Mä tiedän, että, teksti, mitä seurvaaksi tulen kirjoitamaan kuulostaa monesta varmasti vain joltain turhalta tilitykseltä...mutta pakko on mietteitä purkaa ja ehkäpä jollain löytyisi ajatuksia tai vinkkejä asian suhteen.
Juttu on siis tämä; tapasin netissä erään miehen. Alkuun tyyppi vaikutti tosi ihanalta ja mielenkiintoiselta, ajatusmaailmat kävivät hyvin yksiin. Mitä enemmän miehen kanssa olen kirjoitellut ja soitellut on minut kuitenkin vallannut tunne, ettei meillä olisi hänen kanssaan tulevaisuutta.
Itse olen jossain määrin "vapaa sielu", ehkä jopa hieman situoutumiskammoinen. Tämä mies taas on liiankin innokas ja liian(?) ihastunut. Koen tämän ahdistavaksi, sillä tarvitsen aikaa ajatella ja kuunnella tuntemuksiani. On ahdistavaa, kun toinen on "korviaan myöten rakastunut", mutta itse ei koe samoin. Toista ei kuitenkaan haluaisi loukata, sillä ihmisenä hän on mukava. En vain koe, että sopisimme toisillemme kumppaneina.
En todellakaan tarkoita, ettenkö olisi valmis sitoutumaan. Tarkoitan vain, etten halua hätiköidä, haluaisin ensin tutustua ihmiseen kunnolla ennen kuin sitoudun tai alan vakavampaan suhteeseen. Tämä lie tätä vanhanaikaisuutta, mutta mielummin olen onnellinen sinkkuna kuin onneton suhteessa, josta en itse tunnu mitään saavan. Tämän miehen kanssa mahdollinen suhteen pelkään olevan yksipuolinen. Nytkin hän aina muistaa kertoa omista asioistaan, mutta kuittaa minun kertomani asiat lyhyillä kommenteillä (esim: "ok" "kiva" jne.) Lisäksi miehellä tuntuu kaverit olevan aina keskiössä, tuskin meillä on kovin montaa keskustelua ollut, ettei hän olisi heitä maininnut. Eihän siinä mitään, onhan se normaalia, että ihminen puhuu asioista, jotka ovat hänelle elämässä tärkeitä...mutta en aina välittäisi kuulla mitä Ville tai Kalle sanoi teemasta, josta miehen kanssa yhdessä keskutelemme...
*Huokaus* Nyt olen tullut siihen tulokseen, että molempien osapuolten kannalta olisi parasta ja reiluinta, jos vain kertoisin tälle miehelle, ettei "jutustamme" tule mitään. Olen kuumeisesti miettinyt, miten tämän teksin. Miten toisen voisi jättää loukkaamatta. Tämä on aivan järjetöntä, sillä emme oikeastaan ole edes yhdessä, mutta mies silti käyttäytyy aivain kuin olisimme; halailee ja pussailee ja puhuu söpöjä.
Juttu on siis tämä; tapasin netissä erään miehen. Alkuun tyyppi vaikutti tosi ihanalta ja mielenkiintoiselta, ajatusmaailmat kävivät hyvin yksiin. Mitä enemmän miehen kanssa olen kirjoitellut ja soitellut on minut kuitenkin vallannut tunne, ettei meillä olisi hänen kanssaan tulevaisuutta.
Itse olen jossain määrin "vapaa sielu", ehkä jopa hieman situoutumiskammoinen. Tämä mies taas on liiankin innokas ja liian(?) ihastunut. Koen tämän ahdistavaksi, sillä tarvitsen aikaa ajatella ja kuunnella tuntemuksiani. On ahdistavaa, kun toinen on "korviaan myöten rakastunut", mutta itse ei koe samoin. Toista ei kuitenkaan haluaisi loukata, sillä ihmisenä hän on mukava. En vain koe, että sopisimme toisillemme kumppaneina.
En todellakaan tarkoita, ettenkö olisi valmis sitoutumaan. Tarkoitan vain, etten halua hätiköidä, haluaisin ensin tutustua ihmiseen kunnolla ennen kuin sitoudun tai alan vakavampaan suhteeseen. Tämä lie tätä vanhanaikaisuutta, mutta mielummin olen onnellinen sinkkuna kuin onneton suhteessa, josta en itse tunnu mitään saavan. Tämän miehen kanssa mahdollinen suhteen pelkään olevan yksipuolinen. Nytkin hän aina muistaa kertoa omista asioistaan, mutta kuittaa minun kertomani asiat lyhyillä kommenteillä (esim: "ok" "kiva" jne.) Lisäksi miehellä tuntuu kaverit olevan aina keskiössä, tuskin meillä on kovin montaa keskustelua ollut, ettei hän olisi heitä maininnut. Eihän siinä mitään, onhan se normaalia, että ihminen puhuu asioista, jotka ovat hänelle elämässä tärkeitä...mutta en aina välittäisi kuulla mitä Ville tai Kalle sanoi teemasta, josta miehen kanssa yhdessä keskutelemme...
*Huokaus* Nyt olen tullut siihen tulokseen, että molempien osapuolten kannalta olisi parasta ja reiluinta, jos vain kertoisin tälle miehelle, ettei "jutustamme" tule mitään. Olen kuumeisesti miettinyt, miten tämän teksin. Miten toisen voisi jättää loukkaamatta. Tämä on aivan järjetöntä, sillä emme oikeastaan ole edes yhdessä, mutta mies silti käyttäytyy aivain kuin olisimme; halailee ja pussailee ja puhuu söpöjä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Neuvo...kuuntele itseäsi. Mies on selkeästi hiukan itsekeskeinen. Itse aloitin k.o tyylisen suhteen ja olen saanut katua. Hänessä kanssa hyvät puolet, mutta siiten ärsyttävä itsekeskeisyys jonka karsimiseen ja riitelyyn on koko suhde mennyt. olemme niiin erinlaisia ja se tulee vastaan jatkuvasti. itse vielä menin hommaamaan lapsen ja lirissä olen. Toki kaikilla hyvät puolet, mutta riidat vain kasvavat. ole viisas ja vastusta imartelevan kiinnostuksen synnyttämää halua olla haluttu. Tyyppi on pääsääntöisesti itsestään kiinnostunut, mutta saa naisia sinnikkyydellä.gf?
Moi... Sano että tarvitset aikaa,ja edetä pikku hiljaa asiassa eteen päin.Katsoa rauhassa tuleeko mitään,Anna miehen rakastaa jos se rakastaa,sitä on nykyisin vähän olemassa.Ajan kanssa katsot omat tunteet häntä kohtaan,ei kannata heittää heti menemään jos mies vaan kiinnostaa yhtään sinua.Mutta älä heittäydy miestä kohtaan kylmäksi,pahentaa tilannetta.Mies koettaa vaan entistä enemmän tehdä kaikkea hyvää.Mies voi käyttäytyä noin koska se rakastaa sinua paljon ja ei tiedä mitä sinä tunnet häntä kohtaan,kerrot suoraan tunteesi tällä hetkellä ja sanot että katsotaan rauhassa ja tutustutaan... Terveisin samassa tilanteessa oleva mies,jonka emäntä ehdokas on samassa tilanteessa sinun kanssa. Ikävä kyllä,minä rakastan häntä paljon ja hän ei tällä hetkellä tunne minua kohtaan kun että tykkää minusta.Itsekkin toivoisin että katsottaisin ajan kanssa tätä omaa suhteen alkua. Sekavasti kirjoitettu mutta jos siitä jotain sai irti ;)
Paremman tuntemisen myötä toisesta alkaa tietää uusia puolia jotka saa epäröimään. Vaivaako sua enemmän ajatus sitoutumisesta ja vakavaan suhteeseen päätymisestä vai kaikki ne tutustumisen myötä paljastuneet jutut? Mä en voi muuta sanoa kuin puhu asiasta sille. Kerro sille miltä susta tuntuu ja mikä sua epäilyttää. Mun mielestä toi on ainoa reilu tapa toimia. Asian siirtäminen vain pahentaa tilannetta.
kuulostaa just samanlaiselta tilanteelta niin kuin mulla :o
"*Huokaus* Nyt olen tullut siihen tulokseen, että molempien osapuolten kannalta olisi parasta ja reiluinta, jos vain kertoisin tälle miehelle, ettei "jutustamme" tule mitään."
Mikä teitä naisia vaivaa? Tuottiko sinulle nautintoa, vallanhimon tyydytystä se, että päästit hänen tunteensa jo näin pitkälle. Halusitko nähdä, mihin pystyt?
Oletko tullut ajatelleeksi, että 99% kaikista rakkaudestsa kertovista lauluista, elokuvista, näytelmistä, kirjoista ja ruonoista on miesten kirjoittamia. Romanttinen rakkauskäsitys ei ole naisten luoma vaan miesten.
Otetaan seuraavaksi darwinistinen näkökulma. Lisääntymiseen tarvitaan se, että nainen tai naisen hedelmöitys on miehen elämän päätehtävä. Miehen tulee menestyä, jotta hän saa naisen(naiset). Naaraan päätehtävä ei ole mies vaan perilliset. Ja niin kuin muidenkin isojen nisäkkäiden kohdalla naaras seuraa sivusta ja valitsee lopulta voittajan. Naaraan ei tarvitse tuntea suuria tunteita vaan tehdä päätös rationaalisesti jälkikasvunsa eduksi. Siis yksinkertaisesti: mies haluaa naista, nainen lapsia: Näin syntyy ikiliikkuja, joka siirtää geenikapulaa sukupolvelta toiselle.
Minä olen kokenut mies, ikää puoli vuosisataa enkä minä voi sanoa ikinä tunteneeni naisen rakkautta kohdistuneena minuun. Sen sijaan siitä ollaan kyllä oltu kiinnostuneita, mitä voin tehdä naisen eteen.
Vanha sanonta kuuluu, että kaikki naiset ovat huoria. Toiset ovat sitä avoimesti ja toiset langettavat laskunsa huomaamattomasti – ainakin siihen asti, kunnes mies huomaa tulleensa petetyksi.
Sinun tilanteesi: Mikset sano hänelle, että olet epävarma ja haluat edetä varovasti ja korostat ettet lupaa mitään ja varoitat häntä, ettei hän polta sieluaan karrelle.
Kerro miehelle suoraan se, mitä ajattelet. Ettet ole vielä valmis sitoutumaan, että et tunne samoin kuten hän, että haluaisit vielä jatkaa tutustumista mutta että et voi luvata, että se johtaisi mihinkään syvempään.
Minulla on tuo sama tilanne nyt edessä, tosin mies ei ainakaan vielä ole mitään rakkaudentunnustuksia tehnyt, mutta päätin nyt lopettaa suhteen ennen kuin se on alkanutkaan, koska ei tunnu oikealle. Edellisen suhteenalun päästin liian pitkälle. Kun lopulta sain sanottua, että haluaisin vielä tutustua, mies totesi, että ei halua pitkää tutustumisvaihetta. Että hän haluaa naisen, joka haluaa sitoutua häneen. Mielestäni tämä oli liikaa vaadittu muutaman kuukauden tutustumisesta. Mies olisi halunnut tiiviin parisuhteen heti.
Ja mitä tuo joku viisikymppinen tuossa hörisi, ettei naiset osaa rakastaa... Ihan jorinoita. Olen kerran rakastunut tulisesti ja rakastanut pitkään, mutta se mies rakastikin sitten loppujen lopuksi vain itseään. Tuntuu, että miehet on niin suhteenkipeitä, että pitäisi olla ihan umpirakastuneita ja ryhtyä pariskunnaksi HETI, kun heillä on yksin niin tylsää ja ei heitä ole luotu yksin elämään... Tutustmiselle ei annettaisi sijaa ollenkaan!
mieltä olen mäkin. Kyllä nyt ainakin 10 vuotta kandee vaan katella ja edetä hitaasti. Paras kun ei etene juuri ollenkaan ja pitää toista siis tosi pitkään, vuosia löysässä hirressä. Siis siten että ei laske irti, mutta ei päästä lähellekään. Tähän tarvitaan juuri sellainen ihastunut ja rakastunut mies, jonka kanssa sitten katsellan todella pitkään. Muuthan lähtee läiskimään jo viimeistään parin kuukauden kohdalla, kun oikein mitään ei tapahdu.
mies pihalle netissä jossai chatissa rakastuneita ei toi oo muutaku sitä että mies kaipaa mukavuutta.
Siis mitä häh? Mecry kirjoittaa tossa että ovat vaan soitelleet ja hän pähkäilee suhteen onnistumista. Tapaisi nyt ensin miehen ja katsoo sitten miellyttääkö mies muuten
Eiköhän tuo nyt ole ehtinyt tekemään vaikka mitä kun maaliskuusta 2010 on jo tovi vierähtänyt :D
Kuulostaa kovin tutulta tilanteelta.
Mikä menee keski-ikäisiin miehiin, kun pitää heti kättelyssä vannoa suurta rakkautta ja suunnitella arkea kimpassa ? Sellanen hätiköinti ja liioittelu saa vain karvat pystyyn ja puolustuskannalle. Miksei voi rauhassa tutustua, niin kuin kaveriin ?
Sekoittavat rakkauden ja himon. Hormonit nousee päähän - ja kai niillä on jo huoli siitä, ettei niin kävisikään. Pitää miehuuttaan korostaa joka käänteessä. Ahdistavaa.
Mietin siis minäkin, mikä olisi mahdollisimman ystävällinen tapa esittää eroasia. En minä miestä moiti, mutta ei hän minun puoliskoni ole.