Olen au pairina Saksassa 5kk, ja viime aikoina on alkanut ilmaantua todellisia ongelmia lasten kanssa. Koko täällä oloni ajan olen tiennyt että lapset ovat omapäisiä ja vilkkaita, mutta nyt tilanne alkaa riistäytyä käsistä. Lapset eivät näe minua minkäänlaisena auktoriteettina, pitävät suorastaan pilkkanaan, nauravat päin naamaa eivätkä ota kuuleviin korviinsa mitään. Pienistäkin asioista tehdään vaikeita. Lasten käytös on todella ylimielistä!! En kertakaikkiaan saa mitään kontrollia heihin! Lapset ovat 8, 7 ja 5 vuotiaita.
Olen tehnyt kaikkeni, mutta lasten käytös menee koko ajan mahdottomampaan suuntaan. Minulla ei vaan kertakaikkiaan enää ole keinoja pitää heitä hallinnassa, olen kokeillut kaikkea, mutta käytös on todellakin aivan käsittämätöntä!
Vanhemmat ovat asiasta kyllä tietoisia, mutta eivät ota ilmeisesti tarpeeksi tosissaan tilannetta. Antavat vaan neuvoja mitä pitäisi tehdä, mutta ne eivät vaan toimi minulla, koska lapset eivät kunnioita minua tipan vertaa! Viime aikoina olen alkanut turhautua aivan todella, koska koen että minulla ei vaan ole enää mitään keinoja käytettävissä! On todella väsyttävää, kun yrittää kaikkensa, mutta mikään ei tehoa. Heidän kanssaan kaikki on useimmiten silkkaa kaaosta, koska en saa mitään järjestystä aikaan heille.
Turhautumista lisää vielä se, kuinka huomaan välillä vanhempien olevan tuskastuneita siitä etten saa lapsia kuriin. Mutta en minä ole mikään television super-nanny, jolla on ehtymättömät voimavarat ja ratkaisu joka asiaan! Olen au pair ja tullut avustamaan lastenhoidossa, en ole ammattilainen. Jos sellainen oli hakusessa, niin au pair ei ole silloin oikea ratkaisu.
Onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia, ja miten olette asiasta päässyt eteenpäin? Kiinnostaisi kuulla sekä hostien että au pairien näkemyksiä.
Olen tehnyt kaikkeni, mutta lasten käytös menee koko ajan mahdottomampaan suuntaan. Minulla ei vaan kertakaikkiaan enää ole keinoja pitää heitä hallinnassa, olen kokeillut kaikkea, mutta käytös on todellakin aivan käsittämätöntä!
Vanhemmat ovat asiasta kyllä tietoisia, mutta eivät ota ilmeisesti tarpeeksi tosissaan tilannetta. Antavat vaan neuvoja mitä pitäisi tehdä, mutta ne eivät vaan toimi minulla, koska lapset eivät kunnioita minua tipan vertaa! Viime aikoina olen alkanut turhautua aivan todella, koska koen että minulla ei vaan ole enää mitään keinoja käytettävissä! On todella väsyttävää, kun yrittää kaikkensa, mutta mikään ei tehoa. Heidän kanssaan kaikki on useimmiten silkkaa kaaosta, koska en saa mitään järjestystä aikaan heille.
Turhautumista lisää vielä se, kuinka huomaan välillä vanhempien olevan tuskastuneita siitä etten saa lapsia kuriin. Mutta en minä ole mikään television super-nanny, jolla on ehtymättömät voimavarat ja ratkaisu joka asiaan! Olen au pair ja tullut avustamaan lastenhoidossa, en ole ammattilainen. Jos sellainen oli hakusessa, niin au pair ei ole silloin oikea ratkaisu.
Onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia, ja miten olette asiasta päässyt eteenpäin? Kiinnostaisi kuulla sekä hostien että au pairien näkemyksiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kasvatetut kakarat, joille et tule mahtamaan mitään. Tuon ikäisillä pitäisi olla jo jonkinlaiset käytöstavat. Ota jalat allesi ja etsi jotain muuta duunia.
Minusta vanhemmat vaikuttavat aika vastuuttomilta, jos he eivät puutu lasten käytökseen sinua kohtaan. Kyllä lasten pitää kunnioittaa ja totella aupairia silloin kun aupair on lasten kanssa keskenään. Niin minä sanoin omille aupair lapsilleni, että silloin kun äiti tai isä ei ole paikalla ja te olette minun kanssa, niin silloin te teette niin kuin minä sanon. Sinuna ottaisin asian puheeksi vielä vanhempien kanssa ja sanoisin ehkä suoraan, että ei ole oikeasti mukava,kun lapset eivät millään tavalla kunnioita sinua, etkä jaksa sellaista. Minä varmaan sinun tilanteessasi pyytäisin vanhempia puhumaan lasten kanssa sillä ehdolla, että jos pelinhenki ei muutu, niin sitten lähdet pois..yksinkertaisesti "uhkaamalla"..anteeksi vaan perheen kannalta, mutta näin se on. Ei oo mukavaa viettää aikaa lasten kanssa, jos niihin ei voi luottaa, että ne tottelee, eivätkä hypi silmille. Itse kyllä tein omille lapsille silloin aupair aikoinani selväksi, että osaan myös olla tosi tosi vihainen, jos ne ei tottele, että ei kannata suututtaa..ja ymmärsivät olla ottamatta ylilyöntejä (liika pelolla auktoriteetin ja kunnioituksen hakeminen ei tosin oo kivaa kenellekään). Itse komensin lapsia kerran yhden heidän tempauksensa jäljiltä sen verran kovasti, että lapsen suusta pääsi 'äitikään ei ole koskaan ollut noin vihanen' lausahdus.. Tulin lasten kanssa tosi kivasti toimeen, opin heidän kans sen, että ei aina tarvitse olla mukava ja kiva ja leikkiä aina lasten kanssa kun he pyytävät ja välillä saa ärähtääkin, ja silti olen tosi kiva tyyppi!
Aupairina olo vieraassa perheessä on sinällään tosi vaikeeta, jos vanhemmilla on aivan erilainen käsitys lasten kasvattamisesta kuin aupairilla ja jos vanhemmilla ei itselläkään ole vaadittavaa auktoriteettia lasten kanssa. Aupairin on vähän vaikeaa pitää ankarampaa kuria lasten kanssa, kuin mihin lapset ovat vanhempien kanssa tottuneet.
Minusta vanhemmat vois komentaa lapsia sen verran sinun puolesta ja sanoa heille, että aupairia on toteltava ja kuunneltava. Minä en ainakaan tuommoisia oloja kestäisi kauempaa vaan palaisin joko kotiin tai etsisin jotain parempaa..Tsemppiä!