Hei vaan kaikille.
Tästä saisi kai pitemmänkin kirjoitelman, jos kertoisin ihan kaiken alusta alkaen, mutta tiivistän tätä hieman, niin että tämän jaksaa lukea...
Tilanne on siis tämä. Olen omasta mielestäni seurallinen, ehkä jopa hieman seurankipeä, myönnän sen. Vuosien varrella minulle ei kuitenkaan ole jäänyt yhtään ystävää rinnalleni, vaan kaikki ovat tavallaan tippuneet pois ja ovat sittemmin - ainakin siltä tuntuu - alkaneet jopa vältellä minua. Esim. ei vastata viesteihin tai soittoihin jne. ja tavatessa ollaan sitten pakollisen kohteliaita ja vaihdetaan vain kuulumiset...
Tämä todella vaivaa ja surettaa minua, sillä jos tapauksia olisi vaikkapa vain yksi, voisi se kai olla ihan vain kahden ihmisen ystävyyden loppumista, mutta kun näitä tapauksia on alkanut olla yhä useampia. En oikein ymmärrä, mitä teen väärin, sillä en omasta mielestäni käyttäydy mitenkään eri tavalla toisiin verrattuna, mutta silti olen alkanut epäillä, että syy on sittenkin minussa, koska ihmiset kaikkoavat luotani... :( Nykyään en oikeastaan edes uskalla/halua/kehtaa yrittää ystävystyä kenenkään kanssa ja hillitsen koko ajan itseäni toisten seurassa, eli en ole oma itseni, koska pelkään, että se on persoonallisuuteni, joka karkottaa ihmiset...
En tiedä oikein mitä tekisin tai kenen puoleen kääntyisin tämän ongelman kanssa. Pahin pelkoni onkin, että jään loppujen lopuksi kokonaan yksin elämässä ja en ikinä uskalla olla sellainen, kuin oikeasti olen... Vika on varmasti minussa, missäpä muuallakaan se voisi olla - en vain käsitä missä? :(
Tästä saisi kai pitemmänkin kirjoitelman, jos kertoisin ihan kaiken alusta alkaen, mutta tiivistän tätä hieman, niin että tämän jaksaa lukea...
Tilanne on siis tämä. Olen omasta mielestäni seurallinen, ehkä jopa hieman seurankipeä, myönnän sen. Vuosien varrella minulle ei kuitenkaan ole jäänyt yhtään ystävää rinnalleni, vaan kaikki ovat tavallaan tippuneet pois ja ovat sittemmin - ainakin siltä tuntuu - alkaneet jopa vältellä minua. Esim. ei vastata viesteihin tai soittoihin jne. ja tavatessa ollaan sitten pakollisen kohteliaita ja vaihdetaan vain kuulumiset...
Tämä todella vaivaa ja surettaa minua, sillä jos tapauksia olisi vaikkapa vain yksi, voisi se kai olla ihan vain kahden ihmisen ystävyyden loppumista, mutta kun näitä tapauksia on alkanut olla yhä useampia. En oikein ymmärrä, mitä teen väärin, sillä en omasta mielestäni käyttäydy mitenkään eri tavalla toisiin verrattuna, mutta silti olen alkanut epäillä, että syy on sittenkin minussa, koska ihmiset kaikkoavat luotani... :( Nykyään en oikeastaan edes uskalla/halua/kehtaa yrittää ystävystyä kenenkään kanssa ja hillitsen koko ajan itseäni toisten seurassa, eli en ole oma itseni, koska pelkään, että se on persoonallisuuteni, joka karkottaa ihmiset...
En tiedä oikein mitä tekisin tai kenen puoleen kääntyisin tämän ongelman kanssa. Pahin pelkoni onkin, että jään loppujen lopuksi kokonaan yksin elämässä ja en ikinä uskalla olla sellainen, kuin oikeasti olen... Vika on varmasti minussa, missäpä muuallakaan se voisi olla - en vain käsitä missä? :(
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vika varmaankin on sinussa, jos kerran kaikki tuttavuudet karisevat vähin äänin...
Oletko mietinyt, millainen ihminen olet seurassa? Tämän kysymyksen esittäminen itsellesi voisi auttaa sinua. Sanot olevasi ehkä liiankin seurallinen. Tarkoittaako tämä, että olet kuin avoin kirja toisen ihmisen seurassa, purat kaikki ongelmasi kerralla toiselle ihmiselle? Kerrot kaikki mies/naisongelmasi ensimmäiselle vastaantulevalle, ja koko ajan puhutaan vain sinusta? Puhut koko ajan, aiheella ei ole niinkään merkitystä, mutta pääasia on, että saat puhua?
Jos vastaat yhteenkään kysymykseen edes vähän "kyllä", niin ongelasi on, että et ota muita ihmisiä riittävästi huomioon. Takerrut ihmisiin, aivan kuin he olisivat täällä sinua varten. Kun sinun pitäisi, päinvastoin, olla kiinnostunut heistä. Niin oppisit itsestäsikin enemmän.
Minulla itselläni on kokemus ihmisestä, naisesta, joka käytti minua vuodatuskuppinaan. Emme loppujen lopuksi puhuneet muusta kuin hänen (olemattomista) miessuhteistaan. Minun tehtäväni oli tukea/arvioida tilannetta/kannustaa - olin siis terapeutti.
Kun sitten vihdoin uskalsin sanoa asioita suoraan, ja silloinkin vain totesin, että keskustelumme pyörivät samoissa aiheissa, niin jo loppui ystävyytemme. Olemme edelleen väleissä, mutta ymmärrät ehkä, että kyse ei ollut ystävyydestä, vaan jostain muusta.
Ihmissuhteet säilyttääkseen on pidettävä mielessä mutama asia: Ole kiinnostunut muista - aidosti. Ole itse kiinnostava ihminen: mieti mitä haluat elämältä ja toteuta unelmasi. Näin sinulla on kerrottavaa muille. Älä ruikuta äläkä alennä itseäsi turhaan. Älä valita, äläkä näe elämää ongelmana. Ole positiivinen! Sinulla on silloin kaikki mahdollisuudet aitoon kontaktiin ihmisten kanssa - ja jopa ystävyyteen!
Olen ihmisten seurassa nykyisin melko hiljainen, koska en uskalla avata suutani: syy juuri siinä, että pelkään karkottavani ihmiset...
Kyselen muilta heidän kuulumisiaan ja mitä heille kuuluu, eli en ole sellainen avoin kirja. Olen kiinnostunut muista ihmisistä, mutta en utele liikoja. Eli oikeastaan mikään edellä mainituista ei päde minuun...
Sen takia olenkin masentunut tämän asian suhteen... En vain tiedä, mitä teen väärin...
Eli, kun kirjoitin, että olen seurallinen ja seurankipeä, niin en tarkoittanut, että tyrkyttäisin seuraani väkisin, vaan ajoin takaa sitä, että tykkään olla seurassa. Minulle ei ole niin tärkeää, että minä olisin se, joka puhuu, vaan tykkään kuunnella toisia. Toisinaan pelkkä toisten läsnäolo on mukavaa.
Joskus minut valtaa sellainen olo, että olen oikeasti vain epäkelpo ihminen, joka ei kelpaa kenellekään... :(
Voi kun tuli kurja mieli kun en pysty sua auttamaan kun en sua tunne...mitä jos kysyisit joltakin asiaa suoraan...joltakin älykkääksi ja empaattiseksi havaitsemaltasi ihmiseltä - siis tutulta? Eihän semmoista tietty oikein uskalla, mietin vaan että jossain tilanteessa avoimuus avaa ovia.
saa ja pitää olla oma itsensä,näin se on! siinähän tekee itselleen väärin ja kipeää kun valehtelee itselleen esittämällä muille muuta kuin on....sulautuu massaan. Se on niiden muiden ongelma jos eivät pidä sinusta sellaisena kuin olet, sitten kannattaa jo etsiä ystäviä muualta;)...itse aion olla se mikä olen;) ja jos ei jotakuta miellytä,niin eipä voi mitään;)...kyllä mä olenkin kohdannut sellaisia,joita mun persoona ei miellytä mut onko sellaset ite tulleet ajatelleeks,et onko ne itekään niin ihmeellisen ihanii;)....olkaa vaan omia itsejänne, erilaisiahan me kaikki ollaan!;)
Samaa mieltä! Hienosti sanottu!
Ei omaa olemassa oloaan kannata anteeksi pyydellä. Jos sille tielle lähtee, aina kohtaa uikuttajia, joiden mielestä teet väärin tuon ja tuon. Olit niin tai näin, aina väärin päin.
Yleensä ne viat, jotka muissa näkyvät, ovat ne jotka itsessään yrittää itseltään piilottaa. Jos ei saa sanaa suustaan, syyttää muita puheliaisuudesta. Jos on kateellinen, syyttää kaveriaan kateudesta.
Elä oma elämäsi. Älä anna muiden estää sinua vain siksi, etteivät he kykene elämään rauhassa sisimpänsä ja muiden kanssa. Ihmisten mielipiteet kun ovat muutoinkin niin ristiriitaisia... Yksi sanoi: en saa sinulta mitään, toinen: annoit minulle kaiken. Näin se menee... :)
Olipas harvinaisen törkeä viesti.
Teet hurjia olettamuksia ihmisestä ja asetat että vika on hänessä jos toiset ihmiset käyttäytyvät huonosti eivätkä häntä huomioi.
"Ole kiinnostunut muista - aidosti. Ole itse kiinnostava ihminen: mieti mitä haluat elämältä ja toteuta unelmasi. Näin sinulla on kerrottavaa muille. Älä ruikuta äläkä alennä itseäsi turhaan. Älä valita, äläkä näe elämää ongelmana. Ole positiivinen! Sinulla on silloin kaikki mahdollisuudet aitoon kontaktiin ihmisten kanssa - ja jopa ystävyyteen! "
Oletuksesi on että ihminen joka ei löydä sitten ystäviä ei voi olla tuollainen joksi kuvaat.
Positiivisuus ei kanna kovin pitkälle jos muut ihmiset eivät ole positiivisa. Osalla on myös tarve ruikuttaa ja tuoda itseään esille unohtaen muiden ihmisten olemassaolon.
Minusta sinä vaikutat aika mielenkiinnottomalta ihmiseltä. Toisaalta ei hätää sellaiset ihmiset osaavat odottaa että muut ihmiset tekevät heidän elämästään mielenkiintoista, sen takia he kerääntyvätkin aika usein yhteen.
Puolustaisin kirjoittajaa (Miclua) sen verran, että JOS se satuisi olemaan oikeassa, tuosta kirjoituksestahan olisi hyötyä. Ei ihminen aina osaa nähädä vaikka omaa päällekäyvää tyyliään. Enkä minä ainakaan ajatellut, että kirjoittaja mitenkään jyrkästi ajattelisi. Kunhan otti tuollaisen olettamuksen esimerkiksi ja ryhtyi sitä kautta listaamaan "parannusehdotuksia".
Miclun kirjoitus oli avuksi jollekin, sinun ei.
Olet sitten niitä ihmisisä, jotka loukaantuvat jopa aivan muille ihmisille kirjoitetuista viesteistä. Tunnekuohusi on niin suuri, että päätit arvioida minua ihmisenä, vaikket minusta mitään tiedä.
Viestini ei ollut osoitettu sinulle (eikä sinun kaltaisille), vaan tälle fiksulle aloittajalle, joka toi hyvin esiin ongelmansa. En tunne tätä henkilöä, ja siksi vastaus perustuu olettamuksiin.
Ja kiitos kirjoittajalle, joka puolustit minua tässä ketjussa :)
Sen verran sanon vielä, että kieltämättä aika karulta kuulostaa kun aloitit viestisi että "vika varmaankin on sinussa"...siis ei ulkopuolelle niinkään, mutta aloittajan mielestä...toisaalta mulla on taipumusta ajatella, että kukaan muu kuin itse ei voi asioihin yrittää vaikuttaa. Tähän ajatukseen tietenkin tuokin lause sopii. Ap., entäs ne ihmiset, joiden parissa liikut? Voisko sitä kenttää laajentaa jotenkin? Voi olla, ettet osaa aavistaakaan, missä nurkan takana löytyy ihan uusia ihania tyyppejä...Mieti jotain harrastusta, joka sitoo ihmisiä niin että jossain vaiheessa huomaat sen täyttävän elämäsi - ihmisineen kaikkineen. Kilahda vaikka johonkin joogaan :)
Itsekin pidin Miclu viestiäsi hiukan purkauksenomaisena. Jännää, että syytit sinulle vastannutta siitä samasta. Mitä ketään auttaa se, että valitat entisestä ystävästäsi ja viittaat häneen (olemattomiin) miessuhteisiinsa? Asiat voi ilmaista rakentavamminkin.
Ei törkeä, vaan realistinen - ja lisäksi positiivinen.
Aloittajan kannattaisi todellakin pohtia tuota tekstiä, siinä oli VIISAUTTA.
VIISAUTTA eli itsepetosta.
Jospa se onkin päinvastoin syy, että olet alkanut hilitä luonnettasi ja siksi ihmiset ovat kaikonneet. Jos sinulle tuli pettymys jonkun seurassa ja sen jälkeen aloit liian varovaiseksi?
Kuule, minulla on ihan sama ongelma ja kirjoitin siitä tänne:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8858318
Totuus on se ettei sinussa välttämättä ole "vikaa". Näin olen itse pähkäillyt omalla kohdallani.
Itse olen ollut liian aktiivinen yms. sekä kuunnellut toisten murheita jne.
Valitettavasti vain ne ihmiset jotka todella ovat tarvinneet minua ovat sitten niitä jotka ovat yhteyksissä mutta usein edelleen passiivisina.
Oikeastaan totta puhuen alkoi jo aiemmin vituttaa ja olen pudottanut ihmisiä pois jotka eivät osaa vastata viesteihin/puheluin. Kuitenkaan tilanne ei ole helpottanut koska yhä yllättävämpiä tapauksia tulee vastaan.