appi huusi anopille viimeimsen kerran ollessaan ympäriinsä letkuissa teholla, juuri ennen kuolemaansa.tuohan selittää kaiken! Vaimosi on saanut syötettyä tyttärellenne tarinan, että sinä hylkäät hänen kylmästi ja haluat ajatella vain itsekkäästi itseäsi!
Juttelepa asiasta kaikessa rauhassa tyttösi kanssa. Ikää on sen verran, että eiköhän äitikullan propagandasta huolimatta jotain perillekin mene. Sano, että tyttö voi tulla luoksesi halutessaan, olet hänen kanssaan ja näytät, että välität.
Jestas, että pistääkin vihaksi tuollaiset itsekkäät ihmiset kuin vaimosi! Minä-minä-minä, eikä sillä väliä, vaikka siinä sivussa pilataan elämä jos toinenkin. - AP..
Aina äiti lapsilleen kirjoitti:
No minä ymmärsin kyllä ensin sitten väärin..luulin, että olet yh. ja lähdet siitä..sorry!!
Olen itse ollut aikoinaan yh. ja kuvittelin tämän tilanteesi erinlailla..
No jos jää kuitenkin äiti siihen, niin toki sinulla on oikeus haluta omaan asuntoosi, jos niin haluat :)
Tyttösi säälii varmaan äitiään ja siksi vastustaa lähtöäsi..uskaltaako tyttö sitten muuttaa aikanaan omilleen, kun ajattelee äidin jäävän yksin..? :(
Sinun pitää nyt vain keskustella tytön kanssa, ettet kuitenkaan katoa mihinkään! Olet apuna ja turvana, jos tarvitsee..
Onhan ne erot aina ikäviä,tuli sitten mihin aikaan tahansa ,lapsen kannaltakin..mutta yritä kuitenkin ajatella ja järjestellä niin, ettei lapsesi joudu äitinsä olkapääksi lopunikäänsä..Toinen ongelma tässä on tuo vaimon ripustautuminen minuun. Vuosia erosta puhuttu ja ei edelleenkään anna tuumaakaan periksi. Mikään puhuminen ei ole auttanut. Ihmetystä minussa on aiheuttanut, että miten joku voi haluta olla sellaisen ihmisen (minun) kanssa, joka ei halua olla jatkaa hänen kanssaan.
Lapsista vielä. Jossakin iässä on vaan vihellettävä peli poikki ja lopetettava oma uhrautuminen. Kyllä kait vielä 75-vuotiaatkin "lapset" kärsii eikä tykkää, kun 95 vuotiaat (iso)vanhemmat eroaa viimeisillä voimillaan!
Siis kysymys kuuluu, että kuinka kauan on elettävä toisten pillien mukaan? - dina-
AP.. kirjoitti:
Toinen ongelma tässä on tuo vaimon ripustautuminen minuun. Vuosia erosta puhuttu ja ei edelleenkään anna tuumaakaan periksi. Mikään puhuminen ei ole auttanut. Ihmetystä minussa on aiheuttanut, että miten joku voi haluta olla sellaisen ihmisen (minun) kanssa, joka ei halua olla jatkaa hänen kanssaan.
Lapsista vielä. Jossakin iässä on vaan vihellettävä peli poikki ja lopetettava oma uhrautuminen. Kyllä kait vielä 75-vuotiaatkin "lapset" kärsii eikä tykkää, kun 95 vuotiaat (iso)vanhemmat eroaa viimeisillä voimillaan!
Siis kysymys kuuluu, että kuinka kauan on elettävä toisten pillien mukaan?tilanne päinvastoin. Mies haluaa pitää kynsin ja hampain kiinni (minä=hänelle taloudellinen hyöty, johon sisältyy kodin palvelut), kiukuttelee ja vehtaa osituksen kanssa, taistelee lapsista (15 ja 17). Emme edelleenkään ole päässeet muuttamaan, koska kaikki kestää, kestää, kestää, kestää, kestää, kestää........................ Tänään päätin mennä lääkärin kautta psykologille. Alkaa liiton viimemetrit todella kuristaa kurkkua. Lapset kyselevät "ettekö nyt vieläkään ole saaneet edistystä eroon". He eivät siis ripustaudu vaan potkivat persuksille. Onneksi sentään. Mutta minä kuljen toistaiseksi mieheni pillin mukaan. Hitto, en kyllä halua nähdä enkä kuulla häntä eron jälkeen ainakaan muutamaan kuukauteen.
- Vielä vaimo 46v
AP.. kirjoitti:
Toinen ongelma tässä on tuo vaimon ripustautuminen minuun. Vuosia erosta puhuttu ja ei edelleenkään anna tuumaakaan periksi. Mikään puhuminen ei ole auttanut. Ihmetystä minussa on aiheuttanut, että miten joku voi haluta olla sellaisen ihmisen (minun) kanssa, joka ei halua olla jatkaa hänen kanssaan.
Lapsista vielä. Jossakin iässä on vaan vihellettävä peli poikki ja lopetettava oma uhrautuminen. Kyllä kait vielä 75-vuotiaatkin "lapset" kärsii eikä tykkää, kun 95 vuotiaat (iso)vanhemmat eroaa viimeisillä voimillaan!
Siis kysymys kuuluu, että kuinka kauan on elettävä toisten pillien mukaan?Kuinka kauanko?
Jokainen päättää se asian itse!
Minä laitan pillit pussiin 3kk päästä, kun nuorin lähtee naapurikaupunkiin kesäksi töihin ja syksyllä sinne opiskeleen..
Sinäkin olet hoitanut velvollisuutesi hyvin! Nostan hattua!
Lähde hyvällä omallatunnolla elään loppuelämääsi mielesi mukaan...pidäthän silti yhteyttä tiiviisti tyttäreesi.. Vaimosi on aika ryhdistäytyä ja opeteltava tulemaan omillaan toimeen, niin minäkin teen! - tyttärellesi
Vielä vaimo 46v kirjoitti:
Kuinka kauanko?
Jokainen päättää se asian itse!
Minä laitan pillit pussiin 3kk päästä, kun nuorin lähtee naapurikaupunkiin kesäksi töihin ja syksyllä sinne opiskeleen..
Sinäkin olet hoitanut velvollisuutesi hyvin! Nostan hattua!
Lähde hyvällä omallatunnolla elään loppuelämääsi mielesi mukaan...pidäthän silti yhteyttä tiiviisti tyttäreesi.. Vaimosi on aika ryhdistäytyä ja opeteltava tulemaan omillaan toimeen, niin minäkin teen!Selkeästi ja yksinkertaisesti, että vaikka sinun ja hänen äitinsä liitto päättyy, et ole hylkäämässä häntä. Ja uskon, että olet jo sen kertonut monen monituista kertaa... lapset vain tarvitsevat monia vakuutteluja.
Ja vakuutteluista ei ole hyötyä, jos käytäntö osoittautuu toiseksi eli muuta nyt ja aloita oma elämäsi unohtamatta tytärtäsi uuden elämän huumassa. Älä anna vetkuttelun, kiristyksen tms pitää sinua paikoillaan. Tyttäresikään ei oikeasti voi sanoa sinulle lojaalisuudestaan äitiään kohtaan, että mene vain. Ehkä hän hannaa vastaa, koska odottaa äitinsä haluavan hänen tekevän niin. Ehläpä tilanne helpottuu jopa hänelle lähdettyäsi kun hän ei joudu taistelemaan äitinsä taistelua.
Ikävää, että lapsenne, vaikka lähes aikuinen, on näin jäänyt teidän aikuisten kiistojen väliin. Sinun on nyt aikuisena ja vanhempana lopetettava tilanne ja lähdettävä tai jäätävä. Epätietoisuus ja välissä oleminen on tyttärellesi kaikista raskainta. - Kätketty viha
AP.. kirjoitti:
Toinen ongelma tässä on tuo vaimon ripustautuminen minuun. Vuosia erosta puhuttu ja ei edelleenkään anna tuumaakaan periksi. Mikään puhuminen ei ole auttanut. Ihmetystä minussa on aiheuttanut, että miten joku voi haluta olla sellaisen ihmisen (minun) kanssa, joka ei halua olla jatkaa hänen kanssaan.
Lapsista vielä. Jossakin iässä on vaan vihellettävä peli poikki ja lopetettava oma uhrautuminen. Kyllä kait vielä 75-vuotiaatkin "lapset" kärsii eikä tykkää, kun 95 vuotiaat (iso)vanhemmat eroaa viimeisillä voimillaan!
Siis kysymys kuuluu, että kuinka kauan on elettävä toisten pillien mukaan?Oletko sittenkään varma, että ero on vielä se oikea ratkaisu. Jos ahdistus on syntynyt siitä, että vaimosi on haluton, lienee paras nostaa kissa pöydälle. vai oletko ho tehnyt niin? Ahdistus tulee juuri siitä, että ei saa, pysty tai halua kertoa asioitaan ja tunteitaan ulos. Ehdotan, että kerrot vaimollesi oman kantasi ja mitä tunnet ja koet juuri nyt, ja katsot mitä sitten tapahtuu. Hän kärsii varmaan itsekin tilanteesta ja mahdollisen eron jälkee ripustautuu, jopa ehkä yrittää manipuloida tytärtänne puolelleen. Se voi taas johtaa arvaamattomiin henkisiin ongelmiin nuoren mielessä. Siis pyri työskentelemään viwelö liittosiu hyväksi, kun teet se, huomaat onko ero tai jokin muu ratkaisu oikea.
- Liedoille
AP.. kirjoitti:
Toinen ongelma tässä on tuo vaimon ripustautuminen minuun. Vuosia erosta puhuttu ja ei edelleenkään anna tuumaakaan periksi. Mikään puhuminen ei ole auttanut. Ihmetystä minussa on aiheuttanut, että miten joku voi haluta olla sellaisen ihmisen (minun) kanssa, joka ei halua olla jatkaa hänen kanssaan.
Lapsista vielä. Jossakin iässä on vaan vihellettävä peli poikki ja lopetettava oma uhrautuminen. Kyllä kait vielä 75-vuotiaatkin "lapset" kärsii eikä tykkää, kun 95 vuotiaat (iso)vanhemmat eroaa viimeisillä voimillaan!
Siis kysymys kuuluu, että kuinka kauan on elettävä toisten pillien mukaan?"Jossakin iässä on vaan vihellettävä peli poikki ja lopetettava oma uhrautuminen."
Olen täysin samaa mieltä. Vanhempien tulee toki pitää huolta lapsista, mutta pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä on kaksi erillistä ihmistä, vanhempi ja lapsi. Itse olen 18-vuotias "lapsi" enkä voisi kuvitellakaan pyytäväni vanhempia uhraamaan oma hyvinvointinsa minun vuokseni. Toki tämänikäisenä tarvitsee vielä paljon tukea ja apua osakseen, mutta yllättävän pitkälle pötkii jo käytännön neuvoilla ja raha-avustuksilla.
Nuoren ikäni vuoksi minulla ei ole älyttömästi kokemusta parisuhteista, mutta kyllä sen keittiöpsykologian avulla voi sanoa, ettei ahdistus kuulu parisuhteeseen. En ymmärrä, miksi ihmisten pitäisi vuosia ja vuosia roikkua kiinni ihmissuhteessa, jossa he tuntevat onnellisuuden sijasta lähinnä turtumusta ja tuskaa. Onko todellakin parempi pitää kiinni ydinperheidyllin kulisseista kiinni kuin hakea muutosta valjahtaneeseen elämäänsä?
Toivottavasti eron kaikki osapuolet ovat kuitenkin tietoisia siitä, mistä tilanteessa loppujen lopuksi on kysymys. Puhumalla asioiden luulisi selviävän, vaikka avoimuus tekeekin melko kipeää aluksi.
- w42ty
Hei! Minä olen lähtenyt aikanaan kotoani 16-vuotiaana. 18-vuotias on aikuinen ihminen etkä ole hänelle tilivelvollinen, ellet itse halua. Ei lapsesi sinua omista, etkä sinä häntä. Teet niinkuin itse halua. Jos et tee, hän saa elää siinä uskossa että maailma pyörii miten hän haluaa. Ehkä olisi ihan hyvä tajuta jossain vaiheessa että näin ei ole. Mutta koska äitikin näyttää olevan kovin manipuloiva, sieltä lienee opittu hyviä tapoja.
- kuulostaa,
olet keksinyt tuon lasten aikuistumisen rajapyykiksi toteuttaa pako suhteesta joka ei toimi, itsepetos on ihailtavaa. Kannattaisiko se vaimokin ottaa mukaan tuohon sinun yksinpuheluusi että antaisit hänelle mahdollisuuden tarkastella tilannettasi ja tunteitasi, vuorovaikutusta te tarvitsette kahden aikuisen välille, se kolmas pyörä jaksaa odottaa sinua yksiössään vielä pari viikkoa lämpimine syleineen.
- oikeassa
ja akkamaista, papukaijojen käyttämää "omaelämä"-läpinää koko aloitus.
- tynnyrissä
oikeassa kirjoitti:
ja akkamaista, papukaijojen käyttämää "omaelämä"-läpinää koko aloitus.
Eräässä perheessä 18 vuotias poika ei saa mennä autokouluun, kun äiti ei anna lupaa vielä käydä autokoulua.Poika opiskelee toisella paikkakunnalla, mutta siellä on mukana arkipäivät asumassa myös isänsä " esiliinana".Viikonloput poika tietysti on kotonaan.Maaseudulla kun asuu niin eipä hän pääse minnekään viettämään nuorten omaa aikaa.Tytöistä jos tulee puhe niin äiti ennättää vastaamaan, ettei meidän pojat tarvitse eukkoja ottaa.
- +1+2+1
oikeus elää omaa elämääsi miten haluat. Myöskään vaimosi ei ole eron este. Täydellinen seksittömyys liitossa on hyvä syy eroon. Ei avioliitot kestä muutenkaan enää. Turha sitä on väkisin huonossa suhteessa pysyä. Vaimosi ei tahdo eroa, koska on tottunut hyvään taloudelliseen toimeentuloon ja siihen, että olet kuitenkin mies talossa. Ero olisi henkilökohtainen pettymys, mutta olet jo 18vuotta kuitenkin vai kuinka kauan, ollut liitossa ja antanut parastasi..? joten kyllä erota saa ja pitää, jos on kaikkensa yrittänyt eikä toimi.
Luultavasti vaimosi on nuo ajatukset lapsen päähän istuttanut, joten älä välitä niistä koska olethan kuitenkin jäämässä lähelle ja lapset varmaan näkevät sinua edelleen usein. Turha siitä on syyllistää sinua, jos haluat pois. Mutta toisaalta ajatus "omasta elämästä" on minullekin vieras, koska olen tähän saakka uskonut avioliiton kestävyyteen "kunnes kuolema meidät erottaa"-tyyliin, mutta jos vaimosi on sanoutunut irti liitosta jo aikapäivää sitten, niin eihän sellaista liittoa ole terveellistä jatkaa. Ehdottaisin kuitenkin, että ehkä teidän kannattaa mennä avioliittoleirille tms. ennen lopullista eroa. Varmistaisin, että olisin kaikki keinot käyttänyt ennen kuin eroan, se on niin kamala henkinen pettymys kun ero tulee..että toivoisin tietäneeni että kaikkeni yritin eikä onnistunut. Sen jälkeen voisi helpottunein mielin erota.
Meillä ei ole lapsia, ja ero tulossa miehen uskottomuuden vuoksi. En enää usko avioliittoon ja siihen muka rakkauden määritelmään että "kaiken se uskoo, kaiken se kärsii,..." vai miten se menee. Ei rakkaus ole kärsimistä ja kärsimystä, vaan vapautta ja luottamusta, ja uskollisuutta. En ole luvannut "kunnes kuolema meidät erottaa" vaan "hyvinä ja pahoina päivinä", joten mun puolesta uskottomuus on todella sellainen virhe että tuotteen saa palauttaa. Rakkaus ei ole valheita, salailua ja toisen satuttamista tietoisesti tai tiedostamattaan, ja tuo seksittömyyskin on kivulias asia.- +1+2+1
että syy eroon ei ole oikeastaan uskottomuus, vaan vuosikausia jatkunut valehtelu asiasta..ja sitä kautta henkinen väkivalta..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Orpo räyhää: kansan on muututtava
Orpon mukaan kansa ei elä kokoomuksen kanssa samassa todellisuudessa, ja sen vuoksi kansan on muututtava. Kas kun ei san3153724Muovikassikartelli
Kauppaketjut ovat yhdessä sopineet muovikassin yksikköhinnaksi 59 senttiä. Milloin viranomaiset puuttuvat tähän kartell322048- 991678
Aidon persun tunnistaa Marinin palvonnasta
Oli kyse sitten Halla-ahosta tai Putinista. Ensimmäisenä aidolle persulle tulee mieleen Marin.451664Hallintooikeus..
"Asemakaavapäätös pysyy voimassa.Poikkeamista ja rakentamista koskevat luvat hylättiin" kertoo Pyhäjärven Sanomat netti.1061389- 1451215
Olen rakastunut
varattuun joka ei eroa. Miten tunteista eroon? Tämä ei ole tavanomaista. On elämäni suuri rakkaus.1031130- 821113
Ootko A-nainen vielä vihainen?
Siitä että en uskaltanut kohdata itseäni silloin kun olit kukassa? Olen tajunnut että tein tosi tökerösti sua kohtaan ja103942Jos se joskus oli molemminpuolista
niin hyvin me molemmat onnistuttiin pitämään toinen epätietoisena.69847