alkaa Radio Suomessa heti kello 22.00 uutisten jälkeen.
Muistaakseni aiheena yksinäisyys.
Muistaakseni aiheena yksinäisyys.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
voisin kyllä ruveta radiojuontajaksi, mutta terapeuttia musta ei tulis. Ja yksinäisyyden paras lääke on musiikki ja hyvä seura. Siis minusta.
mielenkiintoinen homma.
Näillä taidoilla mitä minulla pääsisi korkeintaan Maikarin TV-chatin juontajaksi ja siinä tarvitsee perustallaajaa paksumman nahan. Juontajien mukaan tulee aika törkeitä solvauksia, mitä sensuroivat.
Yksinäisyyttä on monta laatua, toiset nauttii yksinjäisyydestä toiset ei ja siinä välissä monta versiota.
Aurinkoista päivänjatkoa.
Tuo yksinäisyys varmasti tosi raastavaa,ellei ole kavereita tai sukulaisia lähietäisyydellä.Itse jo nyt kauhulla odotan tulevaa yksinäisyyttäni.
Ja sun rakkaukälätystä.
Yksinäisyyteen tottuu helposti ja siitä voi oppia nauttimaan. Itse koen olevani yksinäinen oikeastaan vain silloin kun olen rakastunut eikä rakas ole lähellä. Tai ehkä vähän paradoksaalisesti silloin kun olen muiden seurassa, mutta eri aaltopituudella heidän kanssaan ja siksi tunnen itseni ulkopuoliseksi. Sitä tapahtuu niin usein, että yksin oleminen on yleensä paljon parempi vaihtoehto. Omissa oloissani olen harvoin yksinäinen kun on niin paljon mielenkiintoista tehtävää. Muut ihmiset olisivat silloin vain häiriöksi.
tuo on sama kuin sanoisit hukkuvalle että hukkumiseen paras lääke on ilma. Tuon kommentin perusteella epäilen vahvasti ettet ole koskaan ollut yksinäinen.
Ja mitä tulee yksinäisyyteen ja siitä nauttimiseen niin tämä on käytännössä mahdollista vain silloin kun on vaihtoehtoja. Yksinäisellä harvemmin on vaihtoehtoja joten voi se siitä nauttimisenkin puoli jäädä kovin vähälle.
Tenavat-sarjakuvapiirtäjä on joskus kirjoittanut (ja jonka kopioin joltain keskustelupalstalta):
"Hirvittävintä yksinäisyyttä on se tunne, minkä vallassa koira juoksee perheensä auton perässä.
Ei sitä todellisuudessa ole hylätty, mutta sillä hetkellä koira tajuaa vaivaisella ymmärryksellään, että se on jätetty ikipäiväksi yksin ja että sen on juostava säilyäkseen hengissä.
Ei ihme, että teemme elämässämme hirveitä valintoja välttyäksemme yksinäisyydeltä."
mitään yksinäisyyttä vastaan, hyvin pärjätty monta vuotta.
Joillekkin siunaus, juteltiin eilen kurssilla, esim. opettajalle yksinäisyys voi olla siunaus koulupäivän päätyttyä.
Joillekkin kirous, etenkin heille, jotka ovat riippuvaisia seurasta, esim. aikuisviihdetähti Ron Jemerny (tai jotain) omaa kyseisen vietin. Menee jokaiseen kissanristiäisiin kun kutsutaan.
tietystä namikasta, jos ei, on vedettävä virtajohto irti, jos ei, vielä patterit, jos ei vieläkään sammu, niin huoltoon. Myös kanavaa voi vaihtaa.
Minulla aina ollut rakkaita ympärillä.Nyt rakkaat muuttaneet omilleen ja minä olen nyt yksin.Ja yksinäisyys vaan lisääntyy,kun muutan tuntemattomaan kaupunkiin.Rakkaanikin ovat sitten pitkän ajomatkan päässä.Sitä tämä elämä on,joskus on pakko luopua lapsistaan ja aloittaa elämä ihan uudelta pohjalta.
Kyllä se yksinöisyyden tunne menee aika nopeasti ohi. Sosiaalisuuskin on lopulta vain eräänlainen riippuvuus, kuten tupakan himo. Paras lääke kaikkiin riippuvuuksiin on, että keksii jotain korvaavaa toimintaa elämän sisällöksi, täyttämään sitä tyhjiötä jonka riippuvuudesta luopuminen väistämättä aiheuttaa.
Toivottavasti uusista naapureista saisin edes joskus juttukavereita.Jos ei muuta niin kyllä säästä aina voi aloittaa:)
En kylläkään katso itseäni läheisriippuvaiseksi.Jokainen suurperheen äiti varmasti ajattelee samoin,jos olisi samassa tilanteessa.Lapset olleet minulle aina tärkeimpiä ihmisiä elämässäni ja tulevat aina olemaankin.Heidän kanssaan ei ole ikinä tarvinnut riidellä,olemme aina puhumalla saaneet asiat selvitettyä.Erinomaiset välit lasten kanssa vaikuttavat kyllä siihen,että haikeelta tuntuu muuttaa kauas heistä.
Ymmärrän, onhan se iso elämänmuutos. Voithan sinä kuitenkin pitää yhteyttä netin kautta ja puhelimitse. Fyysisellä välimatkalla ei loppujen lopuksi ole suurta merkitystä, jos yhteydenpito muuten säilyy. Kirjautukaa koko kööri Facebookiin. Sitä kautta on helppo jakaa kuviakin.
Tietenkin pidämme yhteyttä paljonkin.Minulla menee nytkin puhelimessa aikaa ihan kiitettävästi lasten kanssa jutellessa:) Ei se muuttoni suhteisiimme vaikuta,lujittaa vaan "yhteenkuuluvuuttamme":)