Mä voin kertoa omasta kokemuksesta, miten EI isketä naista!
En ole koskaan ollut suuren suuressa naistenmiehen maineessa eikä liiemmin ole suhteita ollut ja tuskin koskaan tulee olemaankaan. Olen älyttömän tumpelo naistenmies, jos sellaiseksi itseäni tohdin kutsua.
Tässä taannoin kun taas lähdin Turun yö-elämään "metsästämään" sitä potenttiaalista pedin lämmittäjää tuttuun tyyliin alkoholin suomin siivin, sattumalta sitten näin mitä kauneimman enkelin hämärän nurkapöydän kätköissä. Tunnelma oli mitä ihanteellisin, romanttista musiikkia, hyvän ruuan tuoksua ja ihmisten puheensorinaa. Olin nähnyt hetkeni tuleen ja viritin amorinjouseni iskuun hyökätäkseni tämän viattoman näköisen ja potenttiaalisen uhrin kimppuun. Valtavin sanavarastoin pieni hymy suupielissäin lähdin harppomaan alkoholin mukanaan tuomin, itsevarmojn askelein kohden pöydän päätyä. -Mietin mielessäni että tuolla tuo punaiseen ihanaan villapaitaan sonnustautunut takutukka ei taidakkaan tietää minkälainen yllätys häntä odottaa ja hörähdin mielessäni kunnes tajusin koko tilanteen irvokkuuden. Päästessäni naisen lähietäisyydelle muutaman askeleen päähän, röyhistin rintaani ja kröhäisin. Nainen kohotti katseensa, toisin sanoen irroitti silmänsä lukemastaan kirjasta ja hämentynyt ilme kasvoillaan katsoi epäuskoisesti lukulasiensa takaa minua kuin viiden kilon jäistä lihaklippiä. Varmaan ajatteli, että mitä tuokin karvapallo luulee minusta irti saavansa. Siinä sitten alkuhämmennyksen laantuessa ja muutaman sekunnin ikuisuudelta tuntuneen hiljaisuuden jälkeen raotin varovasti huuliani osittain näyttääkseni seksikkäältä ja toisaalta päästääkseni hiirimäisen piiperrykseni naisen korvien kuultavaksi. Sanoin "Hei! Anteeksi, mutta saanko istua viereenne? Luulen nähneeni teidät jossain aiemmin, kenties lehdessä? Näytätte aivan Johanna Tukiaiselta, mutta voiko se olla mahdollista?" Ja hörähdin jälleen vitsikkäästi (tai ainakin luulin niin). Naisen suu loksahti totaalisen auki, niin auki, että sitä herkkäuskoisempi voisi kuvitella, että tämä yrittää nielaista lasin takaa pilkistävää aurinkoa, mutta ei. Taas miljoonasosan millisekunnin kuluivat kuin vuodet ja nainen pompsahti ylös siitä rottinkituolistaan niin että lasit ja lusikat lenteli. Sen jälkeen hän tarrasi punaiseen nahkakäsilaukkuunsa ja näin, että ei sieltä ainkaan mitään muistivihkoa ole tulossa puhelinumeroiden vaihtoa silmällä pitäen. Nainen pyörähti käsilaukun kanssa neljäsosakieroksen ja "PAM". Suoraan feisiin! Siinä lensi meikäläisen rillit päästä ja ja veri lensi suusta ja nenästä. 15 kg käsilaukku kaikine härpäkkeineen oli tehnyt tehtävänsä. Turpa oli auki ja meikäläinen röhnötti persiillään siinä ravintelin lattialla. Sitten se varsinainen myrsky vasta alkoi, kun nainen avasi suunsa ja alkoi huutamaan "SENKIN SIKA, ....PLAT PLAT PLAT...PLOP PLOP" Voin sanoa, että sitä tekstiä tuli ja paljon sellaistakin minkä jätän nyt tässä kertomatta ihan häveliäisyys syistä. Siinä tuli sitten poliisit ja vartian mun kimppuun ja viiden vuoden porttikielto siihen savuiseen seslonkiin. Joten se mitä tässä nyt yritän kertoa, on, että älkää hyvät miehet, älkää missään tapauksessa menkö vertaamaan edes villeimmässä mielikuvituksessanne potenttiaalisen iskuyrityksen kohteena olevaa naista Johanna Tukiaseen taikka villisikaan, sillä lopputulos on mitä todenäköisimmin samanlainen kuin minulla. Sen sijaan jos olette ukkomieheiä niin ehkä pieni piikittely silloin tällöin tuo oman tulisen, pikantin mausteensa parisuhteeseen, mutta varovainen kanattaa siltikin olla...SEN PITUINEN SE, kiittäen Karvisen Esko!
En ole koskaan ollut suuren suuressa naistenmiehen maineessa eikä liiemmin ole suhteita ollut ja tuskin koskaan tulee olemaankaan. Olen älyttömän tumpelo naistenmies, jos sellaiseksi itseäni tohdin kutsua.
Tässä taannoin kun taas lähdin Turun yö-elämään "metsästämään" sitä potenttiaalista pedin lämmittäjää tuttuun tyyliin alkoholin suomin siivin, sattumalta sitten näin mitä kauneimman enkelin hämärän nurkapöydän kätköissä. Tunnelma oli mitä ihanteellisin, romanttista musiikkia, hyvän ruuan tuoksua ja ihmisten puheensorinaa. Olin nähnyt hetkeni tuleen ja viritin amorinjouseni iskuun hyökätäkseni tämän viattoman näköisen ja potenttiaalisen uhrin kimppuun. Valtavin sanavarastoin pieni hymy suupielissäin lähdin harppomaan alkoholin mukanaan tuomin, itsevarmojn askelein kohden pöydän päätyä. -Mietin mielessäni että tuolla tuo punaiseen ihanaan villapaitaan sonnustautunut takutukka ei taidakkaan tietää minkälainen yllätys häntä odottaa ja hörähdin mielessäni kunnes tajusin koko tilanteen irvokkuuden. Päästessäni naisen lähietäisyydelle muutaman askeleen päähän, röyhistin rintaani ja kröhäisin. Nainen kohotti katseensa, toisin sanoen irroitti silmänsä lukemastaan kirjasta ja hämentynyt ilme kasvoillaan katsoi epäuskoisesti lukulasiensa takaa minua kuin viiden kilon jäistä lihaklippiä. Varmaan ajatteli, että mitä tuokin karvapallo luulee minusta irti saavansa. Siinä sitten alkuhämmennyksen laantuessa ja muutaman sekunnin ikuisuudelta tuntuneen hiljaisuuden jälkeen raotin varovasti huuliani osittain näyttääkseni seksikkäältä ja toisaalta päästääkseni hiirimäisen piiperrykseni naisen korvien kuultavaksi. Sanoin "Hei! Anteeksi, mutta saanko istua viereenne? Luulen nähneeni teidät jossain aiemmin, kenties lehdessä? Näytätte aivan Johanna Tukiaiselta, mutta voiko se olla mahdollista?" Ja hörähdin jälleen vitsikkäästi (tai ainakin luulin niin). Naisen suu loksahti totaalisen auki, niin auki, että sitä herkkäuskoisempi voisi kuvitella, että tämä yrittää nielaista lasin takaa pilkistävää aurinkoa, mutta ei. Taas miljoonasosan millisekunnin kuluivat kuin vuodet ja nainen pompsahti ylös siitä rottinkituolistaan niin että lasit ja lusikat lenteli. Sen jälkeen hän tarrasi punaiseen nahkakäsilaukkuunsa ja näin, että ei sieltä ainkaan mitään muistivihkoa ole tulossa puhelinumeroiden vaihtoa silmällä pitäen. Nainen pyörähti käsilaukun kanssa neljäsosakieroksen ja "PAM". Suoraan feisiin! Siinä lensi meikäläisen rillit päästä ja ja veri lensi suusta ja nenästä. 15 kg käsilaukku kaikine härpäkkeineen oli tehnyt tehtävänsä. Turpa oli auki ja meikäläinen röhnötti persiillään siinä ravintelin lattialla. Sitten se varsinainen myrsky vasta alkoi, kun nainen avasi suunsa ja alkoi huutamaan "SENKIN SIKA, ....PLAT PLAT PLAT...PLOP PLOP" Voin sanoa, että sitä tekstiä tuli ja paljon sellaistakin minkä jätän nyt tässä kertomatta ihan häveliäisyys syistä. Siinä tuli sitten poliisit ja vartian mun kimppuun ja viiden vuoden porttikielto siihen savuiseen seslonkiin. Joten se mitä tässä nyt yritän kertoa, on, että älkää hyvät miehet, älkää missään tapauksessa menkö vertaamaan edes villeimmässä mielikuvituksessanne potenttiaalisen iskuyrityksen kohteena olevaa naista Johanna Tukiaseen taikka villisikaan, sillä lopputulos on mitä todenäköisimmin samanlainen kuin minulla. Sen sijaan jos olette ukkomieheiä niin ehkä pieni piikittely silloin tällöin tuo oman tulisen, pikantin mausteensa parisuhteeseen, mutta varovainen kanattaa siltikin olla...SEN PITUINEN SE, kiittäen Karvisen Esko!
Vastaukset 3
Vanhimmat
XD XD XD
no en mä ainakaan kässärällä löis.ois menny hyvä laukku pilalle.mitä sä tollei menit sanoon hörhö! XD.
Jos ette muuhun pysty niin tehkää tuo äksdee sitten edes oikein, kitoos.