Olemme olleet kaksi vuotta yhdessä ja riidat alkavat yleensä jostain ihan jonninjoutavasta asiasta.
Yleensä suuttuja olen minä,olen kyllä yrittänyt hillitä suuttumustani mutta ei sille aina voi mitään.
Yleensä ensin väittelemme,sitten alamme huutamaan ja syyttelemään toisiamme ja sitten raivostumme.
Mies alkaa hajottamaan tavaroita,lyömään itseään,huutamaan ja käy välillä minuunkin käsiksi.Hän ei ole lyönnyt mutta kerran tönäisi kovalla voimalla päin pöytää ja pää oli kipeä ja kuhmuinen kauan aikaa.
Emme vietä enää paljoakaan aikaa yhdessä miehen armeijan takia.
Ennen olimme melkein joka päivä yhdessä ja riitaahan siitä syntyi.
Nyt emme ole riidelleet kuukauteen ja yritän aina hillitä raivoani jos suutun jostain.
Olen aika temperamenttinen ja suutun helposti pienistäkin asioista.
Miten muut pariskunnat riitelee?Onko vaan sanaharkkaa ja pystytte lopettamaan siihen?
Meillä riita yleensä jatkuu niin kauan ennenkuin mies lähtee kotiinsa tai jonnekkin muualle.
Haluaisin selvittää asiat heti mutta mies ei.Sekin on ärsyttävää joskus.Jos on iso riita ja hän lähtee ovet paukkuen.
Yleensä suuttuja olen minä,olen kyllä yrittänyt hillitä suuttumustani mutta ei sille aina voi mitään.
Yleensä ensin väittelemme,sitten alamme huutamaan ja syyttelemään toisiamme ja sitten raivostumme.
Mies alkaa hajottamaan tavaroita,lyömään itseään,huutamaan ja käy välillä minuunkin käsiksi.Hän ei ole lyönnyt mutta kerran tönäisi kovalla voimalla päin pöytää ja pää oli kipeä ja kuhmuinen kauan aikaa.
Emme vietä enää paljoakaan aikaa yhdessä miehen armeijan takia.
Ennen olimme melkein joka päivä yhdessä ja riitaahan siitä syntyi.
Nyt emme ole riidelleet kuukauteen ja yritän aina hillitä raivoani jos suutun jostain.
Olen aika temperamenttinen ja suutun helposti pienistäkin asioista.
Miten muut pariskunnat riitelee?Onko vaan sanaharkkaa ja pystytte lopettamaan siihen?
Meillä riita yleensä jatkuu niin kauan ennenkuin mies lähtee kotiinsa tai jonnekkin muualle.
Haluaisin selvittää asiat heti mutta mies ei.Sekin on ärsyttävää joskus.Jos on iso riita ja hän lähtee ovet paukkuen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei tuollaisesta riitelystä ole kuin haittaa. Asioista voi keskustella, jos tulee erimielisyyksiä. Meillä ei koskaan huudeta, ei paiskota eikä riehuta muutenkaan. Kerrotaan niin hyvin ja selkeästi omat mielipiteet ja tuntemukset, kuin osataan sanoin kuvailla. Ja mihinkään ei lähde kumpikaan, ennenkuin asia on selvitetty. Hiljainen "riitely" ja asioista keskustelu on välillä vaikeaa, mutta opittavissa oleva asia. Ja hyödyllinen sellainen, oppii ymmärtämään MIKSI toinen ajattelee niinkuin ajattelee, oppii tekemään kompromisseja. Vaikeinta oli ehkä oppia kertomaan suoraan peloistaan, jotka monissa riidoissa lopulta on taustalla. Esimerkiks mustasukkaisuudessa oman riittämättömyyden ja menetyksen pelko. Sitä kun on vihainen, on TODELLA vaikea sanoa, että hei, pelkään vaan menettäväni sut, siksi tässä vaahtoan. Mutta kun sen oppi, ja se toiselle meni jakeluun, sillä oli ihmeellinen seuraus, ei voi edes selittää. Rakkaus jotenkin syvenee, on koko ajan helpompi olla suora ja avoin, toista kunnioittaa ihan eri lailla, ja osaa ajatella toisen kannalta asiat ja tekemisensä. Kyllä väittäisin, että onnellisen ja kestävän parisuhteen ensimmäinen vaatimus on puhuminen.
Puhuminen on kultaa... Pitää oppia puhumaan kaikesta. Harjoitelkaa joka käänteessä. Tehkää säännöt riitatilanteisiin, niin meillä on tehty. Toimivat jos kumpikin haluaa sitoutua niihin. Pistäkää siihen ettei saa lähteä karkuun ja että täytyy kertoa kantansa ja toisen täytyy kuunnella myös. Kumpikin puhuu ja kuuntelee, sitten vaikka puolen tunnin miettimisaika ja uusi keskustelu. näin jatketaan ja anteeksi saa pyytää jonninjoutavissa asioissa varsinkin kumpi vaan. Ei sillä ole niin väliä, kunhan ei mene aina siihen että se toinen vaan pyytää. Ymmärrys teidän kahden välillä taatusti kasvaa ja opitte tajuamaan toistenne omituisuuksia. Tsemppiä vaan!
meillä on sama juttu... paitsi että mä lähen aina, itku kurkussa... vaikka yritän aina sopia välit, niin ei.. olen herkkä joten siksi haluun aina lähteä pitkälle lenkille kun alkaa riita.. siinä saa kelata ajatuksensa uudestaan... poikaystäväni lähtee vanhempiensa luo tai kavereilleen...
vituttaa, kun tapellaan sillä on auto ja mulla on vaan jalat =) mun täytyy sitten kävellä, vaikken jaxais.. se saa vaan hypätä autoonsa. enkä mä nyt halua yxin jäädä suremaan meidän riitaa....
Heh, mua oikein nauratti miten samanlaista meidän suhteessa on. Riidat ovat joskus todella ilkeitä. Tönitään ja haukutaan jne. Sit kun molemmat huutaa toisilleen päät punaisina, niin mies lähtee karkuun. Ja sepä vasta sitten suututtaakin! Ja totta, hänellä on auto ja minulla vain jalat! V-tuttaa niin syvästi, kun toinen menee kesken riidan. Sitten itse lepyn jo lähes tunnissa, kun toisella menee ainakin päivä aikaa asioiden selvittelyyn omassa päässään.
Riitely ei varmastikaan ole koskaan hauskaa, mutta meillä tilanne meni jossain vaiheessa niin tulehtuneeksi, että menimme parisuhdepsykologille. Asioista tuli tehtyä liiankin dramaattisia. Päätin myös jokunen aika sit lopettaa pillerit, kuulin niiden tekevän agressiiviseksi ja totta! Nyt kun en enää nappeja syö olen PALJON lempeämpi ja osaan olla kärsivällisempi. Tosin, kyllä aikakin kypsentää ihmistä, vanhetessa oppii ja osaa välttää riitoja. Ei ole enää niin suuria tunnekuohuja kuin ennen. ONNEKSI!
Mut kaikkea ihanaa teille...:)