Kysyn foorumia lukevien ja tänne kirjoittelevien mielipidettä/näkemyksiä muutamaan tuttava pariskuntaan liittyviin kuvioihin. Eli, he ovat eronneet jo vuosi sitten, käytännössä ero (puhun emotionaalisesta erosta) on tapahtunut jo paljon aiemmin - toinen puoliso on toistuvasti pettänyt toista. Toinen on vaatimalla vaatinut "omaa asemaansa" tuossa suhteessa ja ulkopuolisen silmin vaikuttaa siltä, että petetty/jätetty on antanut ja tulisi antamaan aina kaiken anteeksi tuolle henkilölle, joka toista jatkuvasti on loukannut. Kun tämä toistuvasti pettänyt henkilö sitten lopulta sai päätöksen eroamisesta tehtyä on tilanne luonnollisesti toiselle katastrofi. Eroon liittyi kolmas osapuoli, kuten aiempiinkin pyrkimyksiin "muuttaa tilannetta". Tiedän, että tässä uudessa suhteessa tämä pettäjä on tullut kuulluksi, kohdatuksi omine tunteineen. Jätetty sen sijaa elää vieläkin mennessä, puhuu vain itsestään ja omista tunteistaan ja yrittää vaikuttaa jättäjän uuteen suhteeseen kaikin keinoin. Mistä jättäjän käytös kertoo? Voiko olla niin, että hän ei todellakaan käsitä ja ymmärrä muuta kuin omat tunteensa? Onko se rakastamista vai riippuvuutta, että antaa toisen loukata itseään jatkuvasti? Mikä jätetun mielestä on parisuhteen perusta? Rakentuuko jätetyn käsitys parisuhteesta hallitsevuuden periaatteelle, jossa toinen voi tehdä mitä vaan ja toinen kokea itsensä täydelliseksi, kun ei ole toista loukannut esim. pettämällä?
Tunteet
ohops
4376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uskaltaisiko joku tuoda näkemyksiään esille, olisi mukava kuulla muitakin näkemyksiä - ei vain omia tulkintoja. Jätetty on hyvä ystäväni, samoin jättäneen uusi puoliso on tuttavani. Olen siis pienessä välikädessä. Olen yrittänyt keskustella jätetyn kanssa, tuoda esiin erilaisia näkökulmia asiaan (itse olen aikoinani eronnut, mutta nykyään tasapainoisessa suhteessa), mutta hänen päähänsä mahtuu vain se ajatus, että heidän kuuluisi olla yhdessä. Olen yrittänyt ohjata häntä terapiaankin, mutta eihän hän koe sitä tarvitsevansa.
Tämän kirjoituksen perusteella tälle henkilölle on tullut riipuvuus tähän kyseiseen henkilöön. Ja mitä toden näköisemmin nämä toistuvat loukkaukset on tuhonnut tämän itsetuntoo ja olettaa että kellekään muulle ei kelpaa kun entiselle.Myös tulkitsen että henkilöllä on ollut hylkäämisen pelkoa ja nyt ois hyvä tämän ihmisen saada todella kriisiapua.
Yksin ei jäädä asian kanssa,siinä voi tulla itse tuhoaikeet mieleen..Sen veran on satutettu hänen tunteita jo vuosia.
Toivon koko sydämmestä että hän pääse tai lähtee hakemaan keskustelu apua.
Kiitos. Itse olen kokenut samanlaista jossain vaiheessa elämää ja omaan kokemukseen sekä omaan ammattitaitoon perustuen ajattelen juuri saman suuntaisesti kuin sinä. Olen vaan liian lähellä kyseisiä henkilöitä, joten en pysty heitä enempää auttamaan kuin olemaan ystävänä. Surullista asiassa on, että pettänyt / jättänyt henkilö ei hänkään ole irrottautunut kokonaan, yrittää olla ystävä, tajuamatta, että samalla ylläpitää toisen riippuvuutta.
olen samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa tuosta ruuppuvuuden ja kelpaavuuden tunteesta. Terapia voi olla yksi vaihtoehto, mutta jos hienovarainen puhuminen omien näkemysten esilletuonti ei auta, niin jossain vaiheessa on varmaan pakko ottaa härkää sarvista ja yksinkertaisesti sanoa asiat tiukasti. Sanoa että nyt lopetat ja uskallat päästää irti, ja että vaikka sut on petetty ja jätetty, se ei tarkota että sussa olis vikaa, ja että voit elää täysipainoista elämää ja olla onnellinen omilla ehdoillas jos vaan haluat.
On vaikeaa päästää irti, mutta jos sitä ei onnistu tekemään pikkuhiljaa hivuttamalla, niin sitten se on tehtävä repimällä ja potkimalla, koska niin kauan kun on kiinni edellisessä suhteessa on elämä hankalaa ja negatiivisten tunteiden varjostamaa. Mielestäni teet hyvin jo pysymällä ystävänä ja osoittamalla olevasi hänen tukenaan. Myös ehkä entisen suhteen toiselle osapuolelle kannattaa sanoa, että miten olisi pieni pesäero hetkeksi, ja sitten aloitettaisiin "uudelleen tutustuminen" aivan uusin intressein toiseen (eli siis kaveripohjalta, ystäviksi tähdäten), mikäli molemmilla vielä toipumisen jälkeen on halua ja kiinnostusta ystävyyteen (mitä voisin epäillä sen jälkeen, kun petetty tajuaa todellakin tulleensa petetyksi ja aliarvostetuksi). Tsemppiä!